Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

  • 692 576
  • 5 755

Realcowboy

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Luin eilen myös Happotestin loppuun. Melkoista tykitystä. Välillä kyllä naurattikin, vaikka eihän tollanen dokaaminen todellakaan mitään lasten leikkiä ole. Mielenkiintoa lisäsi, että Kalle on vanha työkaveri. Ajallisesti kirja varmaan sijoittuu juuri kyseisen työsuhteen päättymisen jälkeiseen aikaan.
Happotesti esittelyssä Ylen "Aamun kirjassa", Kalle Lähde myös mukana. Paljastui, että kirjan päähenkilöllä on nimikin, en ollut huomannut sitä, eikä myöskään Nadja Nowak ja Seppo Puttonen. Jatkoakin on tulossa, Kalle Lähde saanut paljon palautetta, häntä alkoi itsekin kiinnostaa, mitä päähenkilölle tapahtuu.
 
Viimeksi muokattu:

H.Incandenza

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, SiiPe, Chelsea FC
Noam Chomskyn Tiedon ja vapauden ongelmia aloitetaan nyt. Noamia en ole aiemmin lukenut (eikä äitinikään jonka kirja tämä on). Saa nähdä millainen tyyppi tämä Chomsky on.

Jos tietosanakirjaan valitaan kuva kohdalle "vasemmistolainen kulttuurimarxistinen intellektuelli" niin siihen tulisi Noam Chomskyn kuva. Näin minä ainakin olen ymmärtänyt ja kun mielipiteitä lukee niin tuskin kovin väärin menee.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Juuri tuli luettua Rauno Lahtisen ja Anu Salmisen Kakola-historiikki. Ihan mielenkiintoinen opus. Suht kattavasti kerrottu tuon valtion hotellin 150v. historia. Olen ollut aina kovasti kiinnostunut historiasta, mutta täytyy tunnustaa etten tiennyt että itse Lauri Törni lusi kakolassa aikanaan. Lisäksi avautui mm. että vankilomalta palatessa ei kannata yrittää salakuljettaa kiven sisään "eräänlaista tunkkia" perseessään. Siihen voi nimittäin kuolla...
 

tsajari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins
Luen Witcher-sarjan neljättä kirjaa, halveksunnan aika tarkemmin ottaen. Joku erikoinen kausi tämä nykyinen fantasia-rupeama kun aiemmin tuli luettua historiikkejä ja elämänkertoja, mutta hyvin on tämä sarja maistunut. Ei juurikaan valittamista. Mukavaa vaihtelua, niin päätelaitteisiin kuin aiempaan kirjamakuunkin.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Luen Witcher-sarjan neljättä kirjaa, halveksunnan aika tarkemmin ottaen. Joku erikoinen kausi tämä nykyinen fantasia-rupeama kun aiemmin tuli luettua historiikkejä ja elämänkertoja, mutta hyvin on tämä sarja maistunut. Ei juurikaan valittamista. Mukavaa vaihtelua, niin päätelaitteisiin kuin aiempaan kirjamakuunkin.
En edes tiennyt että kyseistä tarinaa on julkaistu muuten kuin peleinä, mutta tästä tiedosta intoutuneena kipaisin paikallisesta kirjastosta Witcher -sarjan ensimmäisen kirjan testiin. Samalla tarttui mukaan Peter Englundin Pultava, jonka suhteen on melko kovat odotukset johtuen muutama viikko sitten valmiiksi kahlaamastani Suuren sodan vuodet -teoksesta.

Pratchettejakin luen edelleen, tällä hetkellä menossa Maskerade (aloitin sarjan alusta ja tilasin vielä muutaman puuttuneen alkukielisen teoksen, kyseessä Discworld novelli 18/41).
 

