Miksi tuemme maataloutta verorahoillamme?

[Cobol]

Minusta perusteet maatalouden liiallisista tuista on moneen kertaan tuotu uskottavasti esille. Tarkistin eräältä tuottajalta, mitä hän saa itse, jos tuotteen hinta on 1 euro. Riippuu paljon tuotteesta, mutta pienimmästä päästä on leipä, josta hän saa noin neljä (4) senttiä euroa kohden. Loput 96 senttiä menevät kaupalle ja elintarviketeollisuudelle. Alla olevassa linkissä käydään läpi tilannetta vuodelta 2016 ja voi olla, että muissakin tuotteissa on hieman parannusta kuluttajan suuntaan.

10 tuotteen hätkähdyttävä lista: Näin vähän tuottaja saa ruuasta – voipaketista vain 34 senttiä

Tilastoista paljastuu, kuinka vähän tuottajat ja viljelijät saavat elintarvikkeista. Laskimme vielä, mitä tämä tarkoittaa euroissa.

www.aamulehti.fi

Ydinasia ei siis olekaan se, että maataloustuella tuetaan maataloutta. Sen sijaan maataloustuella pidetään osin monopolistista kilpailun puutetta yllä ja estetään kaupan ja teollisuuden mahdollisuutta kehittää tuotteitaan. Tässä ei ole pienintäkään järkeä, koska suomalainen maatalous voisi elintarviketeollisuutta ja kauppaa myöten olla aivan huippua Euroopassa. Kunhan tuotteet huomioisivat maantieteellisen sijaintimme ja sen mahdollisuudet.

 

[ultrar]

Tarkistin eräältä tuottajalta, mitä hän saa itse, jos tuotteen hinta on 1 euro. Riippuu paljon tuotteesta, mutta pienimmästä päästä on leipä, josta hän saa noin neljä (4) senttiä euroa kohden. Loput 96 senttiä menevät kaupalle ja elintarviketeollisuudelle.

Etteivät nyt kaikki ymmärtäisi väärin, niin kaupalle ja teollisuudelle ei todellakaa jää 96 senttiä, ei edes siihen suuntaan. Kun se vilja lähtee pellolta, niin ennen sen ollessa kaupassa on kaksi kuljetusta siinä välissä (joskus jopa kolme), lisäksi teollisuus tekee siitä sen leivän, jossa vastoin yleisiä käsityksiä on henkilöitä töissä, tämän jälkeen kauppa ottaa vastaan tuotteen, jonka myös suorittaa henkilöt.

Lisäksi tuoretuotteen ollessa kyseessä hävikkiä syntyy aina, koska mehän ei osteta ruispalaa ja leivän ollessa kyseessä hävikki ei ole 1% vaan jotkut saavat lisätä siihen 0:n perään. Lisäksi verottaja iskee useammassa muodossa tähän väliin. Tämän jälkeen tulevat niin teollisuuden kiinteät kustannukset kuin kaupankin ja kummassakin paikassa niiden kanssa tehdään töitä, jotta ne olisivat mahdollisimman pienet. Silti esim. lämmitys, usein vuokrat ymym. kasvavat vuodesta toiseen. Tästä eurosta siis elävät kovin monet ja siitä jaetaan verotuksen kautta tukia monille tahoille, kuten myös yleisesti verorahoja käytetään lukuisille tahoille.

Jos kauppa saa sen 4%, niin silloin kaupalla on mennyt jo hyvin, suurin osa tuskin pääsee tähän tilanteeseen ja jatkuvasti pitäisi pystyä investoimaan esim. uusimalla vanhaa. Tiedän Cobolin myös tuntevan tämän, mutta joillekin saattaa tuosta muodostua täysin väärä käsitys, että kauppa ja elintarviketeollisuus ottavat ylisuuret voitot. Näin voi joillain yksittäisillä toimijoilla ollakin, mutta he ovat osin yrittäjiä ja mikäli toimivat riittävän hyvin ja pystyvät hinnoittelemaan kilpailijoitaan kalliimmalla, niin ovat ilmeisesti tehneet hyvää työtä ja saavuttaneet asikkaidensa arvostuksen, se heille silloin suotakoon.

Lopulta tullaan aina siihen, että hinta määräytyy maailmanmarkkinoiden mukaan (viljan tässä tapauksessa), mutta kotimaisuudella on tietty arvostus olemassa. Kysymys on kokonaisuutena niin monisyinen, että täällä siihen on mahdoton keksiä ratkaisua, eikä ratkaisu myöskään ole, että lopetaan maatalous Suomesta, jos muualta saadaan halvemmalla. Tai onhan sekin ratkaisu, mutta siinä voi tulla itku pitkästä ilosta pian.

 

[Cobol]

Etteivät nyt kaikki ymmärtäisi väärin, niin kaupalle ja teollisuudelle ei todellakaan jää 96 senttiä, ei edes siihen suuntaan.

Hyvä kirjoitus, mutta kyllä jää, kun veroja ei lasketa. Kyseessä siis muutama prosentti leivän kuluttajahinnasta, minkä tuottaja saa. Tämä selittyy - kuten kerrotkin - pitkälti sillä, että leipä on jalostettu tuote, jonka hinta ei ole vain tuottajan osuus töineen, vaan logistiikkaa, palkkoja, toimitilojen vuokraa, konekustannuksia, veroa ja muita kustannuksia.

Mitä tästä Suomen saamista EU:n maataloustuista ja Suomen omista tuista seuraa? Esimerkiksi leivän hinnan tulisi olla matalampaa kuin vähemmän tuetuissa maissa? Ei suinkaan. Suomessa elintarvikkeiden hinnat ovat selvästi EU:n keskiarvojen yläpuolella. Leipä varsinkin.

Mutta ei tämä ole yksin Suomen ongelma. Uusimpien Eurostatin tilastojen mukaan suomalainen ruoka on nyt samaa hintatasoa tai halvempaa kuin muissa Pohjoismaissa, mutta noin 20 prosenttia korkeampaa kuin EU:ssa keskimäärin. Kun monissa EU-maissa ruokaa verotetaan Suomea kevyemmin, jopa merkittävästi kevyemmin, iso osa kalleudesta selittyy jo tällä.

