Millainen on kauden 2011-2012 Ilves?

[Tarinankertoja]

Valmentajien ammattitaitoa ei kuitenkaan mitata sillä perusteella, kuinka lähellä jotain tiettyä pelitapaihannetta heidän peli-ideologiansa on.

Ei, se mitataan kuten joukkueenkin menestys, sarjataulukolla. Lisäksi junnu ja nuorten (sekä maalivahti) valmentajan hyvyyttä voi mitata kuinka monta NHL- tai Maajoukkuekaveria on "saanut aikaan"

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö valmentajien peluuttamistapoja voisi arvioida ja verrata toisiinsa nähtyjen pelien perusteella. Kun mittarina käyttää sitä sarjataulukkoa ja voitettuja otteluita, niin voidaan verrata myös sitä, millaisia prospekteja, ennusteita, voidaan kenenkin peluuttamistavalla saada aikaan.

Ja kas, meillä on pystyssä keskustelu pelitapojen paremmuudesta.

Ja tässä keskustelussa puhumme Ilveksen pelitavasta, ja mikään ei viittaa, että Pajuojalla olisi joku oma, mullistava ja uusi, peluuttamiskonsepti. Tästä ei ole pelien perusteella (ainoa data jota voin saada) mitään näyttöä.

Ilveksellä on poikkeuksellisen nopea joukkue, ja se pärjää kun sen jalka liikkuu. Ilveksellä on myös käsistään keskimäärästä parempi joukkue, se pärjää kun sille antaa kiekon. Ilveksen materiaali on aika kokematonta ja heiveröistä, joten se ei pärjää voimalla tai henkilökohtaisten taktisten oivallusten varassa.

Kyvykkään valmentajan tärkeimpiä ominaisuuksia on nähdä materiaaliin pohjaavan pelitavan kehittäminen. Nopea ajatus olisi, että nopea joukkue, nopea pystysuunnan lätkä. OK, se voidaan valita perussapluunaksi (vaikka minä valitsisin kontrollikiekon käsien takia, se on vaikeammin saavutettava ominaisuus kuin nopeus ja näin harvinaisempi).
Mutta valmentaja joka ei ole valmennuttanut variaatiota tähän niitä tilanteita varten, kun peli ei kulje, on mun mielestä epäonnistunut. Ja kyllä, siis jo alkukaudella jos valmentaja jatkaa toista kauttaan ja jolla on sama pelaajamateriaali käsisään PITÄÄÄ pystyä reagoimaan ottelun sisällä jos (ja kun, kuten on nähty) pystysuunnan avaaminen kategorisesti epäonnistuu.
Pystyykö Juupe tähän kauden mittaa (toistaiseksi ei), jää toki nähtäväksi, ja eiköhän siitä tänne erinäköisiä raportteja saada.

Usein jääkiekkovalmentajat puhuvat ”kovasta työstä” jota pitää tehdä. Toki kyse on lehdistötilaisuusjargonista, mutta mikään työmäärä ei ole kriteerinä mittaamaan yhtään mitään. Kaveri voi kaivaa 16h päivässä ojaa ja tehdä hirvittävän määrän työtä, mutta jos se ei edistä kaverin tavoitetta saada talo rakennetuksi, on se työ aivan turhaa.
Hyvän valmentajan ominaisuuksiin kuluu tämän työn fokusoinnin tekeminen. Että se kohdistuu oikeisiin asioihin, jotta sitä on kaverille hyötyä. Tässä Juupe on onnistunut erinomaisesti kun monet kaverit on ottanut harppauksia henkilökohtaisella tasolla. Mutta myös pelitapaharjoittelu vaatii tiukkaa fokusointia. Kun joukkue on kasassa toista kautta saman valmentajan alaisuudessa odottaisi näkevänsä sen perussapluunan toimivan paremmin ja ennen kaikkea sitä, että sinne on löytynyt variaatioita eri vastustajien taktiikoita vastaan.

Mun silmiin Ilveksen peli on kurittomampaa ja huonommin organisoitua kuin viimekaudella tähän aikaan… varsinkin voisi olettaa että se on heti alkukaudesta viimekauden sapluunalla huomattavasti valmiimpaa..

juu tai jaa, pelitavallisesti ne prosentit nyt vaan sattuu tilastollisesti tällä hetkellä kiekkoskenessä olemaan kontrollikiekon puolella. Ihan kuten ne oli Rautakorven kahvaTapparan puolella 2000 luvun alussa.

 

["Jalkakynä"]

Jukka Jalosen lanseeraamassa Meidän Pelissä ei oly kysymys kovin kaksisesta oivalluksesta.Meidän Peli ei ole edes kovinkaan tiukkaan lukittu raami. Ja sen sisällä on mahdollista tehdä variaatioita. Lähtökohtaisesti Meidän Peli on samalla pelaajien peli. Pelaajalla on valtaa ja oikeus tehdä oikeita päätöksiä. Ei ole enään vain yhtä vaihtoehtoa, pleksin kautta pois, vaan pelaajalla on mahdollisuus tehdä periaatteessa kolme/neljä vaihtoehtoa. Nämä kaikki ovat vielä opetettu joukkueelle etukäteen. Mikäli kuitenkin halutaan kuvata Meidän Peliä muutamalla sanalla niin sanoisin sen olevan kokonaisvaltainen viisikkopelaaminen. Eli joukkueen pitää olla mahdollisimman tiiviinä läpi ottelun niin hyökätessä kuin puolustaessa.

