Mitä infraa maanviljelijät edistävät?
Maanviljelijät ja ylipäätään elintarvikkeiden alkutuotannon edustajat pitävät Suomessa yllä sellaista infrastruktuuria, joka mahdollistaa kotimaisen elintarviketuotannon joka vuosi. Paino on erityisesti ilmaisulla ”joka vuosi”. Toki välittömät ja välillisetkin kansalliset tuet voidaan lakkauttaa, jolloin merkittävä osa kotimaisesta tuotannosta muuttuu kannattamattomaksi.
Tukien mahdollistama tuotannon kannattavuus pitää pellot viljeltyinä ja lehmät navetassa. Mikäli tukien roima leikkaaminen johtaa siihen, että myös viljanviljelyn kannattavuus romahtaa, ei merkittävää osaa pelloista enää kannata pitää viljelykunnossa. Iso osa jo kovasti harventuneesta maanviljelijöiden joukosta vaihtaa ammattia tai siirtyy epämääräiseksi ajaksi kortistoon. Onnekkaimmat ja osaavimmat selvityvät vaihtamalla tuotantosuuntaa, jos sellainen on esimerkiksi jo tehtyjen velkavetoisten investointien takia edes vaihtoehto. Myös pellon hinta romahtaa siinä vaiheessa, kun vuokraviljelijät käyvät vähiin.
Yhtä kaikki, muutamassa vuodessa viljelykelpoisen peltomaan kokonaispinta-ala putoaisi merkittävästi, jos kansalliset tuet lopetettaisiin. Osa tästä maasta voisi olla tarpeen tullen otettavissa käyttöön nopeasti, osa vaatisi työtä sen verran että satoa tulisi vasta vuoden yli, ja osa olisi kokonaan pois laskuista. Tällä ei tietenkään olisi väliä niin kauan, kun ostamme suunnilleen nykyhinnoin lähikaupasta saksalaista leipää, espajalaisia tomaatteja, puolalaista voita, tosin kaikki ronskisti EU-tuettua, mutta sehän ei erikseen käy ilmi hintalapusta. Sitten tilanne muuttuisi, jos elintarvikkeiden saatavuus maailmalta häiriintyisi pahoin tässä erikseen määrittelemättömän kriisin seurauksena. Kotimaista maatalousinfraa tulisi äkkiä ikävä, jos kriisitilanne jatkuisi jossakin muodossaan vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Hätä tietysti keinot keksii, mutta polkaisepa siinä käyntiin nopeaan tahtiin vaikkapa kotimainen maitotalous kattamaan suunnilleen 100% kotimaisesta kysynnästä, jos maan oma tuotanto on ajettu ensin niin alas, että sen tuotanto vastaa muutamaa prosenttia kotimaisesta kulutuksesta. Mistä roudaat tänne tarvetta vastaavan määrän lypsykarjaa, jos rajat ovat kiinni, tai maailmalta ei eläimiä saa kuin niukasti ja silloinkin poskettomilla hinnoilla? Nestetyppisäiliöissä voi koettaa tuoda spermaa ulkomailta joo. Sitten vaan kalustamaan uudestaan ränsistyneitä navettarakennuksia, niitä samoja, joista sisuskalut on myyty ajat sitten ulkomaille kun joku niistä jotain maksoi. Toivottavasti niitä saa hankittua jostakin. Suomessa ei ole tehty aikoihin.
Ajatteletko, että kansallisten tukien roima lakkauttaminen lopettaisi suomalaisilta maataloustukien maksamisen? Tällöin osamme olisi EU-nettomaksajana osallistua muun EU:n maataloustukipotin maksamiseen todennäköisesti enemmän kuin tähän saakka, mutta kotimainen tuotanto hyötyisi keräämästämme kolehdista aiempaa vähemmän, koska myös tuotannon määrä olisi Suomessa vähentynyt olennaisesti. Ei ole näköpiirissä tilannetta, että EU vähentäisi radikaalisti alueensa ei-kansallisten maataloustukien kokonaispottia, ja riippumatta Suomen kannasta, kansalliset tuet eivät nekään noin vaan lakkaa olemasta. Tukiremonttien perään on tietysti hyvä huudella.
Ymmärrän kyllä suomalaista luonnetta sen verran, että omien verorahojen käyttäminen ranskalaisen viiniparonin tai italialaisen tomaattiyhtymän tuotannon tukemiseen tuntuu jotenkin siedettävämmältä kuin oman maan maajussien tukeminen. Edelleen kuulee niitä puheita, kun ihmisiä vituttaa viljelijän hankkima uusi traktori tai mikä hyvänsä kalliiksi mielletty tuotantoväline, vähän siihen tyyliin että ”no ei ole ihmekään että pulla on näin helvetin kallista”. Viljelijän tukirahoilla juoniman nisun vaikutus pullan kuluttajahintaan on tosin muutaman prosentin luokkaa, mutta paskanko väliä, maajussi on syypää joka tapauksessa.