M@rko77

Jäsen
Suosikkijoukkue
LFC, FC Lahti ja Pelicans
Kaunokirjallisuudesta on edelleen Anna Karenina käsittelyssä. Onneksi sentään jo yli puoliväli kahlattu..
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Bill Browder on uskoakseni monille tuttu nimenä ja henkilönäkin jollain tasolla, ennen kuin aloitin lukea Browderin teosta Red Notice tietoni olivat kaikesta huolimatta luokkaa "wikipedia" mitä tulee henkilöön Bill Browder sekä Hermitage Capital, enkä voi sanoa tienneeni kovinkaan paljoa Sergei Magnitskista - tai no jonkun mielestä tiesin jo varmasti paljonkin kun tiesin kuka hän oli, mitä tekemistä hänellä oli Bill Browderin kanssa, millaisen kohtalon hän koki Putinin hallinnon käsissä ja mitä siitä lopulta seurasi - Magnitski laki että Magnitski lista, mutta silti koin tietäväni todella vähän Browderista ja siitä mitä hän on tehnyt ja mitä on saanut aikaan.

Teoksessa Red Notice avattiin kohtuudella niitä taustoja jotka johtivat sitten siihen, että Bill Browder siirtyi Venäjälle ja - kuten hän ilmaisi - oli kovin naiivi ja kuvitteli kykenevänsä muuttamaan maata paljonkin sen ohella, että rikastuisi siellä. Ennen teoksen lukemista en kuitenkaan ollut tietoinen hänen sukuhistoriasta, siitä, että sillä oli omalta osaltaan todella merkittävä syy sille, että hän teki päätöksensä Venäjän suhteen kauaskantoisin seurauksin. En tiennyt ennalta sitä, että Bill Browderin isoisä Earl Browder oli aikanaan vuosikymmenten verran merkittävin kommunistijohtaja Yhdysvalloissa tai että hän pyrki vuonna 1936 Yhdysvaltojen presidentiksi kommunistien vaalilistalta. Kertaus historiaan oli mielenkiintoinen ja detaljeiltaan avaava - lisäsi ymmärrystä sen suhteen miksi Browder toimi kuten toimi. Ensin kapinoi ja halusi kapitalistiksi, sitten siirtyi Itä-Eurooppaan ja lopulta Venäjälle ehkäpä naiivein ajatuksin ja kuvitelmin.

Tämä on yksi osa kirjaa, tehdä tiliä menneisyyden ja niiden syiden tähden miksi Browder lopulta päätyi Venäjälle. Mutta kaikella tapaa merkittävässä roolissa on Browderin toiminta Venäjällä (lopulta Hermitage Capital) ja se kuinka hän ajautui vuosien kuluessa kahnauksiin maan johdon kanssa - eli viimekädessä Putinin kanssa. Kuinka korruptoituneet - suorastaan rikolliset - virkamiehet ja turvallisuuskoneiston edustajat kiristivät ruuvia ja ottivat entistä kovempia otteita käyttöönsä. Kuinka Browderin oli siirrettävä avaintyöntekijöitään pois Venäjältä turvaan länteen - ilmaan jäi kysymys, että ovatko he turvassa lännessäkään?

Suurin osa merkittävimmistä avaintyöntekijöistä, jotka olivat tehneet työtä Browderin kanssa paljastaakseen rikollisen organisaation, joka varasti satoja miljoonia tai oikeastaan miljardeja käytännössä Venäjän kansalta, siirtyi länteen paitsi yksi mies - Sergei Magnitski.

