It's not OK to be a gay!
Oma mielipiteeni homoista ei ole muuttunut miksikään sitten 5. sivun; pidän heitä edelleen sairaina & oksettavina.
Kuitenkin, viime torstain baari-illan jälkeen, mukaan on tullut yksi tunteenlaji lisää -ex homofoobikosta tuli kertaheitolla homofobinen homojen
vihaaja. Ja tämän saivat aikaan hinttarit itse.
Viestin lähetti vlad
Erityisesti minua kiinnostaa se miksi homofoobikot pelkäävät ja kammoksuvat homoja kun kyseinen kohderyhmä ei kuitenkaan millään muotoa ole (poikkeustapauksia lukuunottamatta) tyrkyttämässä omaa elämäntapaansa näille homofoobikoille
Semmosta.
Näitä poikkeustapauksia on omalle(kin) kohdalle sattunut niin paljon, että puheet poikkeustapauksista voit kyllä työntää sinne, mihin ei normaalilla miehellä sisään mitään menekään. Kuten sanoin, viime torstai oli viimenen pisara.
Case 1: Oltiin parin kaverin kanssa paikallisessa ottamassa muutamaa bisseä ystäväni syntymäpäivän kunniaksi. Muiden ollessa kusella/baaritiskillä, istuin synttärisankarin kanssa pöydässämme vierekkäin, kun paikalle hoiperteli aivan tavallisen näköinen, n. 30-vuotias jannu. Karua totuutta "miehen" todellisesta minästä tietämättäni, toivotin jätkän tervetulleeksi seuraamme.
Siinä sitä sitten juteltiin niitä näitä, kunnes tyypin jatkuva tuijotus alkoi pikkuhiljaa häiritsemään. Kysyin, että onko silmässäni kenties rähmää, kun koko ajan pitää kyylätä. Tähän "mies" vastasi kysymyksellä -"Mitä Jussi Ahde tekee tällaisessa räkälässä?". Saatuani jätkän vakuuttuneeksi, etten ole Jussi Ahde, Brad Pitt, tai kukaan muukaan julkisuuden henkilö, tokaisi hän tyynenä: "Te taidatte olla homopari". Rauhallisena totesin miehelle olevani 100%:nen hetero, ja että nyt on kyllä tainnut tulla pieni erehdys. Perillehän tämä ei tälle kiimaiselle hinttarille mennyt, vaan tehostaakseen väitettään hän antoi pöydän alta jalallaan hellän tönäisyn haaroväliini. Nousin seisomaan, ja sanoin että nyt sä jätkä lähdet vetää.
Homo teki työtä käskettyä, mutta narikassa annettu lentopusu oli viimeinen niitti tämän eläimen arkkuun. Lähdin perään ja annoin pienellä kätöselläni opetuksen. Tietääpähän ainakin ensi kerralla ettei tästä jätkästä ole tanssikaveriksi -ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä.
Ja vielä tiedoksi JA:n homoille; opetushan ei ollut mikään neitimäinen litsari poskelle.
Case 2: Pian tapahtuman jälkeen jouduimme pilkun uhreiksi, ja kotimatka oli väistämätön tosiasia. Suuntasimme huterahkot askeleemme läheiselle taxiasemalle, jossa odottikin jo seuraava yllätys. Juuri edellisen homon aiheuttamista traumoista (lähinnä rystysilleni) toivuttuani, saapui asemalle noin nelikymppinen, kellonaikaan nähden suhteellisen pirteässä kunnossa ollut veikkonen.
Tämä miehen irvikuva istui viereeni, ja lähes ensimmäisiksi sanoikseen ilmoitti voivansa vaikka heti vetää housuni nilkkoihini, ja ottaa suihin. Ei helvetti, joko taas!? Yhtä homon kanssa kohtaamista viisaampana otin tällä kertaa luulot heti pois. Pomppasin pystyyn, ja annoin tämän luonnon-oikun kuulla kunniansa -sen enempää vittu, kuin saatana sanoja säästelemättä. Arvatkaas menikö perille? Joo ei. Kun hinttarin housuissa pullottava pikku vesseli on kohteensa valinnut, siitä ei olekaan ihan helppo karata. Kuten edellisessä casessa, oli tässäkin käsikirjoitus täysin sama. Homo jatkoi, yritti halailla, ja minä suutuin.
Myös tämä hinttari otti jalat alleen, mutta vanhana futarina, mies oli pian maassa. Turpiin tuli tällekin idiootille. Korkojen kera.
Hei JA:n homot! Kertokaas tietämättömälle, kuinka monta kertaa teidän pitää tulla baari-illan jälkeen naama veressä kotiin, ennenkuin ymmärrätte lopettaa viattomien ahdistelun? Uskonpa hyvinkin (tiedän) etten ole ensimmäinen, joka on joutunut näitä yhteiskunnan häpeäpilkkuja kurittamaan.
Kas noin, siinä oli vuodatukseni. Teidän vuoronne, suvaitsevaisuuden perikuvat :)