Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Mosku]

Anthony Beevor: Stalingrad
..tällä hetkellä sitten jatko-osa: Berliini.
Loistavaa dokumentointia toisen maailmansodan ratkaisevista vaiheista, suosittelen lämpimästi, mikäli historia kiinnostaa vähänkään.
Tyyliltään hieman kuivahko koska kyseessä ei ole draama eikä jännitysromaani, mutta silti.

 

[Kilgore Trout]

Djadja-Fedja (Fjodor), Pjos i Kot -riemastuttava lastenkirja joka toimii todella hyvin myös näytelmänä.

- Kuka siellä?
- Minä täällä, posteljooni Petshkin. Toin teille Pörriäisen.

 

[Steelers]

Vapauden Vangit: Kotipaikka Bronx

Ihastunut? lukemaan jenkkien jengeistä käsittelevää kirjallisuutta yms. Karuu hommaa.

 

[Germanicus]

Anthony Beevor: Stalingrad
..tällä hetkellä sitten jatko-osa: Berliini.
Loistavaa dokumentointia toisen maailmansodan ratkaisevista vaiheista, suosittelen lämpimästi, mikäli historia kiinnostaa vähänkään.
Tyyliltään hieman kuivahko koska kyseessä ei ole draama eikä jännitysromaani, mutta silti.

Molemmat luettu. Luin tuon Berliinin ensin ja täytyy myöntää, että hiukan petyin siihen. Olisin halunnut enemmän matskua siviilien kohtaloista luhistuvassa pääkaupungissa, niinkuin mainoksissa luvattiin. Stalingrad oli omasta mielestäni huomattavasti kattavampi kuvaus kaupungista, jossa ihmiselämällä ei ollut mitään arvoa. Hyviä kirjoja molemmat, mutta Stalingrad oli mielestäni paljon kattavammin kirjoitettu.

 

[Koirapoika]

Vapauden Vangit: Kotipaikka Bronx

Ihastunut? lukemaan jenkkien jengeistä käsittelevää kirjallisuutta yms. Karuu hommaa.

Samaan kategoriaan menee opukset Kody Scott: Monster, Crips-jengiläisen muistelmat ja Gini Sikes: 8 Ball chicks, vuosi tyttöjengien väkivaltaisessa maailmassa. Joskus tullut hankittua, ihan mielenkiintoisia kirjoja. Ei yhtään harmita ettei täällä ole samanlaista jengikulttuuria.

 

[Le Banner]

Canal digitaaaaaaalin opasta.Vitun boxit ja tötteröt.

 

[Alamummo]

Anthony Beevor: Stalingrad
..tällä hetkellä sitten jatko-osa: Berliini.
Loistavaa dokumentointia toisen maailmansodan ratkaisevista vaiheista, suosittelen lämpimästi, mikäli historia kiinnostaa vähänkään.
Tyyliltään hieman kuivahko koska kyseessä ei ole draama eikä jännitysromaani, mutta silti.

Minäkin oon lukenut molemmat tänä kesänä. Stalingrad oli mielestäni parempi ja "kokonaisempi" kuin Berliini. Mutta ennenkaikkea: molemmat olivat todella pysäyttäviä kuvauksia ihmisen pahuudesta toisiaan kohtaan ja siitä, miten kärsimyksillä ei tunnu olevan mitään maksimia. Mielenkiintoisia kirjoja myös sille, jota kiinnostaa sotastrategia, mutta joka ei ole alan asiantuntija - kuten esimerkiksi blondille Alamummolle.

 

[hannes_ko]

Jo tässäkin ketjussa mainittu Jared Diamondin Tykit, taudit ja teräs on vihdoin luettu.

Siitä on jo aikaa, kun kyseisestä opuksesta kuulin, ja sen jälkeen olen kiivaasti odottanut, että sen käsiini saan. No, kesällä olen ollut kotikunnassani, ja haun mukaan kirjaa ei täällä ole ollut, ja alueen kirjastojen ainoa opus aina lainassa. Mutta kuinka kävikään, muita kirjoja palautellessa huomasin, että Lappajärvellekin oli hankittu Diamondia.

Täytyy sanoa, että odotukset täyttyivät. Kirja oli hyvä täydennys Maailman taloushistorialle (jonka tekijää en nyt muista), jonkatyylistä kirjaa olen sittemmin etsinyt. Tykit, taudit ja teräs on ehkä mielenkiintoisin kirja, jonka koskaan olen lukenut.

Kannattaa todellakin tarkastaa.