Pohjoismaista Tanskassa ruoka on 30 prosenttia EU:n keskiarvoa kalliimpaa ja Ruotsissa noin 20 prosenttia. Norja ja Islanti ovat Tanskaakin kalliimpia kuluttajahintavertailussa.

Myös tuottajien piirissä on mun kuuleman mukaan vastustusta nykyiseen tilanteeseen, jossa lähinnä S-kauppa keskusliikkeineen operoi enää yksin maaseudulla kymmenissä kunnissa ja kaupan muutkin keskusliikkeet kykenevät käyttämään markkina-asemaansa. Keskusliikkeiden valtaa tulisi vähentää ja suosia ns. lähimyyntiä. Tämä olisi myös logistisesti järkevää. Mutta valtaosa tuotteista tarvitsee jalostamista, ja tässäkin on menty - edelleen tuottajilta kuultuna - niin keskitettyihin teurastamoihin ja meijereihin, että tuottajat kokevat olevansa heikoilla.

 

[Artturenos]

Katso, paljonko ruokamenosi kasvaisivat – näin käy, jos maatalouden tukiaiset lopetettaisiin

Luonnonvarakeskus laski, paljonko peruselintarvikkeista pitäisi maksaa, jos viljelijä saisi kaiken tulonsa tuotteen hinnasta eikä osaa tukiaisten kautta. Kuluttajalle kertyisi lisälaskua vuodessa lähes 400 euroa. Nelihenkiselle perheelle pitkälle toista tonnia.

yle.fi

Tässä jutussa sanotaan, että 15% olisi ruoka kallimpaa ilman tukia. Minusta tuo on lopulta aika vähän. Tuo on niin vähän, että ei suomalainen maatalous noin radigaalisti häviäisi, mitä jutussa ennustetaan. Kyllä se supistuisi, mutta jutussa ei oteta huomioon olenkaan sitä, että Suomen kansalliset tuet ovat laskeneet Suomen hinnat euroopan pohjille, eli hinnoissa on nousun varaa vs tuontitavara tältä osin. Noin 125e tulisi suomessa viljasta enemmän hehtaari tuloa etelässä, jos hinta olisi Saksan tasolla. Jos kansallisia tukia maksetaan noin 250e hehtaari, niin käytännössä puolet voisi pudottaa kansallista tukea jos se menisi täysimääräisenä tuotteen hintaan. Käytännössä kuitenkin Suomessa pitäisi olla vara nousta viellä esimerkiksi Saksan hintojen yli, koska Saksalaiseen pitää lisätä viellä rahtikulut päälle.

 

[jussi_j]

Minusta perusteet maatalouden liiallisista tuista on moneen kertaan tuotu uskottavasti esille. Tarkistin eräältä tuottajalta, mitä hän saa itse, jos tuotteen hinta on 1 euro. Riippuu paljon tuotteesta, mutta pienimmästä päästä on leipä, josta hän saa noin neljä (4) senttiä euroa kohden. Loput 96 senttiä menevät kaupalle ja elintarviketeollisuudelle....

Tämä nyt ei tietenkään pidä paikkaansa, koska pelkästään alvi ottaa 12,3 senttiä.

 

[Cobol]

Tämä nyt ei tietenkään pidä paikkaansa, koska pelkästään alvi ottaa 12,3 senttiä.

Totta. Avasin ylempänä verovaikutuksia eri EU-maissa hieman ja toin esille senkin, että neljä senttiä eurosta on kuluttajan maksama hinta ilman veroa.

 

[ultrar]

Hyvä kirjoitus, mutta kyllä jää, kun veroja ei lasketa. Kyseessä siis muutama prosentti leivän kuluttajahinnasta, minkä tuottaja saa. Tämä selittyy - kuten kerrotkin - pitkälti sillä, että leipä on jalostettu tuote, jonka hinta ei ole vain tuottajan osuus töineen, vaan logistiikkaa, palkkoja, toimitilojen vuokraa, konekustannuksia, veroa ja muita kustannuksia.

Mitä tästä Suomen saamista EU:n maataloustuista ja Suomen omista tuista seuraa? Esimerkiksi leivän hinnan tulisi olla matalampaa kuin vähemmän tuetuissa maissa? Ei suinkaan. Suomessa elintarvikkeiden hinnat ovat selvästi EU:n keskiarvojen yläpuolella. Leipä varsinkin.

Mutta ei tämä ole yksin Suomen ongelma. Uusimpien Eurostatin tilastojen mukaan suomalainen ruoka on nyt samaa hintatasoa tai halvempaa kuin muissa Pohjoismaissa, mutta noin 20 prosenttia korkeampaa kuin EU:ssa keskimäärin. Kun monissa EU-maissa ruokaa verotetaan Suomea kevyemmin, jopa merkittävästi kevyemmin, iso osa kalleudesta selittyy jo tällä.


Keskusliikkeiden valtaa tulisi vähentää ja suosia ns. lähimyyntiä. Tämä olisi myös logistisesti järkevää. Mutta valtaosa tuotteista tarvitsee jalostamista, ja tässäkin on menty - edelleen tuottajilta kuultuna - niin keskitettyihin teurastamoihin ja meijereihin, että tuottajat kokevat olevansa heikoilla.

Tuohon lukuun 96 senttiä, niin tavallaan jää, mutta kuten kumpikin tiedämme, niin sillä katetaan niitä kuluja, mikä sitten lopulta jää kaupalle onkin jo täysin eri asia.

Suomessa ruoan hinta on suhtteellisesti tullut lähemmäksi eurooppalaista keskitasoa, johon yksi syy on esimerkiksi kaupan merkittävä tehostuminen, sama myös teollisuudessa. Kuten mainitsitkin, niin erilaiset verokannat selittävät merkittävän osan hintaeroista kuluttajalle. Mielenkiintoinen asia on myös esimerkiksi suurten globaalien yritysten hinnoittelu, joka "suosii" ns. matalamman elintason maita, niissä saadaan ostaa sama tuote edullisemmin sisään, kuin vaikka Suomessa tai Ruotsissa. Ruoan hintaan vaikuttaa tietysti myös monet muut tekijät ja ei koskaan voi olla mainitsematta pitkiä etäisyyksiä tai energiakuluja, jotka Suomessa ovat keskiarvoa korkeammat. Palkat ovat yksi iso asia, vaikka Suomessakin puhutaan matalapalkka-alasta, niin korkeiden sivukulujen jälkeen etenkin olemme selvästi kalliimpi maa työantajalle, kuin suurin osa näistä maista, joissa ruoka on meitä halvempaa. Yksi iso tekijä on myös meidän äärimmäisen tiukka elintarvikkeiden valmistuksen ja myynnin valvonta, jotka aiheuttavat omat lisäkulunsa. Hyvä asia, mutta emme ole millään muotoa samalla viivalla esim. välimeren maiden tai entisten itäblokin maiden kanssa.

Uskallan väittää, että kaupan saama kate on monissa maissa suurempi kuin se on Suomessa, menemättä tässä yksityiskohtiin. Tuo lähimyynnin suosiminen on mielestäni jo tänä päivänä arkipäivää, esim. kun puhutaan harmaan talouden valvonnasta tai elintarvikevalvonnasta. Hieno asia noin ajatuksellisella tasolla, mutta käytännössä puhutaan "lillukan varsista". Ei tuottajat kykene jalostamaan heidän tuotteitaan, ei riitä ammattitaito eikä pääomaa rakentaa osaamista ja infraa tälle. Jo tällä hetkellä pientuottajien tuotteet ovat lähes järjestään todella kalliita ja niiden kysyntä marginaalista. Tämän voi käydä tarkistamassa vaikka muutamasta niitä tarjoavasta suuryksiköstä. Itse ostan näitä aika usein kannatuksen vuoksi, mutta esim. maku tai tuotteen laatu ei usein ole siihen syynä. Kesäisin löytyy jonkin verran tilamyyntiä, mutta tämä ei ole edes ekologisesti se järkevin malli, koska kuluttaja joutuu joka tapauksessa asioimaan kaupassa saadakseen kaiken tarvitsemansa.

Tuottajat kokevat varmasti olevansa heikoilla. Tiedän sen erittäin hyvin, samoin kokee teollisuus, mutta ei syynä ole vain keskittynyt kauppa. Täälläkin puhutaan siitä, että jos ei menesty, niin silloin joutaakin tippua pois. Suomessa on kuitenkin kolme isoa toimijaa kaupan alalla ja ymmärrettävästi siellä on kilpailua. Kaksi samalla hintatasolla kilpailevaa ja yksi kalliimpi, joka haluaa panostaa enemmän erilaisiin palveluihin, mutta joutuu myös seuraamaan hintakilpailua. Kun joku haluaa myydä ruisleivän edullisesti, niin eihän se osta sitä siltä, joka tarjoaa sen kalleimmalla hinnalla kaupalle. Se ostaa sieltä, joka tarjoaa edullisimmin ja pystyy tarjoamaan riittävän volyymin. Mutta eiväthän suuryksiköiden 20 000 -30 000 tuotetta kaikki ole niitä, joissa haetaan vain halvin hinta, onneksi! Teollisuus ymmärtää tätä myös koko ajan paremmin ja paremmin, jalostaa tuotteita ja saa paremman hinnan, erilaistuu ja tekee lisä-arvoa tuotteelleen. Tässä on sitten sen tuottajan pystyttävä pitämään pintansa, saamaan parempaa hintaa raaka-aineelleen.

Hyviä esimerkkejä ovat muutamat maitotilat tai lihakarjatilat, jotka ovat mukana jo teollisuuden mainonnassa. Raaka-aineelle on luotu tarina ja varmasti he saavat tätä kautta paremman hinnan työstään. Kuitenkaan mikään ei lopeta hintakilpailua, en jaksa edes Marinin hallituksen pystyvän tähän. Jos se lopetettaisiin suomalaisten tuottajien kohdalla, niin kauppa ostaisi tuotteensa sen jälkeen ulkomailta, koska Lidl tekisi varmasti näin ja pakottaisi muut perässä. Tämä olisi maatalouden kohdalla varmasti se pahin skenaario. Aika kauaksi on päästy maataloustuista.

 

[Artturenos]

Jotenkin ihmeellistä, että Suomessa c-tukialueen raja menee linjalla pori-tampere-lappeenranta. Mistä lähtien Vaasan ja Seinäjoen alueet ovat olleet, niin huonoja alueita maatalouteen, että siellä tarvitaan isompia tukia. On hieman epäreilua etelää kohtaan, kun kuitenkin samoilla markkinoilla toiselle maksetaan eri summa mitä toiselle. Jos tuollaisia rajoja vedetään, niin kyllä sen sitten oikeasti pitäisi olla edes niin korkealla, ettei synny markkinoille häiriöitä siitä. Tämä on minusta yksi kritisoitava kohde tässä vahvasti.

Edit- Etelä-pohjanmaan bkt:stä 25% tulee maataloudesta ja elintarvike teollisuudesta. Aika hurja lukema.

 

[Cobol]

Tuohon lukuun 96 senttiä, niin tavallaan jää, mutta kuten kumpikin tiedämme, niin sillä katetaan niitä kuluja, mikä sitten lopulta jää kaupalle onkin jo täysin eri asia.

Luettelinkin kaupan ja teollisuuden keskeisiä kuluja.

Uskallan väittää, että kaupan saama kate on monissa maissa suurempi kuin se on Suomessa, menemättä tässä yksityiskohtiin.

Nokitan argumentilla, jonka mukaan Suomessa kaksi isoa eli S-ryhmä ja K-ryhmä ovat määräävässä markkina-asemassaan kyenneet asettamaan teollisuudelle ja pientuottajille ehtoja, jotka ovat kurjistaneet niiden toimintaedellytyksiä ja lisänneet kaupan osuutta hinnasta.

Yksityiskohtia voi kysellä Kilpailu- ja kuluttajavirastosta.

Tuo lähimyynnin suosiminen on mielestäni jo tänä päivänä arkipäivää, esim. kun puhutaan harmaan talouden valvonnasta tai elintarvikevalvonnasta. Hieno asia noin ajatuksellisella tasolla, mutta käytännössä puhutaan "lillukan varsista". Ei tuottajat kykene jalostamaan heidän tuotteitaan, ei riitä ammattitaito eikä pääomaa rakentaa osaamista ja infraa tälle.

Täsmälleen näin ja kerroinkin jo, että valtaosa tuotteista tarvitsee jalostamista ja se keskittyy tuottajien ulkopuolelle.

Olennaisin on tämä: Suomessa kaksi isoa eli S-ryhmä ja K-ryhmä ovat määräävässä markkina-asemassaan kyenneet asettamaan teollisuudelle ja pientuottajille ehtoja, jotka ovat kurjistaneet niiden toimintaedellytyksiä ja lisänneet kaupan osuutta hinnasta.

Kun lisätään vielä kaupan vaatimat kynnysrahat, KKV:n mukaan kilpailu ei välttämättä toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Jokainen ”pelaaja” tietää täsmälleen, mitä markkinoilla tapahtuu, jokainen tuntee kilpailijoidensa heikkoudet ja vahvuudet. Kilpailijoiden reaktiot jokaiseen omaan ratkaisuun tiedetään etukäteen. Jokainen ”pelaaja” ymmärtää vähitellen, missä rajoissa kannattaa kilpailla ja senkin, mikä on kaikille optimaalinen kilpailukeinojen käytön ja hinnoittelun taso.

 

[Artturenos]

Yksi asia on minulle mysteeri, että kun täällä moni on sanonut, että varmuusvarstot ovat tapa millä varaudutaan kriiseihin ei oma tuotanto, niin siinä on pikku ongelma. Varastoida ei voi järkevästi muuta kuin viljaa, koska kaikki muu pilaantuu. Joten jos elintarviketeollisuus on ajettu alas, niin se vilja varastoissa on aika turhaa tai voihan niitä pelkkiä jyviä myös syödä. Kuitenkin voi olla hieman puuduttavaa muutoman päivän jälkeen.

 

[Tadu]

Yksi asia on minulle mysteeri, että kun täällä moni on sanonut, että varmuusvarstot ovat tapa millä varaudutaan kriiseihin ei oma tuotanto, niin siinä on pikku ongelma. Varastoida ei voi järkevästi muuta kuin viljaa, koska kaikki muu pilaantuu. Joten jos elintarviketeollisuus on ajettu alas, niin se vilja varastoissa on aika turhaa tai voihan niitä pelkkiä jyviä myös syödä. Kuitenkin voi olla hieman puuduttavaa muutoman päivän jälkeen.

Miksi elintarviketeollisuus olisi ajettu alas?

 

[Artturenos]

Miksi elintarviketeollisuus olisi ajettu alas?

Milläs se elintarvike teollisuus mitään tekee ilman raaka-aineta. Kyllä se teollisuus siirtyy sinne missä raaka-aineen tuotanto on samalla oven avauksella. Niin hyvää hommaa se ei ole elintarviketeollisuudelle, että sitä tuonti raaka-aineilla kannattaa harjoittaa, kun ei tunnu kannattavan edes ale raaka-aine hinnoin.

Tässä myös juttu Suomessa voimakkaasti kritisoituun nautaan, ja kuinka se ei olekkaan Suomalaisena versiona niin paha, mitä halutaan väittää.

Vaivihkaa tehty muutos romahdutti suomalaisen naudanlihan aiheuttamat päästöt – tutkija: ”Keskusteluun kopioitu uhkia, joita täällä ei ole”

Naudanlihan maailmanlaajuisista päästöistä puhuminen on peittänyt alleen sen, että Suomessa tuotanto lukeutuu maailman vähäpäästöisimpiin.

www.is.fi

 

[Tadu]

Milläs se elintarvike teollisuus mitään tekee ilman raaka-aineta. Kyllä se teollisuus siirtyy sinne missä raaka-aineen tuotanto on samalla oven avauksella. Niin hyvää hommaa se ei ole elintarviketeollisuudelle, että sitä tuonti raaka-aineilla kannattaa harjoittaa, kun ei tunnu kannattavan edes ale raaka-aine hinnoin.

Tässä myös juttu Suomessa voimakkaasti kritisoituun nautaan, ja kuinka se ei olekkaan Suomalaisena versiona niin paha, mitä halutaan väittää.

Vaivihkaa tehty muutos romahdutti suomalaisen naudanlihan aiheuttamat päästöt – tutkija: ”Keskusteluun kopioitu uhkia, joita täällä ei ole”

Naudanlihan maailmanlaajuisista päästöistä puhuminen on peittänyt alleen sen, että Suomessa tuotanto lukeutuu maailman vähäpäästöisimpiin.

www.is.fi

Miksi täältä katoaisi raaka-aineen tuotanto? Ja kyllä raaka-aineitakin kuljetetaan paikasta toiseen. Ruokateollisuus kyllä löytäisi tehokkaimman tavan toimia.

Johan se on tässäkin ketjussa käyty läpi ettei se ole minnekään katoamassa vaikka maataloustuet lakkautettaisi. Se muuttaisi muotoaan tehokkaampaan suuntaan. Joku juuri kirjoitti, että hinnat kasvaisivat 15 prosenttia.

Keksit nyt jotain ihmeellisiä lähes apokalyptisia skenarioita, joita sitten tyrmäät. Eli väittelet itsesi kanssa. Siinä toki selviää aina voittajana.

Suosittelen katsomaan asiaa uusin silmin, lukemaan muiden kirjoituksia avoimemmin ja omia kirjoituksia kriittisemmin.

 

[Artturenos]

Miksi täältä katoaisi raaka-aineen tuotanto? Ja kyllä raaka-aineitakin kuljetetaan paikasta toiseen. Ruokateollisuus kyllä löytäisi tehokkaimman tavan toimia.

Johan se on tässäkin ketjussa käyty läpi ettei se ole minnekään katoamassa vaikka maataloustuet lakkautettaisi. Se muuttaisi muotoaan tehokkaampaan suuntaan. Joku juuri kirjoitti, että hinnat kasvaisivat 15 prosenttia.

Keksit nyt jotain ihmeellisiä lähes apokalyptisia skenarioita, joita sitten tyrmäät. Eli väittelet itsesi kanssa. Siinä toki selviää aina voittajana.

Suosittelen katsomaan asiaa uusin silmin, lukemaan muiden kirjoituksia avoimemmin ja omia kirjoituksia kriittisemmin.

Se voi olla että vättelen myös itseni kanssa, koska ei kukaan pysty varmaksi sanomaan miten kävisi missäkin, niin itsekkin pyörittelen silloin erilaisia mahdollisuuksia.

Asenteet näistä ovat hieman jyrkkiä puoleen jos toiseen ja jollain tapaa keskustelusta puuttuu rakentavuus kokonaan, koska tämä kysymys jakaa vahvasti kansaa kahtia. Niin helposti tulee itsekkin provosoiduttua.

 

[Artturenos]

Tehdään nyt viellä yhteenveto aiheesta ja minun kannoistani hieman maltillisemmin ja realistisin väittämin.

-maataloustuotteet eivät yleensä tuotuna kaukaa ole egologisempi vaihtoehto, mutta tässä huomattavia eroja tuonti maasta riippuen.
-maatalouden todellinen kustannus yhteiskunnalle ei ole ainakaan koko tukipotin suuruinen.
-Maatalous on Suomessa riippuvainen tuista, mutta tuskin häviää kokonaan vaikka Suomi pienentäisi kansallisia tukiaan.
-tukijärjestelmä on raskas ja tehoton, joka on muutenkin Suomen järjestelmille ominaista.
-oma maatalous on paras huoltovarmuustekijä ruuan suhteen ei ainostaan sotia, vaan myös globaaleja tuotannon häiriöitä vastaan.
-elintaviketeollisuus ja oma raaka-aine kulkevat vahvasti käsi kädessä jo siitäkin syystä, että tuottajat omistavat teollisuudesta merkittäviä osuuksia osuuskuntien muodossa.

 

[ultrar]

Nokitan argumentilla, jonka mukaan Suomessa kaksi isoa eli S-ryhmä ja K-ryhmä ovat määräävässä markkina-asemassaan kyenneet asettamaan teollisuudelle ja pientuottajille ehtoja, jotka ovat kurjistaneet niiden toimintaedellytyksiä ja lisänneet kaupan osuutta hinnasta.

Kuten tiedätkin, niin olen hiukan liiankin hyvin perillä koko ketjusta, lähtien tuotteesta ja siihen kun se päätyy kuluttajan pöytään. En pysty ostamaan väitettä sellaisenaan. Edelleen se pitää paikkaansa, että hyvin monessa maassa kaupalle jäävä tuotto on korkeampi, kuin Suomessa ja mielestäni se on aika relevantti tapa mitata tätäkin asiaa. Tuotto% liikevaihtoon suhteutettuna on kaupan alalla Suomessa keskimäärin kovin matala ja niitä syitä on tuossa lueteltukin jo aiemmin.

Kaupan ja teollisuuden väliset ehdot ovat mielestäni aika läpinäkyvät, joten se tuskin on suuri ongelma kellekään. Tietysti teollisuus haluaisi suurempaa hintaa, mutta markkinat ratkaisevat hinnan, kun kuitenkaan emme elä vanhan hyvän ajan Neuvostoliitossa. Toisaalta, mikäli elintarviketeollisuus saisi suuremman hinnan tuotteestaan, niin kuinka paljon se tulouttaisi siitä taas tuottajalle, osa varmasti jonkin verran, koska ovat tuottajien omistamia yrityksiä, osa ei välttämättä yhtään.

Sattumalta juuri aamulla keskustelin erään ison yrityksen tj:n kanssa tätäkin asiaa sivuten ja hän totesi suoraan, että osa tuottajista menestyy todella hyvin ja osalla on vaikeaa. Syitä siihen on tietysti monia erilaisia. Sama on teollisuuden kohdalla, osa jalostaa tuotteitaan pidemmälle ja onnistuu siinä, jolloin tuotto/ myytävän tuotteen kustannukset kasvaa. Osa menestyy myös bulkkituotannolla, mutta näitä ei yleensä ole alalla monia.

Asia on todellakin monisyinen ja en todellakaan pysty ostamaan väitettä että kaupan ryhmittymien markkina-asema on kaiken pahan alku, ei se edes ole sitä. Uskallan myös väittää, että jos meillä olisi (pienessä maassa/ markkinassa!) 6-7 noin tasavahvaa peluria, niin tilanne olisi omalta osaltaan heikompi. Kaikki olisivat liian pieniä ja tehokkuus ei kasvaisi riittävästi, jolloin meidän hintataso olisi eri syistä johtuen nykyistä kalliimpi. Tämän maksaisivat kuluttajat, mikä tietysti voisi olla hyväkin asia, mutta ei se johtaisi automaattisesti alkutuottajalle parempaan hintaan.

Ehkä meidän vain pitää tottua ajatukseen, että vahvat toimijat vahvistuvat ja heikot ostetaan pois tai ne kuolevat. Meillä on tästä niin runsaasti esimerkkejä eri aloilta. Pieni voi pääsääntöisesti menestyä vain erikoistumalla ja tarjoamalla palveluja, joita se suuri ei halua tuottaa. Tämän jälkeen katsotaan onko siinä riittävästi markkinaa, jotta sillä voi elää. Maatalouden puolella vieläkin on tilanne, että on liikaa pieniä tiloja, mutta monet pienistä ovat osanneet erikoistua (esim. luomutuotantoon) ja suuntaus tulee jatkumaan, mikä on aivan välttämätöntä alan kannalta.

