Yritetäänpä pelastaa tästäkin järjellinen pointti. Tehtävän tekee mielenkiintoiseksi sen vaikeus... No, esim. konservatiiviset kristityt ovat sitä mieltä että homoseksuaalisuus on vapaaehtoinen valinta. Eli tavallaan rikollinen teko tai ainakin synti. Heille olisi tosi kova isku todistaa, että homoseksuaalisuus on synnynnäistä (mikä näyttää olevan aika vahvoilla oleva käsitys tällä hetkellä - joskin ympäristöllä on aivan varmasti myös vaikutusta). No, sitten on tämä Hamiltonin vähän kömpelöhkösti esittämä kanta, että homoseksuaalisuus voi toki olla synnynnäistä, mutta että se on silti tuomittavaa. Tässä yhteydessä looginen johtopäätös (tiedän, vähän vahva sana Hamiltonin tyyppisten muotoilujen suhteen, mutta kyllä sieltä on kuitenkin jonkinlaisen ajatuksen voi konstruoida) on se, että homoseksuaalisuus on lähinnä sairaus - todennäköisesti ei parannettavissa oleva. Eli kysymyksessä on joko inhottava synti tai inhottava sairaus (joskin perinteisesti ihmisiä ei tavata syyllistää sairauden tai geneettisen taipumuksen perusteella). No, sitten on laaja joukko ihmisiä, joihin minäkin lukeudun, jotka pitävät homoseksuaaleja aivan normaaleina ihmisinä ja joiden suuntautumisen määrittely on pitkälle kulttuurinen eikä pelkästään geneettinen funktio (mihin viittaa homoseksuaalisuuden monet ilmentymismuodot erilaisissa kulttuuripiireissä). Kukin voi toki valita leirinsä ja seuransa vapaasti - on ehkä valitettavaa, mutta en ainakaan itse jaksa kauheasti tehdä valistustyötä. On todella suuri sääli, että ihmiset jaksavat jokaisen emansipaation askeleen kohdalla tuulettaa näitä atavistisia ja primitiivisiä käsityksiään, mutta menetys on siis lähinnä heidän itsensä. Tietysti suuri joukko viattomia ihmisiä (kuuluen siis kaikkiin vähemmistöihin, ei vain seksuaalisiin) on kärsinyt ja kärsii tästä tyhmyydestä, mutta en itse usko, että siihen auttaa mikään muu kuin kulttuurinen ja moraalinen evoluutio, johon ei juuri yksilötasolla voi tietoisesti vaikuttaa. (Tiedän että aktivistit ovat kyllä tässä asiassa eri linjoilla...)