 

[mice]

Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut

Tuli vaan mieleen, että onkos tämä nyt se uusi "sensuroitu" nimi teokselle Kymmenen pientä neekeripoikaa? Ainakin tuon kirjan nimihän muuttui jossain vaiheessa tässä männävuosina, ja muistelen että uusi nimi olisi ollut jotain tuon suuntaista.

 

[Sim0n]

Tuli vaan mieleen, että onkos tämä nyt se uusi "sensuroitu" nimi teokselle Kymmenen pientä neekeripoikaa? Ainakin tuon kirjan nimihän muuttui jossain vaiheessa tässä männävuosina, ja muistelen että uusi nimi olisi ollut jotain tuon suuntaista.

On

 

[Kilgore Trout]

Kolme kirjaa odottaa pöydällä:

Ursula K. LeGuin; Näkemisen lahja,
Susanna Clarke; Jonathan Strange & herra Norrell,
Iain M. Banks; The Algebraist

- nyt pitäisi vaan päättää mistä aloittaa, taidanpa aloittaa vanhimmasta tuttavuudesta eli LeGuinista, vaikka Maameren Tarinoiden jälkeen hänen teoksensa ovatkin olleet pieniä pettymyksiä.

 

[Laama]

Tällä viikolla iski taas pitkästä aikaa mielenkiinto lukea joku kirja. Niimpä kävin kaupasta hakeen Harry Potter and the Half Blood Princen, mutta sitten päätin muistin virkistämiseksi lukee pohjille Feeniksen Killan, joten tämä viikko tuli aikalailla vietettyä nenä kiinni kirjassa. Jäi aikamoiset tärinät seittemännen kirjan odotuksiin.

 

[Aina Pata]

Oli vähän pidempi kesäloma, 6 viikkoa. Iski pieni lukuinto (saattaa mennä pari vuotta etten lue mitään), nyt on tullut kahlattua Reijo Mäen tuotanto kokonaan. Ok, onhan se tosi kevyttä kesälukemista, mutta ihan luettavaa. Remeksen kirjoja on tullut myös luettua, mutta enpä ole onnistunut kirjastosta kaikkia saamaan.

Suosittelen molempia, ihan ok tavaraa molemmat.

 

[Eddie]

James Pattersonin Kuka kuolee ensin? tuli luettua ja olihan se ihan kiva kirja. Eipä siinä suuremmin valittamista. Toisaalta ei se nyt mikään loisto-opuskaan ollut, mutta ihan OK luettavaa.

Enkelit ja Demonit on menossa ja aika kovasti takkuaa tuo lukeminen. Vaikka moni Davincin koodin haukkuukin niin kyllä se tämän enkelit ja demonit kirjan hakkaa 100-0. Ja itsekkin siitä pidin ihan kympillä.

 

[jesse72]

Tapani Bagge: Julma Maa

- Baggen neljäs romaani joka sijoittuu Hämeenlinnan alamaailmaan ja kaikki nämä on tullut luettua. Tutut hamot Poliisi Nikkilä, asekauppias Miettinen ja Jarkka Nurminen ovat taas mukana seikkailussa. Nopeaa ja helppolukuista toimintaa tarjoaa Bagge, joskin kaikkia kirjoja vaivaa epäuskottavuus, liekkö kirjailija tahallaan ampunut yli?

 

[krobbe]

Katoppas vaan. Olenkin pitkään miettinyt, löytyykö täältä ketään muuta Kallen lukijaa. Itse olen myös lukenut molemmat sarjaan alusta loppuun, Koillismaan jopa kahteen kertaan, samoin parhaita Iijokia. Lisäksi näitä irtokirjoja, mutta muutama taitaa silti puuttua.

On se Kalle ollut kova jätkä koko elämänsä. Ei ollut helppoa elämäntaipaleensa ja sieltä se nousi menestyväksi kirjailijaksi. Kalle ansaitsisi ehdottomasti vielä suuremman arvostuksen mitä on saanut.

Onhan toki totta, että Kallen kieli ei ole parasta mahdollista ja kerronta on välillä vähän tönkköä. Mutta hänen suurimmat ansionsa ovatkin muualla. Kerronnan rehellisyys, dokumentaarisuus ja koskettavuus on omaa luokkaansa suomalaisessa kirjallisuudessa. Kallen ansiosta meillä on mahdollisuus nähdä koko 1900 - luvun elämä Syrjä-Suomessa ja muuallakin tarkasti kuvattuna.

Minulla oli paljon ennakkoluuloja kun joskus vuosia sitten tartuin ensimmäiseen Päätaloon. Taistelin jonkun matkaa eteenpäin ja sitten kerronta vei mukanaan. Toki on selvää, että Päätalon lukemiseen tarvitaan riittävä lukunopeus, muuten se käy liian rankaksi.

