Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Valapatto]

Olen kanssa yrittänyt lukea dekkaria ja tällä kertaa Christian Rönnbackaa kun kaverini sitä mulle suositteli. Ekan kirjan sain nipin napin luettua, mutta tätä toista ei pitkälle kyllä pystynyt. Niin äijää menoa, että ei vittu.

 

[Eddie]

Pakko kehua tätä uusinta Nesboa. Olihan hieno teos. Tietysti jos ei ole niin vaikuttunut Nesbon tavasta kirjoittaa ja rakentaa kokonaisuuksia, voi sieltä kyyninen ja skeptinen ihminen löytää moitittavaakin. Tai jos omaa lähtökohtaisesti dekkareihin asenteen "lukematta paskaa" tai "luettunakin paskaa". Olen huomannut että tuo on varsin trendikästä paremmissa piireissä. Ja voi toki olla, että ei ihan aidosti saa niistä mitään. Mielestäni Nesbot eivät ole pelkkää dekkaria, niissä on aina paljon muutakin. Ja pakko ihailla miten varmasti joidenkin mielestä puhki kulutetusta hahmosta löytää aina uusia kerroksia ja tapoja kirjoittaa raikkaasti uutta tarinaa. No se ja sama, minä tykkään.

Dekkareiden väliin nyt välillä hakuammuntana historiallinen romaani, joka näyttää tapahtuvan nykyajassa. Kellontekijän tytär Kate Mortonin kirjoittamana. Astun tässä täysin sokkona tuntemattomaan.

 

[vetti]

Täällä kun jumala ja homot on nyt tikun nokassa, niin luen tällä hetkellä

Boy Erased: A Memoir - Wikipedia

en.wikipedia.org

Olen edelläkävijä (no, jumalaketju oli aktiivinen ennen kuin aloitin tuon lukemisen).

 

[redpecka]

Minkä kirjan aiot valita seuraavaksi lukemattomaksi paskaksi?

Tässä ovat kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat – mukana jo kerran palkinnon voittanut Mikko Rimminen ja maailmallakin suitsutusta saanut Pajtim Statovci

Ehdokaskirjoissa käsitellään muun muassa köyhyyttä ja uppoudutaan Sylvi Kekkosen mielenmaisemaan. Katso video julkistustilaisuudesta.

yle.fi

Jos pelkän etukannen perusteella pitäisi antaa pysti seksistisestä vinkkelistä katsottuna niin tuo Hanna-Riikka Kuisma tietenkin!

Feministi- ja antifeministivinkkelistä tarkasteltuna pitää katsoa vähän syvemmälle yhteiskuntaan ja historiaan, että minkäsukupuolisille näitä viime aikoina onkaan jaeltu.

Mies- tai naisvihaajat tulevat sitten tuloksen jälkeen esiin että mä arvasin tän, tää on just tätä saatana!

Takakannet lukeneena kaikki oli mielenkiintoisia. En edes kiinnittänyt huomioita sukupuoleen. Mutta opetelkaa pakkoruotsia, juntit!

 

[Kilgore Trout]

Olen lukenut viime vuosien voittajista lähinnä Olli Jalosta ja Juha Hurmetta. Varsinkin Jalosen kirjoista pidän, eikä Hurmekaan huono ole.
Näistä voisin ottaa lukulistalle kaksi kirjaa, JP Koskinen: Tulisiipi ja Mikko Rimminen: Jos se näyttää siltä vaikuttavat luettavilta.

Tällä hetkellä on kesken Haruki Murakamin Komtuurin surma (704 sivua) ja Hanya Yanagiharan A Little life (814 sivua), ja listalla on muutakin, joten yllä mainitut saavat vielä odottaa.

 

[Useful Idiot]

Tällä hetkellä Timo Favorinista kertova uutukainen ja Kai Sadinmaan kirjoittama "kuolleiden kirja" ovat kesken.

 

[Iisoppi]

Tess Gerritsenin Hahmot yössä tuli luettua. Ihmeellistä huuhaata ja lässyn lässyn romantiikkaa kirja täynnä. Gerritsen on kirjoittanut vetäviä dekkareita joissa pääosissa oli poliisi Rizzoli ja kuolinsyyntutkija Isles (televisiosarjakin on tehty hahmoihin perustuen) mutta tämä (Hahmot yössä) kirja oli köykäinen ja dekkaria ei ollut nimeksikään vaan ihme paranormaaleja juttuja. No tulipahan luettua, en suosittele.

Nyt luvussa on Ann Cleevesin Kuin tuhka tuuleen. Cleeves on palannut taas uransa alkuaikojen Shetlannin saarille ja Jimmy Pereziin.

 

[Trenchtown]

Viimeksi luin uusintakierroksella Mihail Bulgakovin, tuon mustan huumorin mestarin nerokkaan klassikkoteoksen "Saatana saapuu Moskovaan". On mielestäni yksi parhaista klassikoksi laskettavista kirjoista, joka kestää uusintakierroksen muutaman vuoden välein onnistuen joka kerta viihdyttämään kuin ensimmäistä kertaa lukisi.

Vietän tämän viikon kuntoutuksessa ja mukaan pakkasin ainoastaan yhden kirjan, eli Mikko Gustafssonin ja Janne Huuskosen kirjoittaman "Kultainen vasikka - järjestäytynyt rikollisuus Suomessa". Kokeneiden oikeustoimittajien kirjoittama teos perustuu asiakirjalähteiden lisäksi muun muassa kymmenien alamaailman lähteiden ja heidän läheistensä haastatteluihin. Tämä on aihealue joka jaksaa aina vaan kiinnostaa ja olen varmaankin suurimman osan aiheesta kirjoitetuista kirjoista lukenut. En hirvittävän pitkälle ole em. kirjassa vielä ehtinyt, mutta takuuvarman mielenkiintoiselta ja viihdyttävältä vaikuttaa. Kirjassa näkemyksensä ja tarinansa pääsevät kertomaan mm. Keijo Vilhunen, Janne Raninen, Raimo Tienhaara ja Late Johansson.

Juuri vähän aikaa sitten luin Janne Ranisen jonkinmoisen elämäkerran "Kutsuvat minua palkkamurhaajaksi" ja siinä kuten myös tässä Kultaisessa vasikassa ja oikeastaan kaikissa muissakin ammattirikollisuudesta kirjoitetuissa kirjoissa on se sama ongelma (tai "ongelma"), että tarina on lennokasta ja jää yksin lukijan vastuulle päättää, että kuinka ison osan kerrotusta ns. nielee pureskelematta. Kuitenkin lähtökohta on, että nämä ovat fiktion sijasta faktaa. Silti olen varma, että jokainen jamppa painaa vähän tai vähän enemmän kermaa tarinakakun päälle, mutta kun pääsee ajatuksesta yli ja lakkaa miettimästä mikä voisi olla totta ja mikä taas todennäköisesti ei, niin pirun koukuttavia ja viihdyttäviä teoksia tämän aiheen ympärille on saatu kirjoitettua, eikä tuo "Kultainen vasikka" vaikuta tekevän siihen sääntöön poikkeusta.

 

[Wiljami]

Eipäs ole hetkeen tullut tänne kirjoitettua, vaikka lukujonossa on jatkuvasti opuksia ollutkin (jopa siinä määrin että heinäkuussa lainatuista viimeisen sain palautettua vasta loka-marraskuun vaihteessa). Välillä tuli tahkottua läpi kaikenlaista klassikkoa, Hoffmannin tarinoista osa oli jopa nykyisinkin ihan mukavalukuisia (ja pienellä päivittämisellä juonet sinänsä voisivat toimia ihan hyvinkin), Arthur Conan Doylen kaikki (opus oli melko massiivinen kun tarinoitakin avautui olleen aika paljon Baskervillen koiria enemmän) tarinat sai tahkottua myös läpi kun oli yksiin kansiin pakattu, mutta alkoi parin kuukauden jälkeen käydä työstä kun ei niistä jokainen mikään kirjallisuushistorian oivaltavin mestariteos ollut vaikka toki etenkin julkaisuajankohtaan nähden ja ylipäätäänkin ihan pätevää luettavaa. Pari suomalaisten kauhutarinoiden kokoelmaa tuli kanssa luettua, ihan ok löytöjä väleissä, mutta huomaa niistäkin erot aikakausien välillä.

Nyt menossa vaihteeksi tuoreempaa tuotosta, kun otin kannen perusteella lainaan Niklas Natt och Dagin 1793:n. Pariin iltaan mennyt jo puolet kirjasta, eli hyvin nopealukuista ja mukaansatempaavaa historiamurhamysteeriointia. Niklas osaa siis kirjoittaakin, sen lisäksi että kuuluu Ruotsin vanhimpaan aatelissukuun, harrastaa useita musiikkisoittimia (mm. viulu ja japanilainen poikkihuilu) ja asuu kauniin perheensä kanssa Tukholmassa (tuskin köyhällä alueella), kuten kannen sisäsivu osasi lukijoita sivistää.

 

[mikko600]

Tein ”virheen” ja otin Malazan-saagan uudelleenlukuun. Nyt olis sitten edessä taas reilu 11000 sivua. Noh, ihan top3-fantasiaa tietty mitä ikinä tehty.

