Viljurille: kaikki, jotka ovat demareita, eivät siis osaa ajatella?! Onko todellakin niin, että vain ja ainostaan sininen ruiskukka, leppäkerttu tai keltavihreä neliapila takaa ihmiselle (huom. ei demareille) ajattelukyvyn?
Kysyy nimimerkki poliittisesti sitoutumaton.
Toinen kysymys: onko Erkki Tuomioja esmes kussut murhoihisi tai muuta vastaavaa? Ketju kuin ketju (tämä ketju, blogi-ketju...), niin ErkkiTuoioja sitä tätä ja tuota. Mielenkiintoista missiota käyt yhtä demaria vastaan...
Fetissi vai mana?
Taustalle.
Lähinnä tarkoitin sitä, että ei-demarina mjr:n ei välttämättä ole pakko olla ideologian lipunkantaja. Tai "fanittaa" puoluetta, josta jo täällä aiemmin keskusteltiin.
Itsehän hän toi Tuomiojan viestissään esille, jonka varmasti osasit lukea vastaukseni "quote"-laatikon osasta. Kävin siis lähinnä keskustelua, mikä lienee sinällään keskustelupalstan tarkoitus, vaikkakaan se ei nyt juuri tästä asiasta johdakaan enää juuri minnekään, Tuomiojallahan ei esimerkiksi ole riittävästi kannatusta puolueessaan puheenjohtajuuden tavoitteluun.
Itse olen muuten kirjoittanut tähän ketjuun, että "kyllähän sillä Erkki Tuomiojallakin oli paikkansa ainakin niin kauan kuin Lipponen häntä tasapainotti" tjsp.
Tuomioja on älykäs ja osaava henkilö, jolloin hänestä keskusteleminen on paljon hedelmällisempää kuin jostain 1970-luvun poliittisen kulttuuriin kuuluneista keskinkertaisista "tuulenhaistelijoista".
Itseäni kiinnostaakin juuri tuo aika 1970-luvulla, joka sai Tuomiojan kaltaisen henkilön kirjoittamaan omien sanojensa mukaan "tekstejä, joita ei voi enää niin punastelematta katsoa" tjsp.
Tai vaikka hän kunniakkaasti toimii nimenomaan riippumattomassa rauhanliikkeessä ja polemisoi julkisesti Rauhanpuolustajien edustamaa linjaa vastaan, oli kuitenkin samassa rintamassa näiden kanssa ajamassa vain lähinnä euro-ohjusten vastustamista, Suomen yksipuolista aseriisuntaa, ydinaseetonta Pohjolaa, Apartheidia, Persian Reza Pahlavin syrjäyttämistä ja sen sellaisia "turvallisia" asioita, eikä esimerkiksi toimi aktiivisesti Etykin kolmannen korin toteuttamiseen liittyvien asioiden toteuttamiseksi missään muutamaa tuhatta kilometriä Suomea lähempänä.
En edes yritä väittää, että kyse olisi Tuomiojan itsensä esille tuomasta "KD-syndroomasta" (kognitiivinen dissonanssi), vaan toisinaan ihmetyttäisivät vain vain ne perustelut, joilla hän näitä painotuksia teki. Ne kun näyttävät olevan kumpaankin ilmansuuntaan aina välillä ristiriitaisia.