Junttimaisinta mitä tiedät-ketjussa oli useamman sivun mitalla timantinkovaa keskustelua, joka multa oli mennyt kokonaan ohi. Oli näköjään alkanut jo viime kuun lopulla. Voisi sitä varmaan öitään huonomminkin käyttää, kuin selailla aikanaan lukematta jääneiden ketjujen sanailuja. Varsinaisesti en tuolle keskustelulle nauranut, vaikka raivokas jankkaaminen, uhriutuminen ja mustan valkoiseksi puhuminen olikin ihan viihdyttävää. Irrotan nyt nauruni kohteen törkeästi asiayhteydestä, tässä tulee:
Onko mielestäsi myös ihan ongelmatonta ja neutraalia sanoa vaikeasti kehitysvammaisen lapsen vanhemmille: "Moi! Mites teillä? Miten olette pärjänneet sen idioottilapsenne kanssa?"?
Saatan olla hieman väsynyt, mutta vähän mustemman huumorin ystävänä tuo "idioottilapsi" sai nauramaan ääneen. "Repeäminen" oli niin äänekäs, että vaimo heräsi yöuniltaan ja tuli kiukkuisena kysymään, että
"mitä sä idiootti täällä mesoat ja yksinäs naureskelet?" Idiootista mieleeni palasi sieltä sekuntia aiemmin poistunut termi "idioottilapsi", jonka johdosta ratkesin taas nauramaan ääneen. Ehkä voisin mennä nukkumaan.
Ja joo, pitkälle neljättäkymmenettä käyväksi aikamieheksi huumorintajuni on osittain edelleen hämmästyttävän lapsellisella tasolla.