Mika Myllylä - kiekkokarpaasi

[Panzerfaust]

Eli sairauksia eivät ole esim. sydän- ja verisuonitaudit, useat syövät, keuhkojen laajentuma, maksakirroosi jne. jne.?

Kyllä ovat. Ei kukaan niitä sinun lisäksesi alkoholismiin rinnasta. Toki ko. sairauksien riskiä voi pienentää omilla valinnoilla, mutta ihan eri asioista puhutaan.

-

edit:

Sanotaan nyt vielä jotain Myllylästäkin. Harmittaa sikäli hänen heikkoutensa, että huipulla ollessaan kaverihan oli kyllä menestyksen lisäksi edustava urheilija Suomelle noin olemukseltaankin. Olikohan Norjasssa kun hiihti maailmanmestariksi pitkällä matkalla ilman pipoa, parrakkaana ja risti näkyvästi rinnalla heiluen. Siitähän tuli mieleen legendat temppeliritareista ja muista kunnon "vääräuskoiset kuolkaa" ristiretkiläisistä.

Tyylikäs urheilija niin kauan kun ei jäänyt kiinni, eikä nähnyt hänen saarnojaan ja muita testamenttejaan.

 

[Major Julli]

Kaikkihan meistä tiedämme sen ettei Kattilakoski tai Ohtonen ole dropannut itseään kaikessa rauhassa julkisuudelta piilossa samalla kun Myllylä ja kumppanit näyttivät naamaansa iltapäivälehtien lööpeissä.

En tiedä kuinka tosissaan tosiaan Isometsä ja Myllylä aloittivat harjoittelunsa dopingkohun jälkeen, mutta ehkä uskaltaisi veikata, että tuloksissa nähtiin oikeasti puhtaiden huippujen ero doupattuihin keskitason hiihtäjiin.

Varmaksi toki ei voi sanoa mitään. Ihan mielenkiintoinen pointti. Varmasti ovat lahjakkaita kavereita myös nämä tämän hetken aktiivit, kenties "karpaasejakin" lahjakkaampia.

Toivon mukaan Kattilakoski ja Ohtonen eivät ole dopingia käyttäneet, koska olisi aikamoinen häpeä sijouttua doupattunakin sijoille ynnä muut. Kumminkin joka vuosi on näitä Mühlegg-tyyppisiä tähdenlentoja, jotka rajulla dopingilla voittavat kisoja pystyyn. Jos kaikki vetäisivät surutta nappia, tällainen ei olisi mahdollista.

Myllylälle terveiset Kummelin talkkarin sanoin: "Sä oot häpäissyt ittes, ne naurraa sulle!"

Siffalle muuten kiitokset loistavasta Sportacus-parodiasta, vai?

 

[er_bai_wu]

Kyllä ovat. Ei kukaan niitä sinun lisäksesi alkoholismiin rinnasta. Toki ko. sairauksien riskiä voi pienentää omilla valinnoilla, mutta ihan eri asioista puhutaan.

Minä komppaan tässä edellistä. Alkoholismi ei ole sairaus, mutta siitä aiheutuvat vahingot elimistölle ovat määriteltävissä sairaudeksi. Ei huumeriippuvuuskaan ole sairaus, vaikka todella vakavista ja ikävistä asioista tässä nyt puhutaan. Sairaus saattaa tosin tuoda lieveilmiönä alkoholismin, joten sikäli se voi olla jonkin sairauden oire.

Myllylästä minulla ei ole pahaa sanottavaa, toivottavasti saa elämänsä järjestykseen.

 

[Rommeli]

Täällä unohdetaan se, että niin Mika Myllylä kuin Jari Isometsäkin saivat täyden mahdollisuuden nousta takaisin Suomen hiihtomaajoukkueeseen kärsittyään dopingrangaistuksensa. He eivät pärjänneet nykyisille Suomen arvokisahiihtäjille, vaikka satsasivat harjoitteluun sillä pitäen, että olisivat nousseet takaisin maailman huipulle. Kattilakoski, Jauhojärvi, Similä, Ohtonen ja kumppanit olivat vaan sen verran kovempia hiihtäjiä, että karpaasien oli tunnustettava tosiasiat.
Myllylähän oli tunnettu siitä, että hän toimi itse itsensä valmentajana, joten valmennusmenetelmistä eikä -tiedosta menestymättömyys jäänyt kiinni.

Sinultakin unohtuu se, että Myllylä oli kilpailukieltonsa jälkeen kovassa kunnossa ja taisipa voittaa jonkun Suomenmestaruudenkin. Samaa ei voi sanoa Isometsästä.

 

[ranger]

Huippu-urheilu on läpeensä rahan ja menestymisen pakon korruptoimaa. Siksi on vähän ärsyttävää että on vain muutama sylkykuppi-laji, joiden syntyminen monesti on enemmänkin pätevän testauksen kuin erityisen epämoraalisuuden seurausta. Suomen mieshiihtäjät ovat tällä hetkellä menestymättömyydellään tämän (suuressa määrin huonokuntoisen ja ylipainoisen) kansan suuria sylkykuppeja vaikka rutiininomaisesti pystyvät hämmästyttäviin ja äärimmäistä kurinalaisuutta osoittaviin fyysisiin suorituksiin. Myllylän ja kumppaneiden perimmäinen rikos suuren urheiluyleisön silmissä taisi olla lähinnä kiinnijääminen.

