Mikä on sattunut fyysisesti ylivoimaisesti eniten?

[JoMe84]

On mennyt täälläkin polvilumpio pois paikoiltaan. Se oli vuonna 2003 armeijassa jalkapallopelissä.
Kipu oli jäätävä, muttei lähellekään niin paha kuin mitä se oli haimatulehduksessa.

 

[godspeed]

Eipä ole murtumia tai muita koskaan ollut, mutta kihti teki jalan ja käden niin kipeeks, etteivät kestäneet painoa tai mitään tekemistä YHTÄÄN. Vihloi kyllä pirusti.

 

[PataJaska]

Viisaudenhampaani oli päässyt siihen kuntoon, että se oli käytännössä pelkkää reikää. Eli siis sen koko se keskiosa, nimi taitaa olla kruunu, oli hajonnut. Näin ollen bakteerit olivat tietysti päässeet tulehduttamaan myös hampaan juuren ja juurikanavan.. kipu oli täysin infernaalinen, ja säteili tietysti päähän, leukaan ja kyseisen puolen käteen. Ja olikin hurjan näköinen kun hammaslääkäri poiston jälkeen näytti minulle sen hampaan. Reunat siinä olivat, ja keskellä sitten aikalailla tyhjää..

Noh, en ala nyt retostelemaan enempää, koska esimerkiksi noita mainittuja virtsakiviä minulla ei ole ollut..

 

[finnjewel]

Helpolta olen selvinnyt, ei murtumia eikä vastaavia kolhuja. Poikittain olleen viisaudenhampaan poisto ilman puudutusta lienee kivuliain. Kaksin käsin toinen jalka potilastuolin kaiteella nainen väänsi.

 

[Ilmari Ahde]

Virtsakivimiehiä näyttää muutama olevan. Se on kivuliasta, kolmesti mokoman vaivan kokenut. Ensimmäinen kerta oli pahin, olihan siinä hieman huono olo mutta sitten kun kipu lähti käyntiin, ei sitä olisi voinut uskoa että niin paljon voi sattua. Kuin hehkuvia kekäleiltä olisi lapattu päälle, en ole ennen kivun takia hikoillut kuin sika ja tärissyt kuin olisi palellut mahdottomasti.

 

[Surukuku]

Olen säästynyt isommilta loukkaantumisista, mutta aina sitä jotakin on sattunut.
Aikoinaan kesätöissä kunnalla olin mittaus-ja kartoitushommissa ja yhtenä hommana merkkasimme maastoon uutta kaava-aluetta vielä vanhoilla kunnon betonipyykeillä, joiden paino oli semmoiset 70-80 kiloa. Niitä traktorin lavalle lastatessa etusormeni jäi traktorin kauhan ja pyykin väliin.
Se ei ensin tuntunut tai näyttänyt oikein miltään, kun vetäisin rukkasen pois kädestä ja katsoin sitä. Sormi näytti päältäpäin vain vähän levinneeltä, mutta kun nostin sen silmieni tasolle näin, kuinka nahka alkoi käpristyä pois nivelen päältä ja verta alkoi tulla aika pirusti ja samalla kipukin alkoi tuntua ja voi veljet, kuinka se lopulta tuntuikin. Meinasin pyörtyä kivusta terveyskeskuksen ovelle, minne kaveri heitti minut, mutta kun pääsin pitkälleni hoitohuoneeseen jalat ylös, huimaus helpotti.
Tikkeja lääkäri nakutti sormeen alun toistakymmentä, kun nahka kuoriutui pois niin pitkältä matkalta ja osa tikeistä tietysti osui hermokanaviin sormen sivuilla. Oli muuten aika saatanan pitkä pariviikkoinen, minkä ajan noita tikkejä joutui pitämään ja niiden poisotto olisi ollut suorastaan surkuhupaisaa, jollei se olisi käynyt niin mielettömän kipeää.
Kaiken lisäksi mun parhaan kaverin äiti oli tk:ssa terveydenhoitajana ja ottamassa niitä pois. Hän oli sanonut kotona, ettei olekaan vuosiin kuullut niin helvetinmoista karjahdusta, mikä multa pääsi, kun hän pinseteillä tarttui sormen sivulla olevaan tikkiin. Tunne oli kuin olisi työntänyt sormensa pistorasiaan, joka samalla toimii giljotiinina.
Lopulta tikit saatiin pois, mutta sormi oli ihan jäykkä kuukausitolkulla ja verenkierto- sekä hermovaurioiden takia jäätyy pakkasella edelleen erittäin helposti.

