Sananen vielä keskustelun tarkoituksellisesta polarisoimisesta. Ammattinsa puolesta asiaan paljon perehtyneempi ihminen sanoo suunnilleen näin: "Kokonaiskuvan kannalta minusta on kuitenkin olennaista havaita, että selvä enemmistö ihmisistä Suomessa ja muuallakin on hyvin maltillisia kaikissa näkemyksissään, ja esimerkiksi ksenofobiset asenteet ovat vähentyneet koko ajan Suomessa. Kansalaisten tasolla siis asenteiden ja arvojen polarisaatiota ei havaita."
Sattuneesta syystä en kerro, kuka on kyseessä. Iso osa ainakin Suomen kansalaisista on vielä aika maltillisia, sitä paljon parjattua "tolkun ihmistä", jotka koettavat löytää kompromisseja näkemysten välille. Se ei siis tarkoita sitä, että heidän mielestään uusnatsit saavat tappaa puolet maahanmuuttajista (eivätkä kaikkia kuten haluaisivat), vaan sitä, että ainakin tällä hetkellä valtaosa haluaisi liennyttää vihanlietsontaa ryhmien välillä.
Samainen ihminen sanoo myös, että: "...sen sijaan poliittisessa retoriikassa [polarisoitumista] havaitaan, ja suoranaisten antagonististen asenteiden esiintyminen saattaa ajan myötä levitä myös kansalaisiin. Juuri siksi pitäisin äärimmäisen tärkeänä vastapuolen kuulemisen periaatetta ja dialogia, vaikka vastapuoli esittäisi kuinka hölmöjä väitteitä."
ja olen samaa mieltä tästä: "...olisi tärkeää pitää huolta siitä, että maltillinen oikeisto ja maltillinen vasemmisto pysyisivät hyvissä puheväleissä ja välttäisivät keskinäistä vihanlietsontaa."
Minusta iso uhkakuva onkin se, että aatteelliset ääripäät hylkäävät maltillisen siipensä. Maltillinen puoli kuitenkin koettaa rakentaa siltaa aatteiden välillä, ja jos kenttä polarisoituu tarpeeksi, sillanrakentajat jäävät yksin. Se ei yleensä ole johtanut kovin yleviin lopputuloksiin.