Miksi Suomi ei pärjää enää kesäolympialaisissa?

[DAF]

Tällainen säästämisajatus tuli mieleen huippu-urheilun tueksi. Vähennetään merkittävästi htv:tä Kihusta, kilpaurheilun tutkimuskeskuksesta. Siellä on ehkä 60 tutkijaa. Ja mitähän mahtaa olla tuloksena tästäkin paperinpyörittämisestä? Kyseessä ei ole aivan niin suurta populismia, kun voisi ensikuulemalta ajatella. Tutkimustuloksia voidaan ostaa ja saada jopa ilmaiseksi maailmalta. Meidän tutkimuksemme ei ainakaan ole siivittänyt urheilijoita yhtään mihinkään, joten voisi varmaan vähemmälläkin tutkimuksella pärjätä.

Eli, 20 tutkijalle kenkää ja rahat suoraan huippu-urheilijoiden tukemiseen. Ansaitsevat ehkä palkkansa paremmin kuin nämä tutkijat. Osaisivat tutkijat edes Norjaan malliin keksiä lääketieteellisiä menestyskeinoja, niin silloin näilläkin olisi joku tarkoitus olemassa.

Kihussa on reilu kymmenen vakinaisen palvelussuhteen tutkijaa (60 henkeä ei edes tukitoiminnot mukaan lukien ole), joten ei sillä kyllä huippu-urheilun rahoitukseen kummoista määrää tuotaisi mitään. Tutkimuksessa ja testaus-/kehittämistoiminnassa hävittäisiin muille maille sillä reippaasti. Muilta osin kyse on hankeorganisaatiosta, josta eri tahot voivat helposti päättää, keitä siellä on tai ei - ihan sillä, tekevätkö yhteistyötä. Aika moni esim. lajiliitto on halunnut.

Ei "ihan" ole se suunta, jolla ratkaistaan mitään. Kihuhan on erittäin hands-on organisaatio. Viestisi osoittaa lähinnä reipasta tietämättömyyttä asiasta. "Netistä ilmaiseksi maailmalta" akateemista taustatutkimusta, mitä ihmettä?

 

[DAF]

Eli, kun nyt puhutaan huippu-urheilusta ja mietitään, miten saadaan urheilijapolku luotua, niin unohdetaan se, ettei enää ole mitään perustaa, jolle rakentaa. Sellainen yleinen urheiluinnostus on Suomesta kadonnut. Iivo Niskanen ja ehkä Wilma Murto ovat viimeisiä, jotka ovat jollain lailla innostaneet massoja ja toimineet esikuvina lapsille. Jokainen varmaan tuntee ns. urheiluperheitä, joissa harrastetaan kaikkea. Mutta yhä enemmän on myös perheitä, joissa ei harrasteta mitään urheilua, ja ei edes katsota urheilua televisiosta. On epätodennäköistä, että lahjakkuus on vain niissä urheiluperheissä. Olen monien kanssa samaa mieltä siitä, että Suomelle pitäisi olla realistista saada kesäolympialaisista 5-10 mitalia. Se on ehkä mahdollista pari kertaa jollain hankkeella ja järjestelmien muuttamisella, mutta jatkuvaa siitä saadaan vain sillä, että urheiluinnostus saadaan sytytettyä taas suomalaisiin perheisiin.

Joo ja ei. Aika moneen kertaan on tullut tässäkin ketjussa todettua että kyllä, suomalaisten liikkuminen on vähentynyt ja se vaikuttaa, mutta ei, sitä ei ratkaista huippu-urheilumenestyksellä. "Esikuvavaikutus" kansan liikunnan tasolla on hölynpölyä eikä korrelaatiota ole, ei ole ollut oikeastaan koskaan.

Eivät olympiavoittajat tuo kansaa liikkumaan, he tuovat jo aktiivisia liikkujia jossain aika maltillisessa määrin kyseisen lajin piiriin. Liikunnan lisäämisessä se nytkin kovasti dissailtu kansanterveyspalikka OK:ssa on olennaisempi, mutta on hyvä kysymys, mahtuvatko nämä samaan organisaatioon. Ehkä eivät, ja siinä uudistamisen tarve on. Rahoituksen yhteiskunnallinen perustelu vain täytyy huippu-urheilulle oikeastaan keksiä uudestaan, kun tämä kansakunnan terveys ei sitä tutkimuksen perusteella perustele.

 

[Pavlikovsky]

Koululiikunnassa tehdään ja kokeillaan monenlaisia lajeja, niin siitä pitäisi olla sellainen jatkumo seuratoimintaan eli kun lapsi huomaa että sulkapallo on kivaa, niin sitten jotenkin löytyisi helposti yhteys sinne sulkapalloseuraan missä voisi tutustua lajiin vähän enemmän.

