Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[-FNM-]

Eilen luin loppuun E. O. Chirovicin Pahaa verta ja aloitin lukemaan Tapio Tammisen Himmler ja hänen suomalainen buddhansa -kirjaa.

 

[Individual]

Pitkästä, pitkästä aikaa tuli tartuttua kirjoihin ja ekaksi meni Anneli Kannon Veriruusut ja nyt on kesken Florian Huberin Lupaathan tappaa itsesi. Ensimmäinen kertoo Valkeakosken naiskaartista 1918 ja toinen lähestyvän puna-armeijan pelossa syntyneestä itsemurhaepidemiasta Saksassa 1945. Aika karua luettavaa etenkin tämä Huberin teos. Vanhemmat pujottivat ensin lastensa kaulaan hirttosilmukan ja sen jälkeen omaansa. Tämä kaikki ja muut mahdolliset hengenriistämisen tavat kerrottuna tuhansilla ja taas tuhansilla, koska mikä tahansa oli parempi kuin jäädä Neuvostoliiton puna-armeijan kosto- ja raiskaustoimenpiteiden alaisiksi.

 

[Ilmari Ahde]

Pitkästä, pitkästä aikaa tuli tartuttua kirjoihin ja ekaksi meni Anneli Kannon Veriruusut ja nyt on kesken Florian Huberin Lupaathan tappaa itsesi. Ensimmäinen kertoo Valkeakosken naiskaartista 1918 ja toinen lähestyvän puna-armeijan pelossa syntyneestä itsemurhaepidemiasta Saksassa 1945. Aika karua luettavaa etenkin tämä Huberin teos. Vanhemmat pujottivat ensin lastensa kaulaan hirttosilmukan ja sen jälkeen omaansa. Tämä kaikki ja muut mahdolliset hengenriistämisen tavat kerrottuna tuhansilla ja taas tuhansilla, koska mikä tahansa oli parempi kuin jäädä Neuvostoliiton puna-armeijan kosto- ja raiskaustoimenpiteiden alaisiksi.

Vaikka on lukenut Stalingradin taistelusta, Berliinin luhistumisesta ja muista sodan raakuuksista, Huberin kirja on rankimmasta päästä mitä sodasta olen lukenut, jää mieleen pyörimään.

 

[Useful Idiot]

Kai Sadinmaan "Kuolleiden kirja" oli kyllä mielenkiintoista luettavaa ja meni pitkälti yhdeltä istumalta. Malmin hautausmaan tarinat keskellä kesäistä hellettä, kera huumorilla eteenpäin menevien kesätyötekijöiden ja hautausmaalla kulkevien persoonien on sopivan tummaa, mutta niin luonnollista tarinaa. Kirjassa käydään esimerkiksi Tapio Rautavaaran, Laila Kinnusen, Olavi Virran, (jopa Petri Gerdtin) haudoilla, samalla kun kerrotaan ympärillä tapahtuvista asioista ja haudattujen persoonien stooria sopivan ytimekkäästi. Päästään kirjassa käymään krematoriossakin ja seurataan sivusta esimerkiksi haudankaivuuta.

Ihan kaikista heikkohermoisimmille en tätä kirjaa ehkä suosittelisi, mutta jos kuolemaa ja surua pystyt edes millään muotoa käsittelemään, niin varmasti uppoaa tämä teos.

 

[Fironic]

Sain päätökseen Dmitri Gluhovskin Metro-trilogian. Oli aivan älyttömän hyvä. Aloitin alun perin Metro 2033 -pelin parissa, mutta vittuunnuin kontrolleihin ja AI:hin jo alkumetreillä. Tarina vaikutti hyvältä, joten siirtyminen kirjojen puolelle kannatti.

Suosittelen vahvasti kaikille post-apokalyptisten juttujen ystäville.

 

[Kilgore Trout]

Sain päätökseen Dmitri Gluhovskin Metro-trilogian. Oli aivan älyttömän hyvä. Aloitin alun perin Metro 2033 -pelin parissa, mutta vittuunnuin kontrolleihin ja AI:hin jo alkumetreillä. Tarina vaikutti hyvältä, joten siirtyminen kirjojen puolelle kannatti.

