Kokkelit olivat niin kauan poliittisessa paitsiossa, että on aivan luonnollista, että tämäkin päivä nähtiin. Tulevat kaksi vuotta tulevat olemaan ratkaisevia sen suhteen, tippuuko Yrityssponsorit taas pikkuhiljaa sinne 17-18 prossan puolueeksi vai jatkuuko noste, jonka mustana kruununa Kataisen johtama haliitus 2011?
Toisin sanoen: Kuinka pahasti kuntatalous ehtii romahtamaan? Kuinka kalliiksi massiivinen rikkaimpien verokevennyspolitiikka käy palveluiden ja kunnallisveroprosenttien suhteen? Ja kuinka hyvin se aktivoi pettyneet ihmiset äänestämään?
Lisäksi iso siivu tämän hetken suosiosta on aivan puhtaasti Niinistöön, Stubbiin ja jostain käsittämättömästä syystä jopa Kataiseen henkilönä perustuvaa nostetta. Suomalaisistahan vain marginaali äänestää politiikkaa/puolueohjelmaa, ja yhä kasvava joukko edustavia naamoja ja siistiä pukeutumista, joka sekin on toki tärkeää.
Vastaus kysymykseesi: Kansa on pihalla tällä hetkellä. Se on sitä nousukauden krapulaa.
Demareiden "ylimielisyys" ei uppoa kansaan enää tiedonvälityksen murroksen ja kansalaisten älykkyyden kasvettua mm. koulutustason nousun myötä, joten
hyvin merkittävällä kognitiivisella dissonanssilla liikkeellä olevat eivät pärjää enää agraari-, pienviljelijä- ja savupiipputeollisuusyhteiskunnissa vallinneiden lainalaisuuksien tapaan. Vaikka ihmiset eivät harrasta politiikkaa tai ymmärrä erityisasiantuntemusta vaativia monimutkaisia asioita, niin eivät he
niin tyhmiä ole, miksi heidät "tiedostava" porukka näkee ja kokee.
Merkittävin esimerkki epärehellisyydestä on juurikin viittamasi verokeskustelu, jossa suoranaista naapurikateutta lietsotaan jokaisessa mahdollisessa välissä työn verotuksen osalta, mutta samaan aikaan vuorineuvoksille suodaan etuja, esimerkiksi SDP/SAK:n alaisuudessa toimiva ay-liike Kela-maksuun liittyvän kompromissin osalta
tämän hallituksen aikana juuri pari viikkoa(!) sitten ja edellisen hallituksen ajalta kaikki tietysti muistavat Sanomakonsernin omistajalle Aatos Erkolle annetun "lahjan" varallisuusveron poiston muodossa. Mutta ei edes suosiollinen linja Hesarilta ole onnistunut muuttamaan yhteiskunnallisten muutosten suuntaa?
Johtuisikohan asia siitä, että merkittävimmät arkkitehdit myös
tämän hallituksen veropolitiikan osalta ovat demareita, siis Sailas ja "Leuka" Virtanen, joten ainoa keino pitää päänsä kasassa on harjoittaa leikisti "skitsofreniaa", eli ensin yritetään vedota inhimillisten tunteiden matalimpaan kastiin, ts. kaunaisiin ja katellisiin, kertomalla satuja siitä, että kohta niitä "rikkaita" rokotetaan kuin konsanaan kansalaissodassa vuonna 1918, mutta sitten vaalien jälkeen
objektiivinen todellisuus muokkaa toiminnan eduskunnassa ja hallitusvastuussa vähemmän proosalliseksi?
Olemassa oleva tyytymättömyys kanavoituu persuihin, äänestämättömiin ja aivotoiminnan sijasta empaattisella tasolla liikkuvien osalta vihreisiin, tosin lähinnä neuvottomuuden merkityksessä.
Toimivien yhteiskunnallisten kompromissien tekemisen merkityksessä (energiaratkaisut, veropolitiikka) seuraavaksi saatamme tarvita sinipunaa, jos vientiteollisuuden rakennemuutos vielä tästä entisestäänkin kiihtyy globaalin finanssikriisin ja myös reaalitalouden suhdannekäänteen myötä.
Pelkät risupaketit ja siltarummut eivät ratkaise edes kotimaan ongelmia.
Kyllä varmasti osaamme luonnehtia skenaarioita, joissa SDP:n kannatus olisi palautettavissa sinne 25 prosentin tasolle ja ylikin, mutta kaikki ne merkitsevät samalla melkein nykyisen kannattajakunnan vaihtoa. Esimerkiksi SDP voisi alkaa muukalaisvihamieliseksi puolueeksi, johon pyrkyä ay-siiven ruohonjuuritason toimijoissa on, mutta sen minkä se nukkuvien puolueelta ja persuilta saisi, se menettäisi pragmaattisemmalta puolelta vihreisiin ja kokoomukseen. Tai toisaalta Erkin linjoilla puolue voisi lähteä radikaalin populismin teille vasemmistoliiton nuoren polven tapaan, mutta tämä linja veisi ilmastonmuutospopulismin ja muiden vastaavien katukivenheittelykulttuurin negatiivisten seuraamuksien kautta ay-puolen tuen puolueelta ainakin kulisseissa, jos ei myöskin käytännössä.
Näkisin poliittisen järjestelmän ja demokratian toimivuuden kannalta ennemmin 25 prosentin kannatusosuudessa pyörivät demarit ja 5-10 prosentin tasolla liikkuvat vihreät kuin nykyisellä 20 prosentin tasolla liikkuvat demarit ja vastaavasti 10-15 prosenttiyksikköön paisuneet vihreät.