Mutta, mutta - kyllähän tuo "testamentti" on yököttävän sentimentaalinen ja itsesääliä täynnä. Kumman usein tähän fyysiseen kovuuteen liittyy moraalinen pehmeys. Myllylän elämään ei ole kiinnostusta sen kummemmin puuttua, mutta kyllä jokaiselle ihmiselle toivoisi kykyä katsoa itseään suoraan silmiin. Minusta nämä "karpaasien" kiinnijäämisen jälkeiset asenteet ovat olleet eriasteista välttelyä ja perusteetonta itsesääliä. Parasta joskaan ei hyvää on ollut Kirvesniemen täydellinen vaikeneminen.

Mjr pudottelee tavoilleen uskollisena niin sanoaksemme kalliita sanoja.


On kuitenkin kompattava Kaivantoa ja annettava "pisteet" Kirvesniemelle, joka koko lailla saman tien myönsi itsestäänselvyyden julkisesti säilyttäen siten kasvonsa edes jossain määrin, siis sellaisina, kuin olimme ne oppineet tuntemaan. Sen sijaan Isometsä ja Myllylä väittivät ties kuinka pitkään, etteivät tienneet toimintansa olleen sääntöjen vastaista ja/tai Hemohesin kiellettyjen aineiden joukossa; väite, joka hakee pöyristyttävyydessä vertaistaan (Isometsähän teki Porttilan kanssa kärähtämisestään jopa kirjan kertoen paljonkin mielenkiintoista/olennaista informaatiota, mutta onnistuen samalla kymmenistä sivuista toiseen kiertämään tätä itsestäänselvyyttä ällistyttävästi). Kaipa olisi kuitenkin muistettava, että karpaaseilla oli viimeiseen asti kieltämiseensä myös juridisia, taloudellisia ja urheilullisia syitä, koska toivoivat saavansa kilpailukiellon purettua. Hartsan, kuusinkertaisen olympiakävijän, ura oli puolestaan jo iänkin puolesta auttamatta ohi.

Pakko kuitenkin myöntää, että viime päivinä iltapäivälehdissä olleille otsikoille ensireaktiona ilmaantunut hekotteluni panee tällä hetkellä lähinnä hävettämään. Vahingonilo on sittenkin aika alhainen tunne.



Ranger

 

[OneBigRed]

Kuuluin 1980-luvun lopulta lähtien niihin huippu-urheilua ahkerasti seuraaviin harvoihin henkilöihin, jotka tiesivät sen karmean totuuden, että 1970-luvun alusta lähtien ei oltu saatu yleisurheilussa, uinnissa ja hiihdossa yhtään arvokisamitalia ilman suoritusta keinotekoisesti parantavien aineiden tai menetelmien käyttöä.
Sen takia Mika Myllylän ja muiden suomalaisten hiihtäjien käry ei tullut minulle yllätyksenä. Mika Myllylä kuului dopingin käytössä kaikkien kansainvälistä menestystä saavuttaneiden satojen huippu-urheilijoiden joukkoon.

Tässäpä taitaa olla tämän ketjun asiapitoisinta ja asiantuntevinta tekstiä. Vastapainona pari sivua ristoreippaiden doping-vinkua, itkua siitä että heidät on "petetty", ja muuta ihan yhtä lapsellista jupinaa. Kaikkea en lukenut, mutta arvaan että joku on jo kertonut herrojen hiihtäneen hänen verorahoillaan...

Mitä siffa tuossa ylempänä kirjoittaa, on myös oma näkemykseni. Doping on kiinteä osa kestävyysurheilua, riippumatta siitä mitä penkkiurheilijat tahtovat kotisohvillaan uskoa. Hiihtokin on pienen rahan lajina dopingasioissa huutolaispoika. Hiihdossakin käytetyt aineet on viritelty alkujaan lähinnä pyöräilijöille.

Suomalaisten virhe oli nimenomaan Kyrön lausuma "amatöörien puuhastelu". Meillä ei hiihdossa ollut resursseja, eikä kontakteja, joiden avulla olisi dopinghuoltokin suoritettu ammattimaisesti. Tämä tosin mahdollisti myös kaiken paskan kaatamisen pienen piirin päälle, ja antoi liitolle mahdollisuuden pitää kiinni siitä ainoasta mielikuvasta jonka rehti suomalainen tahtoo.

Suomessa dopingin käyttöä hankaloittaa myös se, että täällä eivät dopingviranomaiset ja urheilijat muodosta samanlaista epäpyhää allianssia kuin jossain toisaalla. Täällä painetaan kissa ja hiiri-leikkiä verenmaku suussa, kun taas esim. USA:ssa ei harjoituskaudella testata. Voimme miettiä minkälaisen edun saa se kaveri, joka saa aineiden avustuksella treenata huoletta puolet vuodesta.

 

[cottonmouth]

Kyllä ovat. Ei kukaan niitä sinun lisäksesi alkoholismiin rinnasta. Toki ko. sairauksien riskiä voi pienentää omilla valinnoilla, mutta ihan eri asioista puhutaan.

