Mitäpä hän mahtoi vastata? Luettelit tuossa kasan perusteita, miksi sitä poppihumppaa väännetään. Toisille syy on raha, toisille tunnettuus ja varsinkin nuorille jonneille se pimppa. Viimeinen karisee sitten ensimmäisenä pois. Been there jnps. Musiikin tekemiseen onkin sitten monella paaljon syvempiä syitä, eivätkä kaikki tee musiikkia rahan tai pillun vuoksi. Kiertäminenkin menettää hohtonsa ajan myötä, vaikka toisille siitä elämäntapa tuleekin. Mutta, nämä ovat niitä pinnallisia ulkomusiikillisia asioita, kuin vaahto tuopissa.
Joillekin saattaa syntyä tarve ja palo kehittää itseänsä musiikillisesti niin pitkälle, kuin se on mahdollista. Näille ainoa merkityksellinen palaute tulee toiselta, joka ymmärtää asian päälle, muu on hyttysen ininää. Jollekulle se linkittyy ihmistä varsin kookkaampaan kokonaisuuteen, uskoon, maailmankatsomukseen tai viiteryhmään, johon kuuluu. Näistä yhdellekään ei ole tuon taivaallisen väliä, mitä joku merkonomi kalkulaattorillaan arvokkaaksi laskee. Työn määrä ei lopultakaan ratkaise tuon taivaallista kenenkään artistin musiikillisesta osaamisesta, sen ratkaisee halu ja markkinointi ja sattuma. Intohimo lienee se ratkaisevin tekijä, kuinka osaavaksi soittimensa hallinnassa pystyy, mutta se ei ole työtä, eikä sitä mitata rahalla. Sitten, jos mennään sinne säveltämisen puoleen, kaleidoskooppi vääntyy eri asentoon. Varmaan on niitä, jotka epätoivon vimmalla vääntää sitä hittiä vuodesta toiseen ja kun resepti sattuu löytymään, toistavat samaa kuin papukaija niin kauan, kuin kaupaksi menee. Mutta taas kerran, jos mennään siihen itse musiikkiin, intohimo ajaa säveltäjää etsimään yhä uusia polkuja ja tapoja ilmaisun pohjaksi tai välineeksi. Näillä pysyy toki kohtuullisen persaukisena, tuntemattomana ja pimppaakaan ei tyrkytetä, kun yhden teoksen vääntöön hukkuu helposti vuosi tai enemmänkin, eikä tulos, vaikka se julkaistaisiinkin välttämättä tekijän elinaikana saa minkäänlaista huomiota tai arvostusta, silti tunnen henkilöitä, joille se on kaikki kaikessa, eivätkä siitä mistään hinnasta luopuisi. Käsityö on käsityötä ja bulkki bulkkia, aina.
Mitä tulee sitten tähän puhemusiikkiin, sillä on monia kerrontakulttuuriin liittyviä linkkejä historiassa, ajalta ennen yleistä lukutaitoa ja esimerkiksi runonlaulajiin. Minulle nämä vertautuvatkin pääosin runouteen, kun kovin kummoisia musiikillisia ansioita niissä ei vaan ole. Tasajakoinen poljento tai kahden äänen melodia ei juuri kauaa jaksa kiinnostaa. Ilmaisuvoimaltaan joissakin kuulemissani on loistavaa riimittelyä, mutta suurin osasto on kyllä tätä kuumaa kuumaa, laavaa laavaa osastoa, jonka sisältö on nolla.
Sinänsä on myös vähän koomista että on luotu image, että hevi olisi jotenkin musiikillisesti parempaa, kun se tosiassa on yhdeksänkymmenprosenttisesti modernisoitua humppaa, vaikka on sielläkin ne kunnianhimoisemmat yrittelijänsä ja hyvä niin.