Miksi Suomi ei pärjää enää kesäolympialaisissa?

[Gostisbehere]

Sortter ja Luoto Company ovat lähteneet sponsoroimaan Heiliä ensi viikolla alkaviin X Gameseihin, joihin hän osallistuu historian nuorimpana suomalaisurheilijana. Olympiakomitea sen sijaan ei vieläkään tue rahallisesti, näin Fredu Sirviö Iltalehdelle sanoi.

Mitäköhän maksaisi että siihen dekkiin ilmestyisi seuraava sponsori :

Jatkoaika: Muu Urheilu

 

[Huerzo]

Oiva kriittinen kirjoitus Olympiakomitean saavutuksista. Tai siis niiden puutteesta.

Tutkija Kati Lehtonen pudottelee ikuisen strategiauudistuksen "muutosjohtajia" jalustaltaan - tällä ei kavereita saada:

– Meillä suurin ongelma ei ole se, etteivätkö urheilun toimijat tietäisi konkreettisesti mitä on uudistettava. Ongelma on, ettei uudistuksia tehdä. Emme tarvitse yhtään uutta selvitystä, paperia, työstöä tai strategiaprosessia

Lehtonen jatkaa, että systeeminen energia on väärässä paikassa, kun se on edelleen tuolileikeissä ja kontrolloivassa johtamisessa. Nytkin käytävillä kuhistaan, ei pelkästään Olympiakomitean seuraavasta puheenjohtajasta, vaan mahdollisista vapautuvista viroista Opetus- ja kulttuuriministeriössä. Valtapelia käydään koko ajan.

Valtapeli ja klikkiytyminen on se, mitä olen itsekin välikäden kautta Olympiakomitean menosta kuullut. Voi olla värikynää mukana, mutta eipä artikkelistakaan kovin kaunista kuvaa saa.

Aina kysytään, kuuluko politiikka urheiluun. Minusta tuntuu siltä, että urheilupolitiikassa urheilu on se sivutekijä, pelkkä väline pyrkyreiden kabinettipaikkajahdissa.

Analyysi: Matti Heikkisen lähtö on vain jäävuoren huippu – suomalaisessa urheilussa on hukattu 15 arvokasta vuotta

Pariisin olympiakisat toivat jälleen kerran esille, miten hankalaa urheilutoimijoiden on Suomessa puhua vaikeista asioista. Myös kyky rehellisyyteen näyttää puuttuvan, kirjoittaa Jouko Vuolle.

yle.fi

 

[oiler99]

Nyt myös Jan Vapaavuori väistyy Olympiakomitean puheenjohtajan paikalta, kun pesti loppuvuodesta päättyy. Vapaavuori ilmoitti asiasta Twitterissä.

Jan Vapaavuori ei jatka Suomen olympiakomitean puheenjohtajana

Jan Vapaavuori teki sunnuntaina ison ilmoituksen viestipalvelu X:ssä.

www.iltalehti.fi

 

[Potku]

Ponnahduslauta presidenttikisaan ei tainnut mahdollistaa kovin hyvällä ihmisten mieleen jäävää temppua.

 

[DAF]

Edelleen kannattaa muistaa, että OK:n pj on rekisteröidyn yhdistyksen hallituksen puheenjohtajuus, palkkioton luottamustoimi, ei palvelussuhde. Vähän arveluttaa, miten siinä joku LiTM olisi erityisen tärkeä taustatutkinto, tai kokemus huippu-urheilusta/valmennuskokemus. En usko, että nyt esillä olleet nimet - lähinnä nykyisestä OK:n hallituksesta toisivat sillä taustalla yhtään mitään uutta.

 

[Uuhis #97]

Ponnahduslauta presidenttikisaan ei tainnut mahdollistaa kovin hyvällä ihmisten mieleen jäävää temppua.

Varsinkin jos "pikkulintujen" viserrykset Vapaavuoren mulkusta käytöksestä(mikä ei kyllä tullut yllätyksenä) OK:n sisällä saadaan tiedotusvälineiden julkaistavaksi, niin eiköhän Nyrkkisankari voi unohtaa Presidenttihaaveet.

 

[adolf]

Oiva kriittinen kirjoitus Olympiakomitean saavutuksista. Tai siis niiden puutteesta.

Tutkija Kati Lehtonen pudottelee ikuisen strategiauudistuksen "muutosjohtajia" jalustaltaan - tällä ei kavereita saada:



Valtapeli ja klikkiytyminen on se, mitä olen itsekin välikäden kautta Olympiakomitean menosta kuullut. Voi olla värikynää mukana, mutta eipä artikkelistakaan kovin kaunista kuvaa saa.

