Sinä vastasit kirjallisuutta koskevaan kommenttiin ja kappale myöhemmin olit jo Yhdysvaltain mellakoissa ja asemiehissä ja vallatuissa kaupunginosissa. Tämä vastauksena
@Vintsukka postaukseen kirjallisuudesta. Kyllä se on aika isolla pensselillä vetämistä, ja samalla nimenomaan sillä valkoisella, jolla haluat hälventää ja nollata sitä mistä on kyse a) kirjallisuuden ja tv:n analysoinnissa b) rasismin analysoinnissa c) mellakoissa.
Sitä en tiedä millä sotatantereella sinä elät. Täällä Suomessa ollaan todellakin turvassa.
Ehkä sinun kannattaa käydä virkistämässä muistia mm. omasta kirjoittelustasi tuolla ääriketjussa. Monihan ei muista että vaikka nyt olemme "todellakin turvassa", kansallissosialistit olivat pari vuotta sitten ihan kohtsillaan ottamassa vallan maassamme. Uhka oli niin suuri että monen mielestä oli suoranainen velvollisuus lähteä äärivasemmiston kanssa marssimaan. Voit olla siinä mielessä huoleti että kaduille epämääräisissä porukoissa lähtemisen sijaan tyydyn ilmaisemaan huoleni verrattain maltillisesti täällä palstalla.
Nuo mainitsemasi seikat kuuluvat samaan viestiin, koska kyse on samasta ilmiöstä ja se ilmiö ei ole rasismin vastustaminen.
Hieman tätä sivuten täytyy suositella erityisesti julkaisuajankohtansa takia mielenkiintoista katsausta siihen, kuinka Black Lives Matter -liike jäi huomiota vaille. Nythän tuo tuntuu hassulta ajatukselta, mutta muutama viikko sitten tilanne oli tämä.
Whatever happened to Black Lives Matter?
'The way Tef Poe sees it, nothing has improved in Ferguson, a mostly black suburb of St Louis, in the past six years. It was there that the rapper and activist co-founded Hands Up United, a campaign group, in 2014, after a policeman shot dead a local teenager, Michael Brown. Mr Poe became a voice of Black Lives Matter (blm) as police clashed with protesters. He recalls a flurry of public interest, the “trendy movement”, and enthusiasm of hangers-on who saw activism “as the new Nike Swoosh”.
Today he is more guarded. He feels that tv news exploited him, dwelling on violence and drama, while liberal sympathisers online did nothing to improve conditions on the ground.
...
Mr Poe says blm should “re-evaluate the effectiveness of a lot of our spokespersons”—he thinks many are too liberal, coastal and removed from places like Ferguson—and find ways to build a strong media voice of its own. Online, blm’s once heavy presence has lost force. Activists still post a lot, seeking attention for black victims of violence. But they lack expertise with “all the apps, bots, to amplify, to get stuff to trend”, says Ms Adbullah. Perhaps, too, Russia’s lost interest matters: in 2016 Russian trolls devoted much effort to amplifying racial problems online in America. They stopped after the election.
Both Mr Poe and Ms Abdullah say blm remains strong where it matters most, at local level. Ms Abdullah points to students passionate for the cause. She says that in Los Angeles, Chicago and Washington, the cities she counts as having the strongest blm chapters, scrutiny of the police is stronger than ever. She credits that for a sharp fall in killings over five years. In 2015 police nationally killed 305 African-Americans, most by shooting, including 81 people who were unarmed. By last year that fell to 260 killings, 29 of persons unarmed.
Another way to look at it, argues Eitan Hersh at Tufts University, is that nearly six years after Ferguson, blm counts as a rare success just for surviving, considering that it first existed mostly online. He has studied how most digital social movements, especially left-leaning ones, fizzle soon after they draw attention to a particular problem. Online outfits hardly ever build structures that have an impact in the real world. They are amplified by what he calls political “hobbyists”, those Americans who post avidly online about social matters—like racial equity—but do nothing practical to follow up offline.
