Keitä ovat nämä asiasta päättäneet ihmiset, eli suuret ihmismassat? Ja kenen mandaatilla he ovat tähän lopputulokseen päätyneet?
Vapaassa yhteiskunnassa elävät ihmiset. Ei siihen mitään mandaattia tarvita eikä asialle voi tehdä käytännössä yhtään mitään.
Leijonakorun käyttäjät profiloituivat jossain vaiheessa skineiksi ja uusnatsihenkisiksi ja tämä on jossain määrin ymmärrettävääkin, koska ko. ryhmillä korua esiintyi hämmentävän paljon. Mutta en usko, että korua on alunperin "keksitty" sellaista varten, koska historia vie satojen vuoksien taakse. Tietyt ryhmät vain omivat ko. korun itselleen ja sen jälkeen kaikki korun käyttäjät ovat profiloitu muiden toimesta näiden ryhmien kannattajiksi. Persuja ei oltu silloin vielä keksittykään. Onko siis oikein, että jotkut ryhmät vain omivat jonkun tunnuksen ja muuttavat sen merkityksen vastaamaan jotain ihan muuta kuin se on alunperin tarkoitettu? Tämä on toki paljon isompi kysymys kuin pelkkä leijonakoru.
Ei se varmaan oikein ole kaikilta osin, mutta maailma muuttuu ja ihmisen on vain sopeuduttava siihen. Toki aina voi myös kasvattaa hyvän itsetunnon ja olla välittämättä siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat esim. pukeutumisesta.
Tällainen "profilointi" ulkopuolisten taholta ei kuitenkaan aina osu oikeaan. Tiedän yhdenkin tapauksen, missä leijonakoru oli alunperin sodassa taistelleen isoisän henkilölle jättämä perintö. Tämä henkilö halusi korua käyttämällä kunnioittaa isoisäänsä ja muita sodissamme taistelleita veteraaneja, muttei enää lopulta voinut, koska ulkopuoliset ihmiset kuvittelivat hänen olevan uusnatsi. Asiaa ei auttanut, hän alkoi kaljuuntua varsin nuorella iällä ja oli nuoruudessaan harrastanut voimailulajeja, joten hän ei ollut ulkoisestikaan mikään kukkakeppi. Oikeassa maailmassa ko. henkilö oli naimisissa mustaihoisen ulkomaalaisen naisen kanssa ja heillä oli yhteisiä lapsia. Varmaan arvaatte, etteivät lapset ole valkoihoisia pellavapäitä. Hän harrasti kuitenkin kulkemista myös ilman perhettään, kuten moni muukin ja koki esim. tuijottamisen ja saamansa suullisen palautteen kiusalliseksi ja raskaaksi, joten lopulta hän luopui korun käytöstä. Mikä on sääli, koska tarkoitusperät olivat hyvät eikä hänellä ollut minkäänlaisia rasistisia ajatuksia.
Ihmisen päivittäin tekemä profilointi tapahtuu ylipäänsä erittäin vahvasti yleistysten ja ennakkoluulojen kautta. Pitkät hiukset miehillä, bändipaidat, shokkivärjätyt hiukset, nenäkorut, fedora, hihattomat paidat jne herättävät tiettyjä mielikuvia, joiden pohjalta ihminen tekee oletuksia täysin tuntemattomista ihmisistä. Minustakaan tämä ei ole kaikilta osin hyvä juttu. En näe, että leijonakoru on tässä sen kummempi kuin mikään muukaan edellä luettelemistani ulkonäköön liittyvistä piirteistä.
Isänmaallisuuskin mielletään tietyn joukon touhuksi ja moni kokee sen nykyaikana jotenkin automaattisesti epäilyttäväksi puuhaksi. Minä koen olevani jokseenkin isänmaallinen, mutta en minä kannata rajojen laittamista kiinni tai pidä valkoihoisia suomalaisia ainoana oikeana suomalaistyyppinä. Mulla on naapuri, joka kertoi äänestäneensä persuja, mutta tiedän faktana, että hän ei todellakaan ole rasisti. Se mulle ei ole avautunut, miksi hän persuja kuitenkin äänesti, mutta ehkäpä kaikki persutkaan eivät ole rasisteja?
Isänmaallisuuden korostaminen viestii siitä, että asia on yksilölle jollain tapaa tärkeä osa identiteettiä. Keskivertosuomalainen ei enää nykyaikana pidä nationalismia tai isänmaallisuutta sellaisena asiana, että sitä pitäisi erikseen tuoda esille. Samalla lailla yhteiskunnan maallistuessa ihmisillä näkee aina vain vähemmän ristejä kaulassa. Nykyisin jos sellaisen näkee, niin kyllähän siitä herkästi ajattelee, että tämä tyyppi on oikeasti uskonnollinen eikä vain kirkkohäitä varten jäsenmaksunsa hoitava tapauskovainen.
Olen itse ollut joukkueessa toimihenkilönä, jossa on ollut useampia samannimisiä lapsia. Osa vanhoja tuttuja, osa täysin uusia tuttavuuksia. Sen mun ihonväriesimerkin oli tarkoitus esittää, miten paljon monimutkaisemmaksi asiat käytännössä voivat mennä, jos tiettyjä asioita ei saa edes mainita.
Miten tällaisista tilanteista on selvitty vielä muutama vuosikymmen sitten, jolloin Suomessa oli häviävän pieni määrä tummaihoisia ihmisiä? Edelleen toistan, että minusta asiat eivät mene mitenkään monimutkaisiksi, vaikkei ihonväriin viittaisikaan.
Missään nimessä mitään piirrettä ei saisi pitää toista huonompana, mutta se nyt varmaan oli ihan itsestäänselvyys kaikille viestieni lukijoille. Ja kuten kirjoitin, vaatteisiinkaan ei voi viitata, kun kaikilla on joukkueen peliasut, jotka vähemmän yllättäen ovat yleensä samanlaiset. Pelinumero toki helpottaisi, mutta kaikki eivät heti muista kaikkien pelinumeroita ulkoa ja jos et tiedä, miltä Luka H. tai Luca S. näyttää, se ei paljon siinä tilanteessa helpota. Pelkällä hiustenvärilläkään ei kovin helposti saa henkilöä tietoonsa, jos siellä on useampi tumma- tai vaaleahiuksinen.
No sitten pitää varmaan oman harkinnan mukaan käyttää ihonväriä kuvailuun. Mutta jo tuo esimerkkisi "äärimmäisyys" kuvaa sitä, miten harvinaisesta skenaariosta on kyse. Muutenhan olisit ottanut esimerkiksi jonkin arkipäivän suht yleisen tilanteen, kuten oppitunnin. Itse muuten onnistuin käymään koko koulupolun läpi ilman, että kertaakaan tuli eteen tilannetta, jossa luokalla olisi ollut enemmän kuin kaksi samannimistä oppilasta. Ihan tavalliselta ei siis kuulosta, että jossain harrastusporukassa olisi viisi Lucaa.
Rasismi on paskaa ja törkeää. On hyvä ja erittäin tärkeää, että asioista puhutaan, koska se on ainoa keino saada muutosta aikaan. Mutta, jos nyt katsotaan ajassa taaksepäin muutaman kymmenen vuotta, niistäkin ajoista asiat ovat muuttuneet ja isossa kuvassa paljon parempaan suuntaan. Ja jos sitä aikaa verrataan saman verran taaksepäin, muutoksia parempaan on tapahtunut vieläkin enemmän, jne. Kaikkein tärkeintä on vaikuttaa niihin, joilla elämää on vielä enemmän edessä kuin takana. Sieltä se muutos tulee. Minä olen paljon suvaitsevaisempi kuin omat vanhempani. Miksi? Varmaan siksi, että olen elänyt paljon suuremmassa maailmassa kuin he elivät. Tietoa on enemmän saatavilla ja erilaisuutta paljon enemmän havaittavissa kuin aikaisemmin.
Olen tästä samaa mieltä. Näen, että nämä mediassa/somessa paisuvat "identiteettikeskustelut" ovat sitä kuuluisaa kirskettä junan ja raiteen välissä, kun veturi lähtee asemalta. Pääasiahan on, että juna puksuttaa eteenpäin, mutta ikävä ääni seuraa perässä.
Itse en vain pidä siitä, että vihollisia nähdään myös paikoissa, missä niitä ei oikeasti ole. Ihmisiä pitää valistaa, mutta mieluummin positiivisilla asioilla kuin hyökkäämällä vastaan. Ihmiset tuppaavat menemään puolustuskannalle ja moni ihminen ottaa kaiken kritiikin hyvin henkilökohtaisesti.
Näinhän se on. Harmi vain, että asiallinenkin "valistus" tulkitaan monesti juuri noin kuten kuvailet: hyökkäyksenä vastaan. Jos kerrot, että tämä sana ei enää nykyajassa ole täysin neutraali, saattaa alkaa paasaus siitä, kuinka "mitään ei saa enää sanoa". Minusta asiallinen lähestymistapa olisi todeta, että "kiitos kun kerroit, enpä käytä enää tätä sanaa jatkossa". Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole hyviä ottamaan vastaan palautetta.
Näitä asioita pitäisi opetella lapsesta asti ja vanhempien pitäisi osata sanoittaa, että kun minä nyt tässä torun sinua, niin minä torun sinun käytöstäsi tai sanojasi tai ikäviä ajatuksiasi, en arvostele sinua ihmisenä. Tätä pitää itse kunkin harjoitella, vielä aikuisiässäkin. Sitä voi miettiä omille kohilleen, että jos joku haluaisi saada minut vaihtamaan mielipidettä tai kantaa, miten haluaisin, että se tapahtuu.
Mielipiteitä ja perusnäkemyksiä maailmasta on hyvin vaikea vaihtaa enää tietyn ikäkauden jälkeen. Nuoret ja nuoret aikuiset ovat vielä mukautumiskykyisiä, mutta tämän jälkeen loppuelämä vedetään hyvin pitkälti sillä arvomaailmalla, joka on joskus aikoinaan omaksuttu. Harmi kyllä.
Siksi nettikeskusteluissakin päädytään ani harvoin tilanteeseen, jossa keskustelun osapuolet päätyisivät "vaihtamaan leiriä".