Ettei tämä viesti karkaa liikaa otsikosta. Todetaan, että Jokereita vastaa käydyssä ottelussa Ilves hyökkäsi huomattavasti tiiviimmin ja paremmilla ajoituksilla. Esimerkiksi Ilveksen vasenlaitahyökkääjä ei ampaissut suoraan vastustajan siniviivalle odottamaan puolustajan avausta. Lisäksi sentteri haki taas pääsääntöisesti läpi ottelun keskustaan syöttöä. Jokerit toki pelasivat yleisesti tämän pois, mutta sitten tulikin Ilvekselle mahdollisuus nousta laidasta. Valmennus on siis selvästi teroittanut pelaajille viisikon tiiviyden merkitystä niin hyökkäys- kuin puolustusvaiheessa. Kurssi kääntynyt?

 

[Raymond Pearl]

Pelitapaa koskevissa keskusteluissa tuntuu usein unohtuvan se, että valitulla taktiikalla luodaan vain pelaajien toimintamalli rakentaa maalitilanteita tai estää niiden syntymistä. Voittaminen edellyttää kuitenkin yksilön älykkyyttä tehdä tilanteen edellyttämiä ratkaisuja ja henkilökohtaisia taitoja viedä tilanne haluttuun lopputulokseen (laukaus maaliin asti - ei plekseihin, veskari syliin, jne. tai taklata oikea-aikaisesti ja puhtaasti). Tähän liittyvät henkiset ominaisuudet kuten tarvittava härskiys ja kaksinkamppailujen voittamisen vaatima itseluottamus jäävät edellisten ohessa liian usein pelitapa-sanan mainitsemisen jälkeen unholaan.

 

[Tarinankertoja]

Näin. Pelitapojen välisen paremmuuden vertailu käytettävissä olevilla työkaluilla (sis. otoskoot) on pelkkää huuhaata. Hauskaa se toki silti on ja joskus mielenkiintoistakin.

Tee erittäin tyypillisen virheen tilastolista tarkastelua katsottaessa, eli teet kuten väitätä minun tekevän, päätät ensin kantasi, ja haet tätä tukevan esimerkin.


Tilastollisesti asioita katsottaessa numerot kertovat asian paljon karummin. Siinä ei istu kukaan katsomossa fanittamassa joukkuetta tai kirjoittamassa artikkelia. Tilastollisilla asioilla on tarpeeksi suuressa otannassa näet sellainen ominaisuus, että sattumat putoavat pois.

Ja kas, Suomessa on Westerlundin jo 90-luvulla kehittämä tilastointijärjestelmä kiekkoliitolla. Kas, ruotsalaisilla on samantapainen, ja kas, NHL:stäkin löytyy viä tarkempi samanmoinen.

Tilastollisesti siis se että parempi joukkue pitää enemmän kiekkoa ei vaikuta tarkasteluun, kun tilastollinen otanta tehdään siten, että tämä otetaan huomioon. Eli suhteellinen kiekonpitoaika tulokseen ja maalintekotilanteiden ja niiden välinen korrelaatio.. onko tuttua?

No itsehän en tietenkään omaa pääsyä näihin tilastoihin enkä tietokantoihin, enkä edes niistä tehtyihin yhteenvetoihin.. mutta niistä kirjoitettuja artikkeleita löytyy aika pienellä vaivalla.

JA kyllä, nollatoleranssinjälkeinen aika jääkiekossa poikkeaa tätä edeltävästä ajasta nimenomaan kiekon hallussaoloajan suhteessa maalimääriin. Tai näin mua pätevämmät kiekkojournalistit ovat tehneet päätelmän kiekkokontrollijoukkueiden hallinnasta. En ole löytänyt ainuttakaan kiekkokolumnia jossa näin EI todettaisi. En edes Anahaimin mestaruuden jälkeen, sitä pidettiin vain poikkeamana.


Pelikirjoilla on jääkiekkoa isompi merkitys esim rugbyssä (rugbyn MM on ollu mielenkiintoista seurattavaa tässä suhteessa), koripallossa, oli hienoa seurata EM kisoja ja sitä kuinka taktiikka elää ja muuttuu nopeassa tahdissa)

Nyt tuntuu että tässä ”miehisyyden” linnakkeessa, jääkiekossa, on kauhea vastarinta sille, että peliä ei pitäisi analysoida.. ei ainakaan jos ei ole itse toimijana. Tai ainakin ne analyysit on huuhaataa, tai ainakaan niillä ei ole merkitystä…
vähän sama kun Teatteriesitysten arviota saisi tehdä vaan arvioinnin kohteena olevassa produktiossa työskentelevä. Vain hänellä on näkemystä siitä kuinka hienosti juttu on toteutettu ja paljon siihen laitettiin eforttia.

Kokoajan pyrkimyksenä yksittäisesimerkin kautta tuoda joku kumoava argumentti, eli ei keskustella pelistä, vaan siitä miten siitä saisi keskustella.

.. mutta tänne kirjoittamine ja täällä lukeminen on toki vapaaehtoistoimintaa

 

[eagle]

Mielestäni ollaan pahasti metsässä jos oletetaan että voidaan voittaa vain tietyllä sapluunalla tai tietyllä pelitavalla. Miksi? Merkittävin tekijä on se, että itse pelitaktisen/pelitavan lisäksi vaikuttaa esim. motivaatio, se millä tavalla pystytään tuota tapaa noudattamaan(vaikkapa pelikuri) ja erittäin merkittävänä tekijänä sitten pelaajatyypit.

Itse otan vertailun jalkapallon puolelta, missä taktinen pelaaminen tulee hiukan hitaamman temmon ja pidemmän peliajan takia jääkiekkoa selvemmin esiin. Hyvä valmentaja osaa muokata pelitapaa pelaajien mukaan. Tästä on loistavaa esimerkkiä kun katsoo miten Jose Mourinhon Porto, Chelsea, Inter ja Real Madrid eroavat toisistaan. Nehän pelaavat suorastaan eri peliä, vaikka samalla siellä onkin tietyt lainalaisuudet(pelikuri, taktiikan puolella lyhyet etäisyydet, nopea pystyyn pelaaminen kun on paikka, jne.). Aivan samalla tavalla jääkiekossa pelitapa elää jo eri ketjujen välillä, puhumattakaan koko joukkueen, jos valmentaja on osaava ja näkee miten muovata joukkuetta.