Suosittelen vahvasti kaikille post-apokalyptisten juttujen ystäville.

Luin joskus Metro 2033:n, mutta en edes tiennyt, että sille on tehty jatkoa. Muistaakseni pidin kirjasta sen loppuosaa lukuunottamatta. Siihen oli jotenkin keinotekoisesti ympätty Deus ex Machina -tyylinen lopetus.

 

[MarkoPalo]

Nyt on meneillään, jo loppupuolella, Parag Khannan ”The Future is Asian”. Kertoo Aasian voimasta Kiinan johdolla kuluvalla vuosisadalla. Varsin mielenkiintoinen läpileikkaus historian kulun kautta nykyajan taloudellisiin ja sotilaallis-poliittisiin aspekteihin.

 

[Fironic]

Luin joskus Metro 2033:n, mutta en edes tiennyt, että sille on tehty jatkoa. Muistaakseni pidin kirjasta sen loppuosaa lukuunottamatta. Siihen oli jotenkin keinotekoisesti ympätty Deus ex Machina -tyylinen lopetus.

Ekan osan lopetus oli kieltämättä vähän heikko. Onneksi se oli (ainakin omasta mielestäni) trilogian ainoa heikko lenkki. Kannattaa lukea myös 2034 ja 2035.

 

[-FNM-]

Kai Sadinmaan "Kuolleiden kirja" oli kyllä mielenkiintoista luettavaa ja meni pitkälti yhdeltä istumalta. Malmin hautausmaan tarinat keskellä kesäistä hellettä, kera huumorilla eteenpäin menevien kesätyötekijöiden ja hautausmaalla kulkevien persoonien on sopivan tummaa, mutta niin luonnollista tarinaa. Kirjassa käydään esimerkiksi Tapio Rautavaaran, Laila Kinnusen, Olavi Virran, (jopa Petri Gerdtin) haudoilla, samalla kun kerrotaan ympärillä tapahtuvista asioista ja haudattujen persoonien stooria sopivan ytimekkäästi. Päästään kirjassa käymään krematoriossakin ja seurataan sivusta esimerkiksi haudankaivuuta.

Ihan kaikista heikkohermoisimmille en tätä kirjaa ehkä suosittelisi, mutta jos kuolemaa ja surua pystyt edes millään muotoa käsittelemään, niin varmasti uppoaa tämä teos.

Kiitos vinkistä. Pari kirjaa odottaa, että pääsen niiden kimppuun ja Kuolleiden kirjakin menee ehdottomasti lukulistalle.

 

[Evil]

Charles Mingusin omaelämäkerta, Jussi Niemen taiten suomentama Koiraakin kurjempi nyt menossa. Seuraavaksi varmaan Sami Lopakkaa tai sitten tuo nimimerkki Johannes Nefaistoksen Kirjoituksia magiasta. Duran-basisti John Taylorin kirjan tilasin, vaan ei ole saapunut vielä.

 

[jaakkopavunvarsi]

Entisen NBA-pelaajan Caron Butlerin elämäkerta "Tuff Juice" menossa. Rentoa ja mukavaa luettavaa. Jannu alkoi 11-vuotiaana myydä huumeita, mutta päätyi silti NBA:han. Kirjasta ei ole vielä puolia kasassa, joten ihan lopullista arviota on mahdoton tehdä.

 

[Wiljami]

Historiallisten dekkareiden parissa jatkuu lukuharjoitteeni (siis noiden oppikirjamaisten lisäksi, Kalojen loisista tuli luettua kiitettävän arvosanan arvoisesti, huolimatta reippaanlaisen flunssan ja mahdollisesti siitä johtuneiden olemattomien yöunien tenttimistä haitanneesta vaikutuksesta), kun kävin aamupäivästä palauttamassa aiemmat lainat kirjastoon ja etsiessäni hyllyköstä uutta luettavaa. Tällä kertaa testiin valikoitui kolme Jason Goodwinin dekkaria (Janitsaaripuu, Käärmekivi, Bellini-kortti), joissa (yhden kirjan takakannen perusteella) 1830-luvun Turkissa Mahmud II:n hovissa ratkotaan murhia sulttaanin eunukin toimesta.