Monia yksilölajeja onkin usein kiva kokeilla ja kierrellä lapsuudessa jotain urheilukouluja tai kisailuja, jotka ovatkin sitä tärkeää kivijalkaa, josta niitä innokkaita kenties tulevia urheilijoita voidaan ohjata kohti järjestelmällisempää harjoittelua.

Kuitenkin tämän kokeilun jälkeen yksilölajien luonne muuttuu ja varhain alkaa yllättävän kova, toistuva ja määrätietoinen harjoittelu, mikäli haluaa tähdätä piirikuntatasoa korkeammalle. Lisäksi tuloslista on armoton. Se mittaa sitä nuorta tasan tarkkaan kylmästi numeroin, että tämän verran parempi tuota, mutta jäljessä tätä. Lisäksi elämäntapojen pitää olla heti miten hyvin stabiilit, koska vastaat itse suorituksesta omalla kehonpainollasi ja hankkimallasi suorituskyvyllä. Karkkia ja sipsiä ei todellakaan syödä niin usein sohvalla, mitä samanikäinen perusnuori ehkä tekisi ja nukkumaan mennään niin, että 9-10 tuntia on vakio eikä heiluta missään mopojen kokoontumisajoissa. Treenit kestävät usein monta tuntia ja lukioiässä niitä on jo aamuin illoin. Yksilölajiharrastus ohjaa usein tosi nopeasti sellaiseen systemaattiseen toimintaan, jos haluaa korkealle edetä.

Se sopii varmasti joillekin, mutta väitän että jatkuvasti yhä pienemmälle osaa nuorista etenkin jos osaavaa ja motivoivaa valmennusta ei ole tarjolla, kuten ei usein olekaan pienemmillä paikkakunnilla. Tässä näen eron joukkuelajeihin. Joukkueessa toiminta on usein vapaampaa ja kiva jos sielläkin elintavat nyt olisi urheilulliseen suuntaan, mutta harvemmin se nyt on niin just. Kyllä sieltäkin lopulta nousee taas ne yleisurheilullisimmat eteenpäin ja sitä rataa. Valmennustakin on saatavilla joukkuelajeissa usein moneen joukkueeseen asti/ikäluokka. Onko yksilölajeissa valmennusta niille kakkos tai ns. kolmostason harrastajille, jotka eivät heti ole valmiita heittämään 100% vapaa - aikaa lajille? Ei ole tai liian harvoin. Tämä drop out käy yksilölajeissa usein aiemmin mitä taas joukkuelajeissa.

Ajatellen mahdollisimman laajaa harrastajapopulaatiota tässä meillä Suomessa on valtava haaste. Ohjaajia ja valmentajia ei kerta kaikkiaan riitä ja enää ei olla 70-90 - luvulla kun nuoriso omatoimisesti meni niitä lajeja kokeilemaan, kuten tässä ketjussa on usein moni lapsuuttaan ja nuoruuttaan muistellut.

 

[Pipolätkä]

oo ja ei. Aika moneen kertaan on tullut tässäkin ketjussa todettua että kyllä, suomalaisten liikkuminen on vähentynyt ja se vaikuttaa, mutta ei, sitä ei ratkaista huippu-urheilumenestyksellä. "Esikuvavaikutus" kansan liikunnan tasolla on hölynpölyä eikä korrelaatiota ole, ei ole ollut oikeastaan koskaan.

Olen samaa mieltä. Ne "oikeat" esikuvat syntyvät omankin kokemukseni mukaan siihen lähipiiriin.

Itse olen pyöritellyt ajatusta että Suomessa on mielestäni unohdettu aikuisurheilun merkitys kaikesta. Ne ovat ne vanhemmat jotka kuitenkin luovat sen ilmapiirin ja esikuvan harrastamiseen lapsille. Kuitenkin mielestäni seurat ja muutenkin meillä on äärimmäisen huonosti mainostettu ja tarjolla sellaista aikuisurheilun mahdollisuuksia. Samaten ainakin itse muistan miten seurat eivät oikeastaan paljoa välittäneet enää nuorista sen +15 iän jälkeen.

 

[IceWalker]

Kihussa on reilu kymmenen vakinaisen palvelussuhteen tutkijaa (60 henkeä ei edes tukitoiminnot mukaan lukien ole), joten ei sillä kyllä huippu-urheilun rahoitukseen kummoista määrää tuotaisi mitään. Tutkimuksessa ja testaus-/kehittämistoiminnassa hävittäisiin muille maille sillä reippaasti. Muilta osin kyse on hankeorganisaatiosta, josta eri tahot voivat helposti päättää, keitä siellä on tai ei - ihan sillä, tekevätkö yhteistyötä. Aika moni esim. lajiliitto on halunnut.

