Milloin rasismi on oikeasti rasismia?

[Jannacci]

Tutkija tietää miten työelämän syrjintää suitsitaan – Toisinaan kehuminenkin voi olla merkki rasismista - Motiivilehti

Motiivin kolumnistin Shadia Raskin mielestä työelämän rakenteellista syrjintää on vaikea havaita, ja siksi se on onkin niin vaarallista.

motiivilehti.fi

Pari poimintaa

– Avoin, rasistinen suhtautuminen on helpompi tunnistaa, tuomita ja mielikuvissa sijoittaa yhteiskunnan laitamille, mutta meissä kaikissa piilevät ennakkoluulot ja syrjivät asenteet jäävät helposti huomaamatta.

Juuri siksi arjen syrjintämekanismit ovatkin Raskin mielestä niin vaarallisia ja haitallisia.

Luulin, että ennakkoluulot ja syrjivät asenteet eivät koskisi suvaitsevaa ja tiedostavaa porukkaa, kuten Rasmus-ryhmän jäseniä. Nyt selvisi, että jokainen on enemmän tai vähemmän rasisti.

Myös suomen kielen taidon kehumisella tai keskustelun aloittamisella englanniksi voi Raskin mukaan olla vilpittömän hyvä tarkoitus, mutta myös niiden piiloviesti on, ettei toinen kuulu tänne.

– Se on sitä arkipäivän rasismia, jonka olemassaolosta on hyvä olla tietoinen. Erilaisuuden korostaminen ja ulkopuoliseksi luokittelu arkisissa kohtaamisissa, niin sanotut mikroaggressiot, nakertavat hyvinvointia ja luovat tunnetta työyhteisöön kuulumattomuudesta.

Toisen ammattitaitoa ja osaamista voi toki kehua, sillä sitä ei Suomessa liikaa harrasteta.

– Mutta silloinkin olisi hyvä tiedostaa, mistä asemasta ja ennakkokäsityksistä käsin kehuu toista: asettuuko yläpuolelle tai heijastaako kehuminen ennakkoluuloja, joiden vuoksi toisen ammattitaito on yllättänyt.

Kannattaa olla tarkkana noiden mikroaggressioiden kanssa, etteivät ne laajene milliaggressioiksi ja pahimmillaan aggressioiksi. Parasta on olla hiljaa erilaisuuden kohdatessaan ja antaa erilaisuuden aloittaa keskustelu. Silloin ei ainakaan tiedostamattaan syylliisty mikroaggressioihin.

 

[Tjapalala]

Luulin, että ennakkoluulot ja syrjivät asenteet eivät koskisi suvaitsevaa ja tiedostavaa porukkaa, kuten Rasmus-ryhmän jäseniä. Nyt selvisi, että jokainen on enemmän tai vähemmän rasisti.

Tottakai jokaisella on ennakkoluuloja. Se on täysin normaalia. Ennakkoluulot eivät tee kenestäkään rasistia. Se miten ennakkoluuloja käsittelee ja antaa vaikuttaa omaan toimintaansa tekee toiminnastaan rasismia tai ei-rasismia. Tärkeintä on tiedostaa oma ennakkoluulot eikä antaa niiden johtaa omaa ajattelua ja toimintaa. Hyvä nyrkkisääntö on että kohtaa ihmisen ihmisenä.

Kannattaa olla tarkkana noiden mikroaggressioiden kanssa, etteivät ne laajene milliaggressioiksi ja pahimmillaan aggressioiksi. Parasta on olla hiljaa erilaisuuden kohdatessaan ja antaa erilaisuuden aloittaa keskustelu. Silloin ei ainakaan tiedostamattaan syylliisty mikroaggressioihin.

Onhan se aika töykeää, minusta jos joku yrittää puhua sinulle suomea, mutta itse puhut englantia takaisin. Se on osa kotiutumisprosessia että oppii kielen ja normalisoituu tilanne. Valitettavasti tilanne ei ole vielä normalisoitunu, kun eduskunnassakin puhutaan vieraslajien torjunnasta.

 

[Wiljami]

...
Kannattaa olla tarkkana noiden mikroaggressioiden kanssa, etteivät ne laajene milliaggressioiksi ja pahimmillaan aggressioiksi. Parasta on olla hiljaa erilaisuuden kohdatessaan ja antaa erilaisuuden aloittaa keskustelu. Silloin ei ainakaan tiedostamattaan syylliisty mikroaggressioihin.