Otetaan Ilveksestä esimerkki niin, että jos joukkueesta otettaisiin pois vaikkapa Niinimäki ja 2-3 muuta pelaajaa jotka ovat yksilötaidoltaan huippua, niin sen pitäisi pelata ihan eri peliä kun nyt ns. optimaalinen peli olisi. Samoin taas jos sinne heitettäisiin pari "Jesseä" lisää tai vaikkapa Granlund&Peltonen. Valmentajan pitää osata analysoida miten peluuttaa joukkuetta optimaalisella tavalla. Analysoida sekä joukkueen pelaajat yksilöinä, että yhtenäisenä joukkueena.

Lyhyesti, se että tällä hetkellä jääkiekon puolella vannotaan yhteen tiettyyn tapaan pelata, ei kyllä tarkoita että se olisi ainoa oikea tapa. Aivan samalla tavalla jalkapallon puolella eivät kaikki voi pelata kuin Barcelona, vaan Barcelonaa henkilötaidossa huonommin omaavan joukkueen pitää osata miettiä miten vastata siihen peliin. Aloittaa prässi ylempää, useammalla miehellä, jne.

Lisättäköön että en oikein näe että on olemassa joku yksittäinen "kiekkokontrollipeli" ja sitä sitten noudattaa tyyliin 100-500 joukkuetta maailmassa. Koska on luonnollista että jos on kiekko, niin vastustaja ei silloin(yleensä ainakaan) tee maaleja. Ennemminkin näen että se on yleinen termi sille mitä moni joukkue/seura yrittää noudattaa ja josta se varioi omaa pelitapaansa. Sehän juuri on oleellista että on se täysin oma pelitapa. Nyt kun vielä puhutaan aikuisista(suurin osa pelaajista ainakin sitä on...), niin yksilötasolla ei välttämättä valtavasti voida tehdä. Sen sijaan joukkueen taktiikassa ja sen noudattamisessa voidaan. Nyt voidaan siis miettiä sen "kiekkokontrollin" puitteissa että miten pitää kiekkoa, missä, jne. Vertailun vuoksi Ruotsi pitää kiekkoa riskilläkin hyökkäyssinisellä(vrt. U-20 MM-kisat viime vuonna), kun taas Suomi(ainakin Jalosen ja nuorten maajoukkueiden) pistää sen päätyyn ja koittaa voittaa sen uudestaan. Vaikka siis puhutaan "kiekkokontrollipelistä" niin puhutaan TÄYSIN erinäköisestä pelaamisesta.

Ongelma on mielestäni vähän sama kuin tässäkin ketjussa mainitun/sivutun Sihvosen kirjoituksissa. Eli kun koitetaan päteä kauheasti ja tahdotaan olla "muiden yläpuolella analysoimassa asioita", niin otetaan yksi termi/asia joka nostetaan yläpuolelle, sitten keksitään joku sopiva slogan/sana(esim. kiekkokontrolli/pelikirja) ja sitten sitä toistellaan hamaan tappiin saakka. Kaikkeen mitä tapahtuu pelissä sitten vain vastataan tuolla yhdellä termillä/sanalla/sloganilla/asialla. "häviö->huonompi pelikirja" "maalipaikkoja ei synny->pelikirja on huono". Sitten vielä kun "mukatilastoidaan" tai "muka-analysoidaan" näitä asioita niin otetaan vain yksi asia(kuten viivelähdöt) jolla selitetään maagisesti puhtaasti koko joukkueen pelitapaa tai ottelun menemistä/tuloksia.

Oikeasti kun analysoidaan peliä tai mietitään sitä pelitapaa, asioita mitä kentällä tapahtuu, niin silloin siellä kyllä on valtavasti enemmän asioita mitä analysoidaan. Ei joku Jalonen arvioi pelkästään viivelähdöillä peliään, vaan se on vain avauspeliin liittyvä asia. Jääkiekkokaukalo on toki pienempi kuin esim. jalkapallokenttä, mutta jalkapallon puolelta on tullut tehtyä jonkun verran analysointia. Tämän perusteella voin sanoa että vaikka analysoitaisiin vain kärkien puolustustyöskentelyä, niin pelkästään jo sen analysointi on melkoisen syvällistä ja useakohtaista.

Tämän takia en tykkää siitä että pelkistetään asioita ja yritetään selvittää yhdellä asialla kaikkea mitä joka pelissä tapahtuu. Toki on asioita millä voi näin tehdä, varsinkin yksittäisessä ottelussa. Esim. jos ei saada yhtään peliä avattua niin on aivan turha lähteä analysoimaan pelin rakentamista, jne. Mutta olettaen että pelissä on kaksi joukkuetta jotka kummatkin pystyvät niin avaamaan, rakentamaan, murtautumaan(onkohan termi validi jääkiekossa, enpäs ole varma) maalintekotilanteisiin, niin silloin analysointi pitää viedä paljon pidemmälle, jotta voidaan pohtia syitä ja seurauksia.

Muuten voisi sitten analysoida esim. jalkapalloa vain näin "koska Barcelona avaa peliään näin, niin se on paras tapa jokaiselle joukkueelle, jokaiseen otteluun ja joka vuosi ja ennenkaikkea se käsittää koko Barcelonan pelaamisen miten he avaavat peliään".

 

[13th Forward]

Ei pelkistetä asioita, eikä oleteta, että yhdellä pelitavalla voi voittaa. Koko tekstiäsi ei viitsi edes lainata, koska suurin osa tuosta perustui siihen, että vääristelet muiden sanomisia. FAKTA on se, että nykyisellä tuomarilinjalla kiekkokontrolli joukkueet ovat järjestäen menestyneet paremmin eri liigoissa.

Eikä kyse ole mistään tyylivalinnasta. Kyse on siitä, että pystysuunnan jääkiekossa pyritään aina nopeasti ylös - kiekkokontrolli antaa lisää mahdollisuuksia pelaajille. Valmentajan pitää vain tajuta opettaa jokaisessa eri tilanteessa jokaisen pelaajan reagoiminen sen yhden pelaajan päätöksen mukaan. Toki helpompi on vain sanoa, että "pelataan nopeasti ylös vaan, ja rännin kautta pihalle, jos tulee painetta." Jotkut valmentajat osaavat asiat paremmin, kuin toiset.

Yksittäisiä pelejä voidaan voittaa pystysuunnan lätkällä, mutta mestaruutta emme sillä tule voittamaan - siitä voin lyödä pääni pantiksi. Olisikin mukava, jos nuo kaikki lähtömahdollisuudet olisivat jo joukkueemme vakituisessa arsenaalissa parin kolmen vuoden päästä, kun mestaruudesta voidaan aikaisintaan alkaa puhumaan.

 

[eagle]

Ei pelkistetä asioita, eikä oleteta, että yhdellä pelitavalla voi voittaa. Koko tekstiäsi ei viitsi edes lainata, koska suurin osa tuosta perustui siihen, että vääristelet muiden sanomisia. FAKTA on se, että nykyisellä tuomarilinjalla kiekkokontrolli joukkueet ovat järjestäen menestyneet paremmin eri liigoissa.

Eikä kyse ole mistään tyylivalinnasta. Kyse on siitä, että pystysuunnan jääkiekossa pyritään aina nopeasti ylös - kiekkokontrolli antaa lisää mahdollisuuksia pelaajille. Valmentajan pitää vain tajuta opettaa jokaisessa eri tilanteessa jokaisen pelaajan reagoiminen sen yhden pelaajan päätöksen mukaan. Toki helpompi on vain sanoa, että "pelataan nopeasti ylös vaan, ja rännin kautta pihalle, jos tulee painetta." Jotkut valmentajat osaavat asiat paremmin, kuin toiset.

Yksittäisiä pelejä voidaan voittaa pystysuunnan lätkällä, mutta mestaruutta emme sillä tule voittamaan - siitä voin lyödä pääni pantiksi. Olisikin mukava, jos nuo kaikki lähtömahdollisuudet olisivat jo joukkueemme vakituisessa arsenaalissa parin kolmen vuoden päästä, kun mestaruudesta voidaan aikaisintaan alkaa puhumaan.

Eli jääkiekossa on vain kaksi tapaa pelata sitä? Ok. Toiset pelaa kiekkokontrollia ja toiset pystysuunnan lätkää? Selvä. Tämän lisäksi siis pelkästään pelin avaaminen määrittelee koko pelitavan? Ok. Eli siis jos laitetaan jäälle nyt vaikkapa Valabik-Gill joka avaa peliä pääasiallisesti sinun määritelmäsi mukaan yhdellä tietyllä tavalla(vaikka sitä ränniä pitkin), niin sen jälkeen on täysin irrelevanttia miten hyökkäysketju pelaa saadessaan kiekon/hakiessaan avauspaikkaa?

Minusta taas sinä pelkistät jääkiekkoa todella pahasti jos jaat kiekon vain kahteen kategoriaan ja koko peli perustuu vain ja ainoastaan pelin avaamiseen. Tämän lisäksi vielä tuon avaamisenkin määrittelet vain sillä kuinka nopeasti tai kuinka pitkillä syötöillä sitä avataan kärjistäen.

Ihmettelen kyllä aika vahvasti kenen puheita edes vääristelin tuossa. Varsinkin kun kirjoitin täysin objektiivisesti ilman mitään siteitä Ilvekseen tai yhdenteenkään kirjoittajaan tai varsinaisesti teksteihinkään.

Oma väitteeni on edelleen, että pelin avaaminen on vain hyvin pieni osa koko pelitapaa. Se on vain osa hyökkäämispelissäkin, melko merkittävä, mutta vain osa. Sillä ei voi määritellä koko pelitapaa, eikä siihen saa yksistään juuttua. Toki jos pelin avaamisessa on ongelmia, niin silloin siihen pitää keskittyä, mutta samalla pitää miettiä muiden osien vaikutusta siihen.

Jääkiekkokeskustelussa tunnutaan sinunkin tekstisi perusteella juuttuvan todella vahvasti vain yhteen osa-alueeseen(varsinkin taktiikassa/pelillississä asioissa, joskus yhdellä merkittävällä fyysisellä erolla vaikka temmossa voikin asioita enemmän selittää). Ja sillä sitten yritetään selittää koko peliä. Olisi kyllä helppoa valmentaminen, jos homma menisi niin. Toisaalta melko tylsää matsien kannalta...

 

[Mr. Smith]

Ongelma on mielestäni vähän sama kuin tässäkin ketjussa mainitun/sivutun Sihvosen kirjoituksissa. Eli kun koitetaan päteä kauheasti ja tahdotaan olla "muiden yläpuolella analysoimassa asioita", niin otetaan yksi termi/asia joka nostetaan yläpuolelle, sitten keksitään joku sopiva slogan/sana(esim. kiekkokontrolli/pelikirja) ja sitten sitä toistellaan hamaan tappiin saakka.

Oikeasti hyvä ja asiallinen kirjoitus eagleltä, kiitokset siitä. Kannattaa omasta mielestä lukea tarkasti lävitse ja kyseenalaistaa tämän pohjalta noita Sihvosen pelikirjan kirjoituksia. Jos edelleen on sitä mieltä, että ainoa tie voittoon on Sihvosen pelikirjat ja "meidän peli" niin hyvä - onpahan ainakin tullut pohdittua asiaa toiseltakin puolelta. Todennäköisempää lienee se, että alkaa hahmottamaan kokonaisuuden pelkkien käsitteiden sijaan ja sitten taas osaa suhtautua tähän ismiin vähän paremmin.

 

[Artsi]

2011 Hifk
2010 TPS
2009 JYP
2008 Kärpät
2007 Kärpät
2006 HPK

Tässä viime vuosien mestarit. Omana mielipiteenäni sanon, että jokainen näistä joukkueista on pelannut hyvinkin erilaista kiekkoa. Yksikään mestari ei kuitenkaan ole harrastunut "kalpamaista" peruuttelukiekkoa, mitä pidetään puhdasoppisimpana kiekkokontrollina. Ei toki mitään roiskimiskiekkoakaan, mutta ei se ole varmasti Ilveksenkään pelifilosofia. Esimerkiksi kaksi viimeisintä mestarijoukkuetta on pyrkinyt hyvinkin nopeaan hyökkäyksiin lähtöihin ja on niissä onnistunutkin.

Jokerit pelissä oli jo hyvin nähtävissä, että eteen päin ollaan menossa tuossa Ilveksen pelitavan toteutuksessa. On toki vaikeampaa pyrkiä nopeisiin ja älykkäisiin ratkaisuihin, kuin että suosilla peruutetaan, jos ei saumaa löydy. Kun Ilveksellä kuitenkin löytyy taitoa ja nopeutta, niin on mielestäni oikein, että tavoitellaan sitä, millä se menestys viime vuosinakin on tullut, eikä tyydytä peruutteluun.

 

[Fordél]

Tässä viime vuosien mestarit. Omana mielipiteenäni sanon, että jokainen näistä joukkueista on pelannut hyvinkin erilaista kiekkoa. Yksikään mestari ei kuitenkaan ole harrastunut "kalpamaista" peruuttelukiekkoa, mitä pidetään puhdasoppisimpana kiekkokontrollina. Ei toki mitään roiskimiskiekkoakaan, mutta ei se ole varmasti Ilveksenkään pelifilosofia. Esimerkiksi kaksi viimeisintä mestarijoukkuetta on pyrkinyt hyvinkin nopeaan hyökkäyksiin lähtöihin ja on niissä onnistunutkin.

Kyllä, ovat pelanneet erilaista kiekkoa ja hyvä niin. En kuitenkaan tiedä voiko Pekka Virran luotsaaman KalPan pelaamista luokitella puhdasoppisimmaksi kiekkokontrolliksi. Mun mielestä se on jonkinlainen luonnonoikku ja ääritapaus vaikka toki siinä jos missä pyritään kiekon kovaan kontrolliin.

 

[13th Forward]

Fakta-sanaa ei pitäisi käyttää, jos ei tiedä, mitä se tarkoittaa. Tuosta väitteestä ei millään saa todistettavissa olevaa tosiasiaa, kun "kiekkokontrolli-joukkueen" määrittelykin suhteessa muihin joukkueisiin on tekemättä. Tätä ei ole tarkoitettu vittuiluksi, vaan kannustukseksi täsmällisempään argumentointiin, joka puolestaan helpottaisi keskustelua huomattavasti.

Taito ja vastuu kirjoituksissa on myös lukijalla. Termiä "fakta" voi käyttää tehokeinona, painottamaan jonkun asian merkitystä. Toki olen myös oikeasti sitä mieltä, että tuo on tilastollinen fakta, kun rajataan kiekkokontrollijoukkueiksi joukkueet, jotka käyttävät järjestelmällisesti kaikkia hyökkäysrytmejä. Mutta ei sen tarvitse tarkoittaa sitä.

 

[13th Forward]

2011 Hifk
2010 TPS
2009 JYP
2008 Kärpät
2007 Kärpät
2006 HPK

Tässä viime vuosien mestarit. Omana mielipiteenäni sanon, että jokainen näistä joukkueista on pelannut hyvinkin erilaista kiekkoa. Yksikään mestari ei kuitenkaan ole harrastunut "kalpamaista" peruuttelukiekkoa, mitä pidetään puhdasoppisimpana kiekkokontrollina. Ei toki mitään roiskimiskiekkoakaan, mutta ei se ole varmasti Ilveksenkään pelifilosofia. Esimerkiksi kaksi viimeisintä mestarijoukkuetta on pyrkinyt hyvinkin nopeaan hyökkäyksiin lähtöihin ja on niissä onnistunutkin.

HIFK ja TPS pelasivat ratkaisupeleissä järjestäen kaikilla hyökkäysrytmeillä = ihan eri peliä, kuin Ilveksen alkukauden pelit. Molemmat lisäsivät kauden lopussa kiekkokontrolliaan. Viime kauden lopulla Blues lopetti tuon kuluttavan ja päättömän karvauskiekon (mitä me vieläkin harrastamme), ja siirtyi itse hallitsemaan peliä. Ja kas, pystysuunnan JYP kaatui.

Eli edelleenkin yksittäisiä kohtaamisia runkosarjassa voittaa kyllä satunnaisesti milloin milläkin sapluunalla. Mutta pitkässä sarjassa, erojen ollessa pieniä, pelitavan merkitys korostuu entisestään.

 

[se7en]

Totaalisen kiekkokontrollipelin ystävät voivat muistella, miten Kari "Piri" Elorannan ns. ruotsalainen kiekkokontrollipeli toimikaan Ilveksessä. Elorannan aikana Ilveksen pelissä ei toiminut toki yhtään mikään, mutta kiekkokontrolliin jo Eloranta aikoinaan pyrki. Esimerkkinä siis siitä, miten pelkästään kiekon kontrolloimiseen pyrkiminen ei ole tie menestykseen.

