TOISIN kuin voisi äkkiseltään luulla, kehopositiivisuus ei ole syntynyt 2010-luvulla Instagramissa vastustamaan somen luomia ulkonäköpaineita ja voimaannuttamaan ihmisiä.
Kehopositiivisuus on ihmisoikeusliike, joka lähti liikkeelle 1960-luvun lopun Yhdysvalloista, feminismin toisen aallon vauhdittamana ja mustien kansalaisoikeusliikkeen jälkimainingeissa.
Kehopositiivisuuden alullepanijat olivat mustia ja ruskeita naisia.
”Se lähti siitä, millaisia oikeuksia lihavilla kehoilla on. Työllistyminen oli hankalaa ja terveydenhoitopalvelut eivät olleet tasa-arvoisia”, Meriam Trabelsi sanoo.
Fatfobia eli lihavuuspelko, jota vastaan kehopositiivisuus kamppailee, perustuu rasistiseen ajatukseen, Suinner sanoo. Hän ottaa esimerkiksi painoindeksin eli BMI-mittarin, josta yritettiin tehdä yleismaailmallinen mittaamalla valkoisia miehiä.
”BMI:n rakentamisessa ei ole huomioitu ruskeita ihmisiä.”
Painoindeksin käyttämistä terveyden mittarina on kritisoitu etenkin viime vuosina. Vuonna 2016 tehdyn tutkimuksen mukaan
75 miljoonaa aikuista on luokiteltu Yhdysvalloissa väärin perustein sairaiksi tai terveiksi, jos mittarina käytetään ainoastaan BMI:tä.
Ja samoin kuin rasismissa, jossa jokin rodullistettu ryhmä niputetaan ikään kuin yhdeksi ihmiseksi stereotypioiden mukaan, ajatellaan, että lihavat ihmiset ovat yhtenäinen ryhmä, jolla on samat tavoitteet, ongelmat ja ajatukset.
Kun 1960-luvulla ihannenaisen keho oli kuin malli
Twiggyllä tai näyttelijä
Edie Sedgwickillä, ihannoidaan nyt sellaista kehoa kuin
Kim Kardashianilla.
”Halutaan isoa pyllyä ja todella kapeaa vyötäröä. Siinä on vahvoja rasistisia vivahteita”, Trabelsi sanoo.
Rasistisia siksi, kun miettii, millaisilla naisilla on tyypillisesti sellaisia kehoja: mustilla naisilla. Isosta pyllystä tuli hyväksytty ja trendikäs, kun valkoiset naiset alkoivat tavoittelemaan sitä, ja kunhan vyötärö pysyy kapeana.
”Mustia kehoja ei arvosteta samalla tavalla kuin vaaleampia kehoja”, Trabelsi sanoo.
Liikkeen alkuaikoina puhuttiin lähinnä Fat liberation -liikkeestä ja fat acceptancesta eli lihavuuteen kuuluvan yhteiskunnallisen syrjimisen kitkemisestä, toisin sanoen läski- tai lihavuusaktivismista.
Lihavien oikeuksia ajava liike jatkoi kasvamistaan. 1980-luvulla liike ulottautui Yhdysvalloista myös muualle maailmaan.