Itse pystyn kyllä näkemään tuolla ihan fiksunkin pointin. Vähän sama kuin tulisin kehumaan viestiäsi että "Hirmu kivasti kirjoitettu, olet osannut pilkkuakin käyttää." mikä on toki kehu, mutta pitäisi olla siinä määrin oletusarvoista toimintaa (ei toki läheskään aina ole), että siihen huomion kiinnittäminen saattaa pistää vastaan ottajaa miettimään että vittuiltiinkohan nyt minulle.

Eli kai tuossa toivottaisiin että ihmisiin suhtauduttaisiin luonnollisesti eikä lähtökohtaisesti odotettaisi että ne on jotenkin heikompilahjaisia tai muuten vajavaisia kun näyttävät erilaisilta.

 

[finnjewel]

Olen virkamiehenä kohdannut tuhansia ihmisiä, työn luonteen trakia heistä suuri osa on ollut ulkomaalaisia tai ulkomaalaistaustaisia. Hoidettavat asiat ovat enimmäkseen sellaisia, että yhteinen kieli on löydettävä. Yleensä kielen vaihtoa englanniksi ehdottaa asiakas, mutta joskus myös minä. Syynä on kiire sekä se, että asia on jollain kielellä saatava selvitetyksi.
Toki yhteinen kieli on voinut olla ruotsi tai venäjäkin. Jos puhutaan puhelimessa, ymmärrettävää puheyhteyttä ei löydy, eikä asia ole kiireellinen, mutta monimutkainen, niin silloin on ehdotettava yhteydenottoa sähköpostitse, sillä kirjoittaminen sujuu monilta paremmin kuin puhuminen.
Suoraan sanottuna, ei ole tullut mieleenkään, että käytökseni olisi rasistista. Toki sinne luuriin on muutama yksittäistapaus huudellut "sine rasisti", kun asiakas ei usko ettei kaikissa asioissa voi pykäliä oikoa. eikä porsaanreikiä ole.

 

[adolf]

Samankaltaisia kokemuksia minulla työni kautta, kuin jäsenellä @finnjewel

Työssä on pakko noudattaa tiettyjä toimintatapoja, koska laki on se jota minun työntekijänä pitää noudattaa. Jos en sitä tee, niin hoidan hommani päin helvettiä.

Tätä ei moni ulkomailta tänne tullut (omassani työssäni on tuntunut korostuvan lähi-idän suunnalta tulleet) tunnu käsittävän, vaan kun tarpeeksi kauan he hakkaavat sitä päätä seinään ja jänkkäävät, sekä vääntävät, niin jossain vaiheessa uhriudutaan ja vedetään se rasistikortti esiin. Rasistiksi ei välttämättä suoraan haukuta, mutta se tulee vähän sillä tavalla rivien välistä, että "minä yritän kuitenkin rehellisesti tehdä työtä, ja maksaa veroni, minä en ymmärrä, miksi minua kohdellaan näin"

Ei siinä auta heille, kun sanoo, että samoja sääntöjä tässä pistetään kaikki noudattamaan.

Tuo on todella turhauttavaa, ja sen takia nämä jotkut somessa rasismia joka puolella näkevät puolesta loukkaantujat pistävät sapettamaan ihan kunnolla, kun eivät he oikeasti tajua ollenkaan, mistä on kyse tai edes halua ymmärtää. Mutta kaiken kuitenkin tuntuvat tietävän, niin vaikeaahan siinä silloin heidän itsensä on olla väärässä...

 

[Tjapalala]

Olen virkamiehenä kohdannut tuhansia ihmisiä, työn luonteen trakia heistä suuri osa on ollut ulkomaalaisia tai ulkomaalaistaustaisia. Hoidettavat asiat ovat enimmäkseen sellaisia, että yhteinen kieli on löydettävä. Yleensä kielen vaihtoa englanniksi ehdottaa asiakas, mutta joskus myös minä. Syynä on kiire sekä se, että asia on jollain kielellä saatava selvitetyksi.
Toki yhteinen kieli on voinut olla ruotsi tai venäjäkin. Jos puhutaan puhelimessa, ymmärrettävää puheyhteyttä ei löydy, eikä asia ole kiireellinen, mutta monimutkainen, niin silloin on ehdotettava yhteydenottoa sähköpostitse, sillä kirjoittaminen sujuu monilta paremmin kuin puhuminen.
Suoraan sanottuna, ei ole tullut mieleenkään, että käytökseni olisi rasistista. Toki sinne luuriin on muutama yksittäistapaus huudellut "sine rasisti", kun asiakas ei usko ettei kaikissa asioissa voi pykäliä oikoa. eikä porsaanreikiä ole.

