Sain eilen luettua loppuun. Tykkäsin kyllä tästä ja varmastikin yksi parhaista kirjoista joita olen lukenut. Oli vain melko raskasta lukemista ja näiden vastapainona tykkään että on vähän kevyempää tavaraa.Taru sormusten herrasta loppusuoralla. Onhan tämä melkoinen murikka luettavaksi ja olen kyllä ihan tykännyt. Hienon maailman se Tolkien on kyllä luonut tähän. Huvittanut jossain kohdin tuo yksityiskohtainen paikkojen ja olosuhteiden kuvaaminen mutta ei tämä kumminkaan liian jaaritteluksi ole mennyt minusta.
Sama on luvussa täälläkin, loppukolmannes menossa. On tämä aiemminkin tullut luettua, mutta siitä on jo sen verran aikaa että on päässyt unohtumaan, leffat on nähty ja niihin tulee hieman vertailtua. Onhan tässä välillä hieman raskasta kieltä, asiat sanotaan monisanaisesti ja korulausein. Näin nykykieleen tottuneena suomennos on ajoittain erikoista kieltä, "lähtekäämme", "menkäämme", "katsokaamme", ei tuommoisia sanoja enää juurikaan käytetä, mutta suomennos on vuodelta 1966 niin siihen ajankohtaan varmaan sopii paremmin. Vaan eihän se tarinalta mitään pois vie, hieno tarinahan tämä on ja lukija voi mielessään verrata tätä vaikka mihin, hyvän ja pahan taistelu jolle vertailukohtia löytyy nykyhetkestäkin vaikka kuinka.Sain eilen luettua loppuun. Tykkäsin kyllä tästä ja varmastikin yksi parhaista kirjoista joita olen lukenut. Oli vain melko raskasta lukemista ja näiden vastapainona tykkään että on vähän kevyempää tavaraa.
Jumalauta, Peter Englund teki sen taas!
...
Vasta nyt kuukausi takaperin käsiini osui Englundin kirja "Suuren sodan vuodet", joka kertoo 30-vuotisesta sodasta ruotsalaisen Eric Dahlbergin elämäntarinan kautta. Kirja on julkaistu jo vuonna 1993, mutta ihmettelen miten se on välttänyt suuremman maineen ja kunnian Englundin "Pultava"- ja "Voittamaton"-kaanonin paineessa.
Kirja alkaa prologimaisesti vuodesta 1656, ruotsalaisten ja brandenburgilaisten yhteishyökkäyksestä Puolan kuninkaan joukkoja vastaan. 1600-luku oli Euroopan sotaisin vuosisata, alle viisi vuotta rauhan aikaa ja etenkin Ruotsi oli alituiseen sodissa. Dahlberg oli vuonna 1656 31-vuotias sotilas, mutta oli jo nuorena käynyt läpi 30-vuotisen sodan taisteluita ja sellaisenkin ihmeen suorittanut, eli selvinnyt hengissä paiserutosta.
Kirja etenee takaisin Dahlbergin synnyinvuoteen 1625, jolloin Tukholma oli palanut ja Kustaa II Aadolf jo aloittanut sotaiset retkensä ympäri Eurooppaa. 30-vuotinen sota oli vielä "nuori" ja kukaan ei vielä tiennyt, että tilanne eskaloituisi pahemmaksi, sodan kestäessä vielä 23 vuotta.
Näistä lähtökohdista tarina alkaa, suosittelen kaikille palstan historiasta ja sotahistoriasta kiinnostuneille.
...
Sain eilen luettua loppuun. Tykkäsin kyllä tästä ja varmastikin yksi parhaista kirjoista joita olen lukenut. Oli vain melko raskasta lukemista ja näiden vastapainona tykkään että on vähän kevyempää tavaraa.
Seuraavaksi ajattelin tosin lukea Kärpästen herran. Onko kukaan lueskellut? Onko maineensa veroinen? Olen ainakin paljon positiivista kuullut kyseisestä teoksesta.
En tiedä onko yksikään kulttimaineeseen noussut teos täysin maineensa veroinen, mutta kyllä Kärpästen Herra lukea kannattaa. Varsin puhutteleva teos se on.
Itse muistan ikuisesti tuon hirveimpänä "lukuelämyksenä" minkä olen kokenut, mutta taisi johtua enemmän sen hetkisestä elämäntilanteesta ja naiivista asenteesta. Nyt "muutaman vuoden" aikuisempana varmaan uppoaisikin paremmin, mutta vaikeahan sitä on enää muuttaa kantaa. Vähän sama kävi samoihin aikoihin Kellopeliappelsiinin (se elokuva) kanssa. Mistä tulikin mieleen: Onko joku sattunut lukemaan tuon Anthony Burgessin alkuperäisromaanin? Kannattaakohan tuota lukea? Tajusin vasta äskettäin, että elokuva ei ollutkaan alkuperäisteos, joten kiinnostukseni heräsi.Näin olen kuullut. Takakannen luettua heräsi tunne, että tämä saattaa kyllä olla sellainen kirja mikä tulee ahmittua suht rivakalla tahdilla.
Vähän sama kävi samoihin aikoihin Kellopeliappelsiinin (se elokuva) kanssa. Mistä tulikin mieleen: Onko joku sattunut lukemaan tuon Anthony Burgessin alkuperäisromaanin? Kannattaakohan tuota lukea? Tajusin vasta äskettäin, että elokuva ei ollutkaan alkuperäisteos, joten kiinnostukseni heräsi.
Now reading: Stephen King - Musta Torni III Joutomaa. Jouluun mennessä olisi tarkoitus nautiskella tuo ja sitten nelososan kimppuun, jos vain olen kuluneen vuoden aikana ollut tarpeeksi kiltti...
Kalle Lähde, Happotesti. Inhorealistinen kuvaus siitä, millaista on keskittyä täyspäiväisesti viinan juontiin. Kirja perustuu Lähteen omiin kokemuksiin.
Kirjailijasta iltasanomat.fi:ssä. Tästä pitäisi tehdä jonkunlainen elokuvaversio. Eniten jäi mieleen päähenkilön itsekkyys ja ystävien puuttuminen.
Tällä hetkellä luettavana Thomas Bernhardin Vanhat mestarit
...Herätti kiinnostuksen Joris-Karl Huysmansin teoksia kohtaan. Kävi kuitenkin ilmi, että niitä on suomennettu vain yksi, Vastahankaan, edesmenneen Desura kustantamon toimesta. Kirjaa ei näytä löytyvän mistään. Siltala on kuitenkin juuri ulkaissut uudelleen Desuran aikaisemmin julkaiseman Flaubertin Bouvard ja Pécuchetin, joka oli Vastahankaan tapaan Antti Nylenin suomentama. Joten toivoa olisi, että Siltala julkaisisi myös Vastahankaan uudelleen. Bouvard ja Pécuchet on ehdottomasti hankintalistalla.
Lainaan itseäni. Tuli ostettua Bernhardilta pari teosta lisää: Hakkuu ja Haaskio. Katsoo milloin ehtii paneutua, vaativat keskittymistä. Samoin tilasin tuon Flaubertin Bouvard ja Pécuchetin sekä J-K Huysmansin teoksen Rebours (Vastahankaan) englanniksi.