Aina kysytään, kuuluko politiikka urheiluun. Minusta tuntuu siltä, että urheilupolitiikassa urheilu on se sivutekijä, pelkkä väline pyrkyreiden kabinettipaikkajahdissa.

Analyysi: Matti Heikkisen lähtö on vain jäävuoren huippu – suomalaisessa urheilussa on hukattu 15 arvokasta vuotta

Pariisin olympiakisat toivat jälleen kerran esille, miten hankalaa urheilutoimijoiden on Suomessa puhua vaikeista asioista. Myös kyky rehellisyyteen näyttää puuttuvan, kirjoittaa Jouko Vuolle.

yle.fi

Oma kokemukseni työelämästä on vähän sen suuntainen, että nämä "strategiatyöryhmät" ovat usein olemassa sen vuoksi, että niitä työstävillä virkamiehillä olisi vaan jotain työtä ja tekemistä. Tuo turhien ja tyhjien sanojen täyttämä merkityksetön kapulakieli on niin kovin tuttua myös itselleni työelämästä. Jotain kovin viisasta yritetään kertoa, kuitenkaan lopulta sanomatta oikein yhtään mitään.

Asian voisi tiivistää niin, että mitä enemmän tekstissä viljellään sellaista sielutonta konsulttikieltä, niin sitä vähemmän sen kirjoittajalla on se ruohonjuuritason konkretia näpeissä. Kun ihminen osaa ja ymmärtää, niin ei hänen tarvitse sitä asiaa silloin kirjoittaa kryptiselle haltiakielelle.

Kuulostaa vähän siltä, että myös olympiakomiteassa ollaan sairastuttu samaan tautiin.

 

[adolf]

Tuosta ylen jutusta vielä yksi lainaus:

– Halutaanko, että suomalainen huippu-urheilu on parasta Suomessa vai parasta maailmalla? Hirvittää, kun kuulen urheiluihmisten sanovan, etteivät ne olympiamitalit niin tärkeitä ole. Eli selitetään itsensä pois tästä tilanteesta. Onhan se hullunkurista, että muu maailma laskee olympiamitaleita, mutta me emme niin tekisi.

Asia on hyvin yksiselitteisesti niin, että ei sinun tule olla ainakaan huippu-urheilun johtotehtävien kanssa missään tekemisissä jos ajattelet näin. Silloin kun on menty olympiatasolle, niin totta vitussa niillä mitaleilla on merkitystä. Siitähän siinä eliittitason huippu-urheilemisessa on kysymys, helvetti soikoon.

Juuri tätä olen tosi pahalla silmällä katsonut viime vuosina, kun on lukenut tätä suomalaista urheilukeskustelua. Lasketaan into piukkana jotain pistesijoja, ja tavallaan tyydytään jo siihen, kun mitaleista ei oikein kukaan enää kilvoittele. Että ihan jees kun kuitenkin Möttönen sijoittui sijalle 7, hienoa! No olihan esimerkiksi ne Krista Tervon ja Silja Kososen suoritukset olympiafinaalissa hienoja. Ei siinä mitään.

Mutta ihan oikeasti perkele nyt. Nolla on nolla.

Oksettavaa vastuunpakoilua.

Ei asia vaan saa olla näin.

 

[IceWalker]

Työssään ainakin osittain epäonnistunut organisaatio ei voi olla poliittiselle broilerille/ urheilupoliitikolle kovin antoisa työ/näyttäytymispaikka. Vapaavuoren lähtö on jo ihan tästäkin syystä ymmärrettävää. Kaiketi OK on onnistunut kansan liikuttamisessa ainakin omien kriteereidensä mukaan, mutta se, mihin toiminta maallikkojen mielestä tähtää, on epäonnistunut täydellisesti. Kallu Tuominen on varmaan joutunut kääntymään haudassaan ainakin joka olympiadi.

Jo itse sanakin, olympiakomitea viittaisi olympialaisiin, jossa taas kilpaillaan mitaleista. Aikamoinen aasinloikka tehdään, jos kuvitellaan, että kansaa liikuttamalla saadaan aikaan urheilumenestystä. Kokemukseni mukaan urheiluharrastus on usein periytyvää, joten ne natiaiset, jotka jatkavat vielä urheiluharrastustaan teineinäkin, ovat saaneet siihen kipinän yleensä kodistaan. Henkilö, joka nyt lihoo päätteensä ääressä, voisi toki toisenlaisessa kulttuurissa liikkua enemmän, mutta mikään mahti maailmassa ei saisi häntä uhraamaan elämäänsä huippu-urheilulle.