Ei "ihan" ole se suunta, jolla ratkaistaan mitään. Kihuhan on erittäin hands-on organisaatio. Viestisi osoittaa lähinnä reipasta tietämättömyyttä asiasta. "Netistä ilmaiseksi maailmalta" akateemista taustatutkimusta, mitä ihmettä?

No et sinäkään tässä mikään asiantuntija ole. Tämän raportin mukaan, s.40, KIhulla on "37 vakituisessa palvelusuhteessa olevaa henkilöä" ja tietenkin osa-aikaiset ym. päälle: https://www.liikuntaneuvosto.fi/wp-...un-tutkimuskeskuksen-KIHU-arviointi-FINAL.pdf

Ja Henkilöstömenoihin menee 3 M budjetista 70%, eli tuollaiset 2 M. Eli voidaan yhden tutkijan palkkauskustannukseksi 50K. Palkkaus on sitä suomalaisen keskitasoa, jotain 3-3500 /kk. Jos tuosta 2M otetaan puolet pois, niin siinähän saadaan 1M käytettäväksi huippu-urheilijoiden tukemiseen. Tutkijoita jäisi edelleenkin parikymmentä.

Eli mututiedolla tyrmäät ehdotuksen, jonka kärki oli siinä, että monenlaista tietoa on sekä ostettavissa että hankittavissa yliopistoilta ilman mitään raskasta organisaatiota.

 

[Devon]

Joo ja ei. Aika moneen kertaan on tullut tässäkin ketjussa todettua että kyllä, suomalaisten liikkuminen on vähentynyt ja se vaikuttaa, mutta ei, sitä ei ratkaista huippu-urheilumenestyksellä. "Esikuvavaikutus" kansan liikunnan tasolla on hölynpölyä eikä korrelaatiota ole, ei ole ollut oikeastaan koskaan.

Niin siis huippu-urheilumenestys ei lisää kansan liikuntaa, mutta eikö kansan liikunta kuitenkin lisää huippu-urheilumenestystä? Vai jalostuvatko huippu-urheilijat jostain muusta porukasta kuin liikkuvasta kansasta?

 

[DAF]

No et sinäkään tässä mikään asiantuntija ole. Tämän raportin mukaan, s.40, KIhulla on "37 vakituisessa palvelusuhteessa olevaa henkilöä" ja tietenkin osa-aikaiset ym. päälle: https://www.liikuntaneuvosto.fi/wp-...un-tutkimuskeskuksen-KIHU-arviointi-FINAL.pdf

Ja Henkilöstömenoihin menee 3 M budjetista 70%, eli tuollaiset 2 M. Eli voidaan yhden tutkijan palkkauskustannukseksi 50K. Palkkaus on sitä suomalaisen keskitasoa, jotain 3-3500 /kk. Jos tuosta 2M otetaan puolet pois, niin siinähän saadaan 1M käytettäväksi huippu-urheilijoiden tukemiseen. Tutkijoita jäisi edelleenkin parikymmentä.

Eli mututiedolla tyrmäät ehdotuksen, jonka kärki oli siinä, että monenlaista tietoa on sekä ostettavissa että hankittavissa yliopistoilta ilman mitään raskasta organisaatiota.

Viime vuonna 34 henkilöä, joista tutkimushenkilöstöä 40 %, käytännössä käsittääkseni 14. Ehkä se määrä ei sitten ole "reilu kymmenen". Erinäisistä syistä tunnen nykymuotoisen KIhun (so. 1999-) aivan koko historian ja rahoitusmallin, vaikken ole siellä koskaan työskennellyt tai ole mitenkään affilioitunut sen hallintoon. Mutta mikäs siinä, haetaan vaan jstorista ilmaiseksi.

 

[DAF]

Niin siis huippu-urheilumenestys ei lisää kansan liikuntaa, mutta eikö kansan liikunta kuitenkin lisää huippu-urheilumenestystä? Vai jalostuvatko huippu-urheilijat jostain muusta porukasta kuin liikkuvasta kansasta?