OT:

Pakko vielä palata: Eli itsehän juuri edellisessä viestissäsi julistat, että MITÄÄN itseaiheutettuja oireita elämän väärinkäytöstä (mitä tämä sitten ikinä tarkoittaneekin?) et laske sairauksiksi.

Itseaiheuttuja sairauksia on paljon muitakin kuin alkoholismi.
Kyllähän suurin osa sydän- ja verisuonitaudeista, 2 tyypin diabeteksesta ja syövistä on ihan itseaiheutettuja huonolla ruokavaliolla ja liian vähäisellä liikunnalla, vaikka sitä ei ehkä tiedosteta samalla kuin alkoholin kohdalla. Nämä eivät tuon sinun logiikan mukaan ole sairauksia ollenkaan.
Ja kyllä esim. nämä sairaudet rinnastetaan alkoholismin kanssa hyvin monessa yhteydessä vähän korkeampien auktoriteettien kuin minun toimesta.

Lisäksi alkoholismi ON aivan oikea lääketieteen tunnistama sairaus, joka määritellään :Alkoholismilla tarkoitetaan alkoholin pakonomaista runsasta käyttöä, johon liittyy taipumus annostuksen suurentamiseen.

Vähän ihmettelen kun kantasi vaihtelee viestistä toiseen ja argumentit ovat perusteltavuudeltaan Tamin saarnojen luokkaa.

 

[scholl]

Oletko miettinyt, että riippuvuus ON sairaus?

En usko, että riippuvuus on sairaus. On vain aineita, jotka aiheuttavat riippuvuutta ja joillain ihmisillä toleranssia on enemmän. Sen lisäksi osalla ihmisistä itsekuri on kovempi, enkä usko itsekurin puutteenkaan olevan sairaus.
Sama se on tilanne alkoholin, kahvin, tupakan jne. suhteen.

 

[Panzerfaust]

Pakko vielä palata: Eli itsehän juuri edellisessä viestissäsi julistat, että MITÄÄN itseaiheutettuja oireita elämän väärinkäytöstä (mitä tämä sitten ikinä tarkoittaneekin?) et laske sairauksiksi.

Nyt puhuttiin kuitenkin riippuvuuksista, mutta sinä haluat vängätä lillukanvarsista sotkien tahalleen asioita ja saat jatkaa sitä yksinäsi.

 

[jesse72]

Mika Myllylä oli loistava urheilija huippuvuosinaan ja lehdistö paineli villasella Mikan "biletyksiä", vähän Matti Nykäsen vuosien malliin. Eräskin toimittaja näitä tempauksia muistelee tämän päivän Ilta-Sanomissa..itselläni lähisukulainen kuuluu kestävyyslajien (hiihdon ja kestäyysjuoksun) "sisäpiiriin" ja voi sanoa Myllylän juopottelun olleen ns julkinen salaisuus miehen uran ajan.

 

[ms.qvist]

Suomessa dopingin käyttöä hankaloittaa myös se, että täällä eivät dopingviranomaiset ja urheilijat muodosta samanlaista epäpyhää allianssia kuin jossain toisaalla. Täällä painetaan kissa ja hiiri-leikkiä verenmaku suussa, kun taas esim. USA:ssa ei harjoituskaudella testata. Voimme miettiä minkälaisen edun saa se kaveri, joka saa aineiden avustuksella treenata huoletta puolet vuodesta.

Tässä kohdin suomalaiset antavat melkoista tasoitusta useimmille muille maille, siinä missä suomalaiset urheilujohtajat ja antidopingtyöntekijät kirkasotsaisesti puhuvat puhtaan urheilun puolesta ja toteuttavat myös tätä todellisuudessa, monien muiden maiden kohdalla puheet ovat puheita ja vastaavasti teot tekoja ja ne eivät välttämättä kohtaa todellisuudessa. Voidaan puhua urheilujohdon taholla reilusta meiningistä mutta todellisuudessa kulisseissa tehdään voimakasta työtä dopinginkäytön eteen ja parhaimmillazan (toisten mielestä pahimmillaan) tähän työhön osallistuvat myös antidopingintyöntekijät jotka informoivat urheilijoita mahdollisista testeistä sekä myös lääkekombinaatioista joita kannattaa käyttää jotta hyöty olisi paras mahdollinen urheilusuoritusten kannalta.

Muistuu vaan mieleen eräs "suomalainen" kymmenottelija jonka isä kirosi suomalaiset dopingintyöntekijät ja urheilujohtajat idiooteiksi kun eivät harrastaneet riittävää yhteistyötä urheilijoiden kanssa vaan vetivät kaiken aikaa mattoa pois jalkojen alta vaikka samalla kuitenkin urheilujohtajat esittivät "vaatimuksia" menestymisestä ja mitalisaaliista arvokisoissa.

vlad.

 

[siffa]

Siffalle muuten kiitokset loistavasta Sportacus-parodiasta, vai?

Nyt tuli minulle liian vaikea sana. Voisitko hieman selvittää, mitä on Sportacus-parodia? Ei ole tullut ennen tälläistä termiä vastaan. Palataan sitten dopingasioihin, mikäli siellä Sportacus-parodiaa esiintyy. Vai liittyykö tuo parodian laji alkoholismista kirjoittamiini teksteihin? Vai kenties siihen, että totesin (todistin) Mika Myllylän olleen lopun perin lahjoiltaan aivan tavallisten suomalaisten kärkihiihtäjien tasoa?