Hyvä pointti. Tässä onkin mielestäni hyvä erottaa virkamiehenä tai vastaavan toiminta vapaa-ajan tilanteesta. Tuollaisissa asioissa on tärkeää juuri että asiakas/kävijä ymmärtää esimerkiksi oikeutensa ja velvollisuutensa. Ymmärsin että jutussa oli enemmän kyse jos kohtaat ulkomaalaisen näköisen taksikuskin alat hänelle puhumaan automaattisesti englantia. Sillehän ei välttämättä ole perusteita. Ja juuri jutusta minusta se että on hyvä tiedostaa omat asenteet ja ennakkoluulot.

 

[Timbit]

Tuo on todella turhauttavaa, ja sen takia nämä jotkut somessa rasismia joka puolella näkevät puolesta loukkaantujat pistävät sapettamaan ihan kunnolla, kun eivät he oikeasti tajua ollenkaan, mistä on kyse tai edes halua ymmärtää. Mutta kaiken kuitenkin tuntuvat tietävän, niin vaikeaahan siinä silloin heidän itsensä on olla väärässä...

Hyvin todettu. Juuri esimerkiksi tämä puheena oleva mikroaggression näkeminen kahden ihmisen välisessä keskustelussa, kun ulkomaalaistaustaisen tai maahanmuuttajan suomen taitoa kehutaan, tai kysytään kauanko hän on Suomessa ollut, on ongelmallista. Ymmärrän kyllä ajatuksen sen taustalla, mutta kun kaksi ihmistä keskustelee, näkee toistensa ilmeet ja eleet, ja tällainen asia nostetaan keskusteluun mukaan, niin tasan tarkkaan molemmat näkevät ja aistivat, että onko siinä jokin piiloviesti vai onko se kohteliasta uteliaisuutta toista kohtaan. Uteliaisuutta, joka on täysin ystävällishenkistä. Ja jos kieli vaihdetaan suomesta englanniksi, niin se ei ole sen heikommin suomea puhuvan alistamista, vaan käytännön sanelema juttu. Kun yritän ruotsalaisen kanssa puhua ruotsia, ja hän vaihtaa kielen englanniksi, niin ei hän minua pyri tallomaan vaan vaihtaa kieltä siksi, että eihän siitä keskustelusta herrajjumala meikäläisen ruotsin taidolla tule yhtään mitään, vaikka paremmin minä puhun ruotsia kuin hän suomea. Olis vaan kiva ymmärtää, mitä toinen sanoo.

Itse kun juttelen ihmisten kanssa, niin en mieti sitä, mitä piilomerkityksiä nyt tässä viljelen. Tuskin moni muukaan. Kyllä minusta näkee, millä tavoin juttukumppaneihini suhtaudun.

 

[Pottakameli]

Itsekin olen vilpittömästi kehunut joidenkin opiskelijoiden kielitaitoa, kun tyyliin 5 edellistä osasi sanoa "joo".

Ja sitten kun homma ei selvästi mennyt perille, niin kysyttäessä ymmärtikö hän mitä piti tehdä, vastaus oli "ei". Sitten joku tyyliin vuoden maassa ollut puhuu yllättävän sujuvaa kieltä, niin kyllä siinä vilpittömästi tekee mieli kehua.

 

[DarkTower]

Itse olen täysin rasismia vastaan. Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa jos joku on eri rotua kuin minä. Silti en koe, että minun pitäisi pyytää anteeksi sitä, mitä joku minun esi-isäni olisi voinut tehdä joskus. Olen aina pitänyt kaikkien ihmisten puolta, joten tämä tv-sarja vähän ihmetyttää "Dear White People" Jos se olisi sarja "Dear Black People", joutuisi suunnilleen linnaan.

 

[Wiljami]

Itsekin olen vilpittömästi kehunut joidenkin opiskelijoiden kielitaitoa, kun tyyliin 5 edellistä osasi sanoa "joo".

Ja sitten kun homma ei selvästi mennyt perille, niin kysyttäessä ymmärtikö hän mitä piti tehdä, vastaus oli "ei". Sitten joku tyyliin vuoden maassa ollut puhuu yllättävän sujuvaa kieltä, niin kyllä siinä vilpittömästi tekee mieli kehua.

