Liitynpä minäkin mielipiteineni tähän keskusteluun. Muistaakseni nimimerkki Black Adder jankutti, että homoiksi ei synnytä - niiksi tullaan, kasvetaan, muututaan. Juuri näin se meneekin, vaikkakaan tätä ei ole vielä aukottomasti todistettu, joten joudun kirjaamaan tuon väittämän BA:n tapaan mielipiteekseni. Kuitenkin on typerää ajatella, että homoksi muuttuminen tai kasvaminen vaatii homoseksuaalin lapsuudesta jonkin mieltä järkyttäneen trauman tai tapahtuman.
Homoseksuaalisuus on kiinni ajattelumaailmasta ja niistä mieltymyksistä, mitkä kehittyvät kun minäkuva alkaa viimeistään murrosiän jälkeen muotoutua yksilölle lopullisesti (tietenkin joillekin ei vielä silloinkaan). En suoraan osaa sanoa, minkä takia miestä alkaisi kiinnostamaan seksuaalisesti toinen mies, mutta tämä on oikeasti kuitenkin lopulta yksilöstä itsestään kiinni. Taustavaikuttajia toki on, kyllähän puhtaalla aivopesullakin pystyy parhaimmillaan saada ihmisen luulemaan mitä tahansa, mutta homoudessa kyse ei ole mistään vaikutuspiirien aivopesusta, paitsi tietenkin joissain todella marginaalitapauksissa. Jos ihminen kokee itsensä ja tätä kautta oman sukupuolensa 'kiihottavaksi', miksei hänestä voisi tulla tätä kautta homo. Olkoon tämä vaikka satojen psykologisten ja sosiaalisten suhteiden sattuma ja summa.
Täällä on esitetty pedofiliaa ja nekrofiliaa homouden rinnalle, koska ne eivät ole luonnollisia asioita. Paskat. Ihminen on syntynyt luonnosta ja seksinharrastaminen on luonnollista. Kuten täällä on todistettu, myös eläinkunnassa esiintyy homoutta (ja pedoa ja nekroa...). Pari vuosisataa ennen ajanlaskumme alkua ihmiset olivat yhtä viisaita kuin nykyäänkin. Nyt vain tietoisuutemme on kasvanut niistä ajoista. Kuitenkin tuolloin homouden ja pedofiilian harrastaminen oli yllättävän yleistä, eikä sitä paheksuttu. Aikakautena siis antiikki. Sikäli siis ymmärrän pedon ja nekron rinnastamista homouteen, tosin en luonnottomuutena vaan nimenomaan perversiona. Lapsiin kohdistuva perversio on nykyaikana tajuttu hälyyttäväksi - hyvä niin. Omaan sukupuoleen kohdistuvaa kiinnostusta on viime vuosina vuorostaan alettu uudelleen ymmärtämään, jopa jonkinlaisen trendi-ilmiön muodossa. Nyt vasta tulee oma mielipiteeni homoudesta: en kannata, en pidä normaalina, tajuan sen jollain tasolla, mutta tämä ei tarkoita, että ymmärtäisin (=hyväksyisin) sen täysin. Toki itsellänikin, helvetti, on perversioita, mutta en katso niitä niin radikaaleiksi, että minun pitäisi kerrata arvomaailmaani uudestaan (tämä äskeinen lause ei siis koskenut homoseksuaalisuutta vaan itseäni).
Mikäli maailman diktaattorina pyrkisin elitismiin ja hävittäisin ihmisiä planeetalta, kunnes jäljellä olisi vain suuri joukko 'yli-ihmisiä', homoseksuaalit eivät edes kuuluisi ongelmalistalleni, ainakaan siis homouden takia. He eivät häiritse elämääni millään tasolla yksilönä tai laumana, konkreettisesti tai henkisesti, en koe tarvetta purkaa aggressioitani heihin.
Näin.