Eiköhän tuo ole aika normaali ilmiö. Tuollaiset Ruudun kaltaiset pelaajat vain sattuvat olemaan sellaisia, että oma leiri rakastaa ja vastustajan leiri inhoaa. Kyllä minäkin pidin Tuomaisen pienestä (ja turhasta) poikittaisesta mailasta ottelun loppuhetkillä. Tietysti ymmärrän myös vastustajaleirin päinvastaiset reaktiot, sillä kukas tuollaisesta vastustajan käytöksestä pitäisi.
Hetkisen kyllä harmittelin ennen kautta, kun Ruudun ja IFK:n tiet eivät kohdanneet, mutta enää ei harmita pätkääkään. Mielenkiinnolla seuraan häntä vieläkin, mutta kyllähän kantani on muuttunut, kun enää ei tule katseltua punaisten lasien läpi. Onhan se takin kääntämistä, mutta niin ne tunteet vaihtelevat elämässä. Rakkaasta vaimosta voi tulla ex-vaimo ja eniten inhoamasi ihminen jne.
Takin kääntämisestä tuli mieleen tämä Esko Seppäsen juttu kauden avauskoitoksen jälkeen.. Ihan osuvaa tekstiä ja halutessaan tuohon Granlundin paikalle voi laittaa vaikka sen Ruudun nimen. Jääkiekossa ja elämässä yleensäkin on syytä säilyttää (tai jossain tapauksissa hankkia) kunnioitus muita kanssaeläjiä kohtaan. Ruutu nyt ei tietysti tempuillaan hirveästi kunnioitusta hanki, mutta oma leiri ainakin diggailee ajoittain.
Niin ja minäkin kyllä nauran noille otteluseurantaketjujen väännöille. Hämmästelen miten tunteet saavat joistain ihmisistä ylivallan ja kaikki järki katoaa kokonaan. Sama ilmiö lienee myös vaikkapa tälläkin palstalla paheksuttavien futishuligaanien joukoissa.