Oliskohan tuo nyt vieläkin kuitenkin niin, että ihan tavanomaisella toista ihmistä kunnioittavalla kanssakäymisellä pääsemme eteenpäin? On tämä jotenkin niin omituista joskus lukea tätä rasismi-keskustelua, että minkälaiselle mutkalle ihmiset ovat valmiita itsensä vetämään, jotta kukaan ei varmastikaan vaan pääsisi syyttämään rasismista.
Siitä olen varmaankin jotenkin onnekkaassa asemassa, että on saanut matkustaa kohtalaisen paljon ulkomaille. Kun on nähnyt kaikennäköisiä ihmisiä, niin eri värisen tai muuten massasta poikkeavan näköisen ihmisen näkeminen täällä Suomessa ei ole mitään erikoista. Jo pelkkä Helsinkiin matkustaminen riittää, ja nopeasti huomaa ihmisten monimuotoisen kirjon.
Esimerkiksi 90-luvun Haminassa mustan ihmisen näkeminen oli ihan oikeasti nähtävyys, jota tultiin katsomaan. Ihan siis oikeasti, en liioittele nyt yhtään. Ja se oli varmasti niin, että ihmisille, jotka eivät koskaan olleet käyneet näiden omien piirien lisäksi oikein missään, saattoi mustan ihmisen näkeminen olla lähes jonkinlainen once in a lifetime juttu. Haminassa on vielä nykyäänkin melko harvinaista, että täällä mustaihoisia ihmisiä pyörii. Tuohon aikaan se oli varmasti vielä nykyistäkin paljon harvinaisempaa.
Todella junttia tai tahditonta on se, että pysähdytään tuijottamaan pitkäksi aikaa, että kukas se tuossa menee. Ei se tarvi jossain peräkylällä olla, kuin joku siitä peräkylän asukkaista poikkeava ihminen. Tuohon ihan itsekin on silloin tällöin törmännyt, että joku ihan siis pysähtyy, ja tölläämällä töllää. Ja en mielestäni mitenkään erikoiselta näytä.