In contrast, “blm is very concrete and practical. It has a clear goal and is trying to tackle a salient problem,” says Mr Hersh. He too reckons its local actions, such as when activists turn out to speak at public meetings with police, are its most important contribution. Meanwhile, though core members stay committed—Ms Adbullah says black people don’t have the “privilege” of feeling exhausted by a campaign for civil rights the way “non-black folks” can—blm’s wider allies, who are typically white, well-educated and liberal-minded, seem to have lost interest. The hobbyists now think “this is not a new, sexy thing”, says Mr Hersh: this Swoosh has lost its appeal.'
No nyt huomiosta ei ole ollut pulaa, mutta kovin tutultahan tämä kuulustaa. Mellakoidaan ja osoitetaan mieltä, huudetaan ja kiukutaan somessa ja aiheutetaan sitä sinunkin mainitsemaasi "sivuvaikutusta", mutta entäpä oikeat vaikutukset? Onko niitä? Vai tuleeko taas uusi aktivistien Nike Swoosh jonka nimissä lähdetään kylvämään tuhoa ja jätetään se vähemmän meteliä itsestään tekevä porukka korjaamaan jälkiä ja tekemään todellista tasa-arvotyötä? Tuossakin tulee hyvin esille kuinka tuloksia saadaan tylsällä pitkäjänteisellä käytännön toiminnalla.
Hyvin kommentoitu! Tuo on tapasi kuvata äsken mainitsemaani etuoikeuksien menettämistä.
Minkä etuoikeuksien menettämisestä nyt tarkalleen ottaen puhut? Voitko antaa esimerkin vaikka muutamasta etuoikeudesta jotka itse olet menettänyt tai aikeissa menettää? Tai mitä etuoikeuksia oletat minun menettäneen? Toki sekin on etuoikeus että meillä on esim. paljon kirjallisuutta saatavilla lukutaitoisille ihmisille (ja lukutaitoisia ihmisiä!), mutta en näkisi kirjojen tuhoamistakaan patsaiden kaatamista mielekkäämpänä "etuoikeuksien menettämisenä". Toivon todella että selvennät asiaa kun nyt ei ole hajuakaan mistä puhut. Sloganeita osaa papukaijakin toistella.
Täysin epälooginen vertauskuva. Kokeile tätä: musta mies haluaa ulos ja koittaa kävellä ovesta. Häntä estetään ja asiasta valitetaan. Musta mies koittaa mennä ikkunasta ulos, saattaa jopa särkeä ikkunan. Hänelle valitetaan että miksi et mennyt ovesta ja olet täällä särkemässä ikkunoita.
Vaikka oletkin melkoinen logiikan auktoriteetti, pysyn kannassani. Minusta tämä sinun runollinen esimerkkisi ei sovi keskustelemaamme pätkään laisinkaan. Vai tarkoitatko nyt sanoa että rauhanomainen protestointi on estetty? Vai onko niin, että "persumaisesti" nyt uhriudutaan kun joku jossain ei tykännytkään jostain ja sillä perusteella sitten on oikeus ryhtyä käyttämään väkivaltaa?
Minun pointtini, jota et selvästi halunnut ymmärtää, oli se että sekä rauhanomaista että ei-rauhanomaista protestointia voi samakin ihminen kritisoida aivan koherentisti eri syistä. Esim. kuvittele minun menevän protestoimaan ihan mitä tahansa asiaa näyttämällä paljasta persettä ohikulkijoille. Tätä tuskin pidettäisiin erityisen vaarallisena käytöksenä mutta ymmärrän hyvin että joku sitä voisi rauhanomaisuudestaan huolimatta kritisoida. Mikä ihmeen looginen askel se olisi että alkaisin hajottaa ohiajavien autojen ikkunoita ja uhriutuisin jälkikäteen (jälleen kritiikkiä saatuani) että "ei teille mikään kelpaa".
En nyt tiedä mistä kritiikistä tarkalleenottaen kolumnisti puhui mutta kritiikkiä on kovin eri sävyistä. Joku kritiikki voi olla sellaista "ei tämä varsinaisesti haitallista ole mutta asian voisi tehdä paremmin" mikä ei ole ihan sama kuin "älä helvetissä noin tee, tuo on törkeää ja vahingollista!" Mutta nyanssien täydellinen unohtaminen on tässä absurdissa kulttitodellisuudessa suoranainen vaatimus.