Keski-kirjastoille voisi pistää palautetta että lisäisivät kirjoihin asiasanoja. Tälläkin kertaa lukeminen tuli bongattua hyllystä sattumalta, kun kirjahaulla ei voi spesifioida sitä, minkälaisia opuksia tekisi mieli lukea. Esimerkiksi Lumme-kirjastoilla (E-Savo) lisätty reippaasti tageja kirjojen yhteyteen ja hakutoiminto osaa myös kertoa, mitkä opukset saattaisivat olla vastaavaa genreä haetun kirjan kanssa.

 

[Individual]

Vaikka on lukenut Stalingradin taistelusta, Berliinin luhistumisesta ja muista sodan raakuuksista, Huberin kirja on rankimmasta päästä mitä sodasta olen lukenut, jää mieleen pyörimään.

Juuri äsken sain tämän kirjan loppuun ja olihan se aikamoinen paketti. Hieman se jäi loppuneljänneksen alussa looppaamaan vuoteen 1933, joskin se ja sitä seuranneet vuodet olivat tärkeitä rakennuspalikoita kansan joukkopsykoosissa. Henkinen tyhjiö kansallissosialismin ja Natsi-Saksan romahtamisen jälkeen mainitaan kirjassa useasti. Ja kun ei ollut enää mitään, niin helpompaa oli unohtaa menneet hirmuteot, tai nostaa itsensä uhrin asemaan. Itse olin siinä uskossa, että Saksan kansan tilinteko menneisyytensä kanssa olisi alkanut paljon aiemmin kuin mitä se nyt kirjassa kuvataan. Oli kuitenkin Nürnbergin oikeudenkäynnit ja kaikki. Kaikkein hurjinta oli se, että kun arkistot vihdoin aukesivat myös idässä ja muistelu todenteolla pääsi käyntiin, niin itsemurhaepidemia jäi vieläkin reunamerkinnän asteelle. Kyllä ihminen on aika olento, niin toiselle mutta myös itselleen. Tietysti DDR:n virallisessa historiankirjoituksessa Neuvostoliitto kukisti sankarillisesti fasismin, eikä siihen tarinaan kuuluneet puna-armeijan törkeydet. Käy siinä sitten lähihistoriaa objektiivisesti läpi.

Stalinista kaikki taisi tietää, että se on paska jätkä, mutta kukaan ei uskaltanut sanoa mitään. Hitleriä palvottiin, vaikkei aina ollut leipäpalaakaan. En tiedä. :) Sellainen sädekehä Aatun ympärillä oli, etten ihmettele yhtään, että siitä valosta riitti pimeään pohjolaankin vähän kajastusta mieliä nostattamaan.

 

[HPL76]

Viimeisempinä on tullut luettua pari Anthony Beevorin kirjaa. Stalingrad oli toinen, ja Hitler´s Last Gamble toinen.

Mä olen kyllä tykännyt tämän herran tyylistä kirjoittaa. Ei ole kirjat niinkuin tietosanakirjaa lukisi, vaan ihan sujuvaa kerrontaa höystettynä aidoilla kirjeillä rintamalta sun muuta. Aika monta asiaa on tullut opittuakin, kun vähän tuo WW2 kiinnostaa.

En nyt lukenut koko ketjua läpi, joten hyvin mahdollista että tämä sälli on jo mainittu. Suosittelut kuitenkin jos joku aiheesta on kiinnostunut.

 

[Tukaton]

Luen nyt: Terry Pratchet: Fifth Elephant, Luin viimeksi: Ian M. Banks: The Algebraist

 

[Wiljami]

Luen nyt: Terry Pratchet: Fifth Elephant, Luin viimeksi: Ian M. Banks: The Algebraist

Pratchetteja lukee kyllä mielellään, tulee aina muutaman vuoden välein kahlattua läpi kaikki Discworld -novellit kun ne hyllystä löytyy. Alkukielellä noita on toki luettava, paljon esim. kääntämisen kannalta suht mahdottomia kielivitsejä.