 

[Palstalegenda]

Kotkanpoika ja albatrossi : Legioonalais-Petersin varhaiset merimiesvuodet.

Neljättä kertaa luen tuota v. 2006 julkaistua kirjaa. Merimies Pietiläinen pysähtyy maailman satamiin, nussii huoria ja välillä on nujakoitakin. Merellä meinaa välillä laiva kaatua myrskyssä. Tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun alkuun ja 1960-luvun loppuun, 1972 Pietiläinen lähti 28,5 vuodeksi muukalaislegioonaan.

Tuossa kirjassa ei nynnyillä. Kannattaa lukea, olit sitten paatunut nynny tai ÄIJJJÄ.

 

[Purkan Jauhaja]

Tällä hetkellä menossa Demokratian Kuolema: Kuinka natsit nousivat valtaan. Erittäin kiinnostava kirja Natsien noususta valtaan ja saksan kiemuraisesta sisäpolitiikasta sotien välillä.

Seuraavaksi lukujonossa hyllyn päällä:

The Road (Cormac McCarthy)
Ole luonani aina (Kazuo Ishiguro)
The inevitable - understanding the 12 technological forces that will shape our future. (Kevin Kelly)

Varmaan viimeksi joskus noin 10 vuotta sitten lukenut kirjoja englanniksi, vähän jännittää, että saako tuosta kaikkea irti. Toki jos kirja on hyvä niin se varmasti helpottaa.

 

[Reverent]

Viimeksi luin uusintakierroksella Mihail Bulgakovin, tuon mustan huumorin mestarin nerokkaan klassikkoteoksen "Saatana saapuu Moskovaan". On mielestäni yksi parhaista klassikoksi laskettavista kirjoista, joka kestää uusintakierroksen muutaman vuoden välein onnistuen joka kerta viihdyttämään kuin ensimmäistä kertaa lukisi.

Vietän tämän viikon kuntoutuksessa ja mukaan pakkasin ainoastaan yhden kirjan, eli Mikko Gustafssonin ja Janne Huuskosen kirjoittaman "Kultainen vasikka - järjestäytynyt rikollisuus Suomessa". Kokeneiden oikeustoimittajien kirjoittama teos perustuu asiakirjalähteiden lisäksi muun muassa kymmenien alamaailman lähteiden ja heidän läheistensä haastatteluihin. Tämä on aihealue joka jaksaa aina vaan kiinnostaa ja olen varmaankin suurimman osan aiheesta kirjoitetuista kirjoista lukenut. En hirvittävän pitkälle ole em. kirjassa vielä ehtinyt, mutta takuuvarman mielenkiintoiselta ja viihdyttävältä vaikuttaa. Kirjassa näkemyksensä ja tarinansa pääsevät kertomaan mm. Keijo Vilhunen, Janne Raninen, Raimo Tienhaara ja Late Johansson.

Juuri vähän aikaa sitten luin Janne Ranisen jonkinmoisen elämäkerran "Kutsuvat minua palkkamurhaajaksi" ja siinä kuten myös tässä Kultaisessa vasikassa ja oikeastaan kaikissa muissakin ammattirikollisuudesta kirjoitetuissa kirjoissa on se sama ongelma (tai "ongelma"), että tarina on lennokasta ja jää yksin lukijan vastuulle päättää, että kuinka ison osan kerrotusta ns. nielee pureskelematta. Kuitenkin lähtökohta on, että nämä ovat fiktion sijasta faktaa. Silti olen varma, että jokainen jamppa painaa vähän tai vähän enemmän kermaa tarinakakun päälle, mutta kun pääsee ajatuksesta yli ja lakkaa miettimästä mikä voisi olla totta ja mikä taas todennäköisesti ei, niin pirun koukuttavia ja viihdyttäviä teoksia tämän aiheen ympärille on saatu kirjoitettua, eikä tuo "Kultainen vasikka" vaikuta tekevän siihen sääntöön poikkeusta.

Sain myös isänpäivälahjaks ton "Kultaisen vasikan". Noin puolessa välissä olen ja hirveästi ei mitään uutta ole tullut esille. Useimat kirjassa esiintyneet keissit on puhkianalysoitu jo aiemmin. Tässä sentään tekijät yrittävät varmistaa tietonsa useammasta lähteestä, mikä ei tietenkään ole mikään helppo homma, kun alamaailmassa asioista harvemmin puhutaan ja jos puhutaan, niin silloinkin tietenkin omalta kannalta edullisessa valossa. Toi on yks syy, miks ei kiinnosta lukea näiden ranisten yms. rosvojen kirjoja. Toiseks ei huvita tukea paskasakin taloutta sentilläkään.
Isänpäivänä sain myös Tapsa Suomisen "Urheiluhullun", mikä odottaa jonossa vuoroaan. Olen jotenkin aina sympannut Tapsaa ja mielenkiintoista lukea herran tarina kaikkine käänteineen.