 

[Mace]

Täällä unohdetaan se, että niin Mika Myllylä kuin Jari Isometsäkin saivat täyden mahdollisuuden nousta takaisin Suomen hiihtomaajoukkueeseen kärsittyään dopingrangaistuksensa. He eivät pärjänneet nykyisille Suomen arvokisahiihtäjille, vaikka satsasivat harjoitteluun sillä pitäen, että olisivat nousseet takaisin maailman huipulle. Kattilakoski, Jauhojärvi, Similä, Ohtonen ja kumppanit olivat vaan sen verran kovempia hiihtäjiä, että karpaasien oli tunnustettava tosiasiat.
Myllylähän oli tunnettu siitä, että hän toimi itse itsensä valmentajana, joten valmennusmenetelmistä eikä -tiedosta menestymättömyys jäänyt kiinni.

Koska mainitsit todistaneesi Myllylän "lahjakkuudellisen tasavertaisuuden" suomalaisiin nykyhiihtäjiin verrattuna, yritän hiukan avata tuota yllä olevaa tekstiäsi.

Itse en ensiksikään ole lainkaan varma, että kuinka todellinen tuo Myllylän "paluuyritys" oli: oliko siinä taustalla todellinen halu palata huipulle, vai oliko se enemmänkin ison osan elämästään huippu-urheilulle uhranneen miehen hiihtelyä. Minä en usko, että Myllylä treenasi kärynsä jälkeen enää sillä intensiteetillä, jolla hän tiettävästi huippuvuosinaan harjoitteli. Enkä usko myöskään itseluottamuksen olleen enää huipputasolla. Uskoiko mies itsekään paluuseen huipulle, ja mitä katsojat hänestä ajattelisivat, vaikka huipulle palaisikin?

Oletetaan kuitenkin, että Myllylä treenasi aivan yhtä hyvin kuin aiemminkin, mutta ei vain enää onnistunut nousemaan huipulle. Sinä siis esitit, että tämä johtui siitä, ettei hän ole lahjoiltaan sen kummempi kuin suomalaiset nykyhiihtäjätkään. Tuosta väitteestä minun mieleeni nousee muutamia ajatuksia:

1) Hiihdon taso maailmalla on noussut käsittämättömän paljon muutamassa vuodessa, koska lahjoiltaan Myllylän tasoiset suomalaishiihtäjät eivät enää yllä voittoihin. Enkä tarkoita tasonnousulla (pelkästään) huipun leventymistä, vaan sitä, että terävin kärki on nyt yksinkertaisesti parempi kuin Myllylän aikana. Nykyajan huiput siis kepittäisivät Myllylän ja Dählien.

2) Myllylä hallitsi lajiaan dopingin avulla. Tähän liittyy tietysti lapsenmielinen oletus siitä, että muut huiput eivät vippaskonsteja käyttäneet tai sitten heidän konstinsa olivat jostain syystä helvetin paljon tehottomampia.

3) Suomalaisten nykyhiihtäjien harjoittelussa on jotain pahasti pielessä, koska Myllylän lahjoilla varustetut kaverit eivät onnistu kipuamaan maailman terävimpään kärkeen.

4) Suomalaiset eivät käytä kiellettyjä aineita ja eivät siksi pärjää dopingia käyttäville huippuhiihtäjille.

Itse tarjoan tuohon vielä sitten sitä lisävaihtoehtoa, että Myllylä tosiaankin oli suomalaisia nykyhiihtäjiä lahjakkaampi kaveri, ja kun sen yhdistää kovaan ja "lisäaineilla" vauhditettuun treeniin, tulokset ovat nähdynlaisia.

Minun mielestäni tuo siteeraamani siffan kirjoitus tarjoaa Myllylän lahjakkuuteen vain yhden, varsin puutteellisen näkövinkkelin. Sen vuoksi en koe sen olevan todiste yhtään mistään. Ei minulla tosin itsellänikään ole mitään sen kummempia "todisteita" Myllylän lahjakkuudesta, ellei mahtavaa menestystä katsota tässä tapauksessa poikkeukselliseksi lahjakkuuden osoitukseksi. Jokainen saa kuitenkin pohtia asiaa ja muodostaa oman mielipiteensä. Näin olen itsekin tehnyt.

 

[hannes_ko]

Pisti vihaksi lukea tänään Ilta-Sanomia. Siksi, että Pekka Holopainen kertoi yhden syyn sille, miksi Mika Myllylä oli aina heikko viestihiihtäjä. Ennen Naganon viestiä oli juhlittu 30 km:n kultaa hartaasti.

Olin aina pro Jari Isometsä, ja suhteessa Myllylään olen edelleen. Jari oli aina viesteissä parhaimmillaan, ja se henkilökohtaisen menestyksen metsästäminen hiukan sohlaavalla tyylillä oli sympaattista. Ramsaun kisojen aikana 1999 yritin huutaa Isometsää takaa-ajon pronssille. Ei riittänyt, kymmenyksistä jäi kiinni. Myllylän kolme kultaa ja hopea olivat leipää, Isometsän mitali olisi ollut edam-juustoa päälle.