Olympiamenestykseen tähtäävän toiminnan luominen ei voi olla maailman vaikein asia: senhän osaavat miltei kaikki länsimaat. Suomessa kuitenkin asiat ovat ilmeisesti tavattoman monimutkaisia: tietty tuolileikki ei tuo mitään ratkaisua ongelmiin, koska kukaan ei oikeasti ole kiinnostunut tekemään menestyksen eteen tarvittavia asioita (pl. oma menestys poliitikkona). Urheilijan muuttuminen urheilupolitiikoksi on sinänsä mielenkiintoinen muodonmuutos: valittuaan tehtäväänsä urheilija kadottaa välittömästi huippu-urheilun maailman ja muuttuu komiteaohjukseksi, joka vaeltaa tyhjäsilmäisenä kokouksesta toiseen kalvosulkeisten merkeissä.

Sellainenkin jokaisen oikeustoimikelpoisen käsittämä asia kuin urheilijan taloudellisen toimeentulon paitsi turvaaminen niin jopa ansaitsemisen salliminen on ihan käsittämättömän vaikea ymmärtää, kun istuu itse johtotehtävissä. Heikkinen nautti 8 tonnia kuussa, mutta en nyt muista, että olisi tehnyt esityksiä, jossa taataan vaikkapa 25 K nettona vuodessa tyypeille, jotka voisivat kartuttaa Suomen mitalitiliä olympialaisissa. Puhumattakaan valmentamiseen liittyvistä kuluista.

Mielelläni maksaisin verovaroista tyypeille, jotka oikeasti tekevät kovaa työtä Suomen menestyksen eteen. Mutta ei, nämä ex-urheilijat unohtavat urheilemiseen liittyvät realiteetit hyvin nopeasti. Korjus luultavasti pitää hyviä puheita, mutta hän kuuluu näihin poliitikkoihin, jotka mittaavat vain omia hyötyjään ja mahdollisuuksiaan organisaatioissa. On nimittäin erittäin tärkeä varmistaa lajiliittojen tuki: ja herranen aika, jos dirika ei tue jotakin ampumauimariliittoa, jossa on parikin johtajaa, niin turha odottaa ääniä tulevissa kokouksissa.

Kaiken tämän yllä liikkuu kateuden henki. Sen näkee jo puheenjohtajan silmistä, että senttikin lisää toiselle lajiliitolle on ääni Putinin Venäjälle tai vieläpä niin, että mieluimmin rahat Puten aseisiin kuin toiselle lajiliitolle. Tämän ilmiselvän tosiasian muuttamiseen tarvitaan sitä raakaa vallankäyttöä. "Eli, hittojakos siinä kitiset, mitkä ovat lajisi näytöt viime ajoilta? Onko menestystä tullut, paljonko potentiaa on?" Jos ei ole mitään näyttöä mistään, niin talkoohommiin vaan keräämään rahaa toimintaan. Ei tässä kiristyvässä säästöpossumaassa ole varaa elättää valtion tuella joitain harrasteurheiluliittoja.

 

[oiler99]

Mitäköhän sille Vapaavuoren lanseeraamalle toimintatapojen linjaukselle nyt käy, kun mies itsekään ei selkeästi siihen uskonut.

 

[DAF]

Ei tässä kiristyvässä säästöpossumaassa ole varaa elättää valtion tuella joitain harrasteurheiluliittoja.

Nimenomaan näitä pitää tukea verovaroin, koska kansalaisten hyvinvointi ja kansanterveys ovat merkityksellisiä ja näiden avulla panostukset tulevat useita reittejä takaisin. Huippu-urheilun tukemiseen ei vastaavaa yhteiskunnallista perustelua ole, vaan huippu-urheilumenestyksen yhteys kansanterveyteen on tutkitusti olematon. Sen rahoituksen pääasiallisen lähteen on oltava muualla, mikäli ja kun julkistalouden resurssit ovat niukat

Mitä tulee yhdistysten kuten Suomen Olympiakomitea ry nimiin, niistä ei voi johtaa yhdistyksen tarkoitusta vaan se määritellään kulloisenkin yhdistyksen sääntöjen tarkoituspykälässä, tyypillisesti pykälä 2 tai 3. Näin myös tämän yhdistyksen kohdalla.