Toki tuo kielivalinta on ympäristösidonnainen ja jos vastaanottajasta tietää jo entuudestaan ettei puhu suomea, niin silloin ihan perusteltua lähteä yrittämään jollain muulla kielellä. Tuossa mitä itse olin edellisellä sivulla kommentoinut koski näitä "arkipäiväisiä kohtaamisia" missä luin tilanteen tarkoittavan että kohdataan joku entuudesta tuntematon tyyppi jossain uudessa arkisessa tilanteessa eikä yllätytä ainakaan häiritsevän näkyvästi siitä että eksoottisesta ulkonäöstä huolimatta puhuukin suomea ihan paikallismurteella. Toki oma lähestymiskulmani johtuu ainostaan niistä omista kohtaamisistani mahdollisesti eksoottisemman näköisten henkilöiden kanssa, useimmiten tulee kohdattua uusia ihmisiä palloilulajien parissa ja ainakin parilla ensimmäisellä kohtaamisella diskurssi lähinnä tasoa "Syötä!", "Hyvä!" ja "Jes!". (Tai itseen suunnattu "VITTU MITÄ PASKAA!")

Omat kohtaamiseni ovat olleet pääsääntöisesti positiivisia, vaikuttaa toki sitten myös mielikuvaan kohtaamisista ylipäätään. Jos olisin vaikkapa vartija sen sijaan että touhuilen yliopistolla, olisi mielikuva kohtaamisista yleisestikin varmasti erilainen.

 

[vsmo]

Joillakin tuntuu olevan kova hinku nostaa vastakkainasetteluja näillä mikroaggressioiden esiin kaivamisilla. Itse olen tavannut esim. futisreissuilla ulkomailla ja kotimaassa paljon erilaisia ihmisiä, eikä moiset asiat ole koskaan noussut esiin. Ehkä se johtuu siitä, että kohtaan ihmiset ihmisinä. Toki kaikki saavat kokea asiat niinkuin kokevat, mutta kyllähän tuo jokaisen sanan piilomerkitysten hakeminen on suoraan uhriutumisen oppikirjan alkusivuilta.

 

[DonTirri]

Nämä "mikroaggressiot" jne eivät ole oikeasti yhtään mitään muuta kuin sitä että ammattimielensäpahoittajilla ei ole oikeita asioita joista uhriutua joten niitä etsitään hienolla kammalla ja paisutellaan täysin hävyttömästi.

Itse pidän mikroaggressio-keskutelua lähinnä merkkinä siitä että maassa on asiat tasa-arvon suhteen hyvin, koska mitään oikeaa ongelmaa ei selkeästi ole.

 

[adolf]

Ja vielä lisäksi noihin mikroagressioihin haluan sanoa sen, että eikö nämä tämmöiset ihmiset ole normaalissa kanssakäymisessä ihmisten kanssa ollenkaan? Siis sellaisten ihmisten kanssa, jotka noin niin kuin suhteellisen terveen ja normaalin itsetunnon omaavat ja ovat jossain määrin tolkuissaan. Kun niin vieraalta minun kokemuksestaan tuollaisten juttujen perkaaminen ihmissuhteista tuntuu.

 

[Pottakameli]

Toki tuo kielivalinta on ympäristösidonnainen ja jos vastaanottajasta tietää jo entuudestaan ettei puhu suomea, niin silloin ihan perusteltua lähteä yrittämään jollain muulla kielellä. .

Huvittavinta tuossa on se, että kieltä osaamattomille pitää puhua suomea, jotta he oppisivat sitä. Onko sitten ammattiin opiskelun yhteydessä oleva työssäoppiminen se paikka missä opetellaan kielen ihan alkeita...ei taida olla. Erikseen sitten sellaiset "tutustujat", jotka ovat vartavasten opettelemassa kieltä ja ovat lähinnä pitämässä seuraa asiakkaille. Sitten taas koulujen puolelta aina sanotaan etteivät päästä kielitaidottomia työssäoppimaan, mutta silti tyyliin1/3 ei pysty kommunikoimaan edes auttavasti suomeksi. Tuossa tietysti ollaan tekemisissä se 6-8 viikkoa parhaimmillaan, niin on se aika turhauttavaa hommaa. Mutta eipä tuossa yritetä kuin selvitä hommasta jotenkin.

