"tekisi täällä siitä yhtään hyväksyttävämpää"
Hyväksyttävyys... Niin. Itse en näe mahdollisen käytännön tai stuntin haitallisuutta ylipäätään noin yksioikoisena. Ylipäätään lähtien jostain blackfacen määrittelystä.. Kuka saa määrittää, kuka on normeeraaja ja millä kannuksilla? Onko se Rachel Dolezal nyt esimerkiksi blackfeissaaja? Ainakin mediakäsittelyn perusteella ei ole:
Wikipedia:
"Rachel Anne Dolezal, also known as Nkechi Amare Diallo, is an American woman known for identifying and passing as a black woman while being white and having no verifiable African ancestry. She is a former college instructor and National Association for the Advancement of Colored People chapter president.
Hänelle on myönnetty siis vähintäänkin puolivirallinen oikeus edustaa amerikkalaista vähemmistöä, ainakin silloin kun hän muistaa laittaa sävyttävät puuterit naamaan ja muistaa puhua oikeamielisesti tietyistä afroidentiteetin kipukohdista. Sus siunatkoon, jos olisikin väärää mieltä joistain asioista.
Tosin tämä on jakanut mielipiteitä ilmeisesti sektin sisällä ja vielä ei olla täysimääräisesti valmiita sosiaalisesti konstruoimaan mustanaoloa, vaikka näin ollaan tehty sukupuoliasioissa. Tähän itse tarjoan selityksenä, että tämä olisi liikaa mustien uhriprofiilimaton alta vetämistä, kun taas sukupuoliasiassa ei haittaa yhtä paljon hämmentää naisiin uskojia mm. käännynnäismiehillä esim. urheilun saralla ja muilla yhteiskuntaforumeilla.
todella valkoinen etuoikeus maalata naamansa mustaksi ja todeta sitten, että "aa emmä tiennyt että tää voi loukata ketään", mutta tiedät sen kyllä itsekin.
Niin, valkoisten pitää privilegestään johtuen ottaa huomioon koko maailman närkästymisspektri. Jos kyseessä on jokin käytäntö, jota ei ole vielä Voxissa tms. rummutettu, se tullaan opettamaan jalosti näissä julkaisuissa, joiden jälkeen muutut ehdottomasti persona non grataksi, jos jatkat stunttiasi. Se on erittäin mielenkiintoista, että "käyttäytymisohjeistus" on jatkuvasti suunnattu valkoisien yhteiskuntien valkoisille edustajille, enkä muista lukeneeni koskaan, että muiden tarvitsisi luopua jostain samalla tyrkytetyllä tarmolla. Koko white privilege/guilt-ajatus lähtee siitä, että valkoinen tekee kaikki nämä luetellut ja vielä luettelemattomat katumusharjoitteet, jonka jälkeen hän lunastaa taivaspaikan ja arvonimen "ally". Sen lähemmäs uhrihierarkiatasojen latvoja häntä ei yleensä päästetä eikä pääsekään.
Missä on media kummeliskapparina kysymässä vähemmistön edustajilta kollektiivina miksi teit sen, MIKSI teit sen? Vaikka tiesit että se on rapauttavaa ja yhteiskuntaan viiltoja tekevä käytäntö. #blackresponsibility
En oikeasti tarvitse tuollaistakaan syyttelyä, mutta on varsin erikoista, että on etuoikeus päästä ryhmän osana syytetyksi huonoista käytänteistä. Yksilökeskeisyys on selvästi häviämässä, kun marssimme ilolla kohti segregaatiota, vastakkainasettelua ja loputtomia uhripositioita etsivää uutta uljasta maailmaa.
"rakennellaan olkiukkoja"
Tästä lisätietoa?
"mantra vapaasta maailmasta"
Jos tarkoitat maailmaa ilman intersektionalistista kantavierrettä niin pidän kyllä tärkeänä. Kyseisen ajatussuunnan visio "tasa-arvoisesta" maailmasta herättää kauheutta, vaikka kuinka yritän etäännyttää itseni kaikesta länsimaasentrisestä opista ja ihonväristäni. Ajatustasolla tarjottu utopia voi olla kiihottava, mutta se, että tietty sortorakenne halutaan pois naiivi. Mitä tulee tilalle? Mitä vaikuttaisi tulevan tilalle? Lähinnä ihan perverssejä uhripistelaskuja, joiden varassa yksikään yhteiskunta pysty toimimaan jäsentensä hyvinvointia kasvattaen.