 

[IceWalker]

Nimenomaan näitä pitää tukea verovaroin, koska kansalaisten hyvinvointi ja kansanterveys ovat merkityksellisiä ja näiden avulla panostukset tulevat useita reittejä takaisin. Huippu-urheilun tukemiseen ei vastaavaa yhteiskunnallista perustelua ole, vaan huippu-urheilumenestyksen yhteys kansanterveyteen on tutkitusti olematon. Sen rahoituksen pääasiallisen lähteen on oltava muualla, mikäli ja kun julkistalouden resurssit ovat niukat

Mitä tulee yhdistysten kuten Suomen Olympiakomitea ry nimiin, niistä ei voi johtaa yhdistyksen tarkoitusta vaan se määritellään kulloisenkin yhdistyksen sääntöjen tarkoituspykälässä, tyypillisesti pykälä 2 tai 3. Näin myös tämän yhdistyksen kohdalla.

Jos tuo viestisi ei ollut tarkoitettu parodiaksi, niin siitä sellaista joka tapauksessa tuli. Tuo viestisi voisi olla suoraan olympiakomitean tiedotusvastaavalta. Tässä keskustelussa kumminkin keskustellaan siitä, miksi Suomi ei pärjää kesäolympialaisissa ja tällöin tarkoituksena on pohtia keinoja, joilla Suomen huippu-urheilumenestystä parannettaisiin radikaalisti.

Kansanterveys on kokonaan eri asia. Siihen tarkoitukseen voidaan muodostaa vaikkapa Suomen Liikuntakomitea, joka sitten huolehtii kansanterveyteen liittyvistä asioista. Sen johtajistoon olisi varmaan melkoinen tunku. Mutta huippu-urheilun tukeminen ja tehostaminen edellyttää, että kaikenlaiset turhat rönsyt kitketään pois ja varat käytetään tehostetusti huippujen tukemiseen olympiadin ajaksi.

Nykytilanteen ongelmana on se, että huippu-urheilun tukemiseen tähtäävä toiminta ei ole tarpeeksi päämäärätietoista ja sitä heikentää huomattavasti sekava organisaatio, jonka tehtävänkuva on vähintäänkin ristiriitainen. Siitä seuraa toiminnan puolivillaisuus. Joudutaan ottamaan huomioon asioita, joita ei huippu-urheilun näkökulmasta tarvitsisi ottaa huomioon, kuten heikkojen lajiliittojen tukeminen.

Keskustelu siitä, tarvitaanko huippu-urheilua on kokonaan toinen asia. Näköjään suuri osa kansasta ja päättäjistä haluaisi nähdä suomalaisten menestyvän arvokisoissa. Koska näin on, tähän päämäärään on pyrittävä tavoilla, joilla esimerkiksi muut Pohjoismaat niihin pyrkivät. Kaikkein typerin tapa on tukea vähimmäismäärän alittavalla tavalla huippu-urheilua, jolloin tämäkin tuki on poissa muista yhteiskunnallisista resursseista.

 

[DAF]

Jos tuo viestisi ei ollut tarkoitettu parodiaksi, niin siitä sellaista joka tapauksessa tuli. Tuo viestisi voisi olla suoraan olympiakomitean tiedotusvastaavalta. Tässä keskustelussa kumminkin keskustellaan siitä, miksi Suomi ei pärjää kesäolympialaisissa ja tällöin tarkoituksena on pohtia keinoja, joilla Suomen huippu-urheilumenestystä parannettaisiin radikaalisti.

Kansanterveys on kokonaan eri asia. Siihen tarkoitukseen voidaan muodostaa vaikkapa Suomen Liikuntakomitea, joka sitten huolehtii kansanterveyteen liittyvistä asioista. Sen johtajistoon olisi varmaan melkoinen tunku. Mutta huippu-urheilun tukeminen ja tehostaminen edellyttää, että kaikenlaiset turhat rönsyt kitketään pois ja varat käytetään tehostetusti huippujen tukemiseen olympiadin ajaksi.

Nykytilanteen ongelmana on se, että huippu-urheilun tukemiseen tähtäävä toiminta ei ole tarpeeksi päämäärätietoista ja sitä heikentää huomattavasti sekava organisaatio, jonka tehtävänkuva on vähintäänkin ristiriitainen. Siitä seuraa toiminnan puolivillaisuus. Joudutaan ottamaan huomioon asioita, joita ei huippu-urheilun näkökulmasta tarvitsisi ottaa huomioon, kuten heikkojen lajiliittojen tukeminen.

Keskustelu siitä, tarvitaanko huippu-urheilua on kokonaan toinen asia. Näköjään suuri osa kansasta ja päättäjistä haluaisi nähdä suomalaisten menestyvän arvokisoissa. Koska näin on, tähän päämäärään on pyrittävä tavoilla, joilla esimerkiksi muut Pohjoismaat niihin pyrkivät. Kaikkein typerin tapa on tukea vähimmäismäärän alittavalla tavalla huippu-urheilua, jolloin tämäkin tuki on poissa muista yhteiskunnallisista resursseista.

Totta kai meillä voi olla - ja ehkä pitääkin olla - useampi urheilun ja liikunnan keskusorganisaatio. Viimeksi lajiliitot itse halusivat, että niitä on yksi ja halusivat, että se kerätään yhdistykseen nimeltä Suomen Olympiakomitea ry.

Yhdistyksessä valtaa käyttävät sen jäsenet, eli tässä tapauksessa lajiliitot. Mainitun ry:n jäsenten mielestä tämän suomalaisen liikunnan ja urheilun keskusorganisaation - huolimatta, että sen yhdistyksen nimi on Olympiakomitea - tarkoitus on yhdistyksen sääntöjen tarkoituspykälän (2 §) mukaan seuraava:

"Järjestö on kansallinen liikunta- ja urheilujärjestöjen yhteistyö-, palvelu- ja keskusjärjestö ja kansainvälisen olympiakomitean vuonna 1907 tunnustama kansallinen olympiakomitea. Järjestö sitoutuu noudattamaan olympialaisen peruskirjan määräyksiä, Maailman antidopingtoimiston (World Anti-Doping Agency WADA) antidopingsäännöksiä ja Kansainvälisen olympiakomitean päätöksiä.

Järjestön tarkoituksena on:
- edistää koko elämänkulkua koskevaa liikuntaa ja urheilua, arjen fyysisestä aktiivisuudesta terävimpään huippu-urheiluun
- vahvistaa liikunnan kansalaistoimintaa
- vahvistaa liikuntakulttuurin yhteiskunnallista asemaa
- tukea jäsentensä ja alueellisten organisaatioiden ja näiden jäsenten sekä näissä järjestöissä toimivien ihmisten monipuolista toimintaa liikunnan parissa
- edistää ja kehittää suomalaista huippu-urheilua ja sen toimintamahdollisuuksia
- kehittää, edistää ja suojella olympialiikettä Suomessa olympialaisen peruskirjan mukaisesti sekä päättää ja huolehtia Suomen osanotosta olympiakisoihin
- edustaa suomalaisia liikuntajärjestöjä tehtäväalueensa kansallisessa ja kansainvälisessä toiminnassa.

Järjestö sitoutuu kansallisella tasolla osallistumaan rauhaa edistäviin toimiin.

Järjestö sitoutuu noudattamaan ja edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä hyvää hallintotapaa päätöksenteossa."

Kuten aiemmin kirjoitin, yhdistys voi olla nimeltään vaikka Suomen dippadappakomitea tai Suomen huippu-urheilurahankeruuyhdistys - kunhan nimi ei ole hyvän tavan vastainen - mutta _minkä tahansa_ yhdistyksen tarkoituksen määrittelee sääntöjen tarkoituspykälä, ei yhdistyksen nimi. Oheisena on se tarkoituspykälä, ja sen mukaan tehtäväalueita on lukuisia.

Kansanterveyden ja liikunnallisuuden edistäminen ei siis jäsenten päättämän mukaisesti ole mikään "rönsy" vaan keskeinen yhdistyksen toiminnan tarkoitus. Yhdistys nimeltä Suomen Olympiakomitea ry toteuttaa sääntöjensä mukaista toimintaa ja tarkoitusta. Mikäli halutaan toisin, kyseisen yhdistyksen jäsenten lienee syytä muuttaa sääntöjä.

Valtion tuen yhteiskunnallinen perustelu, tausta ja sen kohdentuminen lajiliitoille ja laajasti eri lajien toimintaan on ollut samantyyppinen myös "hyvinä vuosina" ja erilaisten organisaatioiden (SVUL/TUL/SLU/Valo/Olympiayhdistys jne., mitä malleja onkaan ollut) aikoina, eli tuki kohdentuu voimakkaasti kansanterveydelliseen osaan, kansalaisten liikuttamiseen ja liikunnallisen elämäntavan edistämiseen.

Osittain kansanterveydellistä työtä tehdään myös junioriurheilua tukemalla - varsinaista aikuisten huippu-urheilua ei kovin merkittävällä osalla ole julkisin varoin koskaan tuettu, eikä sen osuuden nostamiselle taida oikein mitään tutkittua perustetta olla. Viihdeteollisuuden osuuteen rahoituksen on syytä tulla muualta. Huippu-urheilun julkinen tuki taitaa myös kestää vertailun hyvin muihin Pohjoismaihin (per capita summa on ymmärtääkseni esimerkiksi Ruotsia suurempi, Norjasta toki jäädään jälkeen, muttei mitenkään valtavastib). Jos siis kuvitellaan, että jakamalla Olympiakomitea kahteen organisaatioon huippu-urheilun tuki jotenkin kasvaisi, kuvitellaan aika erikoisia asioita. Tai että jäsenpohja siinä jotenkin muuttuisi. Samaan tapaan lajiliitot käyttivät valtaa vanhassa Olympiayhdistyksessä ja valtakunnallisissa urheiluliitoissa.

 

[IceWalker]

Totta kai meillä voi olla - ja ehkä pitääkin olla - useampi urheilun ja liikunnan keskusorganisaatio. Viimeksi lajiliitot itse halusivat, että niitä on yksi ja halusivat, että se kerätään yhdistykseen nimeltä Suomen Olympiakomitea ry.

Yhdistyksessä valtaa käyttävät sen jäsenet, eli tässä tapauksessa lajiliitot. Mainitun ry:n jäsenten mielestä tämän suomalaisen liikunnan ja urheilun keskusorganisaation - huolimatta, että sen yhdistyksen nimi on Olympiakomitea - tarkoitus on yhdistyksen sääntöjen tarkoituspykälän (2 §) mukaan seuraava:

"Järjestö on kansallinen liikunta- ja urheilujärjestöjen yhteistyö-, palvelu- ja keskusjärjestö ja kansainvälisen olympiakomitean vuonna 1907 tunnustama kansallinen olympiakomitea. Järjestö sitoutuu noudattamaan olympialaisen peruskirjan määräyksiä, Maailman antidopingtoimiston (World Anti-Doping Agency WADA) antidopingsäännöksiä ja Kansainvälisen olympiakomitean päätöksiä.

Järjestön tarkoituksena on:
- edistää koko elämänkulkua koskevaa liikuntaa ja urheilua, arjen fyysisestä aktiivisuudesta terävimpään huippu-urheiluun
- vahvistaa liikunnan kansalaistoimintaa
- vahvistaa liikuntakulttuurin yhteiskunnallista asemaa
- tukea jäsentensä ja alueellisten organisaatioiden ja näiden jäsenten sekä näissä järjestöissä toimivien ihmisten monipuolista toimintaa liikunnan parissa
- edistää ja kehittää suomalaista huippu-urheilua ja sen toimintamahdollisuuksia
- kehittää, edistää ja suojella olympialiikettä Suomessa olympialaisen peruskirjan mukaisesti sekä päättää ja huolehtia Suomen osanotosta olympiakisoihin
- edustaa suomalaisia liikuntajärjestöjä tehtäväalueensa kansallisessa ja kansainvälisessä toiminnassa.

Järjestö sitoutuu kansallisella tasolla osallistumaan rauhaa edistäviin toimiin.

Järjestö sitoutuu noudattamaan ja edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä hyvää hallintotapaa päätöksenteossa."

Kuten aiemmin kirjoitin, yhdistys voi olla nimeltään vaikka Suomen dippadappakomitea tai Suomen huippu-urheilurahankeruuyhdistys - kunhan nimi ei ole hyvän tavan vastainen - mutta _minkä tahansa_ yhdistyksen tarkoituksen määrittelee sääntöjen tarkoituspykälä, ei yhdistyksen nimi. Oheisena on se tarkoituspykälä, ja sen mukaan tehtäväalueita on lukuisia.

Kansanterveyden ja liikunnallisuuden edistäminen ei siis jäsenten päättämän mukaisesti ole mikään "rönsy" vaan keskeinen yhdistyksen toiminnan tarkoitus. Yhdistys nimeltä Suomen Olympiakomitea ry toteuttaa sääntöjensä mukaista toimintaa ja tarkoitusta. Mikäli halutaan toisin, kyseisen yhdistyksen jäsenten lienee syytä muuttaa sääntöjä.

Valtion tuen yhteiskunnallinen perustelu, tausta ja sen kohdentuminen lajiliitoille ja laajasti eri lajien toimintaan on ollut samantyyppinen myös "hyvinä vuosina" ja erilaisten organisaatioiden (SVUL/TUL/SLU/Valo/Olympiayhdistys jne., mitä malleja onkaan ollut) aikoina, eli tuki kohdentuu voimakkaasti kansanterveydelliseen osaan, kansalaisten liikuttamiseen ja liikunnallisen elämäntavan edistämiseen.