Kirjan merkittävin osuus kaikella tapaa on Sergei Magnitskin kohtalon avaaminen ja se kuinka tämä todellinen Venäjän ystävä - isänmaansa ystävä - uskoi viimeiseen saakka lain suojelevan häntä, koska hän ei ollut rikkonut lakia, koska hän ei ollut tehnyt mitään laitonta. Tämä luja usko ja luottamus lakiin piti Magnitskin Venäjällä ja tämä luja usko ja luottamus lakiin koitui hänen kohtaloksi. 16. marraskuuta 2009 Sergei Magnitski kuoli pidättäjien käsiin vajaan vuoden kestäneen piinaavaan tutkintavankeuden jälkeen, kuukausien piinan jonka aikana häneltä kiellettiin elintärkeä hoito, häntä kidutettiin psyykkisesti ja fyysisesti - häneltä vietiin lukuisat vangeille kuuluvat oikeudet (joista Magnitski laati satoja valituksia ja jotka kirjattiin orjallisesti järjestelmään todisteeksi pidättäjiä vastaan ja joita ei kuitenkaan huomioitu - mutta siellä ne ovat odottamassa aikaa jolloin Venäjä on vapaa). Ja kuinka häntä viimeisen vuorokauden aikana pahoinpideltiin järjestelmällisesti ja määräyksestä vangitsijoiden toimesta.

Vaikka kirja on yhden ihmisen näkökulma Venäjään ja Putinin hallintoon, Magnitskin kohtalo on kuitenkin avannut omalta osaltaan silmiä niin Venäjällä kuin myös - ja etenkin - maan ulkopuolella. Browderin puhtauteen on hankala ottaa kantaa, uskoisin, että hän pyrki toimimaan läntisten arvojen mukaisella tavalla ja se, että hän ei sopeutunut järjestelmään koitui hänen kohtaloksi - sai viranomaiset lopulta kääntymään häntä vastaan. Yhteisössä, joka perustuu kleptokratiaan henkilö/taho joka horjuttaa tätä järjestelmää on vaarallinen - hän on vihollinen. Rikoksista puhdas Browder olisi tällöin ollut äärimmäisen vaarallinen, hän horjutti tasapainoa, joka korruptoituneessa yhteisössä - tällä kertaa kyse valtiosta - vallitsi.

Magnitskin korkeimpana päämäärä uskon olleen lain noudattamisen ja lakiin turvautumisen, halun rakentaa oikeusvaltio ja tämä usko ja luottamus ajoi häntä eteenpäin kohtalokkain seurauksin. Jos hän olisi pettänyt Browderin, allekirjoittanut todistuksen Browderia vastaan, hän olisi suurella todennäköisyydellä pelastanut henkensä. Oikeudenmukaisena ihmisenä Magnitski ei tätä voinut tehdä, hän oli vannonut toimivansa lakiin ja oikeudenmukaisuuteen nojaten, se ajoi kaiken muun edelle. Se maksoi hänelle hengen.

Magnitskin kuoleman merkittävin seuraus on tähän mennessä epäilemättä ollut Yhdysvaltojen voimakas reaktio: Magnitsky Act/Magnitski laki https://en.wikipedia.org/wiki/Magnitsky_Act

Ja lakia seurannut lista, jolle koottiin alkuvaiheissa joukko venäläisiä viranomaisia, jotka kytkeytyivät Magnitskin kuolemaan. Nykyisten näyttöjen perusteella listalle sopisi lisätä myös Vladimir Putinin nimen.

vlad
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Bill Browder on uskoakseni monille tuttu nimenä ja henkilönäkin jollain tasolla, ennen kuin aloitin lukea Browderin teosta Red Notice tietoni olivat kaikesta huolimatta luokkaa "wikipedia" mitä tulee henkilöön Bill Browder sekä Hermitage Capital, enkä voi sanoa tienneeni kovinkaan paljoa Sergei Magnitskista - tai no jonkun mielestä tiesin jo varmasti paljonkin kun tiesin kuka hän oli, mitä tekemistä hänellä oli Bill Browderin kanssa, millaisen kohtalon hän koki Putinin hallinnon käsissä ja mitä siitä lopulta seurasi - Magnitski laki että Magnitski lista, mutta silti koin tietäväni todella vähän Browderista ja siitä mitä hän on tehnyt ja mitä on saanut aikaan.
Bill Browder/Sergei Magnitksi tulivat vastaan muutamia kuukausia sitten katsoessani Al Jazeera kanavan Amerikan versiota (joka käsittääkseni lopettaa toimintansa huhtikuussa). Mielenkiintoinen tarina tosiaankin. En ole muualla törmännyt tuohon tarinaan. Harmi, että Al Jazeera lopettaa, siellä oli mielenkiintoisia ulkomaan uutisia joita ei Amerikan muista (viihde)uutiskanavista tahdo löytää. Mutta nykyään mikään muu kuin viihde ei kai enää kannata.
 