Ei tulisi kyllä mieleen kommentoida kellekään randomille arjen keskellä mitään tämän kielitaidosta. Oikeastaan ei tule edes ajateltua koko asiaa. En kyllä olisi vanhoille naapureille kehdannut hissimatkalla kehumaan, että hienosti menee kielen kanssa. Ei tule kyllä muutenkaan kuin tervehdittyä ja joskus voi valittaa säästä tai työpäivän jälkeisestä väsymyksestä. Aina tulee puhuttua aluksi suomea oli minkä sävyinen tyyppi tahansa ja sitten molemmat reagoi tilanteen vaatimalla tavalla.

Olen liian epäsosiaalinen, jotta puhuisin tuntemattomille turhaan.

 

[teppana]

Minä koen µaggressiot ihan aitona asiana. En sinänsä pidä niitä mitenkään valtavana yhteiskunnallisena ongelmana, mutta kyllä ne siellä taustalla meidän vuorovaikutuksessa ovat. Osalla tahallisesti, osalla tahattomasti. Eivätkä ne rajoitu pelkästään rasismin ympärille. Kansanomainen kuvaus µaggressioista voisi olla "yleinen kusipäisyys ja ylimielisyys" tai joskus se saattaa olla vain huomaamattomuutta ja kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan.

Sitä minä en ymmärrä, miksi joillakin on niin kova tarve kieltää tällaisten asioiden olemassaolo tai loukkaantua noin verisesti kun niistä joku keskustelee. Minua ne eivät niin kovin paljon kiinnosta, joten en yleensä vaivaudu lukemaan artikkeleita ja keskusteluja missä näistä µaggressioista jutellaan. Mutta kyllä minä osaan sen verran asettua kanssaihmisen saappaisiin, että tiedän tällaista käytöstä tapahtuvan hyvinkin laajasti. Eikä se, että joku feministivapaustaistelija kiihkollisesti asiaa on nostamassa voima-lehdessä framille kutittele minun näppylöitäni minkään vertaa. Saahan näistä puhua ja ihan hyvä että ihmiset tiedostavat paremmin omaa käyttäytymistään ja osaavat heijastella sen vaikutusta muihin kanssaihmisiin.

 

[adolf]

@teppana

On varmasti tämmöistäkin käytöstä olemassa.

Mutta minun mielestäni tuossa ylempänä monissa viesteissä varsin ansiokkaasti purettiin sellaista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, joista on ainakin omasta mielestäni ihan turhaa kaivaa mitään sontaa esille, koska se on aivan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä.

Tuskin kukaan meistä ihmisistä on niin laupias samarilainen, että aina kykenee asettumaan toisen asemaan ja olemaan kaikin puolin ihana ihminen 24/7. On huonoja päiviä ja milloin mitäkin harmitusta omasta takaa. Toki tätä myötätunnon puolta voi itsessään kehittää ja sen voikin sanoa olevan jopa yksi ihmiselämän merkityksellisimpiä asioita. Mutta sen verran todellisuudentajuinen pitää olla, että tajuaa mennä ensin omaan itseensä, ja ymmärtää sieltäkin löytävänsä ihan riittävästi kehittymisen varaa ja keskeneräisyyttä tämän yhden elämän tarpeiksi. Silloin koko elämä ei täyty vaan sen huutamisesta, että miten muut on niin mikroaggressiivisia ja rasisteja, kun lähtee elämään tätä omaa elontaivaltaan.

Kusipäitä ja idiootteja on ollut läpi maailmansivun ja tulee olemaan jatkossakin. Se on osa elämän kiertokulkua. Lähinnä ehkä itse lähtisin sitä kautta liikkeelle, että aloittaa olemalla myötätuntoinen ensin itseään kohtaan. Tajuaa sen, että omassa itsessäkin on kaikenlaisia vikoja ja puutteita, mutta on armollinen itseään kohtaan. Sitten laajentaa sitä siihen lähipiiriin. Perhe, ystävät, työkaverit jne. Pienistä asioista liikkeelle.

 

[mjr]

Sitä minä en ymmärrä, miksi joillakin on niin kova tarve kieltää tällaisten asioiden olemassaolo tai loukkaantua noin verisesti kun niistä joku keskustelee. Minua ne eivät niin kovin paljon kiinnosta, joten en yleensä vaivaudu lukemaan artikkeleita ja keskusteluja missä näistä µaggressioista jutellaan.

