mutta mitä olen oman tuttavapiirini kautta päässyt alaa seuraamaan niin varmaan puolet ovimiehistä ei kyllä ole järjellä pilattuja. Jotain kertoo jo se että törmäsin tuohon yllämainittuun stooriin kun portsarin hommia tekevät kaverini jakoivat tuota hyvänä kirjoituksena
Tuo naamakirjan vinkuteinin avautuminen nauratti aivan hemmetisti, mutta muistin vastaavia. Olin opiskeluaikana rahanahneena sontiaisena myös silloin tällöin poken hommissa. En muista milloin olen korottanut ääntäni koskaan, jos olenkaan. Kerron yleensä asiat ja mahdolliset epäkohdat mahdollisimman tarkkaan monotonisen rauhallisella äänelllä, jolloin tulos on sopivan arvattava.
Takintaskut piti tyhjentää tippiksistä illan aikana pari kolme kertaa, sillä hartiat menevät pikkuhiljaa lyttyyn. Puhumattakaan kolmenkympin takin leikkauksista.
Poistin yleensä kolme-neljä henkilöä illan aikana, mutta vajavaisen urani aikana vain yhden känniääliön pää edellä viiden metrin päähän.
Olisiko minusta sittenkin tullut nuorempana hyvä kiekonheittäjä?
Poken iltaan kuuluu merkillisiä asioita: syöksypusuja, extemporehalauksia, loppuillan kertomuksia lapsuuden väärinkäytöstä kummistustaloihin, joihin ei voi mennä - ilman minua.
Jollen saanut vähintään pariakymmentä käyntikorttia tai puhelinnumeroa typyiltä illan aikana aikana, niin oli varmaan syytä ihmetellä.
Portsarin homma on suunnilleenn sama kuin psykoterapeutilla.
Usko kuulemastasi se rumat 3,5 %:a.
En parjaa pokeja tai terapeutteja. Paska homma, mutta jonkun...
Edit: Ikävää oli näyttää kämmentä omille überkännisille tuttaville.
Lisäedit: Valmiiksi puku päällä pääsin pojuna viereisen korttelin yökerhoon, jossa tyttelöiset vuorostaan ymmärsivät, miksi maksan Lagavulinin kymmenen sentin kolikoilla. Pääsin avautumaan heille, jotka vuorostaan...