 

[Simolainen]

Kaikenlaista on murtunu, paikattu jne, mutta kyllä täältäkin lähtee ääni virtsakiville.
En tiennyt, että niinkin mutkalle voi ihminen mennä auton etupenkillä, ku frendi vei sairaalaan.

Mutta tuossa puol vuotta sitten, poistettiin hammaskiveä jollain helvetin ”painepesurilla”, joka on korvannut sen rapsuttelun. Kyllä muuten sattu ikeniin niin, että vesi valu silmistä. Sanoinkin, että seuraavalla kerralla vedetään old schoolina.

 

[UnenNukkuja]

Minulla ei ole taustalla yhtään murtumia tai muita revähdyksiä. Olen joskus lentänyt pyörästäkin tangon yli, muttei kipuja tuntunut. Jopa näin naiselle menkkakivut oli melko siedettäviä.

Issias oli aika kivulias, mutta pahempia on tainnut olla 2v takaiset pääkivut. Nuo tuskastutti niin, etten seisomaan pystynyt. Särkylääkkeitä tuli kokeiltua melkein koko arsenaali (saattaa sisältää liioittelua). Onneksi löytyi oikea syy ja pikku operaatiolla tuo hoitui.

Jokin minussa siis oppinut sietämään kipua aika hyvin, tätä ihmetellyt monet lääkäritkin.

 

[Vide68]

Murtumia tai vastaavia ei ole kohalle sattunu mutta lonkkanivelen tulehdus oli kyllä semmosta paskaa ettei paremmasta väliä. Noin viikko sohvalla yhdessä ja samassa asennossa. Siihen aikaan olin vielä lapsi joten jompikumpi vanhemmista auttoi vessaan, muutapa ei siinä pystynyt tai haluttanut tehdä.

 

[cottonmouth]

Virtsakiviä oli minullakin kerran joskus reilut kaksikymppisenä ja kivun lisäksi tuo keissi on jäänyt mieleen yhtenä hämmentävimpänä tapauksena elonvuosilta.

Lamauttava kipu alkoi aamuyöstä ja vaikka tavallaan oli tarve virtsata, niin yhtään mitään ei tullut ulos. Aamulla Kouvostoliiton teekooseen ja ainoa apu oli käteen lyöty kusikuppi, johon pyydettiin antamaan virtsanäyte. No ei kai siinä, jotenkin sain pari tippaa luriteltua mukiin, kun pyytämättä ja yllättäen hepin päästä kopsahti astian pohjalle sellainen reilun hiekoitussepelin kokoinen virtsakivi ja heti perään aisaparinsa. Kyllähän se pahaa teki jälkikäteen miettiä miten nuo lohkareet olivat runnoutuneet virtsanjohtimien ja virtsaputken lävitse.

Muistan vieläkin, kun vaan toljotin itseäni suu auki näytteenottohuoneen peilistä tuon jälkeen. Kipu kaikkosi saman tien, mutta ajan sain kuitenkin lääkärille seuraavalle viikolle. Tämäkin oli sitten mielenkiintoinen reissu.

Lekuri siinä kertoili, että noita kiviä nyt voi tulla melkein kenelle vaan kun ikä ylittää 20 ja kysyi, että juonko paljon maitoa? No silloin join eli vastasin myöntävästi. Sitten tivattiin, että meneekös olutta miten? Siihen aikaan ei mennyt ja kerroin sen lääkärille, joka oli Kouvolassa ihan tunnettu uskovainen. Jamppa totesi yksi kantaan, että vähennä maidon juontia ja ala ottaa sopivasti keskiketterää, niin pysyvät kivet poissa.

Tätä elämänohjetta olen toteuttanutkin siitä lähtien ja kieltämättä Arkhimedeen valan vannonut mies oli oikeassa, eipä ole virtsakiviä sen jälkeen kertaakaan ollut! Harmittaa ainoastaan etten tajunnut kysyä Kela-korvausta lääkkeelle.

 

[Czescku]

Mutta tuossa puol vuotta sitten, poistettiin hammaskiveä jollain helvetin ”painepesurilla”, joka on korvannut sen rapsuttelun. Kyllä muuten sattu ikeniin niin, että vesi valu silmistä. Sanoinkin, että seuraavalla kerralla vedetään old schoolina.

Kun kerran 10v käy hammaslääkärissä (ja suuhygienistillä) niin tuo kyllä tuntuu aika "mukavalta". Viime syksynä lupasin kuitenkin hammaslääkärilleni että tulen tänä vuonna uudestaan niin ehkä tuo suuhygienistin suorittama puhdistusoperaatio ei tunnu enää niin pahalta.

Olen kyllä varsin hyvin säästynyt kivuliailta kokemuksilta. Olikohan se tippuri- vai mikä testi, joka terskan päästä otetaan ja se kyllä tuntui erittäin epämiellyttävältä.

Polvi mennyt sijoiltaan useamman kerran, mutta lähes aina kännissä eikä ole kipua pahemmin tuntunut. Eikä tuntunut miltään vaikka juhannuksen jälkeen itseni teloin ja pääsin ensimmäistä kertaa ambulanssiin paikattavaksi. Hyvä puudutus on kaiken A ja O.

Ehkä pahin kokemani kipu on tullut pahoista migreenikohtauksista. Onneksi äärimmäisen harvinaisia nykyään ylipäänsä, mutta nuorempana oli todella pahoja sellaisia.

 

[finnjewel]

Tunne oli kuin olisi työntänyt sormensa pistorasiaan, joka samalla toimii giljotiinina.

Giljotiini varmasti lisäisi kipua, mutta pelkkä sähköisku ei ole kivulias, vaikkakin melko säväyttävä kokemus.
Otin kerran kiinni eristämättömästä kuparijohdosta, jossa oli kiinni releellä toimiva vilkkulamppu. Onneksi oli se rele, sillä muuten olisin ehkä pysynyt siinä johdossa kiinni lopun ikääni...

 

[npc]

Yksi tilanne tulee mieleen, missä on kivun takia lähtenyt jalat alta. Kiekkokaukalossa joskus B-junnuiässä sain vastustajan (entinen joukkuekaveri, joka oli vaihtanut seuraa) mailasta alakautta kasseille. Äkkiä siinä tippui mies jäihin ja hetki piti keräillä. Ei muuten saanut edes jäähyä siitä tilanteesta, nykyäänhän siitä taitaisi lentää suoraan suihkuun.

Ei lennä suihkuun. Morley (Tappara) kilisettyli Grmanin (SaiPa) kasseja kun oli koko lätkäväen tietoisuudessa ettei Grman käytä syndejä siellä. Grman jäänpintaan kaksinkerroin ja Morley vaihtoon rintaa takoen.
- - - -
Virtsakatetrin asentaminen on itsessään viheliäinen toimenpide, mutta uskon noiden virtsakivien olevan 10-kertaa pahempi juttujen perusteella. Ja sappikivet ja mitä niitä nyt on.

 

[Surukuku]

Giljotiini varmasti lisäisi kipua, mutta pelkkä sähköisku ei ole kivulias, vaikkakin melko säväyttävä kokemus.
Otin kerran kiinni eristämättömästä kuparijohdosta, jossa oli kiinni releellä toimiva vilkkulamppu. Onneksi oli se rele, sillä muuten olisin ehkä pysynyt siinä johdossa kiinni lopun ikääni...

Kyllä se sähköiskulta tuntui ja siihen lisäksi kipuefekti. Ehkä tuntemusten aiheuttama säikähdys aiheutti mainitsemalla karjaisun, kun sormen kämmenpuolella olleet tikit lähtivät kuitenkin ihan nätisti.

 

[Everton]

Virtsakivimiehiä näyttää muutama olevan. Se on kivuliasta, kolmesti mokoman vaivan kokenut. Ensimmäinen kerta oli pahin, olihan siinä hieman huono olo mutta sitten kun kipu lähti käyntiin, ei sitä olisi voinut uskoa että niin paljon voi sattua. Kuin hehkuvia kekäleiltä olisi lapattu päälle, en ole ennen kivun takia hikoillut kuin sika ja tärissyt kuin olisi palellut mahdottomasti.

Liityn joukkoon. Ekassa kerrassa kivun lisäksi pahinta se, että ei tiedä yhtään, että mistä tuo kipu johtuu. Mulla kun tuli ensimmäisen kerran, niin heräsin yöllä vatsakipuun. Oli tullut syötyä illalla rasvainen lihapiirakka KooKoon pelissä tyhjään mahaan, joten ajattelin, että josko se olisi vaan normaalia ärtsympää närästystä.

Nousin sitten juomaan ja tupakille, siellä parvekkeella meni sitten jalat alta. Puoliso tietenkin justiinsa silloin yövuorossa, joten yritin sitten ryömiä ja möngertää takaisin sisään ja pääsin lopulta puhelimen ääreenkin. Mielessä oli vaan, että nyt on varmaan umpisuoli puhjennut, ja soitin sitten puolisolle, että missä päin se umpisuoli mahtaakaan olla. No, ei voi olla umpisuoli, joten koitan sinnitellä ja katsotaan sitten aamulla mitä tehdään.

Sairaalanmäellehän se oli sitten lähdettävä päivystykseen sunnuntaiaamuna. Mun reissu ei ollut kuitenkaan läheskään yhtä onnistunut kuin jäsen @cottonmouthilla. Pitkä jonotus ensin käytävällä ja sen jälkeen armoton jankkaus siitä, että mitä huimausaineita olen nauttinut. Oltiin jo siinä vaiheessa hoksattu potentiaalinen diagnoosi itse, kun selvisi että isosiskolla oli ollut kiviä samanikäisenä. Pikaisesti paikalla piipahtaneen lääkärin mukaan ei ole kuitenkaan näin nuorella mahdollista.

Verikokeen taisivat ottaa ja sitten persauksiin iskettiin sellainen piikki, että kivut katosivat, mutta samalla lensi kyllä laattakin. Sitten lähettivät kotiin ja kehottivat menemään terveyskeskukseen, jos oireet jatkuvat. No, sairaalasta pääsi ulos ja autolle ihan kivasti omin jaloin, mutta heti auton täristäessä alamäessä kivut alkoivat uudestaan.

Koitin sitten sinnitellä pari päivää, mutta pakko oli lopulta lähteä terveyskeskukseen. Taas odoteltiin päivystyksessä, joka oli tupaten täynnä. Joku mummo antoi lopulta istumapaikkansa, kun sääli minua niin kovasti, toinen puolestaan lähti etsimään henkilökuntaa ja paareja, kun en mä siinä tuolilla pystynyt istumaan. Löytyi sitten jotkut paarit, mihin pääsin makaamaan ja lopulta tuli vahvasti venäläisittäin puhunut lääkäri sättimään, että mitä mä siellä terveyskeskuksessa teen, sairaalaan olisi pitänyt mennä.

No, sitten mentiin ambulanssikyydillä sairaalaan, pääsin osastolle jossa myös selvitettiin, että kyse on hyvin todennäköisesti kivistä, mitä oltiin itse alusta asti arveltukin. Varjoainekuvauksiin en halunnut, mutta sain hyvät lääkkeet ja niiden varassa kotiin nestetankkaukseen.

Seuraavan kerran kun kivet tulivat, niin en edes viitsinyt lähteä lääkäriin, kun tiesi jo että mistä on kyse. Litalginiä sattui olemaan, niin sitä vaan napaan, armotonta juomista ja kyllä se sitten lopulta helpotti. En kyllä jaksanut edes pissiä mihinkään siivilään tai kuunnella posliinin kolinaa, kyllä sen sitten huomasi kun kipu helpotti.

Ohjeet on sikäli vähän ristiriitaisia, että olut sinällään kuuluu aineisiin, jotka edesauttavat kivien muodostumista. Sen sijaan akuutissa tilanteessa lääkärit ovat jopa suositelleet ykkösoluen kittaamista, se kun pistää pissattamaan.

Äitini sanoi kanssa, että lapsien synnyttäminen ei ole ollut mitään verrattuna virtsakiviin.

 

[WarWas]

Liityn joukkoon. Ekassa kerrassa kivun lisäksi pahinta se, että ei tiedä yhtään, että mistä tuo kipu johtuu.

Uskoisin, että kivun kestää paljon helpommin kun tietää mistä se johtuu. Itelleni pahin on hammassärky keskellä yötä ja korkillinen vettä purskuttamiseen auttoi mitä sit vedin puolikkaan ämpärin verran kunnes helppas.

P.S. Jollei tietäisi, että suonenveto loppuu nopeasti niin voisi olla paljon kivuliaampi.

 

[Krepo]

Reisiluu meni nuoruudessa katkipoikki. Toistaiseksi selkeästi kivuliain tapahtuma Itselläni, joka on vastaan tullut. Helkkarin pitkä ja tylsä aika tuli oltua vedossa tuon takia. Hyvin muistan kun piti opetella kävelemään uudestaan. Tai lähinnä uskaltamaan varata painoa jalalle.

Kiviä en ole itse kokenut ja toivottavasti tuolta välttyisi.

 

[heketsu88]

Olen säästynyt melko vähiltä kivuilta. Kaksi on kumminkin jäänyt mieleen. Ensimmäinen tapahtui ollessani 7-8-vuotias, kun potkaisin sisällä pienestä pallosta ohi ja oikean jalkani pikkuvarvas osui huoneen oven karmiin. Itkuhan siinä pääsi ja pikkuvarpaan luu todettiin sitten sairaalassa murtuneeksi. En muista, että kuinka kauan jouduin pitämään kipsiä jalassa ja kävelemään oikealla jalalla kantapään turvin.

Toinen kipu sitten tapahtui lentopallo-ottelussa. Hyppäsin verkolta iskulyöntiä varten ja tulin alas maahan oikean jalan ollessa kallellaan vasemmalle. Pelkäsin, että menikö se nilkka nyt vihdoin rikki (minulla on siis monta kertaa meinannut mennä nilkka, mutta olen säästynyt). Kuitenkin kipu meni pois ja nilkka ei ollut vääntynyt, mutta kyllä se kipu tuntui.

 

[kyyninen]

Olen hyvin varovainen, oikeastaan ylivarovainen, että ei mitään kummempia ole tapahtunut. Kovimmat kivut ovat olleet muutama vähän kovempi rapula päänsärky. Joitakin lihasvenähdyksiä on ollut, mutta se pahin kipu on nopea ja viiltävä, joten kestoltaan se pahin kipu on muutaman sekunnin luokkaa.

 

[hooceebruins]

Kissanpurema akillesjänteeseen, josta lähti todella kivulias tulehdus koko jalkaan ja samalla jalkaan tuli hermovaurio.

 

[Ollakseni]

Jalanpidennys. Oli mukavat pari kuukautta ja lääkitys oli kohdillaan. Nukkumaan ei pystynyt kuin pätkittäin sen jälkeen kun opiaatteja ei enää saanut.

 

[hege]

Haimatulehdus systostaatin sivuoireita oli kivulias kokemus ja pelottava oli kun ilmeisesti joku bakteeritulehdus meni vereen ja ihan muun syyn takia olin käynyt verikokeessa ja soittivat sitten sieltä (olo oli ihan ok siinä kohtaa) että valkosolujen määrä on noin niin kuin aika vähäinen ja viitsitkö alkaa raahautua kohti Meilahtea kun vointi voi heiketä äkkiä.
No minä hyppäsin Tampereelta junaan ja kohti meikkua, matka meni ihan ok ja ilmoittautuminen myös. Sitten kun odotteli jotain verikokeita ja keuhkokuvaa niin kunnon kuume iski ja sellainen vapina ettei tuolilla pysynyt. Kipupiikkiä kehiin ja kuumetta laskevaa niin sai testit tehtyä ja hetki meni niin suoraan eristykseen. Ensimmäisestä 36 tunnista ei oikein mitään mielikuvia, mutta sitten kun laitettiin valkosoluplasmaa tms niin olo kyllä alkoi paranemaan vähitellen. Eristyksessä meni ehkä 4 tai 5 päivää kunnes valkosoluarvot oli ok.

 

[Frankie]

Oikean jalan osteotomia, jossa oikean jalan reisiluu ”sahattiin” poikki, jotta jalan asento voitiin muuttaa polven eri rustopintaa kuluttavaksi. Lääkitys oli sen verran hurja, että melkoisen pölyissä meni ensimmäinen vuorokausi. Minulla meni leikkaus vielä omakustanteisesti yksityisellä niin kotiuduin jo leikkauspäivän iltana. Siihen aikaan olin vielä poikamies niin porukoille kotihoitoon menin sitten muutamaksi yöksi. Kivun on oltava ollut valtava, koska muistan heränneeni ensimmäisenä yönä kipuun opiaattipölyissä ja sanoneeni äidilleni, että nyt on pakko saada lisää opiaatteja. Ottaen huomioon lääkityksen niin tuo kipu varmasti ollut se itselleni kovin vaikka sitä oli jo keinotekoisesti lievitetty. Koska vihaan sitä oloa, mikä opiaateista tulee seuraavana päivänä niin minulle riitti tuo yksi yö ja seuraavat yöt sitten kärvisteltiin. Melko nopeasti toipuminen lähti käyntiin ja pahimmat kivut loppuivat. Siitä kiitos vanhemmilleni, jotka jaksoivat tehdä kaiken sairaalan kotihoito-ohjeiden mukaan. Tällä sitten vältettiin keinolumpio todennäköisesti loppuelämäksi ja muistoina ainoastaan iso arpi sekä tunnoton alue reisiluun päässä, koska ”sahaaminen” luonnollisesti meni kaikkien hermojen ja rustojen läpi luuhun.

 

[Grainger]

Välilevyn pullistuma. Se raastava hermokipu jalassa, ihanaa. Nukkua pystyi tunnin kerrallaan ja tämä akti tapahtui luonnollisesti saunassa, koska ainoastaan lauteet olivat riittävän kova makuualusta.

Hienoja muistoja.

 

[Vino]

Minulle ei ole sattunut mitään. Tähän mennessä kuitenkin kaikista eniten on sattunut kummin (iskän veli) kuolema, tai kun sain puhelinsoiton siitä. Silloin koko kroppa reagoi, eikä ikinä ole sattunut niin paljon. Ihan kun joku olis lyönyt koko kropan läpi eikä koskaan aikasemmin ole tuntunut siltä eikä sen jälkeen. Kai se oli joku shokki tms. Ihan kauheesti sillon kuitenkin sattui.