 

[-FNM-]

Eilen luin loppuun E. O. Chirovicin Pahaa verta ja aloitin lukemaan Tapio Tammisen Himmler ja hänen suomalainen buddhansa -kirjaa.

 

[Individual]

Pitkästä, pitkästä aikaa tuli tartuttua kirjoihin ja ekaksi meni Anneli Kannon Veriruusut ja nyt on kesken Florian Huberin Lupaathan tappaa itsesi. Ensimmäinen kertoo Valkeakosken naiskaartista 1918 ja toinen lähestyvän puna-armeijan pelossa syntyneestä itsemurhaepidemiasta Saksassa 1945. Aika karua luettavaa etenkin tämä Huberin teos. Vanhemmat pujottivat ensin lastensa kaulaan hirttosilmukan ja sen jälkeen omaansa. Tämä kaikki ja muut mahdolliset hengenriistämisen tavat kerrottuna tuhansilla ja taas tuhansilla, koska mikä tahansa oli parempi kuin jäädä Neuvostoliiton puna-armeijan kosto- ja raiskaustoimenpiteiden alaisiksi.

 

[Ilmari Ahde]

Pitkästä, pitkästä aikaa tuli tartuttua kirjoihin ja ekaksi meni Anneli Kannon Veriruusut ja nyt on kesken Florian Huberin Lupaathan tappaa itsesi. Ensimmäinen kertoo Valkeakosken naiskaartista 1918 ja toinen lähestyvän puna-armeijan pelossa syntyneestä itsemurhaepidemiasta Saksassa 1945. Aika karua luettavaa etenkin tämä Huberin teos. Vanhemmat pujottivat ensin lastensa kaulaan hirttosilmukan ja sen jälkeen omaansa. Tämä kaikki ja muut mahdolliset hengenriistämisen tavat kerrottuna tuhansilla ja taas tuhansilla, koska mikä tahansa oli parempi kuin jäädä Neuvostoliiton puna-armeijan kosto- ja raiskaustoimenpiteiden alaisiksi.

Vaikka on lukenut Stalingradin taistelusta, Berliinin luhistumisesta ja muista sodan raakuuksista, Huberin kirja on rankimmasta päästä mitä sodasta olen lukenut, jää mieleen pyörimään.

 

[Useful Idiot]

Kai Sadinmaan "Kuolleiden kirja" oli kyllä mielenkiintoista luettavaa ja meni pitkälti yhdeltä istumalta. Malmin hautausmaan tarinat keskellä kesäistä hellettä, kera huumorilla eteenpäin menevien kesätyötekijöiden ja hautausmaalla kulkevien persoonien on sopivan tummaa, mutta niin luonnollista tarinaa. Kirjassa käydään esimerkiksi Tapio Rautavaaran, Laila Kinnusen, Olavi Virran, (jopa Petri Gerdtin) haudoilla, samalla kun kerrotaan ympärillä tapahtuvista asioista ja haudattujen persoonien stooria sopivan ytimekkäästi. Päästään kirjassa käymään krematoriossakin ja seurataan sivusta esimerkiksi haudankaivuuta.

Ihan kaikista heikkohermoisimmille en tätä kirjaa ehkä suosittelisi, mutta jos kuolemaa ja surua pystyt edes millään muotoa käsittelemään, niin varmasti uppoaa tämä teos.

 

[Fironic]

Sain päätökseen Dmitri Gluhovskin Metro-trilogian. Oli aivan älyttömän hyvä. Aloitin alun perin Metro 2033 -pelin parissa, mutta vittuunnuin kontrolleihin ja AI:hin jo alkumetreillä. Tarina vaikutti hyvältä, joten siirtyminen kirjojen puolelle kannatti.

Suosittelen vahvasti kaikille post-apokalyptisten juttujen ystäville.

 

[Kilgore Trout]

Sain päätökseen Dmitri Gluhovskin Metro-trilogian. Oli aivan älyttömän hyvä. Aloitin alun perin Metro 2033 -pelin parissa, mutta vittuunnuin kontrolleihin ja AI:hin jo alkumetreillä. Tarina vaikutti hyvältä, joten siirtyminen kirjojen puolelle kannatti.

Suosittelen vahvasti kaikille post-apokalyptisten juttujen ystäville.