Näin päin toki, se on se "joo"-osa. "Ei"-osa on sitten se, että jollain Niskasilla ja Murroilla olisi tähän mitään merkitystä, tai vaikkapa Teemu Pukilla. Jokainen näistä on tuonut omaan lajiinsa porukkaa, mutta tuonut (makrona, sillä on se merkitys eikä naapurin serkun yhdellä Pentti-Irmelillä) niitä, jotka liikkuvat muutenkin ja ovat aktiivisia, eli esikuvavaikutus ei lisää liikunnan määrää. Tästä aika lailla seuraa, että toistuvasti huippu-urheilun tuen perusteluna käytetty kansanterveyden edistäminen on falski.

 

[IceWalker]

Viime vuonna 34 henkilöä, joista tutkimushenkilöstöä 40 %, käytännössä käsittääkseni 14. Ehkä se määrä ei sitten ole "reilu kymmenen". Erinäisistä syistä tunnen nykymuotoisen KIhun (so. 1999-) aivan koko historian ja rahoitusmallin, vaikken ole siellä koskaan työskennellyt tai ole mitenkään affilioitunut sen hallintoon. Mutta mikäs siinä, haetaan vaan jstorista ilmaiseksi.

Ei kai pelkästään, vaan lähinnä tarkastellaan koko laitoksen toimintaa ja perataan pois se, mikä ei liity suoraan huippu-urheilun menestyksen tukemiseen.

Tällaisen urheilukatastrofin jälkeen ei oikein voida olettaa, että valtion huippu-urheilulle osoitettu tuki ainakaan nousee. Joka paikasta säästetään ja ymmärrän oikein hyvin sellaista ajattelutapaa, jossa tarkastellaan tulos-panos-suhteella suomalaista huippu-urheilua. Se ei vain mene niin, että saitte nyt kulumaan nollatulokseen runsaat 17M per vuosi, joten lisätäänpä panostuksia, niin mitaleita suorastaan ropisee.

Tuki vähenee ja silloin yksityiseen varainhankintaan täytyy kiinnittää huomiota, koska niukkuutta jaetaan järjestelmän sisällä. Tukea on sinänsä jaettu aika runsaskätisesti suhteessa tuloksiin: Suomi tuplasi huippu-urheilun rahoituksen kymmenessä vuodessa, mutta menestystä ei tullut – olympiamitali maksaa 13,1 miljoonaa euroa julkista rahaa

Suomessa Tokion mitalin hinta oli näin laskien 52 Me. Nyt kävi niin onnellisesti Pariisissa, että mitalin hintaa ei voi laskea, se on mitä tahansa nollan ja äärettömän välillä. Nykyään tukien määrää voidaan laskea seuraavasti: Urheilupommi! Suomella on todella niukasti rahaa – Orpon hallitus leikkaa vähistä

Sattuneen vuoksi varmaan kaikki rahoitus joudutaan arvioimaan uudelleen. Tämän rahoituksen ytimessä pitäisi olla huippu-urheilijakeskeinen malli, jossa suurin panostus laitetaan siihen viimeiseen prosenttiin, jonka avulla suomalainen voisi voittaa mitalin Losissa. Kenties se viimeinen prosentti tulee juuri valmennukseen liittyvästä tekijästä, mutta on toinen kysymys, onko tämä tekijä eristettävissä vai ei?

Silja Kosonen on verrattain yksinkertainen esimerkki, koska voimme ainakin aavistella, miten hänen tulostasonsa saataisiin nousemaan 76 metriin, arvokilpailussa. Hänellä on erinomaisia ominaisuuksia, joista paras on henkistä laatua. Mutta hänen suoritustaan voidaan mallintaa ja ihan yksinkertaista perusfysiikkaa on moukarin parhaan kulman ja lähtönopeuden laskeminen. Tutkimustietoa varmaan jonkin verran tarvitaan siihen, miten hänen voimantuottoaan voidaan vielä kehittää. Eli miten saadaan aikaan mahdollisimman nopea pyöriminen ringissä.

Kritiikkinä yleensä tutkimusta kohtaan liittyy siihen, että välttämättä kysymys ei ole mistään maata kääntävästä uudesta tiedosta, vaan perusharjoitteluun liittyvästä tiedosta. Ainakin Siljan tapauksessa. Vaikeampaa on miettiä näitä tehostuksia esimerkiksi purjehduksen harjoitteluun. Pelisilmä ei välttämättä kehity koskaan. Tutkijan ei välttämättä tarvitse tuottaa uutta tietoa, vaan antaa valmennukselle tarpeeksi kuranttia vanhaa, olemassa olevaa tietoa.

 

[hege]

Meillä massa on niin pieni yleisurheilussa, että on aika tuuria jos joku lapsi/nuori jolla olisi edellytykset menestyä vaikka korkeushypyssä koskaan edes kokeilee lajia eli ne jotka ovat lajin piirissä eivät välttämättä edes ole niitä joilla hyvät edellytykset lajissa menestymiseen.