sinikettu

Jäsen
Arthur Benjaminin Secrets of mental math. Aivan helvetin loistava kirja päässälaskun, numeroiden pyörittämiseen, niiden muistamiseen ynnä muuhun. Olen aina ollut suhteellisen hyvä pyörittelemään numeroita, päässälaskemaan ja vastaavaa, mutta tämä kirja ja sen avulla tehty muutaman viikon harjoitteluputki on kyllä vetänyt itselläni tuon kyvyn aivan uusiin sfääreihin.

Suosittelen kaikille ihmisille, jotka ovat vähääkään tekemisissä numeroiden kanssa.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Susan Cain - Introverttien manifesti

Mielenkiintoista luettavaa. Jos on sitä tyyppiä että kokee vaivaantuneisuutta erilaisissa sosiaalisesti paineistetuissa tilanteissa ja ei oikein ole sinut sen asian kanssa, niin tämä kirja voi avata jotain.
 
Viimeksi muokattu:

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Jarkko Ruudun elämänkerran ohella viimeisen lukukokemus on Stephen Kingin "Se" josta on äskeittäin julkaistu uusi, jättikokoinen painos jossa on kirjan molemmat osat yhdessä. Aiheen tasolla "Se" on Kingin selkeä avainteos, mutta kokonaisuutena tarina on vain niin paska että jätin sen lukemisen kesken. Aika heikko oli myös Kingin "Tervetuloa Joylandiin" jonka niin ikään luin äskettäin. Eipä ole King päässyt "Kuvun alla" - romaanin jälkeen kunnolla säväyttämään.

Vakavamman kirjallisuuden puolella yksi viime aikojen kovimmista lukuelämyksistä on ollut Lione Shriverin "Poikani Kevin" josta tehty leffaversiokin pyörähti Ylellä pari kertaa. Vanhoista suosikeista kädessä ovat uusintakierroksella käyneet mm. Bret Easton Ellisin "Lunar Park" ja Kjell Westön "Kangastus 38".
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Wibke Bruhns: Isäni maa - saksalaisen perheen tarina.

Käytännössä kyseessä on saksalaisen Klamrothin suvun tarina 1800-luvun puolelta aina toisen maailmansodan aikaan saakka ja siihen kuinka Wibke Bruhnsin isä Hans Georg Klamroth lopulta todettiin syylliseksi ja teloitettiin Hitleriä vastaan tehden murhayrityksen jälkimainingeissa loppukesästä 1944. Mutta tätä ennen HG. Klamroth oli ajautunut 30-luvulla kritiikittömään Hitlerin hallinnon myötäilyyn, kuten niin monet miljoonat muut saksalaiset noihin aikoihin tekivät, kuitenkin HG. Klamroth ainakin jollain tasolla kääntyi hallintoa vastaan tai ei ainakaan välittänyt tietojaan murhayrityksestä eteenpäin viranomaisille ja näin pettänyt salaliittolaisia, joihin HG käytännössä hyvin tiiviisti nivoutui kaukaisen sukulaisensa ja samalla tyttärensä aviomiehen myötä.

Mutta palataan kirjassa varhaisempaan aikaan.

Bruhns käy teoksessa läpi suvun historiaa hänen ja isänsä HG. Klamrothin esi-isien kautta, pääasiassa kuitenkin HG:n isän Kurt Klamrothin ajoista lähtien eli 1800-luvun loppupuolelta, takautumien kautta käydään läpi suvun menestyksiä aina 1700-luvulle saakka ja siitä kuinka Klamrothit rakensivat määrätietoisesti arvossapidettyä ja arvostettua sukuimperiumiaan sen ajan Saksassa ja kuinka imperiumi sitten lopulta romahti toisen maailmansodan myötä.