Välillä olen pohtinut sitä ironiaa, että tämä tietty äänekäs väestönosa paasaa lumihiutaleista ja "ammattiloukkaantujista" - ja sitten suurin piirtein hakemalla haetaan näitä juttuja, jotta voitaisiin ah niin verisesti loukkaantua. Roskamediahan on tämän ilmiön tunnistanut ja pistää suorastaan täkyiksi juttuja, jotka on vielä hienosti muokattu siihen suuntaan, että ylilyönnit ja lapsellisuudet korostuvat.

En ole koskaan ollut identiteettipolitiikan ja poliittisen korrektiuden ystävä, sain niistä yliannoksen jo hamoina opiskeluaikoinani. Senpä takia väistänkin sellaisen keskustelun, joissa näissä jutuissa mennään överiksi. Ei vaan jaksa. Viisas ei viitsi ihan joka luojan asiasta tässä langenneessa maailmassa ärsyyntyä. Muuten aikaa ei jäisikään kuin puhkumiseen ja vaahtoamiseen ja lopulta voi ehkä jopa ihan räjähtää siitä harmista, että ihmiset ovat usein tyhmiä ja väärässä. (Tietysti aina ne muut ihmiset - edit. tiettyä malkaa löytynee omastakin silmästä tässä suhteessa. Hymiö.)

 

[finnjewel]

Sitä minä en ymmärrä, miksi joillakin on niin kova tarve kieltää tällaisten asioiden olemassaolo tai loukkaantua noin verisesti kun niistä joku keskustelee. Minua ne eivät niin kovin paljon kiinnosta, joten en yleensä vaivaudu lukemaan artikkeleita ja keskusteluja missä näistä µaggressioista jutellaan. Mutta kyllä minä osaan sen verran asettua kanssaihmisen saappaisiin, että tiedän tällaista käytöstä tapahtuvan hyvinkin laajasti. Eikä se, että joku feministivapaustaistelija kiihkollisesti asiaa on nostamassa voima-lehdessä framille kutittele minun näppylöitäni minkään vertaa. Saahan näistä puhua ja ihan hyvä että ihmiset tiedostavat paremmin omaa käyttäytymistään ja osaavat heijastella sen vaikutusta muihin kanssaihmisiin.

Mikroaggressioista keskusteleminen törmää samaan ongelmaan kuin muukin tasa-arvokeskustelu. Onko niin, että sen kiihkollisen "feministivapaustaistelijan" mielestä sellaisia voivatoikeasti kokea vain naiset,tai vähemmistöjen edustajat? Jos niitä kokevat miehet tai lihaasyövät heterot, niin ovat sen ansainneet ja kärsikööt nahoissaan.

 

[vsmo]

Roskamediahan on tämän ilmiön tunnistanut ja pistää suorastaan täkyiksi juttuja, jotka on vielä hienosti muokattu siihen suuntaan, että ylilyönnit ja lapsellisuudet korostuvat.

Nykäsen jälkeen paikan otti Hakkarainen ja toimii loistavasti.

En minäkään kiellä ettei tuota tapahtuisi, koska se on niille ihmisille todellista, jotka sitä kokee olevan. Omalla kohdalla sitä ei ole tullut esiin lulltavasti sen takia, kun en koe tarvetta piilovittuilla tuntemattomille. Huvittaa vaan nämä uutisoinnit.

 

[KwutsNI]

Mulla on vähän tunne, että monikaan tähän keskusteluun osallistuvista ei ihan ymmärrä tai ei halua ymmärtää tätä mikroaggressio-asiaa. Tai sitten minä en ymmärrä, onhan sekin mahdollista.

Mutta siis kyse on tällaisista sinänsä viattomista asioista, kuten kehutaan suomen kielen taitoa. Nyt jos kyseessä on ihan oikeasti maahanmuuttaja ja kysyjä tai kommentoija tietää sen, niin asiassa ei ole ongelmaa. Tai niin minä sen ymmärrän. Mutta jos tämä ulkomaalaistaustainen henkilö onkin syntyperäinen Suomen kansalainen, joka on käynyt koulunsa Suomessa suomeksi, niin suomen kielen taidon kehuminen on vähän outoa.

Ja toki voi tulla erehdyksiä, eikä kukaan varmaan loukaannu yksittäisistä kommenteista, mutta jatkuvasti tapahtuvana tällainen kommentointi kertoo kohteelleen, että hän ei tosiasiassa kuulu "tänne", ja että hän on "ulkopuolinen", vaikka ei olisi koskaan asunut muualla eikä tuntenut muuta kotimaata kuin nykyinen. Siksi siis kyseessä ei ole aggressio (joka olisi vaikkapa "vitun somali, painu sinne mistä tulitkin!") vaan 'mikroaggressio'.

