Muistaakseni lottovoittajat tekevät prosenttuaalisesti muuta kansaa enemmän itsemurhia, ei raha tee aina onnelliseksi. Mikäli ihmisen elämästä katoaa rytmi ja asiat joita odottaa, ihminen tylsistyy.
Tämä on varmaan totta ja lottovoitto on niin äkillinen ja odottamaton sekä valtavan suuri elämänmuutos ‒ ellei satu olemaan kroisos jo valmiiksi tai satu voittamaan naurettavan pientä pottia ‒ että kaikki eivät varmaan sitä pysty käsittelemään. Tosin ihan mutulla heittäisin, että esimerkiksi sotatilassa tai keskitysleireillä harva tekee itsemurhaa, joten se on sikäli huono onnellisuuden mitta. Yleensä mitä tukalammassa asemassa ihminen on, sitä selkeämmin ainoana päämääränä on vain selviytyminen hengissä ja itsemurha tietysti palvelee mahdollisimman huonosti tämän päämäärän saavuttamista. Katsokaa vaikka romanikerjäläisiä. Eivät hekään tee itsemurhaa, vaikka minun on mahdoton käsittää miten voivat kokea elämänsä elämisen arvoiseksi. Tai siis tiedän, että se johtuu tästä selviytymisvietistä, joka ihmisillä yleensä nousee pintaan hankalassa tilanteessa. Silloin on elämässä vain se yksi päämäärä. Taloudellisesti riippumattomana on sen sijaan vapaa tekemään mitä haluaa. Eikä kaikilla ole niin paljoa elämänhalua, että kiinnostaisi jatkaa jos kokee, että kaikki ne yhtäkkiä eteen tulleet lukemattomat vaihtoehdot ovat loppujen lopuksi yhtä merkityksettömiä. Tietysti raha ei ole silloin tehnyt onnelliseksi jos on nähnyt itsemurhan parempana vaihtoehtona. Ehkä se päätös lähteä on sitten tehnytkin onnelliseksi tai ainakin onnellisemmaksi kuin kaikki ne muut mahdolliset vaihtoehdot, ainakin ajatuksissa. Tyhjätasku ei tule tätä valintaa koskaan tekemään, koska yrittää vain selviytyä aina seuraavaan päivään. Ei se silti tarkoita sitä, että hän olisi yhtään onnellisempi kuin se itsemurhaan päätynyt lottovoittaja. Silloin, kun itsemurha tulee yhtäläiseksi vaihtoehdoksi elämän rinnalle, pitää elämäkin valita joka päivä uudelleen.
Joku täällä väitti, ettei ole olemassa kivaa ja hyvää työtä niin itselläni ainakin on. Tosin tiedänkin olevani siinä suhteessa todella hyvässä ja suorastaan etuoikeutetussa asemassa. Tulotasokin on moninkertainen opiskeluaikoihin verrattuna ja puuhastelu siis mielekkäämpää, vaikka opiskelujen loppuvaiheessa ajatus valmistumisesta lähinnä ahdisti, kun ihmettelin miksi kukaan palkkaisi mihinkään hommiin näin ujoa ja sisäänpäinkääntynyttä tyyppiä, jolla ei ole kunnianhimoa tai kummempia erikoistaitoja. Ns. "hyvillä tyypeilläkin" kun on vaikeuksia löytää töitä. Tietysti työttömäksi ryhtyminenkin olisi nostanut tulotasoa reilusti opiskelijan tasosta.
Onhan niitä sellaisiakin töitä, joihin pääsee kuka tahansa. Kuulemma esimerkiksi laivasiivoous. Sitä en ole sentään kokeillut enkä puhelinmyyntiä, mutta paria jossain määrin ns. paskaduunia joskus hieman harrastusluontoisesti. Puhelinhaastattelijan hommaa kävin joskus vähän kokeilemassa ja kerroin haastattelussa, että en osaa ruotsia (joka olisi ollut hyödyksi), en tiedä kauanko olisin kiinnostunut työtä tekemään ja että en nyt ainakaan kovin usein viitsisi töihin tulla. "No tuutko tonne parin tunnin koulutukseen edes kuitenkin?", kysyi haastattelija. Olisihan se ihan hirveää tehdä tuommoista elääkseen, enkä sellaiseen suostuisi. Aika ikäviä on tietysti suuri osa "hyvistäkin" töistä ja ns. paskaduuneistakin löytyy joitain harvoja ihan kohtuullisesti persoonalleni sopivia hommia, joissa on omat hyvät puolensa, mutta ei kyllä mitään sellaista, jota voisi tehdä ajatuksella, että tätäkö nyt sitten loppuelämän ajan... Eli todella selkeä visio pitäisi olla jostain paremmasta, että mihinkään sellaiseen voisin ryhtyä. Nykyisissä hommissani voisin kyllä jatkaa osa-aikaisesti harrastusluontoisesti lottovoitonkin osuessa kohdalle. Varsinkin talvella olisi kiva käydä silloin tällöin vähän töissä, kun se ei häiritsisi harrastuksia. Itselläni ainakin kun on hyvin rajoittuneesti elämänsisältöä esimerkiksi ihmissuhteiden saralla niin työn pitää oikeasti olla mielekästä jos se häiritsisi harrastuksia niin kuin suurin osa töistä enemmän tai vähemmän tekee.
Onko tässä 2%:ssa kaikki työvoima yms. kulut, joita nykyisen byrokratian pyörittämiseen tarvitaan? Kela, sossut, työvoimatoimisto?? Ottaako tämä laskelma huomioon byrokratian aiheuttamat työllistymisongelmat?
Myös se pitää muistaa, että niille Kelan tädeillekin pitäisi maksaa työttömyyskorvausta jos Kela lakkautettaisiin. Tosin kai siitä vähän tulisi säästöä, kun siellä varmaan vielä kuitenkin on vähän työttömyyskorvausta parempi palkka. Paitsi, että ai niin, eihän sitten olisi enää Kelaa maksamassa sitä työttömyyskorvausta, joten ei ehkä tarvitsisikaan.
