Sitä saa mitä tilaa
on täysin mahdotonta löytää miestä, joka ei petä eikä vuosikymmenien jälkeenkään ala suhtautua naiseen kuin kodinkoneeseen ja / tai pumpattavaan barbaraan.
Miten on, JA:n miehet, pitääkö paikkansa?
Ei.
Naisilla on parinvalinnassaan taipumus suosia valloitushaluisia dominoivia uroksia. Ja juuri samat ominaisuudet korreloivat sekä pettämisen että myös itsekeskeisyyden kanssa (josta näen kumpuavan nuo mainitsemasi naista esineellistävät luonteenpiirteet). Harva nykymies on klisheinen "alfa uros", mutta silti siihen suuntaan taipuvaisilla käy paras "flaksi." Se että miehellä on sekä halu valloittaa naisia että tarvittavat ominaisuudet valloitusten toimeenpanemiseen, harvoin pysähtyy yhteen naiseen, vaan ajan kuluessa luonteenomaiset peruspiirteet nousevat taas esiin. Ja naisethan nimen oman haluavat "aidon" ihmisen eivätkä feikkiä - siis aidon alfa uroksen, eivätkä sellaista joka vain esittää...
Maailmassa on myös paljon miehiä, joilla ei ole halua kaataa kaikkia naaraita, vaan jotka vilpittömästi haluavat vain sen yhden jonka kanssa ovat toisensa valinneet - ja jotka eivät myöskään suhtaudu puolisoonsa kodin monitoimikoneina. Eivätkä kaikki tällaiset miehet ole tylsiä hiljaisia runopoikiakaan. Mutta totuus lienee, että nämä kaverit eivät myöskään käyttäydy kuin alfa urokset, eivätkä todennäköisesti tee itsestään numeroa elämän suuressa "Big Brotherissa", ja siten eivät saa naisilta huomiota - ja lopulta häviävät darwinilaisessa pudotuspelissä...
Kun kuulee naisten luettelevan, mitä ominaisuuksia miehessä arvostavat, niin juuri ensivaikutelmassa tuntuu olevan tärkeää että mies on alfa uros. Naiset korostavat itsevarmuutta ja toivovat miehen olevan aloitteellinen johtajatyyppi. Tiedän että itsevarmuus ei ole sama asia kuin itsekeskeisyys, ja mutta juuri naiset tuntuvat helposti sekoittavan nämä asiat arvioidessaan miehiä? Ja jos mies on aloitteellinen yhden viehättävän naaraan nähdessään, niin miksi kuvitella että se pysähtyy siihen yhteen?
Omille mieltymyksilleenhän ei yksilö mitään mahda, ja jos viehättyy vain mahdottomiin tapauksiin, niin helposti käy että kaikki miehet tuntuvat samanlaisilta. Tosiasiassa syynä on vain se, että nainen itse automaattisesti hylkää kaikki erilaiset, tyylin: "töissä on yksi mukavan oloinen hiljainen assarikundi, mutta ei se jotenkin sytytä." Ei varmaan, jos itse on kiinnostunut vain siitä "mittavan omaisuuden keränneestä osastopäälliköstä (=materialistinen pyrkyri), joka vieläpä piristää päivää pienellä mutta leikkisällä flirtillä" (ihan niin kuin kaikkien muidenkin naisten kanssa).
Siten minä kääntäisin peilin naisten itsensä eteen, ja muistuttaisin että sitä saa mitä tilaa. Toki tiedän, että 100 000 vuoden geeniperimä houkuttaa naisia valitsemaan suvunjatkamiskumppaneikseen vahvoja apinoita, ja samalla houkuttaa miehiä levittämään siemeniään niin laajalti kuin mahdollista. Poikkeuksia löytyy kuitenkin molemmista sukupuolista, mutta siihen menee toiset 100 000 vuotta ennen kuin "miehen" ja "naisen" mallit ovat muuttuneet...
Sanotaan selvennykseksi, että tiedän että suurin osa ihmisistä - tässä tapauksessa miehistä - ei edusta minkään luonteenpiirteen arkkityyppiä vaan keskilinjaa, ehkä johonkin suuntaan lievästi painottaen. Mutta vähän kärjistäen, kuten Jatkoajan Naisasiat -ketjussakin on usein todettu: "olemalla kusipää, käy parempi flaksi..."
Olen puhunut näistä monen naisen kanssa, ja harva väittää suoraan vastaankaan. Ja lienee helppo arvata mihin kategoriaan itse kuulun... Tosin tällaisista asioista avoimesti puhuminen saattaa joskus joidenkin naaraiden kohdalla toimia asian edistäjänä - mutta vain joskus ja vain joidenkin...