Kielitaidon kehumisen ohella toinen klassinen on kysymys, mistä toinen on kotoisin. Sen kysyminen on ihan ok, mutta jos vastaus on "Tampereelta", niin jatkokysymys "ei kun mistä oikeasti olet?" on jo mikroaggression puolelle menevää. Suomessa tämä voi omalla tavallaan olla vielä ymmärrettävää, meillä kun on selkeästi erottuvia ulkomaalaistaustaisia henkilöitä ollut merkittävässä määrin vasta vähän akaa. Mutta ties monennenko polven maahnamuuttajataustaiselle tämä voi mennä tungettelun puolelle. Ja yksittäiset kerrat ovat tietenkin yksitäisiä, kaikki voivat varmasti naurahtaa sellaiselle. Mutta jatkuvasti tapahtuvana se käy varmasti raskaaksi.

Eli jos olet töissä pakolaisten vastaanottokeskuksessa, ja vastaan tulee irakilainen, joka on paennut Suomeen vuotta aiemmin, mutta puhuu jo auttavasti Suomea, niin on varmasti ihan ok kehua kielitaitoa. Ja sitten vaihtaa englanniksi, jos tarvitsee. Mutta jos kohtaat sosiaalisessa tilaisuudessa Mohammed -nimisen miehen, joka puhuu virheetöntä Suomea, ei ehkä kannata lähteä kehumaan kielitaitoa ja kyselemään, mistä oikeasti on tullut, jos tämä kertoo olevansa Lahdesta. Toki jos Mohammed itse kertoo tulleensa Irakista 10 vuotta sitten, niin toki voit kehua, että puhuu hyvin Suomea, ja kysyä, etä mistä päin Irakia hän on.

 

[DonTirri]

Kielitaidon kehumisen ohella toinen klassinen on kysymys, mistä toinen on kotoisin. Sen kysyminen on ihan ok, mutta jos vastaus on "Tampereelta", niin jatkokysymys "ei kun mistä oikeasti olet?" on jo mikroaggression puolelle menevää. Suomessa tämä voi omalla tavallaan olla vielä ymmärrettävää, meillä kun on selkeästi erottuvia ulkomaalaistaustaisia henkilöitä ollut merkittävässä määrin vasta vähän akaa. Mutta ties monennenko polven maahnamuuttajataustaiselle tämä voi mennä tungettelun puolelle. Ja yksittäiset kerrat ovat tietenkin yksitäisiä, kaikki voivat varmasti naurahtaa sellaiselle. Mutta jatkuvasti tapahtuvana se käy varmasti raskaaksi.

Tuo "mistä olet kotosin" ei nyt ole rasismia nähnytkään. Sitäkun valtaväestönkin edustajat kyselevät toisiltaan jos puheenparsi poikkeaa yhtään paikallisesta. Ja usein reaktiot vastaukseen ovat negatiivisia, varsinkin jos sattuu olemaan Helsingistä.

Vai etkö ole koskaan käynyt pienemmässä kylässä?

Tokihan sitä kuulee myös täällä, "mistpäi sie oot" on ihan peruskyssäri jos kaksi samaa murretta vääntävää sattuu samaan paikkaan.
Ja olen henk. koht jopa kuullut tuon jatkokysymyksen itseltäni kysyttynä koska en ole paljasjalkanen stadilainen, mutta täällä vaippaikäisestä kasvanut, joten kun vastaan syntymäkuntani, jatkokysyms seuraa väistämättä.

Joten ei, se ei ole rasismia eikä mikään "Mikroaggressio". Se on normaalia suomalaista kanssakäymistä.

 

[KwutsNI]

Tuo "mistä olet kotosin" ei nyt ole rasismia nähnytkään. Sitäkun valtaväestönkin edustajat kyselevät toisiltaan jos puheenparsi poikkeaa yhtään paikallisesta. Ja usein reaktiot vastaukseen ovat negatiivisia, varsinkin jos sattuu olemaan Helsingistä.

Vai etkö ole koskaan käynyt pienemmässä kylässä?

Tokihan sitä kuulee myös täällä, "mistpäi sie oot" on ihan peruskyssäri jos kaksi samaa murretta vääntävää sattuu samaan paikkaan.

Joten ei, se ei ole rasismia eikä mikään "Mikroaggressio". Se on normaalia suomalaista kanssakäymistä.