 

[Tuamas]

-maataloustuotteet eivät yleensä tuotuna kaukaa ole egologisempi vaihtoehto, mutta tässä huomattavia eroja tuonti maasta riippuen.

Todetaan tähän, että elintarvikkeissa/maataloustuotteissakaan kuljetuksen päästöt eivät ole kovin merkittävät suhteessa kokonaispäästöihin.

Puhutaan vähän tuotteesta, rahtaustavasta sekä etäisyydestä riippuen ~5-10% osuudesta.

Esimerkiksi tomaateissa Espanjasta tuodun tomaatin kokonaispäästöt ovat keskimäärin viidesosa suomalaiseen kasvihuonetomaattiin verrattuna.

 

[Cobol]

Asia on todellakin monisyinen ja en todellakaan pysty ostamaan väitettä että kaupan ryhmittymien markkina-asema on kaiken pahan alku, ei se edes ole sitä. Uskallan myös väittää, että jos meillä olisi (pienessä maassa/ markkinassa!) 6-7 noin tasavahvaa peluria, niin tilanne olisi omalta osaltaan heikompi. Kaikki olisivat liian pieniä ja tehokkuus ei kasvaisi riittävästi, jolloin meidän hintataso olisi eri syistä johtuen nykyistä kalliimpi. Tämän maksaisivat kuluttajat, mikä tietysti voisi olla hyväkin asia, mutta ei se johtaisi automaattisesti alkutuottajalle parempaan hintaan.

Enhän minä kaupan ryhmittymiä piruiksi kutsunut. Lainasin vain Kilpailu- ja kuluttajaviraston tekstiä nimeltä mainiten. Eikä KKV ole ainoa, joka on huolissaan kilpailun puuttumisesta. Euroopan komissio (2012) totesi, että Suomen elintarvike- ja vähittäiskauppa on erittäin keskittynyttä. Suomi sai neuvostolta suosituksen palvelualan avaamisesta. Neuvosto kehotti uudistamaan vähittäiskaupan sääntelyä ja sekä poistamaan rajoituksia, jotka haittaavat pienten ja uusien toimijoiden markkinoille pääsyä.

Ehkä meidän vain pitää tottua ajatukseen, että vahvat toimijat vahvistuvat ja heikot ostetaan pois tai ne kuolevat. Meillä on tästä niin runsaasti esimerkkejä eri aloilta. Pieni voi pääsääntöisesti menestyä vain erikoistumalla ja tarjoamalla palveluja, joita se suuri ei halua tuottaa. Tämän jälkeen katsotaan onko siinä riittävästi markkinaa, jotta sillä voi elää. Maatalouden puolella vieläkin on tilanne, että on liikaa pieniä tiloja, mutta monet pienistä ovat osanneet erikoistua (esim. luomutuotantoon) ja suuntaus tulee jatkumaan, mikä on aivan välttämätöntä alan kannalta.

Olen samaa mieltä, että maataloudessa on liikaa pieniä tiloja ja myös siitä, että erikoistuminen voi auttaa niiden toimintaa. Mutta noin muuten ajatus, jossa vahvat vahvistuvat ja ostavat heikot pois, on markkinatalouden kannalta kestämätön. Sehän voi johtaa kilpailun rajoittamiseen, jossa 1-2 jättitoimijaa sopii keskenään kaiken. Tässä vaiheessa yhteiskunnan on jo vaikea puuttua kilpailun olemattomuuteen ja samalla kilpailun olemattomuus saattaa vaikuttaa yritysten kykyyn kilpailla muiden maiden aidommassa kilpailussa pärjäävien vastaavien toimijoiden kanssa

 

[Cobol]

Kuten tiedätkin, niin olen hiukan liiankin hyvin perillä koko ketjusta, lähtien tuotteesta ja siihen kun se päätyy kuluttajan pöytään.

Pitää paikkansa, tiedän. Siksi onkin hyvin mielenkiintoista lukea näkemyksiäsi. Lähinnä vain keskusliikkeiden vähäisen kilpailun haitallisia vaikutuksia saatamme katsoa enemmän eri tavoin.

 

[Artturenos]

Todetaan tähän, että elintarvikkeissa/maataloustuotteissakaan kuljetuksen päästöt eivät ole kovin merkittävät suhteessa kokonaispäästöihin.

Puhutaan vähän tuotteesta, rahtaustavasta sekä etäisyydestä riippuen ~5-10% osuudesta.

Esimerkiksi tomaateissa Espanjasta tuodun tomaatin kokonaispäästöt ovat keskimäärin viidesosa suomalaiseen kasvihuonetomaattiin verrattuna.

Näin juuri. Talvella kasvihuoneet ovat oikeita energia syöppöjä, kuten myös kuivilla alueilla kesäisin kastelu. Energiasta ja sen käytöstä kasvatukseen ne päästöt syntyvät erilaisiksi eri alueilla. Siksipä juuri nauta Suomessa on vähä päästöinen moniin muihin maihin verrattuna kun nurmi kasvaa hyvin. Täällä tarvitsee vain nauta päästää ulos aitaukseen syömään kun nurmi on kasvussa, eikä siihen tarvita muita toimenpiteitä. Näissä kun kunniotetaan luonnon omia lakeja ja tehdään asioita jotka tulevat luonnosta itsestään ilman merkittäviä ihmisen toimia, niin tuotannossa saavutetaan kestävin puhtain ja myöskin kuluttajalle edullisin lopputulos.

 

[ultrar]

Lainasin vain Kilpailu- ja kuluttajaviraston tekstiä nimeltä mainiten. Eikä KKV ole ainoa, joka on huolissaan kilpailun puuttumisesta. Euroopan komissio (2012) totesi, että Suomen elintarvike- ja vähittäiskauppa on erittäin keskittynyttä. Suomi sai neuvostolta suosituksen palvelualan avaamisesta. Neuvosto kehotti uudistamaan vähittäiskaupan sääntelyä ja sekä poistamaan rajoituksia, jotka haittaavat pienten ja uusien toimijoiden markkinoille pääsyä.



Mutta noin muuten ajatus, jossa vahvat vahvistuvat ja ostavat heikot pois, on markkinatalouden kannalta kestämätön. Sehän voi johtaa kilpailun rajoittamiseen, jossa 1-2 jättitoimijaa sopii keskenään kaiken. Tässä vaiheessa yhteiskunnan on jo vaikea puuttua kilpailun olemattomuuteen ja samalla kilpailun olemattomuus saattaa vaikuttaa yritysten kykyyn kilpailla muiden maiden aidommassa kilpailussa pärjäävien vastaavien toimijoiden kanssa

Uskaltaisin heittää, että KKV:ssa saattaa olla myös aika paljonkin ulkoista painetta, jonka vuoksi ovat asiaan ottaneet aika vahvan näkemyksen. Suomessa on kuitenkin vielä kolme suurta toimijaa alalla, joten kilpailua on ja esimerkiksi muutokset markkinakentässä ovat olleet viimeisen kymmenen vuoden aikana kohtuullisen suuria, mikä kertoo osaltaan siitä, että ei ole ns. "hiljaista kartellia". Jos meillä olisi tilanne, että olisi vain kaksi isoa toimijaa ja ne toimisivat vielä eri kärjillä eli toinen hinnalla ja toinen valikoimalla/ palvelulla, niin silloin tilanne olisi kuluttajalle heikko, näin ei kuitenkaan ole tällä hetkellä, eikä varmasti myöskään tulevaisuudessa. Myös horeca-puolen ja kaupan lähentyminen muuttaa nyt jo tilannetta osaltaan ja jatkossa vielä enemmän.

Olen 100% samaa mieltä, että tilanne, jossa on vain 1 tai 2 toimijaa alalla on huono. Keskenään sopiminen ei onnistu, mutta ns. hiljainen sopiminen on varmasti jossain kohtaa jollain alalla se vakiintunut tapa. Oliko esim. asfalttialan kartelleissa juuri tästä kyse. Suuret yrityskaupat eivät tänä päivänä enää mene onneksi läpi, ainakaan pääsääntöisesti, mikäli tämän tulkitaan johtavan määräävään markkina-asemaan. Tele-, sähkö- ja terveysalan yhtiöt ovat hyviä esimerkkejä, joissa keskittymistä on tapahtunut ja tapahtuu vastaisuudessakin lisää, joissa kuluttajan kannalta riski on suuri, että maksamme keskittymisen kautta joskus ns. ylihintaa.

Silti maailma on sellainen, että suuret yritykset haluavat kasvua, ne tarvitsevat sitä jo senkin vuoksi, että ilman kasvua sinulla ei ole mahdollista pitkässä juoksussa kehittää toimintaa ja tämä johtaa nopeasti taantumaan. Tämä on myös suuri mahdollisuus yrittäjällä, jos vaikka tänä päivänä onnistut rakentamaan toimivan siivousalan yritysketjun, niin ostaja sille löytyy nopeasti, sama toimii lähes alalla kuin alalla.

Aina päädytään siihen, että tarvitaan uusia yrittäjiä, mutta ns. bulkkituotantoon heidän ei kannata mennä, yritysten pitää profiloitua erilaistamalla palveluaan tai tuotettaan. Tästä pääsee taas ketjun aiheeseen, että maataloustukienkin määrän tarve vähenee sitä mukaan, kun tuottajat pystyvät olemaan innovatiivisia ja kehittämään tuotteitaan teollisuuden kanssa tai ilman.

 

[Cobol]

Jos meillä olisi tilanne, että olisi vain kaksi isoa toimijaa ja ne toimisivat vielä eri kärjillä eli toinen hinnalla ja toinen valikoimalla/ palvelulla, niin silloin tilanne olisi kuluttajalle heikko, näin ei kuitenkaan ole tällä hetkellä, eikä varmasti myöskään tulevaisuudessa. Myös horeca-puolen ja kaupan lähentyminen muuttaa nyt jo tilannetta osaltaan ja jatkossa vielä enemmän.

Olen 100% samaa mieltä, että tilanne, jossa on vain 1 tai 2 toimijaa alalla on huono. Keskenään sopiminen ei onnistu, mutta ns. hiljainen sopiminen on varmasti jossain kohtaa jollain alalla se vakiintunut tapa.

Meillähän on todellisuudessa se kaksi merkittävää toimijaa. Kaupan keskusliikkeet ovat niin keskittyneitä, että kaksi mainitsemaani täyttää Kilpailulain mukaisen määräävän markkinaosuuden määritelmän. Se on 30 prosentti. S-ryhmä ja K-ryhmä muodostivat vuonna 2018 yhteensä noin 82.5 prosentin markkinaosuuden. Kun kaikkien (sis Tokmani, Minimani, Lidl jne) tahojen yhteismyynti oli 18.2 miljardia, S-ryhmä ja K-ryhmä haukkasivat siitä noin 15 miljardia euroa.

 

[ultrar]

Meillähän on todellisuudessa se kaksi merkittävää toimijaa. Kaupan keskusliikkeet ovat niin keskittyneitä, että kaksi mainitsemaani täyttää Kilpailulain mukaisen määräävän markkinaosuuden määritelmän. Se on 30 prosentti. S-ryhmä ja K-ryhmä muodostivat vuonna 2018 yhteensä noin 82.5 prosentin markkinaosuuden. Kun kaikkien (sis Tokmani, Minimani, Lidl jne) tahojen yhteismyynti oli 18.2 miljardia, S-ryhmä ja K-ryhmä haukkasivat siitä noin 15 miljardia euroa.

Kuluttajan kannalta Lidl loi kilpailutilanteen, joten tätä kautta ajatellen ongelmaa ei ole. Maatalouden ja elintarviketeollisuuden kannalta ehkä on osittain syntynyt heidän kannaltaan heikko asetelma, etenkin kun saksan ihme ostaa sieltä, mistä saa halvimmalla, usein se on muualta, kuin Suomesta. Silti aika vaikea on syyttää kaupparyhmiä, koska ovat osaamisellaan nostaneet markkinaosuuksia ja heikoimmat ovat tippuneet pelistä pois. En oikein näe, että järjestelmä voisi tämän pysäyttää. Ei voi ohjata asiakkaita jonnekin, minne he eivät halua ja ei voi kieltää yritystä myöskään kehittämästä toimintaansa.

Ymmärrän huolesi, mutta en koe sen olevan niin suuri ongelma. Enemmän kuluttaja on hyötynyt siitä viimeisen 20 vuoden aikana, jolloin hintataso Suomessa on tullut suhteellisesti ottaen alaspäin. Meillä ovat esimerkiksi ruoan ja juomien (ei alkoholi) osuus kotitalouden menoista tippunut vuodesta 1980 tasaisesti, lähtötilanteesta 21% se on nyt noin 11%. Muutos on merkittävä ja voimakkaampi, kuin useimmissa Euroopan maissa. Tämäkin kertoo tietysti vain osan, mutta antaa tietysti viitteitä siitä, että kaupan kehittyminen on ollut normaalille suomalaiselle hyvä asia.

Vastaavasti samaan aikaan asumisen ja energian osuus on kasvanut saman 10%, joten keskustelu esim. asumistuesta on mielestäni ajankohtainen. Osittain asumisen kustannusten nousu liittyy tietysti muuttoliikkeeseen, mutta minne katoavat ne tuotot asumisen kallistumisen kohdalla. Koko ajan entistä enemmän ulkomaille. Kaikki merkittävät kauppakeskukset ovat tänä päivänä ulkomaisessa omistuksessa ja raha valuu Suomesta ulos, veroja ei makseta meille. Joku varmaan korjaa, että Redi on suomalaisessa omistuksessa, se on totta ja toivottavasti ei kaada koko rakennusyhtiötä. Kun lähdetään rakentamaan tukiviidakkoja, niin aina saadaan aikaan myös ongelmia.

 

[Artturenos]

Ihan mutulla heitän, mutta Suomen kauppa on kuitenkin niin pieni tekijä maailman mittakaavassa, että volyymit sopimuksiin on pakko hakea kestolla. Lidl on taas niin iso tekijä markkinoilla, että se pystyy ostamaan tavaraa pilkkahintaan myös lyhyemmillä sopimuksilla, ja kilpailuttamaan niitä näin useammin. Myös Lidlin minimalistinen konsepti on hyvin toimiva, kun kaupat ovat suhteellisen pieniä kooltaan, mutta äärimmäisen tehokkaita. Kyllä Lidl on omalta osaltaan niin äärimmäisen hiottu konsepti, josta myös Suomalaisten toimijoiden olisi syytä ottaa mallia.

Edit- lisäyksenä viellä, että Lidl osoittaa myös toiminnallaan, että suuruus ei ole kaikessa tehokkuuden optimointia. Tukkukaupassa volyymi on tehokkuuden tae, mutta vähittäismyynin yksikkö koossa näin ei välttämättä ole. Lidl on niin Saksalaisen laskukoneen tulos kun voi olla, jossa on optimoitu lähes kaikki äärimmilleen, jossa Saksalainen onkin parhaimmillaan.

 

[Cobol]

Kuluttajan kannalta Lidl loi kilpailutilanteen, joten tätä kautta ajatellen ongelmaa ei ole.

Kyllä mä sanoisin kilpailun kannalta prosentit 82.5 vs 9.5 olevan lievästikin arvioiden ongelmallinen.

Ymmärrän huolesi, mutta en koe sen olevan niin suuri ongelma. Enemmän kuluttaja on hyötynyt siitä viimeisen 20 vuoden aikana, jolloin hintataso Suomessa on tullut suhteellisesti ottaen alaspäin. Meillä ovat esimerkiksi ruoan ja juomien (ei alkoholi) osuus kotitalouden menoista tippunut vuodesta 1980 tasaisesti, lähtötilanteesta 21% se on nyt noin 11%. Muutos on merkittävä ja voimakkaampi, kuin useimmissa Euroopan maissa. Tämäkin kertoo tietysti vain osan, mutta antaa tietysti viitteitä siitä, että kaupan kehittyminen on ollut normaalille suomalaiselle hyvä asia.

Esimerkiksi viljan hinta seuraa maailmanmarkkinahintaa. Kun hinta laskee, myös suomalaisen viljan hinta laskee. Toinen merkittävä tekijä oli Venäjän laittamat pakotteet EU:lle. Enää ei juustoa vietykään Venäjälle, ja ylituotanto kotimaassa laski hintoja. Vuodesta 1986 ruoka on suhteessa halventunut Suomessa vain noin 8 prosenttia:

Ruoka on halventunut jo 30 vuotta | Tieto&trendit

Ravinnon hintojen sopeutuminen EU-aikaan alkoi jo vuonna 1986, kirjoittaa hinta-asiantuntija Ilkka Lehtinen.

www.stat.fi

Ja kun katsotaan ruuan reaalihintoja, ne ovat nousseet kun verrokkina on euro vuodesta 1999 (kuvio 3):

Ruoka on halventunut jo 30 vuotta | Tieto&trendit

Ravinnon hintojen sopeutuminen EU-aikaan alkoi jo vuonna 1986, kirjoittaa hinta-asiantuntija Ilkka Lehtinen.

www.stat.fi

Ruuan hinta on suhteessa laskenut, mutta vuoden 2017 osalta tullut pieni laskukausi on päättynyt ja ruuan hinta nousee 2018-2020 arviolta useita prosentteja. Samaan aikaan tuottajan osuus kakusta on entistä pienempi siivu,

Vastaavasti samaan aikaan asumisen ja energian osuus on kasvanut saman 10%, joten keskustelu esim. asumistuesta on mielestäni ajankohtainen.

Ehdottomasti, mutta jätetään se tässä yhteydessä väliin.