Luin joskus Metro 2033:n, mutta en edes tiennyt, että sille on tehty jatkoa. Muistaakseni pidin kirjasta sen loppuosaa lukuunottamatta. Siihen oli jotenkin keinotekoisesti ympätty Deus ex Machina -tyylinen lopetus.

 

[MarkoPalo]

Nyt on meneillään, jo loppupuolella, Parag Khannan ”The Future is Asian”. Kertoo Aasian voimasta Kiinan johdolla kuluvalla vuosisadalla. Varsin mielenkiintoinen läpileikkaus historian kulun kautta nykyajan taloudellisiin ja sotilaallis-poliittisiin aspekteihin.

 

[Fironic]

Luin joskus Metro 2033:n, mutta en edes tiennyt, että sille on tehty jatkoa. Muistaakseni pidin kirjasta sen loppuosaa lukuunottamatta. Siihen oli jotenkin keinotekoisesti ympätty Deus ex Machina -tyylinen lopetus.

Ekan osan lopetus oli kieltämättä vähän heikko. Onneksi se oli (ainakin omasta mielestäni) trilogian ainoa heikko lenkki. Kannattaa lukea myös 2034 ja 2035.

 

[-FNM-]

Kai Sadinmaan "Kuolleiden kirja" oli kyllä mielenkiintoista luettavaa ja meni pitkälti yhdeltä istumalta. Malmin hautausmaan tarinat keskellä kesäistä hellettä, kera huumorilla eteenpäin menevien kesätyötekijöiden ja hautausmaalla kulkevien persoonien on sopivan tummaa, mutta niin luonnollista tarinaa. Kirjassa käydään esimerkiksi Tapio Rautavaaran, Laila Kinnusen, Olavi Virran, (jopa Petri Gerdtin) haudoilla, samalla kun kerrotaan ympärillä tapahtuvista asioista ja haudattujen persoonien stooria sopivan ytimekkäästi. Päästään kirjassa käymään krematoriossakin ja seurataan sivusta esimerkiksi haudankaivuuta.

Ihan kaikista heikkohermoisimmille en tätä kirjaa ehkä suosittelisi, mutta jos kuolemaa ja surua pystyt edes millään muotoa käsittelemään, niin varmasti uppoaa tämä teos.

Kiitos vinkistä. Pari kirjaa odottaa, että pääsen niiden kimppuun ja Kuolleiden kirjakin menee ehdottomasti lukulistalle.

 

[Evil]

Charles Mingusin omaelämäkerta, Jussi Niemen taiten suomentama Koiraakin kurjempi nyt menossa. Seuraavaksi varmaan Sami Lopakkaa tai sitten tuo nimimerkki Johannes Nefaistoksen Kirjoituksia magiasta. Duran-basisti John Taylorin kirjan tilasin, vaan ei ole saapunut vielä.

 

[jaakkopavunvarsi]

Entisen NBA-pelaajan Caron Butlerin elämäkerta "Tuff Juice" menossa. Rentoa ja mukavaa luettavaa. Jannu alkoi 11-vuotiaana myydä huumeita, mutta päätyi silti NBA:han. Kirjasta ei ole vielä puolia kasassa, joten ihan lopullista arviota on mahdoton tehdä.

 

[Wiljami]

Historiallisten dekkareiden parissa jatkuu lukuharjoitteeni (siis noiden oppikirjamaisten lisäksi, Kalojen loisista tuli luettua kiitettävän arvosanan arvoisesti, huolimatta reippaanlaisen flunssan ja mahdollisesti siitä johtuneiden olemattomien yöunien tenttimistä haitanneesta vaikutuksesta), kun kävin aamupäivästä palauttamassa aiemmat lainat kirjastoon ja etsiessäni hyllyköstä uutta luettavaa. Tällä kertaa testiin valikoitui kolme Jason Goodwinin dekkaria (Janitsaaripuu, Käärmekivi, Bellini-kortti), joissa (yhden kirjan takakannen perusteella) 1830-luvun Turkissa Mahmud II:n hovissa ratkotaan murhia sulttaanin eunukin toimesta.

Keski-kirjastoille voisi pistää palautetta että lisäisivät kirjoihin asiasanoja. Tälläkin kertaa lukeminen tuli bongattua hyllystä sattumalta, kun kirjahaulla ei voi spesifioida sitä, minkälaisia opuksia tekisi mieli lukea. Esimerkiksi Lumme-kirjastoilla (E-Savo) lisätty reippaasti tageja kirjojen yhteyteen ja hakutoiminto osaa myös kertoa, mitkä opukset saattaisivat olla vastaavaa genreä haetun kirjan kanssa.