Tarastin ehdottama pk-seudun laajuinen yleiskaavoitus yhdistettynä YTV:n roolin huomattavaan laajentamiseen olisi huomattavasti helpompi ja nopeampi tapa jättäen samalla kunnille sananvaltaa asioissa jotka eivät vaikuta ns. metropolialueen kehittämiseen.
Hauskaa, että otit esille Lauri Tarastin selvityksen, vaikka vetosit edellisellä sivulla
"Sipoon tapaukseen erona on se että näissä kolmessa kunnassa (Helsinki, Espoo, Vantaa) ollaan jatkovasti kaavoitettu enemmän tai vähemmän tehokkaasti alueita".
Koko Tarastin selvityksen idea oli, että kaavoituksessa on pääkaupunkiseudulla ongelmia ja kohtuuhintaisia vuokrataloja ei rakenneta lainkaan, joka taas heijastuu asuntopulana ja selvityksinä joiden pihvinä on, ettei pääkaupunkiseudulle kannata muuttaa alle kolmen tontun liksoilla. Tämä tarkoittaa taas työvoimapulaa p-kaupunkiseudulla ja samaan aikaan työttömyyttä maakunnissa.
No, "enemmän tai vähemmän". Tässä tapauksessa "vähemmän." Tarastin selvitys pureutuu juuri niihin ongelmiin, joihin Kiviniemen ehdotuskin pureutuu. Tosin siinä missä Tarasti hoitaisi oireita (eri rakennuskaavat), Kiviniemi hoitaisi taudin aiheuttajaa (eri kaupungit).
Daespoo sanoo, että on vaikea löytää kestäviä perusteluja Espoon liittämiselle osaksi suur-Helsinkiä. Niin, kieltämättä metropolin ja maan talouden veturin holistinen rakentaminen, länsimetron kaltaisten vääntöjen eliminoiminen, samanaikaisen työttömyyden ja työvoimapulan ratkaiseminen ja teollisuuden toimintaedellytyksien turvaaminen ovat sekundaarisia argumentteja kotiseuturakkauden rinnalla. Nämä asiat vaikuttavat pääkaupunkiseudulla asumisen kalleuteen, työvoiman saantiin ja sitä kautta teollisuuden pysymiseen Suomessa.
Kieltämättä espolainen löysempi rakentaminen, Tapiola-mallinen "puutarhakaupunki" -ideologia ja huoli siitä miten helsinkiläiset ymmärtävät Espoon erilaista rakennetta ovat sen verran valideja huolia, että joku maan kokonaisetu jää kirkaasti hopealle.