Ymmärtäisin tämän valtavan huolen floridalaisten eläkeläisten sijoitusten puolesta, jos joku olisi tässä saarnaamassa kaikkea valtaa neuvostoille ja sotakommunismin täytäntöönpanoa, mutta on kai tunnettua, että kapitalismia voidaan menestyksellisesti soveltaa muussakin kuin täysin anglosaksisessa muodossa - lieneepä myös näissä läntisissä paratiiseissa sektoreita, jotka katsotaan, niin, strategisesti niin tärkeiksi, että vapaiden markkinoiden toimintaa tarvittaessa hillitään. (USA:ssa tämä tuntuu tällä hetkellä koskevan myös jopa itse finanssisektoria.) On myös täysin mahdollista että yksittäisen pörssiyhtiön etu ja jonkun tietyn yksittäisen valtion kokonaisetu ovat toisinaan ristiriidassa. Järjetön pitäisi sellaisen ideologian olla, joka tämän viimeisen huomion kiistäisi.
Empirisen tason havainto lienee se, että metsäteollisuudessa on ylituotantoa. Myös muut firmat kuin suomalaiset/ruotsalaiset supistavat Euroopan markkinoilta.
Toinen empiirisen tason havainto on se, että historiallisesti metsäteollisuuden investointien tuottoprosentit ovat heikkoja Suomessa, aivan teollisen ja muun toiminnan alinta kastia, vaikka firmat ovatkin alkaneet vahvistua tässä mielessä 1990-luvulta alkaen. Tämä siis siitäkin huolimatta, että meillä oli aikaisemmin paljon edullista puuta ja energiaa, sekä aivan kärkeä oleva teoreettinen osaaminen niin metsätaloudessa, koneenrakennuksessa kuin laitosten pyörittämisessä! No aikaisemmin väitettiin, että olemme pääomaköyhä maa ja kaikessa toiminnassa pitää säilyttää maltti vaurastuaksemme.
Kärjistäen edellinen kappale tarkoittaa sitä, että talouden muut sektorit, erityisesti kotimarkkinat (siis sinä, minä ja Pihtiputaan mummo) olemme aina ajallaan saaneet välillisesti rahoittaa poikien puuhastelua, olipa sitten kyseessä vuorineuvosten metsästysreissu tai ammattiosaston hengennostatusilta paikallisen baarin kabinetissa.
Ei että lykätty kulutus olisi tässä oleellista, mutta ne devalvaatiot olivat. (~ yksityisten säästöjen nollaaminen)
Jo muuten Kolmas Valtakunta suunnitteli aikanaan, että Suomen rooli on myydä puuta ja sellua Saksan johtamassa maailmassa. Mainittu rooli onnistuttiin välttämään, mutta siltikin teknisesti ja taloudellisesti suomalainen puunjalostusklusteri ei ole sillä tasolla millä sen tulisi olla, johtuen painotuksestammem sellun keittämiseen ja "bulkkipaperilaatujen" tekemiseen. (ei että M-Real näyttäisi nyt esimerkkiä erikoistumisen positiivisista vaikutuksista)
Nykytilanteessa puuta ei vain riitä kaikille toimijoille, ainakaan järkevällä hinnalla. Tästäkin huolimatta tai sen rohkaisemana Kemijärvelle ollaan hallituksen toimesta sijoittamasta miljoonakaupalla rahaa uusien yritysten auttamiseen alkutaipaleelle, jos tehdas todellakin lakkautetaan.
Lappilaisen sademetsän/ikimetsän tuotteita on muuten tänä päivänä paha mennä myymään saksalaisille kun ne jääkarhujenkin habitaatit kärsivät, puhumattakaan poroista. Ehkä jotakin muuta pitäisi puusta rustata?
Osaamistahan kemijärveläisten itsensäkin kertomana pitäisi löytyä.
Hyvin filosofisella tasolla vastaan saattaa tietenkin tulla Bonden Paavo eli tämä kaikille tuttu Saarijärven Paavo, mutta ovatko asiat sitten 1800-luvun menneet päälaelleen? Jos jossain P-Karjalassa tuplasti isommasta paukusta (Perlos) selvitään ainakin osittain aidon ja tuetun uusyritteliäisyyden kautta, niin miksi sitten ei Lapissa?
Rakennemuutos tässä asiassa itse asiassa tarjoaa kokonaistaloudellisen mahdollisuuden vaurastua. Joku FinnValcon kaltainen kupru taas tarjoaa mahdollisuuden likaiselle pelille, populismille ja rahojen hukkaamiselle.