Mainos

Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

  • 696 610
  • 5 759

H.Incandenza

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, SiiPe, Chelsea FC
Juu, englanniksi luen. Yleensäkin pyrin lukemaan englanninkieliset teokset alkuperäiskielellä, kun käännösten tasosta ei aina varmuutta ole. Mielestäni kieli ei ole hirveän vaikeata tässä kuitenkaan. Välillä on teknistä termistöä, mutta ei siitä tajuaisi sen enempää suomeksikaan, jos aihepiiri ei ole muuten tuttu. Sen sijaan tapahtumissa ei aina ole sitä kuuluisaa päätä eikä häntää.

Itsellä englanniksi lukeminen onnistuu ihan ok, mutta ongelmana on se, että tulee kuitenkin sen verran harvoin luettua kaunokirjallisia teoksia englanniksi, että siitä häviää tatsi. Eli alussa on työläämpää kun sitä kääntää jotenkin joka lauseen mielessään, ennen kuin pääsee siihen rytmiin ja se lukeminen muuttuu automaattiseksi, eikä siihen "kääntämiseen" kiinnitä huomiota. Sitä vain lukee.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
En edes tiennyt että kyseistä tarinaa on julkaistu muuten kuin peleinä, mutta tästä tiedosta intoutuneena kipaisin paikallisesta kirjastosta Witcher -sarjan ensimmäisen kirjan testiin. Samalla tarttui mukaan Peter Englundin Pultava, jonka suhteen on melko kovat odotukset johtuen muutama viikko sitten valmiiksi kahlaamastani Suuren sodan vuodet -teoksesta.

Pratchettejakin luen edelleen, tällä hetkellä menossa Maskerade (aloitin sarjan alusta ja tilasin vielä muutaman puuttuneen alkukielisen teoksen, kyseessä Discworld novelli 18/41).
Helmikuun puolessavälissä aloitin näköjään Noituri-sarjan lueskelun ja viimeistä suomennettua kirjaa on jäljellä enää alle puolet (olen toki lukenut samalla muutakin, esimerkiksi pari Pratchettia lisää ja Punakone ja vaahteranlehti -tietokirjaa kylmän sodan taisteluista jääkiekkokaukaloissa N-liiton ja Kanadan välillä). Voin kyllä valitellen todeta että sain kuulla noiturisarjasta n. puolta vuotta liian aikaisin, kun viimeisen kirjan suomentamista ei malttaisi millään odottaa. Ilmeisesti kyseessä kuitenkin on viimeinen teos, alkukielellä oli kirjoitettu jo -99. No onneksi tuo suomennos ilmestyy kauppoihin jo tämän vuoden kesäkuussa, sitä odotellessa voisi vaikka ruveta tahkoamaan noita kirjasarjasta siunaantuneita pelejä.
 
Olen tässä sairaslomallani lueksinut jo pitkälle yli puolenvälin Olavi Paavolaisen sotapäiväkirjaa "Synkkä yksinpuhelu". Pakko sanoa, että olen tykännyt ja kirja antaa ihan uudenlaisen kuvan TK-miesten arjesta jatkosodan aikana. Paavolainen osaa kuvata erityisen hyvin yleisiä mielialan muutoksia sodan alun menestyksestä ja Suur-Suomi -hurmoksesta tasaiseen laskuun, joka alkaa sakujen tappiosta Stalingradissa ja johtaa lopulta täyteen hysteriaan, kun harhat lopullisesti romahtavat CCCP:n rynnistäessä pitkin Karjalaa panikoivien suomalaisten perässä 1944. Ainoa mikä vähän häiritsee on adjektiivien määrä tekstissä, kun jokaista hiton asiaa pitää kuvailla niin maan perusteellisesti. Karjalainen harmaa tölli on harmaa ja tölli, se siitä. Lienee tosin ollut vähän jokin aikalaisilmiökin tuo kielen rönsyily.
 

Aurinkotuuli

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK & useat muut punapaidat & Pallopojat
Lueskelin äsken uudestaan Robert Gravesin (I Claudius, Claudius God -romaanien kirjoittajan sekä antiikin Kreikan myyteistä kirjoittaneen kirjailijan ja runoilijan) omaelämäkertaa Good-Bye to All That, joka ilmestyi kirjoittajansa ollessa 34-vuotias. Mielenkiintoinen kehityskertomus ja myös hieno kirja siitä, minkälaista elämä ensimmäisen maailmansodan englantilaisissa jalkaväkiosastoissa oli. Tämänkaltaisten kirjojen lukeminen yhä uudelleen auttaa sekä ymmärtämään brittiläistä luokkayhteiskuntaa että tajuamaan sen, millaista kauheaa paskaa sodan todellisuus on. Toinen aiheeseen liittyvä, aina uudelleen luettava teos on saksalainen pseudonyymillä Erich Maria Remarque julkaistu Länsirintamalta ei mitään uutta. Linkkejä teosten taustoihin wikipediassa as follows.

Ihmettelen todella sitä, että Good-Bye to All That -teosta ei ilmeisesti ole koskaan suomennettu.

Good-Bye to All That - Wikipedia, the free encyclopedia

Erich Maria Remarque – Wikipedia
 

Stolk-2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Luin Derek Sandersonin kaikki pelissä - kirjan. Mielenkiintoista luettavaa 60-70 luvun Bruinseista. Suomalaisesta tarttui mukaan Bobby Orrin kirja, jonka luen seuraavaksi. Nämä ovat Minerva-kustantamon kirjoja. Minervalta on tulossa ainakin Ken Drydenin kirja syksyllä. Suosittelen näitä kiekkohistorian kirjoja.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Helmikuun puolessavälissä aloitin näköjään Noituri-sarjan lueskelun ja viimeistä suomennettua kirjaa on jäljellä enää alle puolet (olen toki lukenut samalla muutakin, esimerkiksi pari Pratchettia lisää ja Punakone ja vaahteranlehti -tietokirjaa kylmän sodan taisteluista jääkiekkokaukaloissa N-liiton ja Kanadan välillä). Voin kyllä valitellen todeta että sain kuulla noiturisarjasta n. puolta vuotta liian aikaisin, kun viimeisen kirjan suomentamista ei malttaisi millään odottaa. Ilmeisesti kyseessä kuitenkin on viimeinen teos, alkukielellä oli kirjoitettu jo -99. No onneksi tuo suomennos ilmestyy kauppoihin jo tämän vuoden kesäkuussa, sitä odotellessa voisi vaikka ruveta tahkoamaan noita kirjasarjasta siunaantuneita pelejä.
Fanikäännöksiä englanniksi löytyy netistä muuten aika hyvin. Tämä vinkkinä jos lukuhimo ylittää moraalin. Pelit ovat kyllä loistavia, mutta ne kannattaa pelata vasta kirjojen lukemisen jälkeen.
 

septi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Todella vähiin on jäänyt lukeminen viime vuosina, mutta jokin aika sitten sain lahjaksi Lars Keplerin Nukkumatti -kirjan. Todella nopeatempoinen ja viihdyttävä kirja joka tuli kahlattua nopeasti loppuun. Sitten bongasin tuollaisen pokkaripaketin jossa oli edullisesti kolme Keplerin kirjaa. Hypnotisoija tuli jo luettua ja Tulitodistaja on juuri nyt "työn alla". Paganini ja paholainen odottaa vuoroaan.

Erittäin hyviä kirjoja kaikille dekkareiden ystäville, suosittelen!
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Oman kirjan jotain vitun sadannetta versiota. Piti valmistua viime syksynä, ei valmistu ihan heti.

Marko Hautalan jonkun kirjan luin tässä vähän aikaa sitten. Toki kirjoitettu paskasti, mutta olihan siinä jännitystä. Torajyvät oli kirjan nimi. Tsvetajevaa olen viime aikoina lukenut englanniksi, kun ryssää en osaa. Vähän tulee nykyisin luettua, ehkä joskus taas enämpi.
 

Noitarumpu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Onkohan tässä sukupuolella ja äitiydellä osansa, koska en kykene lukemaan Erik Axl Sundin Varistyttö-trilogiaa. Jossain menee dekkareissa raja ja mulla siinä, kun aletaan yksityiskohtaisesti kuvaamaan pienen lapsen kidutusta. Jäi kesken tuon sarjan eka kirja jo. Mitä mieltä muut tuosta sarjasta ovat?

Luin joskus Klavanin Lapsenne on minulla, jos muistan nyt nimen ihan oikein. Näin siitä painajaisia hetken aikaa ja päätin, etten enää koskaan lue sellaista tekstiä. Ei meinannut millään esim.lähteä mielestä sen pienen kissanpennun kohtalo. Karmeahan se Kingin Se 1 ja 2 oli myös, mutta kun menee tietyllä lailla överiksi, ei se vaikuta samalla tavoin.Psykologiset dekkarit voivat olla parhaita, mutta myös pahimpia.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Viimeksi tuli luettua Jari Tervon Troikka. Pidin kyllä kovasti. Aiemmin olin lukenut Tervolta vain Ohranan, joka sekin oli oikein pätevä teos. Joku kriitikko kirjoitti aikanaan osuvasti todeten Tervon naaman jatkuvan näkemisen saavan ihmiset unohtamaan, kuinka loistava kirjailija hän oikeasti onkaan.

Nyt paikkaan yhtä pahimmista aukoista sivistyksessäni. Luvussa on ensimmäistä kertaa Milan Kundera, teoksena Kuolemattomuus - yksi noin kahdestakymmenestä romaanista, jonka ostin suljettavasta lähikirjastostani. Kaikki hintaan 50 senttiä kappaleelta. Kunderaa, Joycea, Grassia ja Steinbeckiä löytyy hyllystä tämän vuoksi odottamassa vuoroaan. Niin, miltä Kuolemattomuus on vaikuttanut? Raskasta, mutta komeaa tekstiä. Suosikkikirjailijaani Grassiin verrattuna kuitenkin kevyehköä, mutta ei tätäkään kannata puoliunessa lukea...
 

Ilmari Ahde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukiputaan huorakuoro
Onkohan tässä sukupuolella ja äitiydellä osansa, koska en kykene lukemaan Erik Axl Sundin Varistyttö-trilogiaa. Jossain menee dekkareissa raja ja mulla siinä, kun aletaan yksityiskohtaisesti kuvaamaan pienen lapsen kidutusta. Jäi kesken tuon sarjan eka kirja jo. Mitä mieltä muut tuosta sarjasta ovat?
Minuun ei uponnut tuo trilogia, läpi kahlasin kun kerran olin aloittanut niin tapeltiin loppuun saakka. Ihan liikaa oli kaikkea sekaisin, kömpelöä rakkaustarinaa sun muuta, vaan eipä tuosta muuten olisi trilogian mittaista syntynytkään. Et suurta lukukokemusta menetä vaikka jätit kesken.

Dekkariosastolta tykkäsin kovin Stefan Ahnhem - Pimeään jäänyt -teoksesta.
 

Noitarumpu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Minuun ei uponnut tuo trilogia, läpi kahlasin kun kerran olin aloittanut niin tapeltiin loppuun saakka. Ihan liikaa oli kaikkea sekaisin, kömpelöä rakkaustarinaa sun muuta, vaan eipä tuosta muuten olisi trilogian mittaista syntynytkään. Et suurta lukukokemusta menetä vaikka jätit kesken.

Dekkariosastolta tykkäsin kovin Stefan Ahnhem - Pimeään jäänyt -teoksesta.

Olen itsekin lukenut tuon Ahnhemin esikoisdekkarin. Jännästi kulki rinnan se toinen juttu, jonka kirjan lukeneena tiedätkin, mutten tässä paljasta, jos joku haluaa lukea ilman paljastuksia. Lukemiskelpoinen todellakin.
 

Ilmari Ahde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukiputaan huorakuoro
Olen itsekin lukenut tuon Ahnhemin esikoisdekkarin. Jännästi kulki rinnan se toinen juttu, jonka kirjan lukeneena tiedätkin, mutten tässä paljasta, jos joku haluaa lukea ilman paljastuksia. Lukemiskelpoinen todellakin.
Se toinen juttu oli kätevästi punottu mukaan, ainakin minua vietiin kuin litran mittaa metrin narussa.