Osittain kansanterveydellistä työtä tehdään myös junioriurheilua tukemalla - varsinaista aikuisten huippu-urheilua ei kovin merkittävällä osalla ole julkisin varoin koskaan tuettu, eikä sen osuuden nostamiselle taida oikein mitään tutkittua perustetta olla. Viihdeteollisuuden osuuteen rahoituksen on syytä tulla muualta. Huippu-urheilun julkinen tuki taitaa myös kestää vertailun hyvin muihin Pohjoismaihin (per capita summa on ymmärtääkseni esimerkiksi Ruotsia suurempi, Norjasta toki jäädään jälkeen, muttei mitenkään valtavastib). Jos siis kuvitellaan, että jakamalla Olympiakomitea kahteen organisaatioon huippu-urheilun tuki jotenkin kasvaisi, kuvitellaan aika erikoisia asioita. Tai että jäsenpohja siinä jotenkin muuttuisi. Samaan tapaan lajiliitot käyttivät valtaa vanhassa Olympiayhdistyksessä ja valtakunnallisissa urheiluliitoissa.

Kyllä, mutta siitä huolimatta viestissäsi ei ole mitään vihjettäkään siitä, minkä ihmeen vuoksi olympiakomitean puheenjohtaja ei jatka ja kaksi huippu-urheiluun keskeisesti liittyvää johtajaa on saanut potkut.

Jopa olympiakomiteaan kuuluu siis tämä tavoite:

edistää ja kehittää suomalaista huippu-urheilua ja sen toimintamahdollisuuksia

Näin ollen, jos kyseinen tavoite on ikään kuin vain jonkinlainen sivupolku kunniakkaan byrokraattisen yhdistyksen taipaleella, miksi näinkin voimakkaat reaktiot nähtiin tarpeelliseksi? Olympiakomiteahan vain keskittyy omiin tehtäviinsä, jotka eivät suurelta osin näytä liittyvän mitenkään huippu-urheiluun.

Kuitenkin, jopa Vapaavuoren mielestä huippu-urheilun tukemiseen tarvittaisiin muutoksia. Tästä edelleenkin on kysymys eli onko sinulla mitään ehdotuksia siitä, miten suomalaisten huippu-urheilumenestystä voitaisiin parantaa?

 

[erku]

Kansanterveys on kokonaan eri asia. Siihen tarkoitukseen voidaan muodostaa vaikkapa Suomen Liikuntakomitea, joka sitten huolehtii kansanterveyteen liittyvistä asioista. Sen johtajistoon olisi varmaan melkoinen tunku. Mutta huippu-urheilun tukeminen ja tehostaminen edellyttää, että kaikenlaiset turhat rönsyt kitketään pois ja varat käytetään tehostetusti huippujen tukemiseen olympiadin ajaksi.

Nykytilanteen ongelmana on se, että huippu-urheilun tukemiseen tähtäävä toiminta ei ole tarpeeksi päämäärätietoista ja sitä heikentää huomattavasti sekava organisaatio, jonka tehtävänkuva on vähintäänkin ristiriitainen. Siitä seuraa toiminnan puolivillaisuus. Joudutaan ottamaan huomioon asioita, joita ei huippu-urheilun näkökulmasta tarvitsisi ottaa huomioon, kuten heikkojen lajiliittojen tukeminen.

Minä en ihan ymmärrä, miten nykyinen järjestelmä olisi sekava. Olympiakomiteassa on olemassa erikseen huippu-urheiluyksikkö, joka luonnollisesti keskittyy huippu-urheilumenestyksen tuottamiseen. Sitten OK:ssa on muuta henkilöstöä, joiden tehtävänä on OK:n strategian muiden alueiden eli liikkeen ja liikunnallisen elämäntavan edistäminen sekä seura- ja järjestötoiminnan elinvoiman kasvattaminen.

Olisiko se sitten tehokkaampaa julkisten varojen käyttöä, jos meillä olisi erikseen Huippu-urheilukomitea, Liikuntakomitea ja Seura- ja järjestökomitea? Vai voiko siinä olla jotain hallinnollista kustannussäästöä saavutettavissa, kun pidetään nämä kaikki saman kattojärjestön alla?

Se on toki sitten oma kysymyksensä, miksi Matti Heikkinen huippu-urheiluyksikön johtajana otti julkisesti kantaa myös liikuntakysymyksiin, mutta ei tuo varsinaisesti kerro organisaation sekavuudesta, vaan ehkä enemmänkin siitä, että huippu-urheiluyksikön argumentit oman toimintansa julkiselle tukemiselle ovat heikohkot ja sen vuoksi retoriikassa mennään myös oman tehtäväkentän ulkopuolelle.