Koska Klamrothit eivät olleet taustaltaan aatelisia vaan kauppiassukua sotilaskoulutuksella oli merkittävä rooli, Kurt Klamroth oli ratsuväenkoulutuksen saanut upseeri - se avasi aivan toisella tapaa ovia ja niinpä oli luonnollista, että poikansa HG Klamroth hankki myös itselleen upseerin koulutuksen. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä isä-Kurt joutui sotaan, ollen kuitenkin selustassa erinäisissä huolto ja muissa tehtävissä (ja samalla hän kykeni pitämään perheyritystä yllä), poikansa-HG ehti myös ensimmäiseen maailmansotaan "märkäkorvana" ja oman sotansa hän kävi itärintamalla, ensin Baltian suunnalla tsaarin armeijaa vastaan ja tämän jälkeen vielä etelässä Ukrainassa sodan kaaottisen lopun aikana.

Sodan jälkeen sukuyritys kävi läpi suuret myllerrykset Saksan kaaottisina aikoina, tiiviit verkostot ja upseerinkunnia olivat varmasti eräs tekijä, joka pelasti suvun yrityksen sodanjälkeisen kaaoksen aikana, kuin myös 30-luvun lamasta.

Teoksessa Bruhns pureutuu varsin hyvin etenkin isänsä-HG:n olemukseen unohtamatta kuitenkaan äitiään Elseä, tai muitakaan suvun jäseniä. Isä HG on hyvin kaksijakoinen persoona, toisaalla uuttera ja rakastettava, toisaalla sitten vaimonsa kannalta vastenmielinen rakastajia ja naisystäviä pyörittävä "liero", joka kerta toisensa jälkeen valheilla pyrki pelastamaan toimensa. Mies jolla oli kunniaa, mutta joka unohti kunnian tietyissä asioissa. Persoonana siis ristiriitainen ja sen myötä on tavallaan ymmärrettävää miksi hän 30-luvulla lähti johdattamaan sukuaan tiiviimpään yhteistyöhön natsien kanssa, kuitenkaan koskaan viemättä perhettään suoranaisesti sisäpiiriin. Eräänlainen opportunisti siis, siirtyi olettamansa voittajan puolelle mutta pitäen tietyn etäisyyden Hitlerin hallinnon sisäpiiriin. Toisaalta olettaen suvunkunnia ja yritys oli sellainen tekijä, mikä esti HG:tä astumasta aivan sisäpiiriin - hänelle yritys oli tärkeä ja suku, 30-luvulla oli tehtävä valinta. Kumpaakaan ei voinut palvella hyvin, joten HG:n valinta näyttää olevan perheyritys ja sen jälkeen hyvin myötämieliset suhteet hallintoon ja kohtuullisen runsas toiminta itsensä ja perheensä kautta erilaisissa liikkeissä ja organisaatioissa.

Etenkin näissä kohdin minua alkuun häiritsi se, että kirjoittaja Wibke Bruhns niin voimakkaasti otti kantaa isänsä valintoihin ja siihen, että miksi Klamrothit nivoutuivat niinkin voimakkaasti hallintoon. Lopulta minun oli ymmärrettävä, että kirja on sukukroniikka ja samalla oman perheen ja suvun ruotimista, ei siis tietokirja, jossa kirjoittajalla on oltava analyyttisempi ote. Kirjoittaja kävi samalla läpi sukunsa traumaa että Saksan traumaa ja tämä johti voimakkaisiin näkemyksiin ja kannanottoihin.

