Täytyy tunnustaa, että vähän häiritsee kun ei ole tullut vastaan mitään kuvausta, joka vahvistaisi hämärän mielikuvani Tuomiojan toiminnasta 70-luvulla. Tämä mielikuva on sellainen, että Neuvostoliiton nuiva suhtautuminen ajoi miehen paitsioon päivänpolitiikassa - mikä nuiva suhtautuminen johtui siitä, että Tuomioja hyvin huonosti salasi vähäistä innostustaan neuvostojärjestelmän suhteen, eikä, lähes ainutlaatuisesti, kehittänyt minkäänlaista ryömimispolkua Tehtaankadulle. Tämä on siis mielikuva, mikä on tehnyt tämän JA:n oikeistosiiven erityisen aivokuolleisuuden (lue Daespoo - no, toki se on melko yleinenkin tila) ja disinformaation ja vihjailun (lue Viljuri) erityisen vastenmieliseksi. No, eiköhän jostakin löydy aineistoa, joka ratkaisee puoleen tai toiseen. Se tosin on jo varmaa, ettei Tuomioja missään tapauksessa ylettänyt mihinkään kanervalais-laaksolaisiin sfääreihin, mikä tekee oikeiston kaksinaismoralismin tässä asiassa erityisen räikeäksi.
Oma mielikuvani, jota olen asiasta yrittänyt välillä heikohkosti tai täysin tasottomasti selittää, mikä kuitenkin puutteellisuuksistaan huolimatta varmasti haluttaessa kuitenkin aukeaisi myös kaltaisellesi ajattelukykyiselle henkilölle (lue: et ole sosiaalidemokraatti), on keskeisesti siinä, että vaikka Tuomiojan kirjoituksista on helposti löydettävissä kriittistä suhtautumista neuvostojärjestelmään, ei se ole välttämättä se "ydin" (heh) hänen toimintansa tosiasiallisen merkityksen kannalta.
Olkoonkin, että Tuomiojan näkemyksistä edes auttavan aavistuksen saamisen tekee jo lähtökohtaisesti hyvin vaikeaksi Tuomiojan uskomaton kirjallinen tuotteliaisuus, mistä voisi sivumennen juolahtaa mieleen jo ennakoiva myötätunto sitä tutkijaparkaa kohtaan, jolle demarit aikanaan antanevat tilaustyön Tuomiojasta kirjoittamiseen.
Kuitenkin varsin rajallisen aineiston perusteella ei liene kahta kysymystä siitä, etteikö Tuomioja olisi tosiaan linjannut omia näkemyksiään irti ortodoksisesta marxismi-leninismistä ja muista kommunismin totalitaarisista variaatioista.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hänen toimintansa aktuaalisesti tai potentiaalisesti (anteeksi sanahirviöt) olisi voinut ollut myötävaikuttamassa juuri kuitenkin näiden liikkeiden edustajien valtapyrkimyksissä, joiden poliittisen ideologian totalitaarista osaa Tuomioja vastusti.
En pysty - eikä se olisi suotavakaan - argumentoimaan mitään kavahtamaasi monipolvista esitystä tämän näkökulman tueksi, varmasti kaikkien palstaveljien ja -sisarien onneksi puoluekannasta riippumatta.
Kuitenkin ainakin yksi historiallinen fakta on jo ennen elämänkertoja löydettävissä esimerkiksi hänen toiminnastaan EEC:n vapaakauppasopimuksen vastustamisessa, missä hän ei nähnyt estettä yhtyä totalitäärisiä päämääriä kannattavien kanssa "rintaman" samalle puolelle.
Eikä pelkästään mielipidekirjoittajana ja kansanedustajana, vaan aktiivisena toimijana, vuotamalla salaisia papereita ja sen sellaisia, asettaen samalla Suomen konkreettiseen vaaraan, siis ajan muut liikehdinnät, ulkovallat ja näiden toimintatavat huomioon ottaen, jotka Tuomioja tunsi kuin omat taskunsa.
Tie helvettiin on joskus kivetty hyvillä aikomuksilla. Vaikka Tuomiojan visio olikin varmasti jonkin hänen omien näkemystensä mukaisen demokraattisen sosialismin toteuttamismahdollisuuden suojeleminen pienessä Suomessa, kaukana saaliinhimoisten kapitalistien ja läntisten arvoyhteisöjen kirousten ulottumattomissa, käytännössä hän pelasi ei-demokraattista puolta edustavan "vastustajan" pussiin.
Ja oli valmis ottamaan tämän askeleen, vaikka ajattelukykyisenä olikin mitä ilmeisemmin tietoinen siihen sisältyneistä riskeistä.
Ainakaan mistään naivismista tai nuoruuden innosta ei varmasti ollut kysymys hänen osaltaan...