"Omasta puolestani voin vastata, että kerta kerralta vituttaa enemmän samojen asioiden toistaminen öyhöttäjille."
Kuten omasta näkökulmastasi havaitset, olet jo hyvin imenyt vaikutteet ja valmis aktiivisesti toimimaan intersektionaalisen totuuden äänitorvena. Tulkoon valo myös meille muille. Miksi me muut emme ymmärrä... Todellinen tasa-arvo on kuin onkin luokkajak... eikun identiteettipolitiikan kautta ratkaistavissa oleva asia? Tulee olemaan perustuslainsäätäjällä hauskaa, kun mm. ihonvärin kautta eri asemaan asettaminen muuttuu päälaelleen. Nyt ollaan vasta luotu väylät positiiviselle erityiskohtelulle, mutta loppuun asti vietynä on selvää, että tuosta peruskirjauksesta tulee luopua ja muuttaa se muotoon "jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset". Tässä ei edelleenkään ole mitään olkiukkoa: Mitä mieltä pitäisi olla esimerkiksi vaateista maksaa korvauksia africanamerican-jälkeläisille USA:ssa. Aivan totaalisen hämmentävä avaus, mutta sitäkään ei politiikassa vaikuttavat kaappi- ja avoimemmat rasistit edes kehtaa ampua alas koska tietävät, että valkoisena ei ole sinun keskustelusi.
Lukusuosituksena ylläsanottua taustoittamaan: Douglas Murrayn Madness of the Crowds.
Nykyinen eurooppalainen tasa-arvokäsitys on ideaali, kaikki ideaalit pitävät sisällään myös ristiriitaisuuksia ja niissä on ripaus naivia uskoa ajatukseensa. Ikinä ei tule olemaan tasa-arvoa, koska se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Jotta meillä voi silti olla joku ideaali tai normi ja se täytäntöönpantuna, meillä pitää olla jonkinnäköinen johdonmukainen toteuttamistapa, esimerkiksi perustuslait ja niiden luoma oikeuskäytäntö. Silloin, jos tämä tasa-arvoideaalin ydin muuttuu liian nestemäiseksi, ei tuosta soveltamisestakaan tule kuin ruikkua. Intersektionalismi tarjoaa tietyn, todella rajatun soveltamistavan ja välineen mm. oikeudenmukaisen oikeudenkäyntiin (koetun oikeudenmukaisuuden osalta) ja muuhun oikeussosiologiseen tutkimukseen, mutta dekonstruointi ei valitettavasti voi käsittää koko yhteiskuntaa, ellei sitten haluta koko paskasta eroon. En tiedä siis voiko intersektionaalista dogmaa pitää edes rakentavana kritiikkinä vallallaolleita oikeus- tai yhteiskuntateorioita kohtaan, koska se on nimenomaan sen (rakentavan) vastakohta.
Esitetään vastakysymys: Miksi sinä olet niin kovin ottanut sydämeesi tämän, kun noin pitkästi kuitenkin jaksoit vastata?
Olen huomannut, kuinka iso epävakauttava ja inhimillistä kärsimystä luova potentiaali kyseisellä ajattelutavalla levittyään on. Tieteen laatu ja arvostus kärsivät, sananvapaus ja ilmaisunvapaus heikkenevät ja sitä myöten koko yhteiskunnan toimintaedellytykset huononevat. Ajattelun annettiin kypsyä yliopistoissa liian pitkään ns. kokeellisena käsienheilutteluna eikä sitä osattu varoa, kun tieteelliset argumentit tuntuivat niin heppoisilta. Ei selkeästi osattu arvata, kuinka iso osa ottaisi sydämeen nämä teesit ja nyt kokonaiset yliopistot toteuttavat jo vahvasti monia näistä innovaatioista politiikassaan. Kiintiöt, muu inclusivity, affirmative action, safespacet jne.
Laita uutista vaan tulemaan, kun esimerkiksi vihainen valkoisten miesten porukka saa häätää juutalaisen Bret Weinsteinin vittuun Evergreen-koulun esimerkistä voimaantuneena. Mitään argumentteja ei yksiselitteisesti oteta kuuleviin korviin ja hänen on vain toteltava, poistuttava. Tuollainen "tasa-arvo"käsitys jenkeissä on aivan liian voimakkaana nykypäivänä ja se rehellisesti ahdistaa.
Viimeksi muokattu: