Jokunen vuosi sitten mullakin oli pitkähkö vaihe jolloin en kirjoittanut tänne yhtään viestiä, enkä oikeastaan käynyt edes lukemassa muiden juttuja. Se johtui silloin paitsi kiekkoähkystä, niin myös oman elämän palasiksi räjähtämisestä.
Lätkäpuolelle kirjoittamista olen varmaankin jonkun verran vähentänyt ajan saatossa ja puolestaan vapaan puolelle kirjoittamista lisännyt. Lätkäkirjoittamista vähentänyt siksi, että siellä on ainakin NHL-osiossa niin paljon minua parempia ja omistautuneempia kirjoittajia, että juttujaan lukiessa jää tunne, että eipä mulla ole mitään lisättävää. Tämä ei ole silti huono asia ollenkaan, ihan mielellään pysyttelen pääasiassa kuunteluoppilaana. Tuonne "omaan" eli Tepsin osioon tulee jonkun verran kirjoitettua, mutta vähentynyt sekin on. Varmaankin siksi, että siellä on ns. pienemmät piirit ja yleensä vielä joku joka asiasta ihan periaatteen vuoksi eri mieltä oleva vastarannan kiiski. Epäilen, että jokaisen liigajoukkueen osiosta löytyy oma tuollaisensa.
Tuntuu siltä, että vapaalle kirjoittelua ja vapaan lukemista olen tässä viime vuosien aikana lisännyt melko reilustikin. Tähän tarjoan syyksi niinkin yksinkertaista asiaa kuin vapaa-ajan lisääntymistä. Jäin nimittäin työkyvyttömyyseläkkeelle syksyllä 2014 mikä tarkoittaa sitä, että eihän mulla sen jälkeen juuri muuta kuin vapaata aikaa ole ollutkaan. Sairauteni kun on vielä sellainen perkele joka aika usein pitää mut neljän seinän sisällä liimattuna sohvaan tai sänkyyn, niin silloin aika kuluu hyvin Jatkoajan keskusteluja lukien ja joskus toki täällä keskustellenkin. Vaikka kuluuhan se aika kirjoja lukiessa ja leffoja katsellessakin, mutta jotenkin näiden keskustelujen lukemisesta ja joskus niihin osaa ottamisesta tulee sellainen olo, että ihan kuin elämäni olisi hetken verran ns. normielämää. Pettävä tunne koska se ei ole totta, mun elämä on helvetin kaukana normielämästä, mutta kunhan tiedostaa tuon tunteen petollisuuden, niin kyllä se ajoittain virkistää mieltä.