Suomessa maanviljelijät ovat nykymuotoisessa järjestelmässä valtaosin käytännössä osa valtiorahoitteista kolhoosijärjestelmää, jossa valtio maksaa keskimäärin 22 000€/vuosi 50 000 kolhoosille (ja EU ~18 000€/vuosi).
Muutama keskeinen pointti:
- Suomen huoltovarmuus tai maan pitäminen viljeltynä ei mitenkään edellytä sitä, että meillä on 50 000 maatilaa.
- Suomessa peltoala maksaa saman tai enemmän kuin Ruotsissa, jossa ei ole käytännössä ole kansallista tukijärjestelmää, kansallisen tukijärjestelmän purku laskisi myös peltojen hintaa --> hinta siirtyy viljelyn kannattavuuteen
- Onko suomalainen maataloustuotanto niin kuraa, että kukaan ei osta sitä kuin vahvasti subventoituna?
- Suomessa tuet muodostavat vajaa 200% maatalouden arvonlisästä, ylivoimaisesti eniten EU-alueella, kun toisiksi vahvimmin tuetussa Latviassa päästään vain hieman alle 100% tasolle, kun EU-keskiarvo on reilu 25%.
Suomessa maataloustukijärjestelmä on tehoton tulonsiirto, joka tekee isosta osasta maatiloista täysin tuista riippuvaisia kolhoosijärjestelmiä, joissa vielä usein sinnitellään hyvin pienin tuloin.
Kansalliset tuet tulisi joko lopettaa tai ainakin niitä tulisi leikata rajusti ja antaa luovan tuhon tapahtua alalla, se olisi kaikkien etu, myös maanviljelijöiden. Elinkelpoiset tilat pärjäisivät paremmin ja elinkelvottomien tilojen pitäjät voisivat siirtyä töihin joista käteen jää muutakin kuin känsät.
Ode Soininvaara on tästäkin kirjoittanut hyvin, tässä yksi kirjoitus aiheesta:
www.soininvaara.fi