 

[Krepo]

Viimeeksi luin Andy McCoy Rock'n roll star. Erittäin vaikealukuinen kirja mielestäni, kun todella paljon käytettiin slangia sisältävää puhekieltä. Ihan viihdyttävä teos kuitenkin.

Pidempään on ollut varauksessa kirjastosta Suomisen tapsan urheiluhullu, mutta ilmeisesti halukkaita lukijoita on niin paljon, että saapi odotella vuoroaan.

 

[Ykkössentteri]

Luin Jarkko Sipilän uusimman dekkarin. Ja olenkin lukenut koko Sipilän tuotannon. Kirjat ovat realistisen tuntuisia ja helppolukuisia jännäreitä. Paikat, joita kirjassa kuvaillaan, ovat oikeasti olemassa. Itse pidän juuri siitä todella paljon.

Luen tällä hetkellä Erkka, elämän peliä. Jossain kritisoitiin kirjaa kovasti, mitä itse ihmettelen. Kieltämättä kirjoitusvirheitä ja sekavia lauseita oli yllättävän paljon kirjan alkupuolella, mutta muuten olen nauttinut kirjasta. Erittäin hyvää tekstiä ihmislähtöisestä valmennuksesta

 

[Tukaton]

Pratchetteja lukee kyllä mielellään, tulee aina muutaman vuoden välein kahlattua läpi kaikki Discworld -novellit kun ne hyllystä löytyy. Alkukielellä noita on toki luettava, paljon esim. kääntämisen kannalta suht mahdottomia kielivitsejä.

Joo, joskus ostin Mortin suomenkielisenä. Ei se vaan oikein toimi, TP:llä on niin paljon englantilaiseen kulttuuriin liittyviä vitsejä, että niitä on mahdoton suomentaa + hän selvästi leikitteli sanoilla ja niiden merkityksillä, siitä häipyy kääntäessä paras terä pois. Minulla on kaikki Pratchetit (paitti lastenkirjoja ei ole) ja kun loppuun pääsen, pidän parin kuukauden tauon, sitten on aloitettava uudestaan. Täydellistä matkalukemista.

"Some humans would do anything to see if it was possible to do it. If you put a large switch in some cave somewhere, with a sign on it saying 'End-of-the-World Switch. PLEASE DO NOT TOUCH', the paint wouldn't even have time to dry " -TP

 

[HPL76]

Pratchettin kirjat on jäänyt meikäläiseltä lukematta. Yhden olen tainnut joskus aikoja sitten lukea, mutta jostain syystä ei ole ikinä tullut sen kummemmin perehdyttyä. Taidanpa yrittää löytää täältä jostain vähän herran tuotantoa ja aloittaa urakka. Alkuperäiskielellä totta kai, nyt kun niistä tajuaakin luultavasti paljon enemmän kuin vuosia sitten.

Olisi myös tuo Douglas Adamsin trilogia tuossa luettavana. Se on kyllä luettu jo moneen kertaan, mutta viimeisimmästä on jo aikaa. Viisi osaahan tässä trilogiassa on, mutta ei ne kaksi viimeisintä mun mielestä ole enää niin hyviä.

 

[Wiljami]

Joo, joskus ostin Mortin suomenkielisenä. Ei se vaan oikein toimi, TP:llä on niin paljon englantilaiseen kulttuuriin liittyviä vitsejä, että niitä on mahdoton suomentaa + hän selvästi leikitteli sanoilla ja niiden merkityksillä, siitä häipyy kääntäessä paras terä pois. Minulla on kaikki Pratchetit (paitti lastenkirjoja ei ole) ja kun loppuun pääsen, pidän parin kuukauden tauon, sitten on aloitettava uudestaan. Täydellistä matkalukemista.