Toisaalta sodan ajan tapahtumissa ymmärrystä on enemmän, vaikka toimintaa ihmetellään kirjoittajan taholta, HG saa jo enemmän ymmärrystä ja kohtelu on luontevampaa, joskin tiettyjä HG:n valintoja hän joutuu ihmettelemään. Kuten sitä miksi HG halusi siirtyä Tanskan miehitysalueelta itärintamalle - näihin kysymyksiin ei saada vastausta, koska Gestapo on veinyt osan HG:n päiväkirjoja ja kirjeenvaihtoa salamurha-attentaatin jälkimainingeissa. Samoin äidin Elsen taholta ei löydy vastausta, koska hän oli tuhonnut päiväkirjojaan niiltä osin jotka käsittelivät HG:ta sodan ajalta ja jo ajalta ennen sitä. Kysymyksiä - ihmetystä - mutta ei riittävästi vastauksia.

Kaikkiaan kiinnostava kirja yhden suvun tarinasta!

Hans George Klamrothista löytyy wikipediasta suomeksi hiukan: https://fi.wikipedia.org/wiki/Hans_Georg_Klamroth

Saksaksi enemmän: https://de.wikipedia.org/wiki/Hans_Georg_Klamroth

vlad
 

Germanicus

Jäsen
Suosikkijoukkue
*HIFK* Germanicus Julius Caesar Claudianus
Gordon Williamson: Etulinjassa Ritariristinkantaja Hans Sturm

Sotamiehestä luutnantiksi ja vuosiksi Neuvostoliittoon vangiksi. Kirjan alkupuoli on ihan luettavaa, mutta nyt puolivälin jälkeen kaikki lomailut ja puhekiertueet hiukan ryydyttävät.

Tämän jälkeen onkin oikea makupala.

George H. Stein: Waffen SS Hitlerin eliittikaarti sodassa 1939-1945
Kertoo koko Waffen SS:n tarinan, kääntäjä on lisännyt luvun suomalaisista SS-miehistä.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Aloitetaan lainauksella kirjasta:

"Mannheimin Rheinbrücke-sillalla he joutuivat alistumaan ranskalaisen, jostain siirtomaasta peräisin olevan sotilaan tarkastukseen ja kävelemään ajotiellä, sillä saksalaisilta oli kielletty jalkakäytävän käyttö".

Kyseinen lainaus on Florian Huberin teoksesta "Lupaathan tappaa itsesi".

Kyseinen teos on monellakin tapaa kaksiosainen, alkupuolella kuvataan etenkin Saksan itäisistä osista liikkeelle lähtenyttä laajamittaista itsemurhien aaltoa, joka eteni etenevien puna-armeijan joukkojen edellä, näitä laajamittaisia itsemurhia tehtiin myös miehityksen alettua ja sitä jatkuin pitkälle miehityskaudella - reilun vuodenkin kuluttua tehtiin itsemurhia, jotka johtuivat syystä tai toisesta hävitystä sodasta ja miehityksen aiheuttamasta psykologisesta ilmiöstä.

Monesta syystä johtuen etenkin idässä tämä itsemurha-aalto oli voimakkaampi ja merkittävällä tapaa laajamittaisempi, mutta hävittyyn sotaan liittyviä saksalaisten tekemiä itsemurhia tai laajennettuja itsemurhia tehtiin myös läntisten liittoutuneiden miehityssektoreilla. Idässä mukana oli konkreettisemmalla tapaa myös pelko ja häpeästä johtuvat itsemurhat, kuin myös puna-armeijan kostoaallosta johtuvat itsemurhat.

Tätä teemaa ei ole tässä laajuudessa, ainakaan suomennetuissa teoksissa, käsitelty - tavallaan hyvin mielenkiintoinen tutustua sodan ja sodan jälkeisen ajan tähän puoleen. Toisaalta tuhotun Saksan kaaottisesta tilanteesta johtuen ei ole tarkkaa tietoa siitä kuinka suuri joukko päätyi itsemurhaan tai laajennettuun itsemurhaan, jotka koskettivat kokonaisia perheitä tai kollektiivisesti huomattavaa osaa pienistä paikkakunnista. Jos pienessä kaupungissa useampi sata tai jopä lähelle tuhat ihmistä päätyy sodan jälkeisinä kuukausina itsemurhaan/laajennettuun itsemurhaan voidaan puhua jo melkoisen merkittävistä lukemista.

