Jos taas hieman asiallisemmalta puolelta keskustelua jatketaan, niin lainsäädännöllinen viitekehys pankki- ja finanssisektorilla on muuttumassa palstaveli mjr:n toivomaan suuntaan:
Pankkien pakkokansallistamislakia valmistellaan pikaisesti / YLE Uutiset
Kysymyksessähän on viime kädessä disinsentiivi, uudistuksen tarkoitus on lähinnä
ennaltaehkäisevästi "promulgoida" lainsäätäjän tahtotilaa siltä varalta, että Yhdysvaltojen ja Keski-Euroopan finanssilaitosten ongelmat näkyisivätkin yllättävällä tavalla myös Suomen kotimarkkinoilla toimivien monikansallisten pankkikonsernien toiminnassa.
Kun pankki- ja finanssintoiminta on nykyään monikansallista, voi esimerkiksi syntyä syystä tai toisesta kiusaus näyttää konsernitasolla tappioita yhdessä maassa ja voittoja toisessa, mikä esimerkiksi laajasti ottaen yrityksiin kohdistuvan valtioiden välisen verokilpailun puolelta on jo hyvinkin tuttua. Se, että nyt finanssikriisin yhteydessä on syntynyt vieläkin suurempia vääristymiä lainsäädännöllisen toimintaympäristön osalta (joiden kaikkia mahdollisia seurauksia edes asiantuntijat eivät ole vielä osanneet konkreettisesti hahmottaa), niin on syytä ilmaista myös markkinatoimijoille selkeästi mahdollisesta ei-hyväksyttävästä käytöksestä aiheutuvat varsin finaaliset seuraamukset.
Sinällään finanssikriisi ei näytä ainakaan näillä tiedoilla kehittyvän ihan siihen pisteeseen, mikä oli pelättävissä, ei edes tärkeimmissä vientimaissamme.
Useissa tärkeissä maissa käynnissä oleva suhdannekäänne negatiiviseen suuntaan tulee olemaan melko lyhyt, ja maailmantalouden muuttunut rakenne saattaa nostaa jopa euroalueen taantumasta vuoden 2009 toisella puoliskolla, puhumattakaan Yhdysvalloista, jossa velkataakasta huolimatta rakenteelliset ongelmat eivät ole samalla tasolla tiettyjen yhteisöön kuuluvien maiden kanssa.
Eri markkinatoimijat saattavat Suomessakin ylireagoida, ja näemme vientiyritysten puolella jopa tarpeettomia lomautuksia (liittojen kannattaa harkita niiden riittauttamista tapauskohtaisesti, pois lukien ehkä metsäsektori, joka on rakenteellisissa ongelmissa), mutta kaikkein pessimistisimmänkin oikeaan dataan perustuvan talousennusteen (eikä siis puhtaiden fantasioiden) valossa emme ajaudu nykyistä merkittävästi suurempiin vaikeuksiin kuluvana vuonna tai ensi vuoden alkupuoliskolla.
Mitä tästä siis seuraa? Oletan, että Ison-Britannian ja Sveitsin pankki- ja finanssisektorit joutuvat entistäkin enemmän perustelemaan yhteisölle, komissiolle ja tärkeimmille euromaille tiettyjen käytäntöjensä oikeutusta. Samalla keskustelu yritysverotuksen harmonisoinnista ainakin tiettyjen minitasojen osalta saa lisää vauhtia, mikä tulee näkymään esimerkiksi Alankomaiden, Itävallan ja Luxemburgin asemassa pidemmän päälle. Tärkeintä tietysti on, ettei Sarkozyn malliin ylireagoitaisi populismissa ja jäykistettäisi edelleen varsin jäykkiä eurooppalaisia rakenteita, mutta viime kädessä takuunaisena näiden pyrkimysten estämisessä toimii Saksa ja Saksan liittokansleri Angela Merkel.