Viimeksi luin uusintakierroksella Mihail Bulgakovin, tuon mustan huumorin mestarin nerokkaan klassikkoteoksen "Saatana saapuu Moskovaan". On mielestäni yksi parhaista klassikoksi laskettavista kirjoista, joka kestää uusintakierroksen muutaman vuoden välein onnistuen joka kerta viihdyttämään kuin ensimmäistä kertaa lukisi.
Vietän tämän viikon kuntoutuksessa ja mukaan pakkasin ainoastaan yhden kirjan, eli Mikko Gustafssonin ja Janne Huuskosen kirjoittaman "Kultainen vasikka - järjestäytynyt rikollisuus Suomessa". Kokeneiden oikeustoimittajien kirjoittama teos perustuu asiakirjalähteiden lisäksi muun muassa kymmenien alamaailman lähteiden ja heidän läheistensä haastatteluihin. Tämä on aihealue joka jaksaa aina vaan kiinnostaa ja olen varmaankin suurimman osan aiheesta kirjoitetuista kirjoista lukenut. En hirvittävän pitkälle ole em. kirjassa vielä ehtinyt, mutta takuuvarman mielenkiintoiselta ja viihdyttävältä vaikuttaa. Kirjassa näkemyksensä ja tarinansa pääsevät kertomaan mm. Keijo Vilhunen, Janne Raninen, Raimo Tienhaara ja Late Johansson.
Juuri vähän aikaa sitten luin Janne Ranisen jonkinmoisen elämäkerran "Kutsuvat minua palkkamurhaajaksi" ja siinä kuten myös tässä Kultaisessa vasikassa ja oikeastaan kaikissa muissakin ammattirikollisuudesta kirjoitetuissa kirjoissa on se sama ongelma (tai "ongelma"), että tarina on lennokasta ja jää yksin lukijan vastuulle päättää, että kuinka ison osan kerrotusta ns. nielee pureskelematta. Kuitenkin lähtökohta on, että nämä ovat fiktion sijasta faktaa. Silti olen varma, että jokainen jamppa painaa vähän tai vähän enemmän kermaa tarinakakun päälle, mutta kun pääsee ajatuksesta yli ja lakkaa miettimästä mikä voisi olla totta ja mikä taas todennäköisesti ei, niin pirun koukuttavia ja viihdyttäviä teoksia tämän aiheen ympärille on saatu kirjoitettua, eikä tuo "Kultainen vasikka" vaikuta tekevän siihen sääntöön poikkeusta.