Palaanpa vielä tähän veli Kivimuurin lausahdukseen. Lukaisepa yhden Suomen arvostetuimman historiantutkijan, emeritusprofessori Heikki Ylikankaan teos Tie Tampereelle, tai edes johdanto. Siinä Ylikangas toteaa, että Vaasaan paennut senaatin osa julisti suojeluskunnat hallituksen joukoiksi. Toisin sanoen, ei koko senaatti.
Niinpä niin, mutta kun eduskunta nimenomaan 12 tammikuuta valtuutuksessaan päätti että järjestys palautetaan suojeluskuntien avulla. Se oli eduskunnan viimeisiä päätöksiä. Päätös sinällään kiihdytti voimakkaasti molempien puolien toimia. Vaikka varsinaisesti yleensä katsotaan sodan alkaneen punaisten puolella 27. päivä ja valkoisten puolella 28 päivä, niin tosiasissa taistelut alkoivat 17-20 päivä Viipurissa, missä punakaartit valtasivat suojeluskuntien asevaraston. Suojeluskunnat taas riisuivat Venäläisiä varuskuntia aseista mm. Sortavalassa ja Joensuussa 22-25 päivä. Senaatti nimitti Mannerheimin suojeluskuntien pääliköksi 25 päivä ja julisti sen Suomen armeijaksi.
Seuraavana päivänä 26 tammikuuta Helsingin punakaarti nosti vallankumouksen alkamisen merkiksi punaisen lyhdyn työväentalon torniin. Punakaartit valtasivat Helsingin 28 päivään mennessä. Vasta tällöin senaatti pakeni. Senaatti jatkoi toimintaansa Vaasassa ensin neljän, sitten kuuden vahvuisena. Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö Vaasan senaatin päätökset olisivat edustaneet niidenkin mielipiteitä, jotka eivät sinne sodan aikana päässeet. Mm. Ståhlberg ja Kallio joutuivat jäämään Helsinkiin piiloon ja Svinhufvudkin pakeni vain vaivoin Viron, Saksan ja Ruotsin kautta pohjoiseen.
Eli väittäessään Vaasaan paenneen senaatin vasta hyväksyneen suojeluskunnat Ylikangas jostain syystä puhuu muunneltua totuutta. Senaatti päätti asiasta ennen Vaasaan pakenemista, mutta olennaista on, että porvarienemmistöinen eduskunta valtuutti jo senaatin tekemään suojeluskunnista maan virallisen armeijan.
Sinällään on jälkiviisasteluna on vaikeaa uskoa, että sotaa olisi mitenkään voitu välttää. Suomi ja erittäin monet maat olivat jakaantuneet voimakkaasti ja vasemmisto suunnitteli vallankumousta mm. Saksassa (yrittikin sitä), Iso-Britanniassa, Ruotsissa, Italiassa, Rankassa jne...Suomessakin työläisten olot aidosti tarvitsivat parannusta. Meillä ylitettiin sodan kynnys, kun maahan ei saatu sellaista järjestysvaltaa/poliisia/armeijaa, jonka molemmat olisivat hyväksyneet. Kun punakaartit eivät olisi missään nimessä totelleet porvarieduskuntaa, niin ainoa vaihtoehto suojeluskuntien julistaminen maan viralliseksi armeijaksi vei maan sotaan. Punaisten johdossa monet halusivat vallankumousta, ja vaikka kaikki sitä eivät halunneetkaan, niin suojeluskunnat nähtiin vihollisina.
Edit: Nojaan muuten Risto Alapuron ja Pertti Haapalan teoksiin. En tosiaan näitä päivämääriä ulkoa muista.