90-luvun puolen välin jälkeen alkaneet, vasemmiston jääräpäisesti vastustamat veronalennukset tuottavat jatkuvasti tulosta kun talous rullaa eteenpäin voimakkaasti, varallisuus kasvaa kohisten ja työttömyys on kohta enään vasemmistoliittoa kannattavien (ns. rakennetyöttömyys) ongelma.
Työttömyyden "kova ydin" lienee jäljellä parhaassakin tapauksessa.
Tähän moniongelmaisten pitkäaikaistyöttömien joukkoon eivät "pure" juurikaan normaalit ei-yksilölliset "ylhäältä"-tulevat toimenpiteet, joten heidän osaltaan olisi entistä aktiivisemmin keksittävä jotakin muuta kuin kortistossa roikottaminen.
Tärkein ryhmä on nuorissa, jotka eivät ole hankkineet minkäänlaista ammatillisista koulutusta - tai ovat epäasiallisessa työllisyyskoulutuksessa omiin haluihinsa ja kykyihinsä nähden - ja joista entistä suurempi osa "paskaduuneja" vastustaessaan tekee itselleen sellaisen palveluksen, jonka tuloksia kohdataan sekä henkilökohtaisella että yhteisellä puolella vielä nopeammin kuin niiden osalta, jotka syrjäytyivät työmarkkinoilta 1990-luvun alun laman aikana, ja jotka ovat huomanneet työelämän vaatimusten sittemmin tapahtuneen muutoksen vaikeuttavan työmarkkinoille takaisinpääsyä. (esimerkiksi päihdekontrollin osalta, ei nyt kaunistella asiaa liiaksi)
Kuitenkin työkyvyttömyyseläkkeelle "siivoamistakin" tulisi mahdollisimman pitkälle välttää, koska "sosiaalisesti avustettukin" työllistyminen antaisi yksilön itsensä kannalta paremman ennusteen kuin mikään muu toimenpide tässä epätäydellisessä maailmassa.
Ei siis todellakaan ole syytä tyytyä siihen, että vielä "pelastettavissa" olevat räkisivät kotonaan tai lähibaarissa kattoon, olipa sosiaalituen muoto ja taso heidän kohdallaan sitten missä asennossa tahansa.
Puhumattakaan huoltosuhteesta ja sen sellaisista ylemmän tason asioista väestön ikääntyessä.