Mutta yhtälailla mielenkiintoinen teema Huberin teoksessa oli osio, johon alun lainaus liittyy. Tässä osassa Huber käsitteli sitä murrosaikaa joka seurasi hävittyä ensimmäistä maailmansotaa ja sitä seurannutta kaaosta ja nöyryytystä, jonka kohteeksi saksalaiset joutuivat esim. Reininmaalla. Tämä kattaus on hyvin kiintoisa ja siinä lähestyttiin teemaa myös yksittäisten ihmisten kautta, sellaisten joka syystä tai toisesta liukuivat Hitlerin kannattajiksi tai heitä, jotka pyristelivät vastaan tai lähtivät Saksasta maan muututtua 30-luvulla Hitlerin valtaannousun jälkeen.

Aiemmin olen lukenut paljonkin teoksia Saksasta joko sodan aikana tai sitten yleisluonteisia teoksia joissa käsiteltiin Saksaa sodan aikana tai ennen sitä. Viimeaikoina olen lueskellut myös teoksia, joissa on käyty läpi yksittäisten ihmisten tai sukujen kokemuksia - ne avaavat aivan toisella tapaa kuviota ja sitä kautta on monella tapaa helpompi ymmärtää niitä syitä miksi niin moni saksalaisista ajautui erilaisten "saarnaajien" lähelle ja tällainen Hitlerin alkujaan oli, kunnes kannatuksen myötä pyristeli tästä eroon leimasta nousten varteenotettavaksi poliittiseksi tekijäksi ja lopulta valtaan.

Tietenkään tämä ymmärrys ei syistä ei tarkoita sitä, että hyväksyisin saksalaisten valinnat, mutta minulla on apuna historian näkemys ja tiedän tapahtumien kulun - en elänyt aikaa, joka nöyryyttävän tappion ja kärsimysten jälkeen oli kaaottista ja sellaista, joska oli otollista maaperää kunnian palautukselle ja sitä moni viljeli puheissaan - Hitler ei ollut ainoa laatuaan.

Moni saksalainen totesi sodan jälkeen - minä tein vain työni. Hyvin suurella todennäköisyydellä minäkin olisin vastannut samaa jos olisin elänyt tuona aikana ja päätynyt osaksi kansallissosialistista liikehdintää.

Teoksen toinen osio käsittelee aijan aina sodan viimehetkiin ja sodan jälkeisiin aikaan saakka, mutta myös hiukan toisessa kontekstissa kuin kirjan alkupuolella.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos!

vlad
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Grimbergin kansojen historian 3/24. osa menossa. Ihan mielenkiintosia juttuja on ollut tähän asti. Paljon myös ei niin mielenkiintoista. Tiedä sitten miten vanhentunutta tietoa on jo. Meinaan kuitenkin että lukisi koko sarjan läpi.
 