Yhdeksäs hauta on uusi teos Ahnhemilta ja löytyi joku kerta alesta Elisan e-kirjakaupasta ja pitihän siihen tarttua, on vielä lukematta mutta sijansa saa sekin.
 

Noitarumpu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Se toinen juttu oli kätevästi punottu mukaan, ainakin minua vietiin kuin litran mittaa metrin narussa.

Yhdeksäs hauta on uusi teos Ahnhemilta ja löytyi joku kerta alesta Elisan e-kirjakaupasta ja pitihän siihen tarttua, on vielä lukematta mutta sijansa saa sekin.

Tuo pitääkin lukea loman aikana. Se on mulle yleensäkin dekkarilukemiston kulta-aikaa. Ei jaksa aina lukea vaikeampaa kirjallisuutta, tuo liikaa työt mieleen:)
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Hiljattain luin Max Mannerin dekkarin "Osiris" alkuperäisen käsikirjoituksen. Ei kai saa mainostaa tällä palstalla, mutta tarinan ideoinnissa on itse @Amerikanihme ollut mukana, heh. Tosin en ota vastuuta lopussa paljastuvista asioista enkä monesta muustakaan minua järkyttäneestä asiasta.
 

Niilo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Tappara
Tuli mökillä mörköiltäessä lukastua Matti Remeksen Ruuben Vaara -sarjan Vain muutaman neliön tähden dekkari. Todella mielenkiintoinen teos vuosien takaa. Siihen uppoutui aika hyvin mukaan ja kirjan luki parissa tunnissa (pokkari koossa). Onkos muut palstalaiset lukeneet noita teoksia ? Pakko on koettaa hankkia jostain muutkin kirjat.
Tulee tosi vähän muuten luettua kirjoja, pari vaan vuodessa. Seppo Jokisen Komisario Koskinen on pakko ostos joka vuosi kun uusi kirja ilmestyy

Linkissä vielä Remeksen kirjat: Linkki[URL][/URL]
 

Iso-Olli

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
John Branchin Tappelija on nyt vihdoin ja viimein kädessä. Saas nähdä luenko yhteen putkeen koko kirjan.
 

Crick

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Sotkamon Jymy, Ducks ja FC Barcelona.
Todella vähiin on jäänyt lukeminen viime vuosina, mutta jokin aika sitten sain lahjaksi Lars Keplerin Nukkumatti -kirjan. Todella nopeatempoinen ja viihdyttävä kirja joka tuli kahlattua nopeasti loppuun. Sitten bongasin tuollaisen pokkaripaketin jossa oli edullisesti kolme Keplerin kirjaa. Hypnotisoija tuli jo luettua ja Tulitodistaja on juuri nyt "työn alla". Paganini ja paholainen odottaa vuoroaan.

Erittäin hyviä kirjoja kaikille dekkareiden ystäville, suosittelen!
Samaisen boksin ostin minäkin Kepleriltä ja kaikki kolme tuli luettua julkaisujärjestyksessä. Hypnotisoija oli noista paras, sitten Tulitodistaja ja lopuksi Paganini ja paholainen. Tietyllä tavalla on mukavaa noissa kirjoissa se, että kappaleet on todella lyhyitä. Ei tarvitse lukea silmät ristissä useaa kymmentä sivua kerralla. Keplerin kaksi seuraavaa teosta on nekin hankittuna ja odottaa lukemista.

Nyt tässä välissä lukasen Stefan Tegenfalkin esikoistrilogian viimeisen osan. Kyseessä on entinen IT-työntekijä, joka aloitti kirjoituskurssin pohjalta kirjailijana. Trilogian kolme osaa ovat Vihan aika, Koston vanki ja Pahan kasvot. On ollut taattua, ruotsalaista dekkarikamaa nuokin.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Nyt on Kvanttivaras luettavana. Serkku oli tätä kehunut ja onhan tämä todella hyvää tekstiä ollut. Intertekstuaalisista viittauksista plussaa ja muuten erikoisesta maailmasta myös.
 

puuha-pete

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho, Minnesota, Hollanti
Suurena sotaromaanien ystävänä olen lukenut tässä sairaslomalla nyt paljonkin sotaromaaneja, viimeisimpänä nyt Esa Sirenin Ilomantsin ritaripartio. Erittäin miellyttävän notkeaa luettavaa näin vuodepotilaana.
 

Kaltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, kikkanikkarit
Sopisikohan tämä kysymys tähän ketjuun parhaiten, luultavasti kyllä.
Olen tämän vuoden aikana saanut luettua kohtalaisesti. Kaikki Sherlock Holmesit, Bukowskin kaksi tarinakokoelmaa sekä Postitoimiston, Hemingwayltä muutaman romaanin, Kellopeli Appelsiinin, Saatana saapuu Moskovaan, Orwellin 1984, Oscar Wilden Dorian Greyn muotokuvan, Haapasalon et kuitenkaan usko-opuksen sekä Lasse Lehtisen ja Paasilinnan Nätti-Jussin seikkailut. Lisäksi pääsykokeita varten luin Joshua Foerin Kaiken muistamisen taidon ja tietenkin pääsykoekirjan lukuisia kertoja.
En lähde avaamaan sen enempää mielipiteitäni jokaisesta opuksesta, mutta miltei kaikista olen pitänyt kovasti.
Tällä hetkellä avoimia kirjoja ovat Goethen Nuoren Werhterin kärsimykset, Nalle Wahlroosin talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta sekä Paul Ekmanin Emotions Revealed.
Aloittelen vasta kunnolla lukuharrastusta ja haluaisin vinkkejä teiltä palstaveljiltä kirjoista, joita kannattaa lukea.
Olisin myös erittäin kiitollinen jos avaisitte hieman omia näkökulmia kirjan tulkintaan paljastamatta turhia, ihan vain koska olen aloittelija.
Mainittakoon myös, että ostan kaikki kirjani, sillä haluan kerätä massiivisen kirjaston itselleni maallisen elämäni aikana. Syytä moiseen fiksaatioon en osaa sanoa.
Eniten näistä kirjoista pidin Hemingwayn romaaneista sekä Orwellin merkkiteoksesta. Myös Haapasalon mahdollisesti fiktiiviset tarinat herättivät minussa ajatuksen, kuinka vähän loppupeleissä tiedän Venäjästä.
Kiitos etukäteen.
 

Ni$pekt15

Jäsen
Suosikkijoukkue
BOSTON BRUINS
Paras kirjasarja ehkä koskaan oli Conn Igguldenin Valloittaja! Tsingis kaanin elämänkerta. Silloin kun viimeisen sivun oli lukenut niin hajosi pää kun tiesi ettei enää koskaan saa samaa lukukokemusta uudelleen. Samalta kirjailijalta on myös Julius Caesarista kirjasarja. Itse luen nyt Assagnen wikileaksia ja Esko Valtaojan Kaiken käsikirja. Bukowskilta Naiset romaani oli hyvä ja yhtäläisyydet Californication sarjaan ovat kiistättömät. Justin Croninin trilogian päättävä Peilikaupunki on odotetuimman opuksen listalla kärjessä. Suosittelen scifin ystäville The Passage sarjaa.
 
Äskettäin luin Jarkko Ruudun kirjan. Tajusi vähän paremmin joitakin juttuja kirjan lukiessaan, mutta ei se hänestä mitään pyhimystä tee. Yllättävää kyllä, kun ei tullut kuulemma yhtään kunnon aivotärähdystä, eikä häntä varmaan niin paljon päästy tappeluissa lyömään kun oli semmonen järkevä taktiikka.
Hyvää juttuahan kirjassa oli.

Samaa ei oikein voi sanoa Petteri Nummelinista kirjoitetusta kirjasta, jonka sain loppuun viime viikolla. Vähän semmonen sohvahaastattelun perusteella näppäilty juttelu Nummelinin vaiheista. Mutta kyllähän tuon luettuaan ymmärsi miksi hän ei pelannut NHL:ssä niin hyvin, vaikka loisti Sveitsissä ja maajoukkueessa.

Eipä ollut tullut mieleen, että sekä Ruutu että Nummelin puuttuivat 2011 MM-joukkueesta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös