Mielestäni asiaa tulisi tarkastella myös muulla tapaa kuin työllistymisen kautta. Oman subjektiivisen kokemuksen, eli kaveripiirin perusteella, lukion käymättömät eivät kehity henkisesti/älyllisesti ihan saman tahtiin mitä lukiossa opiskelleet. Eli ovat enemmän populismin vietävissä, jakavat Facebookissa eri arvontoja ja sijoittavat rahansa Veikkauksen peleihin. Ihan vaan keskustellessa vanhan yläastekaverin kanssa huomaa eron. Toki jotkut amiskaverini ovat yleisesti kiinnostuneita maailmasta, lukevat kirjoja ja sivistävät itseään.
Miksi amiskaverit lukisivat kirjoja, kun heitä ei kiinnostanut lukea silloin, kun oli opiskeluaika? Kyllä minulla on sellainen käsitys, että amistyypit ovat heitä, jotka rehentelevät sillä, etteivät ole lukeneet kirjaa 15 vuoteen ja heidän kirjahyllyssään on joku pleikkari ja Aalto-vaasi. Meillä taas joilla on tuhansia niteitä ongelmana on se, että kirjapinoja on joka paikassa lähes kattoon saakka, kun kaikki kirjahyllyt ovat täynnä.
Mulla ei ole ikinä ollut amiskavereita, mutta yritin kaveerata yhden maalaisen kanssa Facebookissa, koska hän "edellytti" sitä. Tyyppi osoittautui sietämättömäksi. Hän itse kertoi, että me olemme fiksuja. Siis hän on fiksu, kun on hakannut naulaa seinään 16-vuotiaasta alkaen ja edennyt sitten siitä eteenpäin niin, että nykyään katsoo, kun muut hakkaavat naulaa seinään. Tämä fiksu haastoi riitaa koko ajan, otti itseensä ja vittuili. Hän ei ymmärtänyt ikinä minkään asian nyansseja. Jotenkin tuli mieleen Teemu Wirkkala jossain keihäskisan jälkeisessä haastattelussa haromassa lippistään ja miettimässä, mikä perhana nyt meni pieleen. Tämä häiskä tekee varmasti samalla tavalla päivittäin ja päässä on silloin satavarmasti Hankkijan lippis. Helpotti todella paljon omaa henkilökohtaista elämääni, kun poistin hänet kavereistani kaikessa sosiaalisessa mediassa ja laitoin hänet estoon.
Eilisessä Hetemajn perhettä käsittelevässä dokkarissa oli hyvä kohta, missä se Fade Hetemaj, joka on kaupunginvaltuutettu ihmetteli sitä kahtiajakoa mikä valtuustossa on. Osa on todella fiksua, osaavaa porukkaa ja osa täydellisiä idiootteja. Hän sanoi, että ihmettelee, mitä niiden päässä on liikkunut, jotka ovat äänestäneet niitä ihmisiä valtuustoon, joilla ei ole edes sisälukutaitoa. Minusta tuollaiset ihmiset ovat väärässä paikassa. Ei heidän kuulu päättää kaupunkilaisten asioista, jos ja kun eivät edes pysty hallitsemaan sitä omaa työtehtäväänsä. Niiden ihmisten on pakko olla amislaisia, eikä siinä mitään pahaa ole, mutta he ovat vain aivan väärässä paikassa. Itse esim. arvostan amislaisia siinä mielessä, että he osaavat käytännön asioita. Minun fillarini jalkatuki esim. on jollain tavalla viallinen ja jos se pitää vaihtaa, niin amislainen fillarikorjaamossa vaihtaa sen, mutta en minä sen korjaajan kanssa välttämättä jaksa ryhtyä keskusteluun esimerkiksi jostain Lissabonin sopimuksesta. Poliitikkojen suurin ongelma onkin se, että he joutuvat keskustelemaan erilaisissa tilaisuuksissa kaiken maailman tyyppien kanssa. Turuilla ja torilla tulee ihan dorkaa porukkaa avautumaan. Ihmettelen, jos eivät sano niille
lähe menee vielä kun voit.