Nyt et ymmärtänyt alkuunkaan mitä tarkoitin.

Kielitaidon kehumisen ohella toinen klassinen on kysymys, mistä toinen on kotoisin. Sen kysyminen on ihan ok, mutta jos vastaus on "Tampereelta", niin jatkokysymys "ei kun mistä oikeasti olet?" on jo mikroaggression puolelle menevää.

Ehkä minun olisi pitänyt selittää paremmin, että oletuksena tässä oli se, että keskustelun tamperelainen on siis ihonväriltään tumma tai omaa vinot silmät tai on muuten selvästi poikkeavan näköinen, mutta luulin sen olevan ilmeistä. Ja se mikä siinä on "mikroaggressiivista" on se piilevä oletus, että tamperelaisella ei voi olla tumma iho tai vinot silmät tai muutenkaan tamperelaisesta poikkeava ulkonäkö. Eli siis henkilö, jonka vanhemmat ovat Tampereelta, joka on syntynyt Tampereella, käynyt koulunsa siellä, kannattaa Ipaa ja puhuu suomea tamperrelaisella ärrrällä ei ole tamperelainen, koska ihonväri on väärä, ja siksi kysytään, mistä hän oikeasti on.

 

[DonTirri]

Nyt et ymmärtänyt alkuunkaan mitä tarkoitin.



Ehkä minun olisi pitänyt selittää paremmin, että oletuksena tässä oli se, että keskustelun tamperelainen on siis ihonväriltään tumma tai omaa vinot silmät tai on muuten selvästi poikkeavan näköinen, mutta luulin sen olevan ilmeistä. Ja se mikä siinä on "mikroaggressiivista" on se piilevä oletus, että tamperelaisella ei voi olla tumma iho tai vinot silmät tai muutenkaan tamperelaisesta poikkeava ulkonäkö. Eli siis henkilö, jonka vanhemmat ovat Tampereelta, joka on syntynyt Tampereella, käynyt koulunsa siellä, kannattaa Ipaa ja puhuu suomea tamperrelaisella ärrrällä ei ole tamperelainen, koska ihonväri on väärä, ja siksi kysytään, mistä hän oikeasti on.

Ymmärsin täysin. Itse vaan istut niin syvällä mielensäpahotuskuplassasi ettet suostu edes harkitsemaan vasta-argumentteja.

Joten jätän keskustelun tähän. Mikroaggressiot eivät ole mitään muutakuin ammattimielensäpahoittajien keksimä tapa saada JOTAIN josta nostaa älämölöä koska mitään oikeaa ei ole.

 

[KwutsNI]

Ymmärsin täysin. Itse vaan istut niin syvällä mielensäpahotuskuplassasi ettet suostu edes harkitsemaan vasta-argumentteja.

Joten jätän keskustelun tähän. Mikroaggressiot eivät ole mitään muutakuin ammattimielensäpahoittajien keksimä tapa saada JOTAIN josta nostaa älämölöä koska mitään oikeaa ei ole.

Ei toki kukaan pakota keskustelemaan, jos ei kiinnosta. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, etten ole koskaan aiemmin osallistunut tähän keskusteluun tällä palstalla, etkä sinä tiedä minusta yhtää mitään. Et siis voi tietää, missä kuplassa elän, etkä voi edes tietää harkitsenko vasta-argumentteja, kun toistaiseksi olet kirjoittanut minulle vain asian vierestä.

Eräs toimittaja podcastissa (Barry Glendenning Guardianin Football Weeklyssä, jos kiinnostaa) totesi kerran jotakuinkin näin: minä olen nelikymmpinen valkoinen mies, enkä voi tietää mitä mustaihoiset kokevat. Se mitä voin tehdä, on kuunnella, kun nämä kertovat kokemuksistaan. Tämän voi laajentaa kaikkia vähemmistöjä tai muuten huonommassa asemassa olevia kohtaan.

 

[DonTirri]

:minä olen nelikymmpinen valkoinen mies, enkä voi tietää mitä mustaihoiset kokevat. Se mitä voin tehdä, on kuunnella, kun nämä kertovat kokemuksistaan. Tämän voi laajentaa kaikkia vähemmistöjä tai muuten huonommassa asemassa olevia kohtaan.

Tämä viimeistään asian varmisti.

Mikroaggressiot ovat kyllä täydellinen työkalu ammattimielensäpahoittajille. Alkuperäisellä intentillä ei ole mitään väliä. Pelkästään sillä miten se koetaan.