Mutta lukemisen arvoista, ilman muuta.

.

Kalle on kuningas(jätkä)! Koko tuotanto on kahlattu läpi ja parhaat palat pariin kolmeen kertaan.

Kallen ehdoton vahvuus on oman itsensä peliin laittaminen ilman kaunisteluja. Teksti on mielestäni erittäin monisäikeistä, itseironiaa, tunteikkuutta jne.

Iijoki-sarja (varsinkin tuonne 70-80-luvulle asti) on upeaa seurattavaa, kyllä nykyajan nuorilla ja lapsilla olisi oppimista siinä kuinka pienetkin asiat voivat olla riittäviä aikaansaamaan hyvänolon tunteen. Se kurjuus, jossa Kalle lapsuutensa ja nuoruutensa vietti kumpuaa kirjoista aivan käsinkosketeltvaksi tunnelmaksi.

Kallen ehdottomasti parhaat romaanit ovat kuitenkin mielestäni Viimeinen Savotta ja Kairankävijä, jotka lukunautintoina ovat aivan käsittämättömän upeita. Vikke Nilo, jätkien jätkä!

Toissa kesänä kävin toivioretkellä Kallen kotimaisemissa Taivalkoskella. Kallioniemessä oli todella upea vierailla, tuntui aivan kuin Riitun ja Herkon pesue olisi vieläkin kirmailut ympäri pihapiiriä, ainakin minusta tuntui siltä kun suljin silmäni ja kuuntelin hiljaa, suuri kunnioitus sydämessäni.

Kalle on Suuri Suomalainen!

 

[Sv veinikretski]

Ennen tuli ahmittua kirjoja kuin Simo hilloa, nyt on aika mennyt täällä kirjoitellessa ja töitä tehdessä, viimeisin lukemani kirja taitaa olla Thomas Marion Simmelin (meniköhän oikein ?) Ei aina kaviaaria, Simmelillä oli minusta mielenkiintoisia ja oivaltavia juttuja. Tapaus Nina, jossa murhaaja teki itsestään kaksoisolennon ja selvisi näin murhasyytteistä, vai selvisikö ? Joka tapauksessa tutustumisen arvoinen kirjailija. Mika Waltari on myöskin tullut luettua suurimmalta osiltaan läpi, sekä iso kasa kirjoja erinlaisilta kirjailijoilta, Mark Twain on kuitenkin ykköseni aina ja ikuisesti, en tiedä miksi mutta miehen eeppokset saavat aina minut hyvälle tuulelle ja huomaan ettei elämä olekkaan niin vakavaa kuin ensin ajattelisi.

Paasilinnaan olen täysin kyllästynyt, alussa asiat saivat minut nauramaan, nyt minua kyllästyttää uusimmat tekstit. Seuraava läpikahlattava olisikin Kalle, uskon että kokemus on upea.

 

[ms.qvist]

Seuraava läpikahlattava olisikin Kalle, uskon että kokemus on upea.

Mahdatko nyt tarkoittaa tätä kirjailija Kalle Päätaloa vai tätä vähemmän kirjallisilla meriiteillään julkitullutta aviisia nimeltä Kalle? Siihen en ota kantaa onko kumpaankaan tutustuminen upea kokemus.

vlad.

 

[Uleåborgir]

Seuraava läpikahlattava olisikin Kalle, uskon että kokemus on upea.

Kai tosiaan tarkoitit Kalle Päätaloa?!?!?

Kaivoin tämän ketjun esiin juuri siksi, että olen täysin koukussa Kalle Päätalon Iijoki-sarjaan. Aikaisemman Koillismaa-sarjan olen lukenut jo aikaisemmin läpi, mutta se ei ole se Päätalon elämäkerta, vaan siinä puhutaan fiktiivisestä Kauko Sammalsuosta. K. Sammalsuo tosin liippailee vaiheissaan kovasti Kallio-Ukkelin elämänvaiheita.

Olen kahdessa viikossa lukenut Iijoki-sarjan kolme ensimmäistä osaa Huonemiehen poika, Tammettu virta ja Kunnan jauhot. Sain vaariltani (L.R.) perinnöksi melkein kaikki sarjan osat. Kunnan jauhot puuttui ja sitä oli totisesti hankala löytää tai ainakaan saada mistään käsiinsä. Viimein sain näppini väliin kun Kuivasjärven kirjastoon oli sen joku palauttanut ja painelin välittömästi paikalle kun huomasin netin hakupalvelun perusteella sen palanneen hyllyyn.

Välissä, kun en Kunnan jauhoja löytänyt naapureilta, kirjastoista, antikvariaateista tms. jouduin lukemaan Pietari Suuren elämäkerran, jota voin myös kyllä suositella. Kovatöinen mies, sanotaan vaikka näin.