On oikeasti vaikeaa nähdä, että Suomen kesäolympiamenestys olisi kiinni siitä, onko huippu-urheilu omana komiteanaan vai isomman kattojärjestön alla, jos resurssit huippu-urheilulle ovat joka tapauksessa samaa tasoa. Minusta keskeisempää olisi miettiä, onko nämä viimeisen 15 vuoden aikana tapahtuneet muutokset huippu-urheilun tukirakenteissa olleet onnistuneita vai epäonnistuneita. Minun nähdäkseni on tapahtunut kaksi isoa muutosta, joista toinen on se, että palloilulajit kahmivat aiempaa isomman osan huippu-urheilun julkisista tukieuroista ja toinen on se, että urheilija-apurahoja jaetaan yhä laajemmalle joukolle. Kumpaakaan näistä en itse osaa pitää onnistuneina, jos tavoitteena olisi saavuttaa olympiamitaleja.

 

[DAF]

On oikeasti vaikeaa nähdä, että Suomen kesäolympiamenestys olisi kiinni siitä, onko huippu-urheilu omana komiteanaan vai isomman kattojärjestön alla, jos resurssit huippu-urheilulle ovat joka tapauksessa samaa tasoa. Minusta keskeisempää olisi miettiä, onko nämä viimeisen 15 vuoden aikana tapahtuneet muutokset huippu-urheilun tukirakenteissa olleet onnistuneita vai epäonnistuneita. Minun nähdäkseni on tapahtunut kaksi isoa muutosta, joista toinen on se, että palloilulajit kahmivat aiempaa isomman osan huippu-urheilun julkisista tukieuroista ja toinen on se, että urheilija-apurahoja jaetaan yhä laajemmalle joukolle. Kumpaakaan näistä en itse osaa pitää onnistuneina, jos tavoitteena olisi saavuttaa olympiamitaleja.

Siinäpä se aika lailla on - jos tähtäin on olympiamitaleissa ja vain siellä. On älyllisesti laiskaa selittää julkisen huippu-urheilurahoituksen vähyyttä tilanteessa, jossa meillä on rahoitus per capita pitkällä aikaa korkeammalla tasolla kuin Ruotsissa, eikä lopulta Norjastakaan jäädä valtavasti. Yhteiskunnallinen perustelu millään tasolla tämän summan laajentamiseen on olematon; Ruotsin ja Norjankin suhteen jäädään kyllä sitten yksityisen sektorin tukieuroissa, mutta siihen valtion tuella on aika vaikea vaikuttaa.

Meillä halutaan tukea tiettyjä lajeja, ja se on ihan ok, mutta niillä tukimuodoilla ei kyllä erityiseen olympia_mitali_menestykseen tähdätä. Muuten ihan mukiinmenevään tason laajuuteen kyllä, ja sille lajikirjon ja tason laajentamisellekin on perusteensa. Ne vain eivät ole olympiamitalit.

 

[aceman81]

Kenties Heikkisen Matilla oli jotain puutteita johtamisessa jotka johtivat pestin päättymiseen Olympiakomiteassa vain kahden kämäsen vuoden jälkeen. Mutta koko ajan tuntunut melko kosmeettiselta liikkeeltä ja valtapeliltä. Syitä kv-tason huippujen puuttumisesta tai olympialaisten onnistumisissa saattaa hyvinkin löytyä syvemmältä kuin jonkun pari vuotta komiteassa toimineen johtajan tontilta.

Suomen olympiakomiteassa on pesty julkista jälkipyykkiä Pariisin olympialaisten jälkeen. Menestystä ei tullut, ja siksi sekä huippu-urheilujohtaja Matti Heikkinen että laji- ja kisaohjelmien johtaja Leena Paavolainen saivat jättää tehtävänsä.

Henkilöitä voi vaihtaa, mutta uudet johtajat eivät muuta isompaa ongelmaa maamme urheilussa. Yritämme nimittäin väkisin saada lisää sekä arjen mukavaa liikkumista että huippujen menestystä yhdestä ja samasta putkesta. Ja kun se ei onnistu, olemme aidosti ihmeissämme.

Kolumni | Janoamme urheilumenestystä – mutta inhoamme sitä, miten huipulle pääsee

Olympiakomitean kriisi on oire isommasta ongelmasta suomalaisessa urheilussa.

www.hs.fi