Ihan omilla luvuillaan pyörivät nämä. Viime vuoden finaali oli TSN:n kaikkien aikojen katsotuin ohjelma, sen keskimääräinen katsojamäärä yhdessä ranskankielisen lähetyksen kanssa oli 6,88 miljoonaa (lähde). HNIC teki lokakuussa oman ennätyksensä Toronto-Ottawa-pelissä, jota katsoi keskimäärin 2,36 miljoona ihmistä (lähde).Näin tyhmänä kysymyksenä, että kuinka iso diili?
Eli mitkä ovat esimerkiksi katsojaluvut verrattuna HNIC:n Toronto-Montreal-mittelöön tai yleensä kanadalaisten joukkueiden keskinäisiin matseihin verrattuna? Toki pelipaikkakunnilla vetävät kotijoukkueen peleissä hallit täyteen, mutta minkälainen on kiinnostus noin yleisesti ns. tavisten parissa?
Hyvä avaus ja perustelut on helppo allekirjoittaa.Mä ainakin suhtaudun paljon suuremmalla mielenkiinnolla näihin junnukisoihin kuin kevään Skoda-vääntöihin. Kyllä niitä kevään kisojakin tulee jonkin verran silmäiltyä, mutta ei niihin oikein kunnolla syty kuin korkeintaan välierävaiheessa jos Suomi on vielä mukana. WJC on kova juttu alusta loppuun. Tässä keskeisimmät syyt:
On myös olemassa vaihtoehto, että niitä kevätkarnevaaleja ei pidä mollata, vaan ne eivät yksinkertaisesti sytytä niin paljoa. Olen ollut sitä mieltä jo viimeistään Suomessa pelatuista vuoden 1998 junnukisoista lähtien, eikä silloin vielä ollut edes Jatkoaikaa tai muuta hifistelyväylää. Ymmärrän toki, että joillekin ne jokakeväiset kaljanhuuruiset karnevaalit Karjalalippis, hassu hattu, mäyräkoira tai sinivalkoinen peruukki päässä on se kovin juttu, eikä siinä mitään. Jokaiselle jotakin.Vähän vaikuttaa siltä, että tämänkin palstan jääkiekkoelitistien pitää mollata aikuisten MM-kisoja, koska ne ovat Suomessa koko kansan mainstream-kevätkarnevaalit.
Mihin hehkutuksiin?Eiköhän suomalaiset ole jo 2011 luvulla pääseet suurimmaksi osaksi eroon siitä ajattelusta mitä muualla meistä ajatellaan mutta pointtini oli se, että voisi vähän saada suhteellisuuden tajua näihin hehkutuksiin.
Vuodesta 1998 lähtien on pelattu viidet kisat parhailla pelaajilla, ja Suomi on ollut mitaleilla neljä kertaa. Kanadalla on näistä kolme kultaa, mutta sitä lukuunottamatta Suomen ei todellakaan tarvitse hävetä kenenkään rinnalla. Ruotsilla esim. on se yksi kulta ja neljä (!) puolivälierätappiota. Varmasti suomalaiset vaihtaisivat pari pronssia siihen kultaan koska tahansa, mutta jos objektiivisesti katsotaan isoa kuvaa, niin ei ole mitään perusteita, miksi Ruotsi olisi Suomea edellä maajoukkuetason jääkiekossa. Olet siis väärässä.Kyllähän jokainen vähänkin jääkiekosta tietävä tajuaa, että Ruotsi on Suomea parempi jääkiekossa vaikka MM-finaalin hävisikin. Dilemma onkin siinä, että jos molemmat saisivat parhaat pelaajat ja kisat olisivat aikuisten oikeasti MM-kisat niin Ruotsi pyyhkisi Suomella jäätä aivan kuten nuorten kisoissakin! Piste.
Eiköhän suomalaiset ole jo 2011 luvulla pääseet suurimmaksi osaksi eroon siitä ajattelusta mitä muualla meistä ajatellaan mutta pointtini oli se, että voisi vähän saada suhteellisuuden tajua näihin hehkutuksiin. Kyllähän jokainen vähänkin jääkiekosta tietävä tajuaa, että Ruotsi on Suomea parempi jääkiekossa vaikka MM-finaalin hävisikin. Dilemma onkin siinä, että jos molemmat saisivat parhaat pelaajat ja kisat olisivat aikuisten oikeasti MM-kisat niin Ruotsi pyyhkisi Suomella jäätä aivan kuten nuorten kisoissakin! Piste.
Oma ääneni meni miesten kisoille. Olkoonkin, että Amerikan puolella kisoja ei niinkään arvosteta. Ihan sama mulle.
Ääni miesten kisoille.
Varmasti suomalaiset vaihtaisivat pari pronssia siihen kultaan koska tahansa, mutta jos objektiivisesti katsotaan isoa kuvaa, niin ei ole mitään perusteita, miksi Ruotsi olisi Suomea edellä maajoukkuetason jääkiekossa. Olet siis väärässä.
U20MM-kisoista puuttuu 10-15 parasta pelaajaa, aikuisten MM-kisoista 40-50. Siinäpä se ero pähkinänkuoressa ja syy miksi äänesti nuorten MM-kisoja.
Kyllähän se on ajanhukkaa katsoa junnu-urheilua, sillä eiväthän pelaajat ole vielä kehittyneet huipulle.
Tahan toivoisin jotain muutosta,vaikka etta kisat jarjestettaisiin eri maissa,vaikka katsojia ei jossain Saksassa tai Mongoliassa luultavasti olisi nimeksikaan.