Mace tuossa ihmetteli, mikä on maailman taso tällä hetkellä hiihdossa. Ainakin yhden asian huomaa tilastoja tutkimalla. Kärki on tiivistynyt. Myllylä, Dählie, Smirnov, Ulvang, Prokurorov ja Fauner jakoivat suurimman osan 1990-luvun mitaleista keskenään. Erot olivat nykymittapuun mukaan huimat. Mitalistit painelivat minuuttikaupalle kovempaa kuin kympin sakkiin tähtäävät.

Nykysin kahta perättäistä sijaa erottaa harvoin yli viisi sekuntia.

 

[ms.qvist]

Mace tuossa ihmetteli, mikä on maailman taso tällä hetkellä hiihdossa. Ainakin yhden asian huomaa tilastoja tutkimalla. Kärki on tiivistynyt. Myllylä, Dählie, Smirnov, Ulvang, Prokurorov ja Fauner jakoivat suurimman osan 1990-luvun mitaleista keskenään. Erot olivat nykymittapuun mukaan huimat. Mitalistit painelivat minuuttikaupalle kovempaa kuin kympin sakkiin tähtäävät.

Nykysin kahta perättäistä sijaa erottaa harvoin yli viisi sekuntia.

Tässä kohdin kannattaa myös muistaa se, että kärjen tiivistymiseen saattaa vaikuttaa hyvinkin paljon hiihdossa tapahtuneet muutokset eli perinteisen väliaikalähdön oheen on tullut yhteislähtö mikä varmasti osaltaan aiheuttaa sen, että erot kärjessä ovat tiivistyneet - ei yhteislähtö varmasti kaikkea muutosta selvitä mutta suuren osan muutoksista mitä suurimmalla todennäköisyydellä. Ainakin mitä seurasin Torinon miesten 50 km hiihtoa niin yhteislähtö sai suurtelta osalta aikaan sen, että eroja ei syntynyt kärjen osalta juurikaan, joukko pysyi hyvin tiiviinä kärjen osalta aina 48 kilometriin saakka ja senkin jälkeen pieni osa kärkiryhmästä pysyi kasassa aivan maalisuoralle saakka. Ennen tällainen ei ollut mahdollista vaan 50 km hiihdossa syntyi suuriakin eroja viimeisetään viimeisen kympin aikana.

vlad.

 

[scholl]

Yksi syy tiivistymiseen on sekin, että yhä enemmän maita on tullut mukaan hiihtourheiluun ja ennenkaikkea hiihtäjät ovat erikoistuneet enemmän kuin ennen. Ja kun ei kaikkia matkoja oteta välttämättä tosissaan tai ei keskitytä niihin kunnolla niin silloin voitot ja mitalit jakautuvat laajemmalle. Tottakai yhteislähdötkin vaikuttavat, sillä jos homma jää isolla porukalla loppukirin varaan niin se ei välttämättä ole se vahvin tai kovimmassa kunnossa oleva hiihtäjä joka voittaa.

 

[siffa]

Mace tuossa ihmetteli, mikä on maailman taso tällä hetkellä hiihdossa. Ainakin yhden asian huomaa tilastoja tutkimalla. Kärki on tiivistynyt. Myllylä, Dählie, Smirnov, Ulvang, Prokurorov ja Fauner jakoivat suurimman osan 1990-luvun mitaleista keskenään. Erot olivat nykymittapuun mukaan huimat. Mitalistit painelivat minuuttikaupalle kovempaa kuin kympin sakkiin tähtäävät.

Nykysin kahta perättäistä sijaa erottaa harvoin yli viisi sekuntia.

Saatiinhan tänne kunnon dopingkeskustelu käyntiin. Olen yrittänyt viritellä sitä muilla keskustelupalstoilla, mutta en ole onnistunut saamaan kiinnostusta kirjoituksiani kohtaan.
Helsingin Sanomat kirjoitti 17.10.1996 ansiokkaan kirjoituksen urheilusivullaan otsikolla: "Hiihtäjillä hurjia veriarvoja" ja alaotsikkona: "Suomalaiset ehdottavat kilpailuihin hemoglobiiniarvoja".
FIS oli analysoinut verinäytteistä ainakin Lahden MM-kisoista (1989) lähtien tärkeimmissä hiihtokisoissa hiihtäjien hemoglobiiniarvot. FIS:n lääketieteellisen valiokunnan suomalaisjäsen Tapio Videman sanoi tuolloin: "Hemoglobiiniarvot ovat nousseet viime vuosina jyrkästi ja niiden normaalijakauma on muuttunut kaksihuippuiseksi. Tähän ei ole mitään lääketieteen tuntemaa luonnollista syytä, eli veren manipulointia tapahtuu."
FIS julkaisi tilaston siitä, miten hiihtäjien hemoglobiiniarvot olivat kehittyneet:
- Lahden kisoissa 1989 miesten max hemoglobiiniarvo oli 165 ja keskiarvo 148, naisten korkein arvo oli 148
- 1996 tehdyissä mittauksissa miesten max arvo oli 220 ja keskiarvo 171, miehistä 10 %:lla arvot olivat rajoissa 185-220, naisten max arvo oli 198