Onneksi papan (L.R.) jäämistössä oli seuraava Iijoki-sarjan osa, jota aloin välittömästi Kunnan jauhojen jälkeen lukea. Seuraava puuttuva osa on muutaman osan päässä oleva Miinoitettu rauha.

Minä olen täysin Päätalo-addiktion vallassa tällä hetkellä! Suosittelen lämpimästi ja jos ja kun aloitatte, niin sietäkää hetki tyyliin totuttelua - se nimittäin oli Kallella varsin pedanttia etenkin maantieteellisissä kuvauksissa.

Ja henkilöistä vielä: Hiltu-Jakki on Uleåborgirin ehdoton suosikki!

EDIT: sen neljännen osan nimi on Täysi tuntiraha, jota siis luen tällä hetkellä

 

[Veli Kettula]

James Ellroyn "Amerikan Tabloidi" ja "Cold six thousand - verirahat" on 50-60-lukujen USAn alamaailmaan ja FBI/Hoover/Kennedyt/Hoffa/Kuuba-puitteisiin sijoittuvaa silmitöntä väkivaltamättöä ja salaliittokehittelyä. Suosittelen.

Ellroy on kirjoittanut myös L.A. Confidentialin, joka varmaan on seuraavana lukulistalla.

 

[Padis]

Stephen Kingin - Uneton yö meni viimeksi, tällähetkellä lukemisena Stepheng Kingin painajainen. Kirjahylly tarkoitus kahlata alusta loppuun läpi, taas kerran. Saa nähdä miten onnistuu, kai mä tutustun johonkin uuteen kirjaan, muutan, tai muutenvain sekotan kirjahyllyni enkä enää muista missä vaiheessa olin ja mitä lukemassa.

Tätä se teettää kun ei jaksa kirjastoon mennä..

Jokos luit kalpean aavistuksen?

 

[Vekurinen]

John Lé Carre: Uskollinen puutarhuri.
Ihan ok matskua. Lé Carre on onnistunut siirtymään agenttikirjallisuudesta muualle melko hyvin. Tässä on kuitenkin mielestäni paljon vanhan Lé Carren henkeä.

Päätalo on mun kokemuksen mukaan kirjailija, joka jakaa mielipiteitä melko rajusti. Toiset tykkää ja kehittävät riippuvuuden, toiset (kuten minä) eivät pidä ollenkaan. Minulle ei Kalle pudonnut yhtään.

 

[Koirapoika]

Nytkin on kesken samaan aikaan tuo Täällä Pohjantähden alla -sarja. Tokan osan aloitin myös eilen. Sinuhe Egyptiläinen on jonossa Pohjantähtien jälkeen. Kirjahyllyn läpikahlaus taas jatkuu sitä tahtia kuin hyvältä tuntuu. Oikeastaan se on niin, että kirjahyllyn kirjat on sänkykirjoina, kun taas tuota muuta (eli ei omaa) kirjallisuutta luetaan kokoajan muualla.

Täällä Pohjantähden alla on kesken myöskin, ensimmäinen osa vasta, kovasti on miellyttänyt ainakin minua. Linnalta ei ole aiemmin luettuna kuin Tuntematon. Kotimaisista aina sopivin ajoin luen suuresti ihailemani Veikko Huovisen tuotantoa, omia että kirjaston. Pidän kovasti Linnan ja Huovisen tavasta käyttää murretta kirjoissaan, ei jatkuvasti vaan sopivassa määrin. Minusta jatkuvasti tai hyvin runsaalla murteen käytöllä kirjoitettu teksti (Heikki Turunen) on jotenkin hankalaa lukea, etenkin kun itse ei puhu mitään murretta.

 

[keppimies]

Ape yllätti

Kirjatorin kahden euron päiviltä mukaan tarttui Alpo Suhosen kolme vuotta sitten julkaistu Kirje urheilijalle.

Vaikka kirja oli filosofista pohdintaa ja täynnä eri käsitteiden toistoa, se oli myös mielenkiintoinen ja akuutti.

Arvostus Suhosta kohtaan nousi roimasti. Tosin nyt ymmärtää, miksi ei mies ole menestynyt seuravalmentajana SM-Liigassa.

 

[kimbe66]

Joka ilta pyrin ainakin muutaman sivun lukemaan ennen nukkumista. Nyt on työn alla Graham Greenen tuotanto, ja parasta aikaa menossa (muutama sivu enää jäljellä) hänen luultavasti hauskin kirjansa "Miehemme Havannassa". Kannattaa tutustua.