Omassa lukiossani ei minun vuosikurssillani ollut ainuttakaan oppilasta, joka olisi napsinut kiitettävät kaikista aineista ilman erityisempää yrittämistä. Tosin koulu onkin vuotuisissa lukioiden vertailuissa yleensä vasta sijoilla 8.-10.
Hyvät lukiot ovat lähinnä verkostoitumista varten, voidaan esimerkiksi todeta, että emme kirjoita nyt ruotsiksi. Björnien puollella joko verkostoidut aikaisessa vaiheessa tahi sitten et. Ei edes Hanken ja Ruotsin kielen sujuva taito vie sinua myöhemmällä iällä osaksi ankkalampea.
Suomen opetussuunnitelmien mukaisesta vaatimustasosta kertoo mielestäni se, että matematiikan opettajani mukaan lukion pitkä matematiikka tulisi opettaa jo yläkoulun puolella, sikäli mikäli haluttaisiin "tukea" niitäkin, joilla omaksumiskykyä riittää, mutta välttämättä suunta ei ole selvillä. Yksi internaattityylinen paikkahan Suomessakin taitaa moisia pyrkimyksiä ajatellen kyllä ollakin.
Koska en välttämättä tätä tiedä itse, niin väitätkö, että Helsingin kolmen parhaan lukion lisäksi olisi yhtään sellaista lukiota, jossa saavutettaisiin niin sanottu "kriittinen massa" mitä tulee akateemisen puolen suorituksiin?
Johtuvatko lahjakkaiden ihmisten virta USA:han, yliopistolaitoksen loistokkuus ja kannustinjärjestelmien tehokkuus siitä, että maa on suuri?
Johtuuko suomalainen tasapäistäminen siitä, että maamme on pieni?
Millaisia muutoksia suomalaiseen koulujärjestelmään pitäisi mielestäsi tehdä? Kannatatko esim. peruskoulujen tasokursseja ja korkeakoulujen lukuvuosimaksuja?
Suomessa, policy per policy basis, tasapäistetään. Sitten heilutellaan vielä käsiä.
Yhdysvalloissahan ei julkisella puolella välttämättä vaadita yhtään mitään, sama koskee Britanniaa. Kynnys yliopistoon on vieläkin suurempi. Ilmeisesti nimimerkki DAF osaisi sanoa jotakin opetushallinnon puolesta, en omaa tarpeeksi näkemystä kouluhallinnosta sanoakseni juuri mitään muita kuin latteuksia, joista se tärkein on: Rakenteita pitää tarkastella kriittisesti, erityisesti muustakin kuin massajärjestö OAJ:n edunvalvonnan näkökulmasta.
Suurin osa yliopistojen opetushenkilöstä kannattaa lukukausimaksuja. En tosin tunne humanistien puolta juuri lainkaan, että mitä siellä
överhuvudtaget tehdään? (historiassa ja muutamassa muussa reaaliaineessa sain lukiossa kympin ja ylioppilastodistuksen perusteella vielä raihnaista poloista miellyttävän stipendinkin, mutta ammattimainen tarinankerronta ei vielä tuossa vaiheessa vedonnut.)
Viljuri otti myös Henna Virkkusen yhteydessä esiin "sosiaalisen liikkuvuuden" hyvin myönteiseen sävyyn. Tämä luokkaretkeilyhän on Suomessa viime vuosikymmeninä vähentynyt. Kysyisin Viljurilta, onko tämä mielestäsi toivottava kehityssuunta, ja jos ei ole, niin miten sosiaalista liikkuvuutta pitäisi mielestäsi pyrkiä lisäämään?
Meillä ei ole koulutuksessa "umpiperiä", mutta onhan se nyt vain järkevää sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla, ettei kovin suurta osuutta kädentaitoihin panostavista nähdä yliopiston puolella? Mahdollisuus pitää olla olemassa.
Muutoin olen sitä mieltä, että paha on pahaa ja hyvä on hyvää. Tämä vasta analyyttisesti esittämääsi kysymystä ja sen sisältöä.
Millainen muuten on Henna Virkkusen perhetausta? Ilmeisesti ei kovin häävi, kun otit hänet esimerkiksi sosiaalisesta liikkuvuudesta.
Ei mitään aavistusta. En tunne Suomen Ateenan kuvioita (paitsi että siellä on merkittävä fysiikan laboratorio ja KIHU). En kaveeraa poliitikkoja muutenkaan, ei vaikka sellaistakin täällä aina välillä esitetäänkin.