"Some humans would do anything to see if it was possible to do it. If you put a large switch in some cave somewhere, with a sign on it saying 'End-of-the-World Switch. PLEASE DO NOT TOUCH', the paint wouldn't even have time to dry " -TP

Itse joskus aikoja sitten otin kirjastosta lainaan testimielessä Moving picturesin suomenkielisenä (onkohän käännösnimi ihan Eläviä kuvia?) ja n. kolmanneksen jälkeen päätin lopettaa lukemisen kun siinä tajusi osan ilmiselvimmistä kielivitseistä jo käännöstekstistäkin (tai lähti kääntämään niitä takaisin englanniksi mielessään) ja päättelin että suurimman osan missaa ja käännösversion lukemalla saisi lähinnä spoilattua sarjan suuret linjat itseltään, kuitenkin sisällön nyanssit missaten. Aika synkäksikin (tai ainakin vakavaksi) meni sanoma ajoittain sarjan loppua kohti, mutta Pratchett oli kyllä mestari pehmentämään sanomaa huumorin keinoin. Shepherd's crown tuli aikoinaan pistettyä ennakkotilaukseen ja samalla tilasin Shaking hands with Deathin. Miehellä oli aivan upea asenne elämään (ja kuolemaan).

Itsellänikään ei niitä lastenkirjoja ole, mikä on sinänsä ehkä puutos koska tuossa viimeisessä novellissa tunnutaan niiden tapahtumiin/henkilöihin viittaavan. Gaimanin kanssa yhteistyössä kirjoitettu Good omens sentään löytyy.

 

[Ilmari Ahde]

Viimeisempinä on tullut luettua pari Anthony Beevorin kirjaa. Stalingrad oli toinen, ja Hitler´s Last Gamble toinen.

Mä olen kyllä tykännyt tämän herran tyylistä kirjoittaa. Ei ole kirjat niinkuin tietosanakirjaa lukisi, vaan ihan sujuvaa kerrontaa höystettynä aidoilla kirjeillä rintamalta sun muuta. Aika monta asiaa on tullut opittuakin, kun vähän tuo WW2 kiinnostaa.

En nyt lukenut koko ketjua läpi, joten hyvin mahdollista että tämä sälli on jo mainittu. Suosittelut kuitenkin jos joku aiheesta on kiinnostunut.

Beevorin tuotannosta löytyy hyllystä jykevä Toinen maailmansota, Ardennit 1944 (Hitler's Last Gamble) ja Berliini 1945. Mukavan sutjakoita luettavia, varmaan hc-sotahistoriapentit ylenkatsoo helppoa luettavuutta. Joskus aikanaan yritin lukea George H. Steinin Waffen-SS -kirjaa, en päässyt paljon alkua pidemmälle kun alkoi numerot vilkkumaan silmissä.

 

[Evil]

Minä tykkään Beevorin kirjoista, olen varmaankin kaikki suomennetut lukenut. Minusta helppotajuisuudessa ei ole mitään vikaa. Vituttaa sellainen kryptinen salaseurakieli. Kyllä tietokirjoja pitää keskivertotampionkin ymmärtää, muutoinhan tieto ei välity ja kirja tekee olemassaolonsa turhaksi.

 

[HPL76]

Beevorin tuotannosta löytyy hyllystä jykevä Toinen maailmansota, Ardennit 1944 (Hitler's Last Gamble) ja Berliini 1945. Mukavan sutjakoita luettavia, varmaan hc-sotahistoriapentit ylenkatsoo helppoa luettavuutta. Joskus aikanaan yritin lukea George H. Steinin Waffen-SS -kirjaa, en päässyt paljon alkua pidemmälle kun alkoi numerot vilkkumaan silmissä.

Jep nämä tuotokset varmasti jakavat mielipiteitä. Itse olen tykännyt juuri tuosta helppolukuisuudesta, ja en mä nyt usko että multa on mitään ratkaisevaa jäänyt välistä vaikka en mitään faktaopusta luekaan.

Raskaat luettavat on sitten erikseen, mutta kyllä näillä Beevorin kirjoilla pääsee hyvin kärryille mitä tuohon aikaan tapahtui.

 

[sampio]

Jos sujuva sotatietokirjallisuus kiinnostaa, suosittelen Keskisarjan Raatteentietä ja Tolvajärveä.