Ensinnäkin, vaalitulos ratkaisee aivan kaiken, mikään ulkopuolinen auktoriteetti tai sisäpiiri ei valitse hallituspohjaa. Suurimman kannatuksen saava puolue aloittaa hallitustunnustelut, mutta myös toisen ja kolmannen järjestyksellä ja kannatusosuuksilla on tuleva olemaan suuri merkitys.
Taloustilanne ja miten radikaaleja yhteiskunnallisia uudistuksia on ajettava hallitusohjelmassa läpi, ratkaisevat seuraavaksi.
Erittäin epätodennäköistä on, että perussuomalaisia tai kristillisiä nähtäisiin hallituksessa, kristillisten osalta tämä on täysin varmaa nykyisillä linjauksilla ja Päivi Räsäsen jatkaessa puheenjohtajana.
Ehkä niiden kristillisen puolueen jäsenien, jotka mahdollisesti hyväksyvät liberaalidemokratian, eivätkä siten koe yhteiskunnallista vaikuttamista vain keinoksi ajaa sosiaalista konservatismia tai puhua Korkeimmasta Totuudesta, kannattaisi vaihtaa puoluetta? Positiivista panosta voi tarjota puolueesta riippumatta (Timo Soini/Bjarne Kallis/Heidi Hautala), mutta kristillisten tapauksessa on vaikea kuvitella, että miten se voisi tapahtua.
Myös vihreiden panos hallituksessa joutunee kovaan syyniin, eikä ainakaan vihreiden itsensä kannata kuvitella, että jossakin olisi se vihreämpi oksa, missä jälkeen kaikki olisi pelkkää leikkiä.
Median ja akatemian tuottaminen kertomusten manipuloijina vihreät ovat kuitenkin vähintään taidokkaita ja dominanssi tällä sektorilla näyttää vain kasvavan, joten yhteistyötä on syytä jatkaa, hieman hallitusohjelman painopisteistä (~ rohkeudesta) riippuen. Voi tietysti myös olla, että vihreät kokevat objektiivisen todellisuuden liian painostavaksi ja hakeutuvat satumaailmoihin vastustamaan lohikäärmeiden metsästämistä ja hakemaan muita henkilökohtaisia elämyksiä ja huippukokemuksia.