Itse pidän Ilveksen nopeaa hyökkäyspeliä oikeana tapana pelata jääkiekkoa. Parhaimmillaan se on erittäin nautittavaa ja nopeatempoista, eikä vastustajalla ole liikaa aikaa miettiä tekemisiään. Tietysti pelitapa on vaativa, mutta niin kaikki muutkin voittavat pelitavat.

Ja mikä parasta - Ilveksessä on tilaa luovuudelle.

 

[Melarus]

Totaalisen kiekkokontrollipelin ystävät voivat muistella, miten Kari "Piri" Elorannan ns. ruotsalainen kiekkokontrollipeli toimikaan Ilveksessä. Elorannan aikana Ilveksen pelissä ei toiminut toki yhtään mikään, mutta kiekkokontrolliin jo Eloranta aikoinaan pyrki.

Totta. Kolikon kääntöpuolelta tosin löytyy se seikka, että Elorannan valmentaessa Ilvestä, SM-liigassa ei toteutettu "nollatoleranssia". Eli ainakaan omasta mielestä ei oikein käy hyvästä esimerkistä.

Muutenhan keskustelu pelitavoista on täällä mielenkiintoisinta Ilves-aiheista keskustelua aikoihin. Hyviä ja perusteltuja kirjoituksia puolesta ja vastaan.

 

[Artsi]

HIFK ja TPS pelasivat ratkaisupeleissä järjestäen kaikilla hyökkäysrytmeillä = ihan eri peliä, kuin Ilveksen alkukauden pelit. Molemmat lisäsivät kauden lopussa kiekkokontrolliaan. Viime kauden lopulla Blues lopetti tuon kuluttavan ja päättömän karvauskiekon (mitä me vieläkin harrastamme), ja siirtyi itse hallitsemaan peliä. Ja kas, pystysuunnan JYP kaatui.

Voin kertoa, että Ilves lisäsi viime kaudella kiekkokontrollia kauden loppua kohti ja varmaan tulee tekemään nytkin. Miksi se on hyväksyttävää TPS:llä, tai HIFK:lla, että sitä lisätään kauden mittaan, mutta ei ole hyväksyttävää Ilveksellä?

On luonnollista, että tuo kiekkokontrolli lisääntyy kauden aikana, kun homma alkaa toimimaan ja kiekkovarmuus kasvaa. Hienoa, että tunnustit, ettei se noilla mestareillakaan ole ollut hyvin hallussa alkukaudesta. Tämä lisää luottamustani Ilveksen menestymistä kohtaan.

 

[13th Forward]

Voin kertoa, että Ilves lisäsi viime kaudella kiekkokontrollia kauden loppua kohti ja varmaan tulee tekemään nytkin. Miksi se on hyväksyttävää TPS:llä, tai HIFK:lla, että sitä lisätään kauden mittaan, mutta ei ole hyväksyttävää Ilveksellä?

Kumma, kun pudotuspeleissä Ilves ei pelannut järjestäen kaikilla lähdöillä. HPK yllätettiin, koska sen kiekkokontrolli oli huonosti toteutettu. JYP pelasi samoilla aseilla kuin Ilves, ja voitti, koska se toteutti omaa pelitapaansa paremmin. Ilves olisi saattanutkin voittaa, jos se olisi tehnyt, kuten Blues ja oikeasti lisännyt kiekkokontrollia.

 

[se7en]

Totta. Kolikon kääntöpuolelta tosin löytyy se seikka, että Elorannan valmentaessa Ilvestä, SM-liigassa ei toteutettu "nollatoleranssia". Eli ainakaan omasta mielestä ei oikein käy hyvästä esimerkistä.

Näinkin. Tosin "nollatoleranssi" on SM-liigassa yhä hyvin pitkälti lainausmerkeissa aivan kuten kirjoititkin, joten ihan niin kaukana ei silloinkaan nykytavasta oltu kuin voisi nopeasti kuvitella. Ei siinä, en toki väittänytkään, että Elorannan kiekkokontrolli vastaisi nykyaikaista, mutta pyrkimyksiä siinä tosiaan oli.

Muutenhan keskustelu pelitavoista on täällä mielenkiintoisinta Ilves-aiheista keskustelua aikoihin. Hyviä ja perusteltuja kirjoituksia puolesta ja vastaan.

Tästä voi olla montaa mieltä. Keskustelu on toistaiseksi hieman huono sana, kun osa porukasta yrittää perustella, mutta toinen osa vannoo yhden pelitavan nimeen miltei sokeasti. Pelit pelataan onneksi yhä kentällä, eikä pelikirjoilla. Niin se vain menee. Jokerit johtaa sarjaa, eikä pelaa mielestäni erityisesti kiekkokontrollipeliä. Tai pelaa, muttei siinä määrin kuin täällä osa haluaisi Ilveksen ehkä pelaavan.

Se mitä tapahtuu kentällä on kuitenkin usein niin monen asian summa, ettei pelkkä pelitavan pyörittäminen paperilla riitä selittämään, miksi jonkun toisen pelitapa toimii, mutta toisen ei. Sihvonen vie keskustelua koko ajan hieman väärään suuntaan - jääkiekko ei ole avaruustiedettä.

 

[Kaukosäädin]

Itse pidän Ilveksen nopeaa hyökkäyspeliä oikeana tapana pelata jääkiekkoa. Parhaimmillaan se on erittäin nautittavaa ja nopeatempoista, eikä vastustajalla ole liikaa aikaa miettiä tekemisiään. Tietysti pelitapa on vaativa, mutta niin kaikki muutkin voittavat pelitavat.

Ja mikä parasta - Ilveksessä on tilaa luovuudelle.

