No, malka on varmasti aina omassa silmässä, mutta näen kuitenkin näissä muotoilussa dramaattista liioittelua.
Minusta niissä ei ole dramaattista liioittelua, koska jo puhtaammin liiketaloudellisessa päätöksenteossa ollaan vaikeuksissa jo nykyisellään, puhumattakaan siitä että ryhdyttäisiin aluepoliittiseen ohjailuun.
Ylen aamutelkussa haastateltiin omistajaohjauksesta vastaavaa ministeri Häkämiestä, jonka kommentit surkeudessaan kiteyttävät koko osakkuusyhtiöiden sotkun. Ensin JH sanoi, että "valtio edellyttää" sitä ja tätä, ja taas toisaalta "emme painosta pörssiyhtiötä", mutta kuitenkin "keskustelemme". Niin, mitä valtio nyt haluaa tehdä? Valtio haluaa vaikuttaa asiaan, johon se ei saisi vaikuttaa, demokraattisen elimen säätämä asioiden tila nyt vain on sellainen. Tämä liittyy aiheeseen siten, että Häkämiehen sanoihin sisältyy halu välttää korostamasta valtion kiimaa puuttua tilanteeseen (vrt. yhdenvertaisuus, ulkomaiset sijoittajat jne.), koska hän tietänee itsekin että tämä koheltaminen sopii huonosti hyvään omistajapolitikkaan. No, päivänpolitiikka on tietysti aina oma taiteenlajinsa. Tosin tämän nimenomaisen JH:n hallinnon toiminta ei esim. case altian tapauksessa kauhean hyvältä vaikuta, vaikkei Altia tietysti pörssiyhtiö olekaan.
OT: Toinen huomio pöllökanavalta, naistoimittaja ei ymmärtänyt valtionverotuksen ja kunnallisverotuksen eroa, Karhuvaara ei ilmiselvästi ollut tietoinen uskontotieteen olemassaolosta.
dana77 kirjoitti:
Vaikka maailmalla - myös yhdysvalloissa - on tunnettuja tapauksia, joissa valtio toimii oman etunsa nimissä säätämiensä lakien vastaisesti, niin pidän sitä hieman yllättävänä että mjr on tätä mallia puoltamassa.
No minusta vaihdannan intressit eivät ole mjr:n postauksissa useinkaan päällimmäisinä olleet. Niin tai näin, olen kanssasi samaa mieltä: ei ole kovinkaan vakuuttavaa laittaa liikkeelle esitettä (siis yhtiölainsäädäntö ja yhtiöjärjestys) ja tiukan paikan tullen ilmoittaa, että "tämä ei olekaan voimassa niissä jutuissa, missä itse olemme mukana".
Kapitaali käyttäytyy kuitenkin useimmiten rationaalisesti, ainakin pitemmällä tähtäimellä.
Aivan, ks. Viljurin institutionaalisten sijoittajien hinnoittelusta kirjoittama. MOT.
Epäilemättä sitten täällä Suomessa jopa oikeistolaiset ovat siinä määrin sosiaalidemokratisoituneet, että aidosti ymmärtävät vahvan valtion elintärkeän aseman markkinatalouden jatkuvuudelle ja vakaudelle. Se on mukava havaita.
Mmm, riippuu mitä vahvalla tarkoitetaan.
Ehkä siis ei ole niin kauhean dramaattista, jos yksittäistapauksissa tehdään toisinaan interventioita tilanteissa joissa se katsotaan yleisen hyödyn kannalta tarpeelliseksi.
Tuohon on kylvetty mielivallan siemen. Ei voi mitenkään yleistää toimintaympäristössä sitovaksi säännöksi. Toisekseen ohitat minusta nämä ylituotanto- ja raaka-aineongelma, minusta asia ei ole noin yksiselitteinen.
Sikäli kun empiirisiisiin havaintoihin on luottamista tälläiset interventiot ovat suorastaan jokapäiväisiä.
Niin minkälaiset interventiot? Verotus, työ- ja ympäristösääntely, ehdottomasti ja hyvä niin, mutta nämä ovat ennakoitavia ja neutraaleja (muistelen, että Kari S piti verotuksenkin neutraalisuutta mahdollisena). Huolellisella yhteiskuntapolitiikalla ja populistisella päivänpolitiikalla on eroja...
Kaiken kaikkiaan, virkistävää keskustelua täällä.