Kuten hannes_ko kirjoittaa niin nuo 1990-luvun huippuhiihtäjät eli mitalimiehet painelivat minuuttikaupalla nopeampaa kuin ne, jotka olivat kymmenen sakissa. Hemoglobiiniarvojen lääketieteellisesti luonnoton kaksihuippuinen jakauma kertoo siitä, että vain harvoilla huippuhiihtäjillä olivat sellaiset olosuhteet, että hemoglobiiniarvot voitiin nostaa hallitusti yli 200:n. Nämä hiihtäjät putsasivat mitalipöydät 1990-luvulla.
Epo oli vain yksi monista kielletyistä aineista, joita oli käytettävä, että pystyi siihen harjoitusrääkkiin, millä maailman huipulle mentiin. Kasvuhormoni, testosteroni ja nandroloni kuuluivat kaikkien huippujen ainearsenaaliin ja mitään ongelmaa dopingtestauksen kanssa ei näiden aineiden kanssa ollut.
Miksi sitten vain harvat pystyivät optimaaliseen kiellettyjen aineiden käyttöön? Selitys on siinä, että dopingtesteissä ei voitu paljastaa kasvuhormonin ja EPO:n käyttäjiä. Turvallisten, lääketeollisuuden valmistamien dopingaineiden hinta määräytyi markkinoilla niin korkeaksi, että niiden hankinta oli mahdollista vain harvoille urheilijoille.

Mika Myllylä oli viime vuoden Keravan SM-kisojen takaa-ajokisassa yhdeksäs jääden voittajalle yli neljä minuuttia. Myllylä oli jo luovuttanut eikä nähnyt itsellään olevan mahdollisuuksia taistella paikasta MM-kisoihin.
Jari Isometsä yritti täysillä päästä viime vuonna MM-kisoihin sekä vielä tänä vuonna Torinon olympiakisoihin, mutta hänen kykynsä eivät riittäneet pääsyyn näihin arvokisoihin. Isometsän ura huippuhiihtäjänä päättyi sanoihin:"Harjoittelin, kilpailin ja olin huippu-urheilija siihen saakka, kunnes Hiihtoliitto julkisti valintansa Torinoon."

 

[hannes_ko]

Saatiinhan tänne kunnon dopingkeskustelu käyntiin. Olen yrittänyt viritellä sitä muilla keskustelupalstoilla, mutta en ole onnistunut saamaan kiinnostusta kirjoituksiani kohtaan.

Katsoin, että olet rekisteröitynyt vuonna 2004. En tiedä seurasitko palstaa 2001 ja 2002 Lahden ja Salt Lake Cityn aikaan. Noina vuosina käytiin Suuri Moraalinen Dopingkeskustelu Suuren Isänmaallisen Sodan hengessä.

Näistä keskusteluista kuolleet on juuri ja juuri saatu haudattua. Keskuudessamme elää edelleen tuon ajan veteraaneja, jotka taistelivat kaikkein ankarimmissa ketjuissa, järeiden keskitysten keskellä suorittivat urotekoja.

Ymmärrettävästi nuo traumaattiset tapahtumat ovat jättäneet jälkensä. On selvää, että on asioita, joita ei ääneen mainita. Haavat nuo ei parane.

Seuraava sukupolvi ei ymmärrä, miksi isä murjottaa, eikä puhu. He nousevat kapinaan isiensä uskomuksia vastaan, ja pilkkaavat näiden arvoja. Kunnianpalautusta on jaksettava odottaa heidän lastensa aikaan asti.

Lyhyesti sanottuna: suhtaudun Jatkoaika.comissa suoritettavaan doping-keskusteluun edelleen suurella varauksella, sen verran sekavat muistot on noilta kiihkeiltä ajoilta. En ole jaksanut viestihistoriaani käydä niiltä ajoilta läpi, mutta kaunista katsottavaa se ei ole. Ehkä sitten joskus.

Ja vladille ja kumppaneille. En minä nyt sentään niin yksinkertainen ihminen ole, että en olisi ottanut huomioon yhteislähtöjä, heh. Väliaikalähdöissä ihan on havaittavissa kilpailun tasoittuminen.

 

[siffa]

Katsoin, että olet rekisteröitynyt vuonna 2004. En tiedä seurasitko palstaa 2001 ja 2002 Lahden ja Salt Lake Cityn aikaan. Noina vuosina käytiin Suuri Moraalinen Dopingkeskustelu Suuren Isänmaallisen Sodan hengessä.

Näistä keskusteluista kuolleet on juuri ja juuri saatu haudattua. Keskuudessamme elää edelleen tuon ajan veteraaneja, jotka taistelivat kaikkein ankarimmissa ketjuissa, järeiden keskitysten keskellä suorittivat urotekoja.

Tämä selvittääkin hiljaisuuden nyt, kun syntymäsijoiltani päin kotoisin olevan Myllylän traaginen elämäntilanne tuli julkiseksi.
Itse kävin kiivasta keskustelua dopingasioissa työelämän parissa. Huuto oli ajoittain hirveää, kun urheilun realistit ja idealistit ottivat sanallisesti yhteen.
Kiitos hannes_ko tästä asiaa valaisevasta historiikista. En ole lukenut noita teidän taisteluita. Voin vain arvata, että on käytetty mahdollisimman järeitä aseita vihollisen nujertamiseksi.