Tämä on nyt todella surkeaa keskustelua kun ihmiset eivät tunnu tajuavan KalPan ja Meidän pelin eroa. Porukka luulee että täälä vaaditaan Ilveksen pelaavan KalPalaista, lähes totaali kiekkokontrollia, kun oikeasti haluemme Ilveksen pelaavan Jukka Jaloslaista nykyaikaista kiekkoa, jossa hyökätään nopeasti, puolinopeasti tai viiveellä sen mukaan kuinka hyvin vastustaja on organisoitunut.

Tästä päästäänkin siihen, että...

mitä tulee tuohon "Ilveksessä on tilaa luovuudelle", niin tuo on suurelta osin höpönpöppöä. Enemmän tilaa luovuudelle olisi Meidän pelissä, eli sellaisessa pelissä jossa ei koko ajan pusketa jääräpäisesti pakon sanelemana ylöspäin kuten nyt Ilveksessä, vaan pelaajat käyttävät luovuuttaan ja hyökkäävät monipuolisesti riippuen siitä kuinka hyvin vastustaja on organisoitunut.

Nyt Ilveksen pystysuunnanhyökkäykset katkeavat lähes järjestäen keskialueelle koska nämä tapahtuvat yleensä kahdella neljää tai kolmea vastaan.

Mielestäni ollaan pahasti metsässä jos oletetaan että voidaan voittaa vain tietyllä sapluunalla tai tietyllä pelitavalla. Miksi?

Ei kai kukaan ole näin väittänyt? Kilpikonnapuolustuksella voi voittaa jos pelaa 65. min 0-0 ja teet rankkareilla yhden maalin. Täälä on vaan perusteltu miksi Meidän peli on pystysuunnanjääkiekkoa viisaampi ja parempi pelitapa.

Eri pelitapojen välisiä paremmuussuhteita ei kuitenkaan pysty millään vakavalla tasolla vertailemaan, koska voittamiseen - huippu-urheilun ainoaan tavoitteseen - vaikuttaa ääretön määrä muitakin tekijöitä, joiden merkitysasteista suurin osa on selvittämättömiä.

Et siis osaa kuvitella näitä muita tekijöitä tasan joukkueille?

Jos otamme tarkastelukohteeksi vain pelitavan, josta toki saadaan vertailukelpoista dataa, meillä on johtopäätöksiä voittamisen asteelle vetäessämme yhtä suuri mahdollisuus osua harhaan kuin oikeaan, koska muiden vaikuttavien tekijöiden määrä ja merkitysasteet ovat määrittelemättömät.

En nyt ymmärrä tätä. Varmasti osuu harhaan jos ei ole perehtynyt pelitapojen hyötyihin ja haittoihin.

Minä ja muu olemme selkeästi perustelleet miksi Meidän peli on parempi pelitapa kuin kiekkokontrolli.

Meidän pelissä hyökätään paljon järkevämmin, ja sitä kauttaa puolustetaan järkevämmin. Kun hyökkäykseen lähdettäessä valitaan nopeasta, puolinopeasta ja viivelähdöstä paras, unohtamatta palautusta, on hyökkäyksen onnistumisprosentti paljon parempi kuin jos hyökkää kokoajan nopeasti katsomatta minne omat pelaajat jaartaa ja millä vauhdilla, saati miten vastustaja on organisoitunut.

Meidän pelissä organisoidaan viisikko hyökkäämään pienillä etäisyyksillä, ja kiekonmenetyksen sattuessa esim keskialueella joukkue on välittömästi organisoitunut kiekonriistopelaamiseen ja mm. takakarvaamiseen.

 

[Artsi]

Nyt Ilveksen pystysuunnanhyökkäykset katkeavat lähes järjestäen keskialueelle koska nämä tapahtuvat yleensä kahdella neljää tai kolmea vastaan.

Höpö höpö. Jos kerran katkeaa lähes joka kerta keskialueelle, niin miten vastustajan maalivahdeilla on enemmän torjuntoja kuin Ilveksen maalivahdilla. Helvetin monta lähtöä on ollut Kärppiäkin vastaan, kun suurin osa pysähtyy jo keskialueelle ja silti Hostikallakin 46 torjuntaa.

Maalivahtien torjunnat:
Ilves 19 - Jokerit 18
Saipa 24 - Ilves 40
Ilves 27 - Kärpät 46
Lukko 38 - Ilves 23
Ilves 24 - TPS 29
Ilves 33 - HPK 29
Tappara 22 - Ilves 25

 

[13th Forward]

Höpö höpö. Jos kerran katkeaa lähes joka kerta keskialueelle, niin miten vastustajan maalivahdeilla on enemmän torjuntoja kuin Ilveksen maalivahdilla. Helvetin monta lähtöä on ollut Kärppiäkin vastaan, kun suurin osa pysähtyy jo keskialueelle ja silti Hostikallakin 46 torjuntaa.

Maalivahtien torjunnat:
Ilves 19 - Jokerit 18
Saipa 24 - Ilves 40
Ilves 27 - Kärpät 46
Lukko 38 - Ilves 23
Ilves 24 - TPS 29
Ilves 33 - HPK 29
Tappara 22 - Ilves 25

Torjunnat ja maalipaikat taas ovat kaksi eri asiaa.

 

[Kaukosäädin]

Ne eivät ole koskaan tasan - eivät edes voi olla. Laboratoriotilannetta, jossa muut tekijät voitaisiin eliminoida, ei ole mahdollista saavuttaa. Tästä syystä eri pelitapojen tuottamien voitto-häviösuhteiden määrittäminen on mahdotonta.

No se on sitten sinun puutteelisuutesi jos et näin kykene ajattelemaan. Tämä nyt menee mielestäni vähän siihen väittelyyn uskovaisen kanssa. Eli sama asia kuin pulun kanssa shakkia pelaaminen. Ensin se kaataa kaikki nappulat, paskantaa pelilaudalle ja lopulta kertoo kavereilleen, että voitti.