Tosin todellinen syys menestymättömyyteen lienee sähköpotkulaudat, ainakin ketjun perusteella.

 

[Pavlikovsky]

Tosin todellinen syys menestymättömyyteen lienee sähköpotkulaudat, ainakin ketjun perusteella.

Ei ainoa, mutta en näkisi kovin vähäpätöisenä ongelmana sitä, että jatkuvasti lihova ja heikompikuntoisempi nuoriso käyttää ne vähätkin arkiliikkumismahdollisuutensa jonkun laudan päällä seisomiseen. Toistaiseksi en ole vielä kuullut siinä kenenkään hapenottokyvyn kehittyvän.

 

[Pallister]

Ei kai pelkästään, vaan lähinnä tarkastellaan koko laitoksen toimintaa ja perataan pois se, mikä ei liity suoraan huippu-urheilun menestyksen tukemiseen.

Tällaisen urheilukatastrofin jälkeen ei oikein voida olettaa, että valtion huippu-urheilulle osoitettu tuki ainakaan nousee. Joka paikasta säästetään ja ymmärrän oikein hyvin sellaista ajattelutapaa, jossa tarkastellaan tulos-panos-suhteella suomalaista huippu-urheilua. Se ei vain mene niin, että saitte nyt kulumaan nollatulokseen runsaat 17M per vuosi, joten lisätäänpä panostuksia, niin mitaleita suorastaan ropisee.

Tuki vähenee ja silloin yksityiseen varainhankintaan täytyy kiinnittää huomiota, koska niukkuutta jaetaan järjestelmän sisällä. Tukea on sinänsä jaettu aika runsaskätisesti suhteessa tuloksiin: Suomi tuplasi huippu-urheilun rahoituksen kymmenessä vuodessa, mutta menestystä ei tullut – olympiamitali maksaa 13,1 miljoonaa euroa julkista rahaa

Suomessa Tokion mitalin hinta oli näin laskien 52 Me. Nyt kävi niin onnellisesti Pariisissa, että mitalin hintaa ei voi laskea, se on mitä tahansa nollan ja äärettömän välillä. Nykyään tukien määrää voidaan laskea seuraavasti: Urheilupommi! Suomella on todella niukasti rahaa – Orpon hallitus leikkaa vähistä

Sattuneen vuoksi varmaan kaikki rahoitus joudutaan arvioimaan uudelleen. Tämän rahoituksen ytimessä pitäisi olla huippu-urheilijakeskeinen malli, jossa suurin panostus laitetaan siihen viimeiseen prosenttiin, jonka avulla suomalainen voisi voittaa mitalin Losissa. Kenties se viimeinen prosentti tulee juuri valmennukseen liittyvästä tekijästä, mutta on toinen kysymys, onko tämä tekijä eristettävissä vai ei?

Silja Kosonen on verrattain yksinkertainen esimerkki, koska voimme ainakin aavistella, miten hänen tulostasonsa saataisiin nousemaan 76 metriin, arvokilpailussa. Hänellä on erinomaisia ominaisuuksia, joista paras on henkistä laatua. Mutta hänen suoritustaan voidaan mallintaa ja ihan yksinkertaista perusfysiikkaa on moukarin parhaan kulman ja lähtönopeuden laskeminen. Tutkimustietoa varmaan jonkin verran tarvitaan siihen, miten hänen voimantuottoaan voidaan vielä kehittää. Eli miten saadaan aikaan mahdollisimman nopea pyöriminen ringissä.

Kritiikkinä yleensä tutkimusta kohtaan liittyy siihen, että välttämättä kysymys ei ole mistään maata kääntävästä uudesta tiedosta, vaan perusharjoitteluun liittyvästä tiedosta. Ainakin Siljan tapauksessa. Vaikeampaa on miettiä näitä tehostuksia esimerkiksi purjehduksen harjoitteluun. Pelisilmä ei välttämättä kehity koskaan. Tutkijan ei välttämättä tarvitse tuottaa uutta tietoa, vaan antaa valmennukselle tarpeeksi kuranttia vanhaa, olemassa olevaa tietoa.

Englannissa mikä on aika kova urheilussa, on nyt hieman syntynyt keskustelua kun ei tullut "kuin" 14 kultaa Pariisista.
Tukea oli 250m£ puntaa kun siellä myydään lottoa minkä tuotot menee suoraan tuohon, silti summa on sellainen että vetää kyllä leuan lattiaan.
Toki tuen piirissä on moninkertainen määrä urheilijoita.