 

[ms.qvist]

Ja vladille ja kumppaneille. En minä nyt sentään niin yksinkertainen ihminen ole, että en olisi ottanut huomioon yhteislähtöjä, heh. Väliaikalähdöissä ihan on havaittavissa kilpailun tasoittuminen.

Siinä tapauksessa voidaan olettaa osan tasoittumisesta tosiaan johtuvan esim. schollin esille tuomasta syystä, etenkin siitä, että maita on tullut hiihdon kärkeen lisää. Itse jaksoin vielä 90-luvulla seurata aktiivisestikin hiihdon suurkisoja, 2000-luvulle tultaessa hiihto on menettänyt rajusti suosiotaan minulla mutta sen nyt kuitenkin olen itsekin pannut merkille, että siinä missä 90-luvulla hiihtoa hallittiin muutaman maan taholta, on nyt joukkoon tunkeutunut lisää maita - vielä 90-luvulla (näin muistelen) näissä nykyisin kärkeen rynnineissä maissa tehtiin voimakasta työtä hiihdon eteen. Tästä voidaan sitten summata ainakin sen verran, että jos ennen kärjessä taisteltiin muutamaan maan voimin niin nyt maita on likimain tuplaten enemmin jolloin kärkisijoilla pyöriviä hiihtäjiäkin on enemmin ts. 1+1=2 jolloin minuutin aika-skaalalle tunkeutuu enemmin hiihtäjiä kuin ennen jotenka hiuihtäjien erot kärjessäkin supistuvat automaattisesti.

Millaista on sitten kiellettyjen aineiden käyttö näissä uusissa huippumaissa? Itävalta on nyt omalla tavallaan joutunut kaikesta huolimatta epäiltyjen listalle, joutuvatko muut samalla tavalla? Millainen on rooli esim. antidopingtyöntekijöillä? Tekevätkö he yhteistyötä urheilijoiden kanssa vai toimivatko he samalla periaatteella kuin Suomessa jossa antidopingtyöntekijät todellakin tekevät (tai pyrkivät tekemään) dopingin vastaista työtä? Mielenkiintoista oli huomata Torinon aikaan kun tämä eräs venäläinen hiihtäjä (vai oliko nyt ampumahiihtäjä) kärähti niin sikäläinen antidopingtyöntekijä oli puolustamassa hiihtäjää ja piti tapahtunutta suurena katastrofina. Voiko vastaava tapahtua Suomessa? Ei näillä näkymin mutta entä muissa maissa?

En nyt vielä lähde viemään spekulointiani tämän pidemmälle koska seuraava askel on ulottaa keskustelu entistäkin syvällisemmin dopingin käyttöön huippu-urheilussa. Oma mielikuva minulla siitä on, osaltaan se on rakentunut omien kokemusteni ja henk.koht. lähteideni pohjalta.

vlad.

 

[Vekurinen]

Ei täällä porata mitään, ei kuulu tapoihini tähän aikaan yöstä.

Voisin sanoa, että tässä tapauksessa moni haaskalle hakeutuva haluaa tuntea moraalista ylemmyyttä Myllylää kohtaan - olipa se sitten tiedostettua tai tiedostamatonta toimintaa itse kirjoittajalta.


vlad.

Moraalista ylemmyyttä? Kyllä täytyy asioiden aika heikosti asioiden olevan, jos Myllylä on se henkilö, johon itseään vertaa.

Mihin porukkaan Sinä, Vekurinen, kuulut?

Minä kuulun siihen porukkaan, joka on ollut kinnostunut hiihtourheilusta korkeintaan pintapuolisella tasolla, ja joka pitää ja on aina pitänyt
(i) Myllylän "testamenttia",
(ii) tekopyhyyttä ja
(iii) kärähtämisen jälkeistä itkua
pateettisena ja oksettavana.

 

[Vekurinen]

OT:


Lisäksi alkoholismi ON aivan oikea lääketieteen tunnistama sairaus, joka määritellään :Alkoholismilla tarkoitetaan alkoholin pakonomaista runsasta käyttöä, johon liittyy taipumus annostuksen suurentamiseen.

Vielä OT:a sen verran, että lääkäreiden tautiluokituksista (vai mikä se nyt sitten onkaan) kyllä löytyy alkoholismi. Toinen puoli asiaa on se, että esim. lainsäädännössä alkoholismi harvemmin rinnastetaan muihin sairauksiin, on siis kuitenkin usein lähdetty siitä, että alköholismissa on aina jonkinlainen "itse aiheutettu" elementti. Tiedä häntä, taitaa olla ikuisuuskysymys.

 

[ms.qvist]

Minä kuulun siihen porukkaan, joka on ollut kinnostunut hiihtourheilusta korkeintaan pintapuolisella tasolla, ja joka pitää ja on aina pitänyt
(i) Myllylän "testamenttia",
(ii) tekopyhyyttä ja
(iii) kärähtämisen jälkeistä itkua
pateettisena ja oksettavana.