Tästä päästäänkin siihen, että esimerkiksi nykykiekossa ja Meidän pelissä on entistä vähemmän kysymys mm. asenteesta. Vielä tämän vuosituhannen alkupuolella, silloin kun Saukkoset ja Jutilat oli valloillaan selostamossa käsitys oli että jääkiekossa voittaa se kummalla on parempi asenne. "Noi toiset luistelee enemmän, niillä on sisua enemmän, läheltä ylös, ei aina tarvi olla lämäri". Pitkässä juoksussa asenne menee kyllä nykykiekossa tasan. Varsikin playoff-sarjassa.

Pelaajamateriaali ja loukkaantumiset on sitten eri asia, mutta jos näitä ei voi tai osaa kuvitella tasan niin jäämme tähän.

 

[se7en]

Pelaajamateriaali ja loukkaantumiset on sitten eri asia, mutta jos näitä ei voi tai osaa kuvitella tasan niin jäämme tähän.

Miksi ne pitäisi kuvitella tasan? Nythän oli kai alunperin kyse siitä, mikä olisi Ilvekselle sopivin pelitapa ja sinun mielestäsi se nähdäkseni olisi "meidän peli". Muut näkevät muitakin vaihtoehtoja, eivätkä nojaa tähän yhteen totuuteen.

Jos nyt kuitenkin halutaan kuvitella ne tasan, niin mihin kohtaan haluat viivan vetää? Onko kaikki pelaajat nopeita luistelijoita, kovia taklaajia, taitavia syöttelijöitä ja hyviä laukojia samaan aikaan. Onko puolustajat kaikki hyökkääviä vai onko siellä myös puolustavia puolustajia? Vai osaako kaikki kaikkea?

Se minkä Ilves materiaalissa häviää, niin pitäisi pystyä pelitavalla ja asenteella voittamaan. Tällöin ei kannata lähteä mihinkään ajattelumalliin, että nyt pelataan kuten mikä tahansa muu joukkue. Täytyy löytää ne omat vahvuudet ja pelata - aivan oikein - meidän peliä. Se ei kuitenkaan ole välttämättä sama asia kuin Jukka Jalosen peli. Petteri Sihvosen pelistä puhumattakaan.

Ilves ei peruuttelemalla pärjää. Materiaali puhuu nopeiden hyökkäyksiinlähtöjen puolesta ja sitä Ilves pyrkii toteuttamaan. Se, miksi paperilla toimiva ajatus ei tuo pisteitä kentällä, on pohdinnan arvoinen paikka. Miksi Koistisen ja Järventien offensiiviset taidot eivät riitä avaamaan peliä tarpeeksi nopeasti? Onko hyökkääjien ajoitus kunnossa? Miksi peli ajautuu laidoille? Puhutaan pienistä tekijöistä ja marginaaleista. Jos Ilveksen peli loksahtaa näillä eväillä kohdalleen, on joukkue hyvin pontentiaalinen suoran pudotuspelipaikan joukkue.

 

[Mortal]

Puhuin eilen yhden pelaajan kanssa tästä asiasta.

Hänen mielipiteensä oli se, että vain joukkueen pukukopissa mukana olevat voivat tietää syyt tulosten takana. Se mikä näkyy katsomoon ei kerro missään tapauksessa kaikkea.

 

[Tervalammen Tynamo]

Puhuin eilen yhden pelaajan kanssa tästä asiasta.

Aijaaha, oliko tämä pelaaja kiekkoilija ja missä mahtoi pelata?

Puhutaan ja tehdään kopissa mitä vain, niin kyllähän pitkässä juoksussa katsomon lehtereille tai kotisohvalle välittyy aika hyvä kuva siitä, missä joukkueessa mennään. Siis sekä paljon kiistellyn pelitavan (tai sen omaksumisen) sekä henkisen puolen osalta.

Viime perjantai oli toivottavasti Ilveksen osalta kurssin käännös kohti pintaa. Pelillisesti edelliset matsit on uitu syvällä pinnan alla - Lappeenrannan umpisurkea esitys kruununa. Itse en näe märkiä unia mistään wannabe Pekka Virta -hockeysta tai edes Jukka Jalosen Meidän pelistä. Kunhan Ilves löytäisi erilaisia variaatioita tuohon pelaamiseen tuon pelkän "pitkä syöttö seisovalle laiturille" -tyylin lisäksi. En aio jatkossakaan laskea tukkimiehen kirjanpitoon hitaita, puolinopeita jne. hyökkäyksiä. Minulle riittää, ettei päätä jatkuvasti pusketa vastustajaan alivoimahyökkäyksiä viljelemällä. Eli hiukan järkeä tuohon peliin.

 

[Infamous]

No se on sitten sinun puutteelisuutesi jos et näin kykene ajattelemaan. Tämä nyt menee mielestäni vähän siihen väittelyyn uskovaisen kanssa. Eli sama asia kuin pulun kanssa shakkia pelaaminen. Ensin se kaataa kaikki nappulat, paskantaa pelilaudalle ja lopulta kertoo kavereilleen, että voitti.

Siltä se kieltämättä ulospäinkin hieman alkaa näyttämään. Siitä, kumpi osapuoli on tämän skenaarion pulu, voidaankin olla montaa mieltä.

Itse taipuisin enemmän toveri HN:n kannalle. Pelitapa on yksi asia mikä vaikuttaa joukkueen suoriutumiseen, ja kieltämättä tätä nykyä sen merkitys on kasvanut. Mutta on silkkaa idiotismia lähteä sulkemaan muita kaukalon sisä- ja ulkopuolisia tekijöitä analysoitaessa joukkueen tämänhetkistä suoritustasoa. On syytä myös huomioida, että monet tekijät vaikuttavat myös siihen, millä tavalla pelaajat kunakin päivänä pystyvät sovittua pelitapaa noudattamaan.