En ihmettele. Kun miettii, että missä ne viime vuosien esikuvat ovat olleet, jotka olisi tytöt/pojat saaneet kiinnostumaan yleisurheilusta?
Hyvä viesti ja pisti miettimään esikuvien merkitystä nykypäivänä.
Silloin kun itse olen ollut lapsi niin muistan kyllä katsoneeni kaikki mahdolliset urheilut televisiosta... siis tarjonta oli vähän erilaista tietysti kuin nykyään. Mutta hyvin muistan miten vaikkapa olympialaisista tuli katsottua kaikki mahdollinen mitä vaan näytettiin. Ja sitten itse pihalle heittämään "keihästä" tai vähän vanhempana kavereiden kanssa urheilukentälle hyppäämään korkeutta tai jotain muuta.
Nyt kun mietin omia lapsiani (joista kaksi on jo täysi-ikäisiä ja kaksi teiniä), niin eiväthän he seuraa urheilua kuin ihan satunnaisesti. Saatika yleisurheilua mikä ei tunnu kiinnostavan heitä lainkaan. Olympialaisten aikaan taisivat vähän katsoa kiipeilyä ja skeittausta. Ja siinä se. Enkä usko että johtuisi sinänsä siitä että kun ei ole suomalaisia menestyjiä, niin ei kiinnostaisi. Uskoisin ettei kiinnosta ihan vaan yleisesti. Tai on sinänsä yhdentekevää heille. Johtuuko sitten siitä että on niin paljon muuta ja kiinnostavampaa viihdettä tarjolla, ettei urheilu tarjoa mitään erityistä heille, niin sitä en tiedä. Voisi joskus yrittää vähän haastatella.
Ja siis kaksi lapsistani on tehnyt ihan klassisen drop-outin tuossa teini-iässä. Toinen suunnilleen 16-vuotiaana suunnistuksesta ja toinen 14-vuotiaana futiksesta. Ensimmäiseen syynä se, että olisi pitänyt oikeasti treenata että homma olisi ollut mielekästä. Toiseen se että lähiseurassa futisjoukkue hajosi ja olisi pitänyt vaihtaa muualle, muttei halunnut.
Toisaalta yksi lapsista alkoi pelata futista vasta noin 13-vuotiaana ja tekee sitä edelleen nyt viisi vuotta myöhemmin ihan aktiivisesti harrastetasolla.
Mutta siinä mielessä itselläni on sellainen tuntuma, ettei nykylapsille tai nuorille ole välttämättä niin iso juttu vaikka joku suomalainen pärjäisikin kuin mitä oli itselle vaikka joskus 80-luvun lopussa tai 90-luvulla. Tai joillekin varmasti on, mutta keskimäärin kiinnostus ja merkitys on oman näkemykseni mukaan pienentynyt.
Ja sitten on lopulta kiinni vanhemmista että mitä ja miten lapset harrastavat. Että vaikka se lapsi katsoisi Hurskeen aitajuoksun ja innostuisi siitä, niin lähtevätkö vanhemmat etsimään mahdollisuutta harrastaa aitajuoksua. Vai onko tilanne se, että kun on jo harrastuksena vaikka cheerleading, niin nyt ei aleta vaihtamaan tai ottamaan lisäharrastuksia. Myös vanhemman oma tausta tietysti vaikuttaa. Jos on aikanaan itse harrastanut yleisurheilua, niin sitten on varmasti matalampi kynnys ja kovempi motivaatio lähteä viemään lastakin samaan harrastukseen.
EDIT: Niin joo ja unohtui kokonaan laittaa vielä siitä että mitä itse lähtisin tekemään nimenomaan yleisurheilun näkökulmasta. Tärkeintä olisi saada harrastajamäärää kasvatettua. Siis erityisesti harrastavien lasten määrää. Ainakin omien lasten kohdalla koulun yleisurheilu silloin alakouluaikana vaikutti mielekkäältä ja sitten kun kerran vuodessa järjestivät aina koulun sisäisen yleisurheilukilpailun, niin siellähän lähes poikkeuksetta kaikki lapset olivat innolla hyppäämässä, heittämässä ja juoksemassa. Tosin en tiedä että vieläkö tuollaisia kilpailuja edes pidetään. No mutta jos pidetään, niin tuohon pitäisi yleisurheiluseurojen iskeä. Koululiikunnassahan siirrytään seuraavaan lajiin ja yu unohtuu loppuvuodeksi. Mutta jos tuon kisatapahtuma olisi vaikkapa useimmissa kouluissa pidettävänä lauantaikoulupäivänä jotta vanhemmatkin pääsisivät paikalle, niin tuossa kun olisi sen yleisurheiluseuran edustaja kertomassa että tervetuloa ensi tiistaina urheilukentälle hyppäämään pituutta tai heittämään palloa, niin uskoisin että aika moni lähtisi. Eivät kaikki innostuisi mutta mitä useamman saisi edes kerran paikalle katsomaan että mikä juttu, niin sitä useampi oikeasti voisi alkaa harrastamaan.
Ja tämä mainostaminen tai rekrytointi pitäisi tehdä tosiaan juuri sellaisessa tilanteessa tai paikassa että paikalla on lapsi ja vanhempi. Se ei toimi että lapsi saa koulusta mukaan sen A4-kokoisen mainoksen seuran toiminnasta koska se jää repun pohjalle tai vanhemmat kuittaavat sen "katsotaan" -kommentilla ja sitten se unohtuu.
Tietysti tässä tulee sitten monella seuralla resurssiongelma. Tällainen aktiivinen rekrytointi vaatii tekijöitä ja sitten jos sinne kentälle tuleekin 50 lasta hyppäämään pituutta, niin siinä pitää olla riittävästi vetäjiä. Ja kun pääasiassa harrastustoiminnan vetäminen Suomessa perustuu vanhempien aktiivisuuteen ja vapaaehtoistoimintaan, niin on aina hankala saada riittävästi sitoutuneita ohjaajia.
Niin ja vaikka tämä nyt oli yleisurheilun näkökulmasta, niin sama pätee mielestäni muihinkin lajeihin. Koululiikunnassa tehdään ja kokeillaan monenlaisia lajeja, niin siitä pitäisi olla sellainen jatkumo seuratoimintaan eli kun lapsi huomaa että sulkapallo on kivaa, niin sitten jotenkin löytyisi helposti yhteys sinne sulkapalloseuraan missä voisi tutustua lajiin vähän enemmän.