Joko unohdit tai kiersit olennaisen asian, tärkeää ei ole minun katsontakannalta se kuinka Myllylä toimii tapauksen jälkeen, siitä seikasta en ole kiinnostunut koska minua ei yksinkertaisesti kiinnosta moinen roskasankojournalismi eikä asioiden tonkiminen (faktat saa ja pitää esittää mutta kaikki muu on epäolennaista) vaan tärkeää on kuinka Myllylään on suhtautunut urheilu-uran aikana vs. uran jälkeen. Jos uran aikana taputtelee selkään ja kehuu maasta taivaaseen ja käryn käydessä potkii alimpaan helvettiin niin täytyy sanoa, että on melkoisen naivi näkemys huippu-urheilun maailmasta jos on elänyt siinä illuusiossa, että se kaikki menestys on tullut vain kaurapuuroa popsimalla. Eli asian voi kääntää hivenen toisin, jos urheilijan "moraali" on vinksallaan kun hän käyttää aineita pärjätäkseen niin ovatko katsojienkaan arvot sen paremmin kohdillaan jos he odottavat menestystä (samalla suurin osa tietää mitä se menestys vaatii) ja sitten kun menestyksen jälkeen tulee kiinni jääminen jolloin kaikki aiemmat saavutukset unohdetaan ja jäljelle jää vain tarve iskeä puukkoa tämän urheilijan selkään? Jos urheilijan kirjoittamat testamentit kiinnijäätyään tuntuvat ehkäpä korneilta niin yhtälailla katsoja, joka vaatii urheilijoilta jatkuvaa menestystä ja urheilijan jäätyä sitten kiinni aineista puukottaa tätä selkään, vaikuttaa minusta hurskastelijalta.

Siinä tapauksessa taasen ymmärrän Myllylään & co kohdistetun kritiikin paremmin jos on yleisestikin sitä mieltä, että huippu-urheilun (arvo)maailma on sairas ja siellä toimitaan moraalisesti arvelluttavalla tavalla eikä tämän tähden pidä huippu-urheilua millään muotoa esimerkillisenä toimintana, (tosin tässä tapauksessa herää kysymys, että mitä sellainen hlö tekee tällä palstalla). Tällaisen henkilön on mielestäni oikeutetumpaa tuomita Myllylä & co koska hänen arvomaailmansa sotii yleisestikin huippu-urheilua vastaan ja hän näkee sen piirteet sairaina kaikella tapaa.

Jos taasen haluat käydä keskustelua kanssani siitä kuinka Myllylä toimi kiinni jäämisensä jälkeen niin olen väärä henkilö tässä tapauksessa, en kiinnittänyt tuolloin jälkipyykkiin juurikaan huomiota. Tämän ketjun perusteella voin päätellä, että Myllylän toiminnassa on tuolloin ollut huomauttamista, joku voisi sanoa ettei mies vastannut teoistaan suoraselkäisesti, mutta tapahtuneesta on jo vuosia joten antaisin asian olla koska kaikkiaan näyttää siltä, että tällä hetkellä "potkitaan" miestä joka tarvitsee ennemminkin hoitoa kuin puukotusta.

vlad.

 

[Mats Bedö]

Jos uran aikana taputtelee selkään ja kehuu maasta taivaaseen ja käryn käydessä potkii alimpaan helvettiin niin täytyy sanoa, että on melkoisen naivi näkemys huippu-urheilun maailmasta jos on elänyt siinä illuusiossa, että se kaikki menestys on tullut vain kaurapuuroa popsimalla.

Ma ainakin pidatan itselleni oikeuden muuttaa kantaani Myllylan (ja muidenkin) suhteen siina kohdassa, kun jannu jaa housut kintussa kiinni vimosen paalle laskelmoidussa doping-skandaalissa.

Eli kylla, hurrasin Mikalle hanen hiihtaessa ennen kiinnijaamista. Ja kylla, vittuilen sen kun kerkian Mikalle (ja muille) siina kohtaa kun ne jaa epaurheilijamaisesta kaytoksesta ja HUIJAKSESTA kiinni. Jos jollain on tata jotain vastaan, niin olkoon.

Lopuksi Mikalle: loytyko se Jeesus sielta kosanderipullosta?

 

[hannes_ko]

Ma ainakin pidatan itselleni oikeuden muuttaa kantaani Myllylan (ja muidenkin) suhteen siina kohdassa, kun jannu jaa housut kintussa kiinni vimosen paalle laskelmoidussa doping-skandaalissa.

Eli kylla, hurrasin Mikalle hanen hiihtaessa ennen kiinnijaamista. Ja kylla, vittuilen sen kun kerkian Mikalle (ja muille) siina kohtaa kun ne jaa epaurheilijamaisesta kaytoksesta ja HUIJAKSESTA kiinni. Jos jollain on tata jotain vastaan, niin olkoon.

Lopuksi Mikalle: loytyko se Jeesus sielta kosanderipullosta?

Sinun suosikkijoukkueissasi lukee TML ja Portland TrailBlazers. Uskotko, että näissä joukkueissa ei ole myllylöitä?

Vaan liikkuuhan hiihdossa toki niin paljon kovemmat rahatkin kuin jääkiekossa ja koripallossa, että niitä houkutuksiakin on enemmän. Vai?

Tunnusta vain, että olet yksi niistä, jotka on laitettu kansakoulussa pakosta hiihtämään koulujenvälisiin, vaikka yhtään ei olisi tehnyt mieli. Isä voiteli liisterillä, vaikka oli pakkaskeli ja loppuikä pitää kuluttaa katkerana.