Kumielvis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Paltamon Pantterit
Viimeisimmän Game of thrones eli Song of ice and firen puolessavälissä menossa. Kohta saan minäkin liittyä tuonne kirjarunkkareiden ketjuun, ihana asia. Ovathan nuo nyt olleet ihan huikeita kirjoja, tarkoitus olisi saada luettua loppuun nyt ennenkun alkaa uusi kausi sarjaa. Muuten ei ole hetkeen tullut luettua, kesällä saa sitten luettua enempi taas.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Grimbergin kansojen historian 3/24. osa menossa. Ihan mielenkiintosia juttuja on ollut tähän asti. Paljon myös ei niin mielenkiintoista. Tiedä sitten miten vanhentunutta tietoa on jo. Meinaan kuitenkin että lukisi koko sarjan läpi.
Isältäni ja äidiltäni kuultuna melko Eurooppa keskeistä ja pakostakin osittain vanhentunutta tietoa. Tuolla vanhempien kirjahyllyssä ne näkyvät olevan kaikki olevan. Itse en ole jaksanut juurikaan lukea kuin katkelmia, mutta hyvin pinnallisella tasolla tunnutaan liikkuvan. Mutta lue toki kaikki, ei tieto ikinä pahasta ole! Josko joskus saisi itsekin nuo luettua läpi.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Grimbergin kansojen historian 3/24. osa menossa. Ihan mielenkiintosia juttuja on ollut tähän asti. Paljon myös ei niin mielenkiintoista. Tiedä sitten miten vanhentunutta tietoa on jo. Meinaan kuitenkin että lukisi koko sarjan läpi.

Mä luin kanssa näitä joskus huvikseni koulun jälkeen ala-asteella. Voi käydä ihan työstäkin.
 
Suosikkijoukkue
Kärpät
Viimeksi lukaisin ranskalaisen Pierre Lemaitren trillerin "Alex". Ihan hauska kirja, ei aivan kaavan mukainen trilleri, vaikka jossain kohtaa uskottavuus yhdessä hahmossa olikin vaa'an kielellä. Silti, ennalta arvaamattomuus jollain tasolla miellytti. Ainut mikä ärsytti, oli se, että kirjailija tuntui tuovan omaa persoonaansa hiukan liikaa tarinan ja tapahtumien päälle.

Tällä hetkellä menossa Charles Willefortin "Miami Blues", vaikuttaa alun perusteella hyvinkin mielenkiintoiselta. Bukowski goes rikoskirjallisuus, vaikka olihan silläkin se Pulp, joka oli yksi tylsimmistä Bukowskin kirjoista.
 

Shardik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Avs, Mestis
Lueskelen tässä hiljakseen Pynchonin Gravity's Rainbow'ta. Välillä on kyllä vaikea pysyä juonessa kärryillä, mutta kieli on mukavan soljuvaa. Ajoittain meno äityy aivan mahtavaksi niin kuin hiljattain, kun päähenkilö pakeni saksalaisen matematiikan professorin kanssa junatakaa-ajossa maanalaisessa tunnelissa jenkkisotilaita, jotka huutelivat pikkutuhmia limerikkejä rakettien kanssa sekstailevista miehistä, ja samalla ympärillä suhahtelee ilkikurisia kamikazepommittajia esittäviä maahisia.
 

H.Incandenza

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, SiiPe, Chelsea FC
Lueskelen tässä hiljakseen Pynchonin Gravity's Rainbow'ta. Välillä on kyllä vaikea pysyä juonessa kärryillä, mutta kieli on mukavan soljuvaa.

Luet nähtävästi englanniksi vai? Itselläni on molemmat versiot (siis eng ja suo), mutta englanninkielistä en ole edes yrittänyt lukea. Loistava teos. Näitä teoksia, joissa ei "juonesta" ja sen seuraamisesta kannata ottaa stressiä...
 

Shardik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Avs, Mestis
Luet nähtävästi englanniksi vai? Itselläni on molemmat versiot (siis eng ja suo), mutta englanninkielistä en ole edes yrittänyt lukea. Loistava teos. Näitä teoksia, joissa ei "juonesta" ja sen seuraamisesta kannata ottaa stressiä...
Juu, englanniksi luen. Yleensäkin pyrin lukemaan englanninkieliset teokset alkuperäiskielellä, kun käännösten tasosta ei aina varmuutta ole. Mielestäni kieli ei ole hirveän vaikeata tässä kuitenkaan. Välillä on teknistä termistöä, mutta ei siitä tajuaisi sen enempää suomeksikaan, jos aihepiiri ei ole muuten tuttu. Sen sijaan tapahtumissa ei aina ole sitä kuuluisaa päätä eikä häntää.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös