Miesasiat

[Evil]

Miten on, JA:n miehet, pitääkö paikkansa?

Ei.

 

[TQoFE]

Ei.

Ja sitten vielä sama kysymys JA:n naisille.

 

[Ted Raikas]

Miten on, JA:n miehet, pitääkö paikkansa?

Niin, kysehän on siitä, että jos tuo on miesten kohdalla täysi totuus, niin eipä taida olla naisiinkaan sitten luottaminen sen vertaa. Ihmislajiin tietääkseni kuuluu molemmat sukupuolet? Tuskin käyttäytymisissä ihan niin ratkaisevia eroja on.

Itse toki luotan täysin naiseen jos on osoittautunut sen arvoiseksi. Näin ollen uskallan sanoa naisille, että kyllä luotettavia miehiäkin löytyy. Luulen, että alusta asti mukaan kuulunut avoimuus ja salailun välttäminen vie pitkälle.

 

[tinkezione]

Miten on, JA:n miehet, pitääkö paikkansa?

Pitäähän se, totta kai. Miksi mukisematta tiskit hoitavaan kodinkoneeeseen pitäisi suhtautua ensi-innostuksen hälvettyä millään muulla tavoin?

Ja jos sit vakavissaankin...leipääntyminen tulee suurimmassa osassa parisuhteita ennen pitkää eteen, varsinkin jos aletaan puhua kymmenistä vuosista. Kaikki on kiinni siitä, miten MOLEMMAT OSAPUOLET hoitavat sitä yhteistä parisuhdekenttää ajan saatossa. Ei ole olemassa sellaista instanssia kuin "pettävät JA-miehet", "laiskottelevat JA-miehet" tai "saamattomat hulttiomiehet". Ei ole olemassa myöskään sellaista instanssia kuin "nalkuttavat ämmät" ja "pirttihirmut lehmät". Tämä siis ideaalitilanteessa; jos se kumppani kaikesta huolimatta johonkin ei-niin-mieluisaan ryhmään kuuluu, niin vikaa on todennäköisesti myös itsessä ainakin siltä osin, että asiaan olisi voinut puuttua jo aiemmin.

 

[Vaughan]

Sitä saa mitä tilaa

on täysin mahdotonta löytää miestä, joka ei petä eikä vuosikymmenien jälkeenkään ala suhtautua naiseen kuin kodinkoneeseen ja / tai pumpattavaan barbaraan.

Miten on, JA:n miehet, pitääkö paikkansa?

Ei.

Naisilla on parinvalinnassaan taipumus suosia valloitushaluisia dominoivia uroksia. Ja juuri samat ominaisuudet korreloivat sekä pettämisen että myös itsekeskeisyyden kanssa (josta näen kumpuavan nuo mainitsemasi naista esineellistävät luonteenpiirteet). Harva nykymies on klisheinen "alfa uros", mutta silti siihen suuntaan taipuvaisilla käy paras "flaksi." Se että miehellä on sekä halu valloittaa naisia että tarvittavat ominaisuudet valloitusten toimeenpanemiseen, harvoin pysähtyy yhteen naiseen, vaan ajan kuluessa luonteenomaiset peruspiirteet nousevat taas esiin. Ja naisethan nimen oman haluavat "aidon" ihmisen eivätkä feikkiä - siis aidon alfa uroksen, eivätkä sellaista joka vain esittää...

Maailmassa on myös paljon miehiä, joilla ei ole halua kaataa kaikkia naaraita, vaan jotka vilpittömästi haluavat vain sen yhden jonka kanssa ovat toisensa valinneet - ja jotka eivät myöskään suhtaudu puolisoonsa kodin monitoimikoneina. Eivätkä kaikki tällaiset miehet ole tylsiä hiljaisia runopoikiakaan. Mutta totuus lienee, että nämä kaverit eivät myöskään käyttäydy kuin alfa urokset, eivätkä todennäköisesti tee itsestään numeroa elämän suuressa "Big Brotherissa", ja siten eivät saa naisilta huomiota - ja lopulta häviävät darwinilaisessa pudotuspelissä...

Kun kuulee naisten luettelevan, mitä ominaisuuksia miehessä arvostavat, niin juuri ensivaikutelmassa tuntuu olevan tärkeää että mies on alfa uros. Naiset korostavat itsevarmuutta ja toivovat miehen olevan aloitteellinen johtajatyyppi. Tiedän että itsevarmuus ei ole sama asia kuin itsekeskeisyys, ja mutta juuri naiset tuntuvat helposti sekoittavan nämä asiat arvioidessaan miehiä? Ja jos mies on aloitteellinen yhden viehättävän naaraan nähdessään, niin miksi kuvitella että se pysähtyy siihen yhteen?

Omille mieltymyksilleenhän ei yksilö mitään mahda, ja jos viehättyy vain mahdottomiin tapauksiin, niin helposti käy että kaikki miehet tuntuvat samanlaisilta. Tosiasiassa syynä on vain se, että nainen itse automaattisesti hylkää kaikki erilaiset, tyylin: "töissä on yksi mukavan oloinen hiljainen assarikundi, mutta ei se jotenkin sytytä." Ei varmaan, jos itse on kiinnostunut vain siitä "mittavan omaisuuden keränneestä osastopäälliköstä (=materialistinen pyrkyri), joka vieläpä piristää päivää pienellä mutta leikkisällä flirtillä" (ihan niin kuin kaikkien muidenkin naisten kanssa).

Siten minä kääntäisin peilin naisten itsensä eteen, ja muistuttaisin että sitä saa mitä tilaa. Toki tiedän, että 100 000 vuoden geeniperimä houkuttaa naisia valitsemaan suvunjatkamiskumppaneikseen vahvoja apinoita, ja samalla houkuttaa miehiä levittämään siemeniään niin laajalti kuin mahdollista. Poikkeuksia löytyy kuitenkin molemmista sukupuolista, mutta siihen menee toiset 100 000 vuotta ennen kuin "miehen" ja "naisen" mallit ovat muuttuneet...

Sanotaan selvennykseksi, että tiedän että suurin osa ihmisistä - tässä tapauksessa miehistä - ei edusta minkään luonteenpiirteen arkkityyppiä vaan keskilinjaa, ehkä johonkin suuntaan lievästi painottaen. Mutta vähän kärjistäen, kuten Jatkoajan Naisasiat -ketjussakin on usein todettu: "olemalla kusipää, käy parempi flaksi..."

Olen puhunut näistä monen naisen kanssa, ja harva väittää suoraan vastaankaan. Ja lienee helppo arvata mihin kategoriaan itse kuulun... Tosin tällaisista asioista avoimesti puhuminen saattaa joskus joidenkin naaraiden kohdalla toimia asian edistäjänä - mutta vain joskus ja vain joidenkin...

 

[Urmas Kulkunen]

Kummankin vakavissaan esitetty kanta oli, että on täysin mahdotonta löytää miestä, joka ei petä eikä vuosikymmenien jälkeenkään ala suhtautua naiseen kuin kodinkoneeseen ja / tai pumpattavaan barbaraan.

Taitaa olla nykyään vaikeampi löytää naista, joka ei petä. Iltalehden kyselyn mukaan naisista pettää joka toinen ja miehistä "vain" 40 %.

Ajatelkaapa jatkiksen miehet, meistä joka toista petetään. Melko karua, etten sanoisi. (Jos Iltalehden kysely nyt yhtään paikkaansa pitää.)

 

[Ted Raikas]

Vaughanilta hyvä viesti ja voin olla lähes kaiken sanotun kanssa samaa mieltä. Ihan ilman mitään syyttävää sormea naisia kohtaan. Kyllähän miehetkin tekee niitä virhearvioita ja tähyää monesti ns. vääriin pöytiin ja painottaa naisessa asioita, jotka tekee hänestä epärealistisen ja epäsopivan itselleen.

Itse en todellakaan edusta alfa-uros tyyppiä, en paljon missään mielessä. Tuon voi varmasti tuntemani naisihmiset kaikki allekirjoittaa, vaan eipä se ole heitä haitannutkaan koskaan ja uskoisin, että ne naissuhteet jotka on kaveruutta pidemmälle edenneet, on johtuneet juuri siitä, että olen sellainen kuin olen, eli tälläinen.

 

[magnum37]

Vähän asian vierestä, mutta mikä ihme tämä alfaurosvouhotus nyt oikein on? Joka puolella (varsinkin netissä) törmää nyt tähän "kun herkät kunnon miehet ei kelpaa naisille, ja kuinka naiset vihaavatkaan ujoja miehiä, koska nämä eivät ole klassisella tavalla seksuaalisia" jne.. vaan pitää olla törkeesti käyttäytyvä itsevarma paskiainen, niin naiset alkaa läähättää ja roikkua perässä. Siis ihankuin nyt olisi joku kaamea salaisuus paljastunu ihmiskunnalle teemasta: Mitä nainen todella haluaa.. Ehkä asiat eivät kuitenkaan ihan noin mustavalkoisia ole?

Enää ei saa naisille kuulemma kukkiakaan ostaa, kun sitten paljastaa olevansa nyhverö ja pahasti epätoivoinen nuoleskelija, eikä kukkalinjalla pääse koskaan pariutumaan, ei yhdenkään naisen kanssa! Ja vielä oma äitikin on kuulemma valehdellut meille! Naisia EI saakaan kohdella herrasmiesmäisesti, vaan huonosti. Siitä ne tytöt oikeesti tykkääkin, kun mies ei heitä mitenkään huomioi! =)

Myönnän itsekin mielenkiinnosta tutustuneeni mm. Laasasen "markkina-arvo" graduun, ja toki osa teorioista tuntuu ainakin päällisinpuolin ja yksinkertaistettuna pätevän ja selittävän jotensakin osan allekirjoittaneen alle riman jäänyttä naismenestystä poikamiesaikoina. Mutta siis herkästi kun lähdetään arvioimaan asioita ns. kovien arvojen kautta, unohdetaan täysin se, että pehmeätkin arvot silti merkitsevät. Ei ole ehdotonta totuutta asiasta. Onhan se varmasti niin, että itsevarmat ja suulaat miehet vetoavat suurimpaan osaan naisista helpommin, tai ainakin heidät ensimmäisenä huomataan. Mutta on meitä ihmisiä niin moneksi, että kyllä omassa kokemus- ja tuttavapiirissäni monet teoriat heittävät häränarslea. Sitä paitsi se mitä tulee johonkin pinnalliseen baaripelimiesnainen -kulttuuriin, ei ole todellakaan sama asia kuin kahden ihmisen rakkaussuhde.

Älää nyt hyvät ihmiset aina uskoko kaikkea, mitä eri medioissa puhutaan. Luottakaa enemmänkin omiin havaintoihinne. Totuus on siellä jossain välissä.

Olen huolissani näistä nuoremmista veljistä, jotka miettivät näitä parinlöytämisasioita ja nyt mahdollisesti luulevat, että pitääkin olla joku paskiainen, että tytöt tykkää.

Palaneen käry nousee näistä "alfaurosvouhotuksista". Ehkä tämä on joku puolustusvoimien salaliitto, että he saisivat nuorista miehistä aggressiivisempia, etteivät nämä keskeyttäisi palvelustaan niin helposti tms.

 

[Ender00]

Kummankin vakavissaan esitetty kanta oli, että on täysin mahdotonta löytää miestä, joka ei petä eikä vuosikymmenien jälkeenkään ala suhtautua naiseen kuin kodinkoneeseen ja / tai pumpattavaan barbaraan.

Miten on, JA:n miehet, pitääkö paikkansa?

Alkuhuuman haihduttua, arkirutiinien jyrätessä aika tekee tehtävänsä. Toiseen turtuu, ihan sama vaikka se toinen olisi maailman kaunein ja ihanin. Eikä ihminen ole luonnostaan yksiavioinen.

Elämä ei ole hollywoodin romanttista komediaa, tai oikeastaan voihan se olla, sillä niissähän tarina yleensä päättyy vielä alkuhuuman ollessa menossa, jolloin kaikki on onnea ja auvoa.

Ja todettakoon, että Vaughanin kirjoitus oli silkkaa asiaa.

Ehkä tämä on joku puolustusvoimien salaliitto

Ennemminkin tämä on evoluution salaliitto.

 

[Ex]

Alkuhuuman haihduttua, arkirutiinien jyrätessä aika tekee tehtävänsä. Toiseen turtuu, ihan sama vaikka se toinen olisi maailman kaunein ja ihanin. Eikä ihminen ole luonnostaan yksiavioinen.

Roskaa. Turtuu jos antaa turtua. Parisuhteessa on tarkoitus kasvaa yhteen, ei erilleen. Jos tässä ei onnistuta, on jompikumpi/molemmat tehneet jotakin päin persettä.

[provo] Olen aina tiennyt että evouskovaisten elämänkatsomus kannustaa pessimismiin, mutta tää on jo vakavaa! [/provo]

T: Nimim. 15 vuotta aviossa ja koko ajan paranee!

 

[Ender00]

Roskaa. Turtuu jos antaa turtua. Parisuhteessa on tarkoitus kasvaa yhteen, ei erilleen. Jos tässä ei onnistuta, on jompikumpi/molemmat tehneet jotakin päin persettä.

[provo] Olen aina tiennyt että evouskovaisten elämänkatsomus kannustaa pessimismiin, mutta tää on jo vakavaa! [/provo]

T: Nimim. 15 vuotta aviossa ja koko ajan paranee!

Hienoa sinulle. Kai meitä sitten on monenlaisia, itse olen enemmänkin oman viestini tapainen - samoin ihmiset ympärilläni, joiden ihmissuhteita olen saanut seurata. Sitä en tiedä, kumpi kaltaisistamme "arkkityypeistä" on enemmistössä.

 

[magnum37]

Vaughanin kirjoitus on siinä mielessä asiaa, että nämä kaikista primitiivisimmät pariutumisvietit saavat naisen toimimaan juuri noin. On kuitenkin muitakin tekijöitä. Ehkä pähkinänkuoressa todettuna; "beta- ja omegauroksen" iskuyritykset tarvitsevat useammin enemmän aikaa ja työtä vedotakseen naiseen. Parisuhdemarkkinoilla se ei välttämättä ole edes huono asia, että se näin toimii. Toki aina on paljon näitä, varsinkin parikymppisiä, bileblondeja ja kaksinaamaisia hymykuoppabrunetteja, jotka kokevat tarvitsevansa rinnalleen sen nyrkkiinsä turvautuvan alfauroksen, jotta he voivat kokea elävänsä omaa vastuutonta prinsessaelämäänsä. Heille herkät, ujot tai kiltit miehet eivät ole edes miehiä.

Näinkin se menee. Mutta ei tässä nyt kenenkään katkeroitua pidä. Tunnen todella monta nörttimiestä, jotka ovat saaneet naisen ja jopa siementäneet runsaasti jälkikasvua. Eli ovat levittäneet ympäristöön runsaasti omegamiesgeenejä tulevien naissukupolvien iloksi ;) Toki on sanottava, että usein näillä miehillä onkin sitten vastapainoksi melko dominoivat emännät, kun nämä dominoivat miehet tyhjentävät markkinoilta ensin ne nörttimiestenkin ikuiset päiväunet, eli herkät naiset. Mutta ei tämäkään sääntö ole. Myös kaksi dominoivaa ihmistä pariutuu joskus keskenään ja kaksi herkkää samaten.

Näiden alfaominaisuuksien arvostaminen ja merkitys näyttää myös laskevan iän myötä. Kun prinsessa on riittävän monta kertaa haksahtanut alfaan, tullut petetyksi ja jopa hakatuksi yms, alkaa se herkkä mies jossain vaiheessa nostaa naisen sykkeen (mikäli siis nainen kunnioittaa itseään). Tässä on kuitenkin naisen kannalta se huono, että usein siinä vaiheessä se herkkä mies on jo hieman katkeroitunut omien nuoruusvuosiensa henkisistä turpakeikoista, että alkaa olla koston paikka: Herkkä mies ei enää elämän opettamana jaksakaan panostaa naisen jalustalle nostamiseen. Kalja ja jääkiekko ei petä, joten naisen helvetti jatkuu ;P

Nythän ympäri nettiä siis väitetään, että jäät ilman naista, jos et ole alfauros. Tämähän ei millään empiirisellä näytöllä pidä paikkansa! Eivät kaikki naiset ole kovisten perään.

Sitten pari kevennystä:

Mikä erottaa miehen ja naisen? Nainen haluaa itselleen yhden täydellisen miehen ja 100 mukavaa miespuolista ystävää. Mies halaa itselleen yhden täydellisen ystävän ja vähintään 100 naiskumppania.

Sitten, muistetaan me omegaurokset että ollaan hemmetin kovia jätkiä:

Alfauros on ihmiskunnan alku, mutta omegauros lopettaa sen

Edit. Azulille muuten lämpimät terveiset ja kiitokset, kun nimitteli meitä jatkiksen miehiä yleisesti "miehiksi" tässä ketjussa. Itsevarmuutemme nousee kohisten ;)

 

[magnum37]

Kattelin vähän hauskaa materiaalia tähän keskuteluun aemmilta sivuilta:

Pitkästä aikaa aikuinen mies viekussa, joka puhuu JA pussaa : )

Edellinen toi aamiaista sänkyyn ja toi ruusuja harva se päivä. Nykyinen sanoo että keittiöstä saattaa löytyä näkkileipää ja osaat varmaan voidella itse. Mutta silti siinä on jotain aivan käsittämätöntä. Ei todellakaan kaipaa niitä ns. pinnallisia huomionosoituksia, kun toisessa on kliseisesti sanottuna sitä jotain. Tuo mies ryyppää erittäin paljon, eikä hukuta kohteliaisuuksiin joka päivä. Mutta silti osaa pitää minut erittäin tyytyväisenä ja ottaa välillä mukaansa ryyppäämään. Tärkeintä on kuitenkin se, että ikinä elämäni aikana minulla ei ole ollut niin hauskaa kenenkään kanssa kuin tuon nykyisen. Huumorintajut osuu aivan täysin yksiin ja hiljaisia hetkiä ei tullut edes alkuvaiheessa. Poikaystävä on äijä isolla Ä:llä, mutta puhuu ja pussaa kyllä myös. Olen onnellisempi kuin ikinä aikaisemmin. Ja nyt tiedän että se ei johdu mistään kukista tai lahjoista.

Pitää se jokaisen naisen elämään kuulua väh. yksi renttukin jossain vaiheessa.

Olen sinulle kateudesta vihreä! Tiedän nimittäin tuon tunteen ja tekisin melkein mitä vain että saisin sen takaisin.. *huoh* Miehen pitää olla mies eikä tossu. Se on vain fakta. Tossuus on hauskaa sen hetken, mutta kun siihen menee hermo niin siihen vain menee hermo. Ja sitte ei ole hauskaa kenelläkään. Jos sillä sinun äijällä on hyviä kavereita, niin vippaa viestillä ;)

Renttuus on Ted kultu aivan eriasia kuin tuossa esitetty.. Mies saa olla Äijä olematta renttu ; )

Ihan repeämistavaraa. Jatkiksen alfanaaras girlzilla onnistuu tässä herättämään primitiivisiä päiväunia myös jo lähes omegamaailman hyväksyneeseessa Rinoassa. Jatkiksen fiksuimpiin naistenlohduttajiin lukeutuva Ted Raikas säestää parhaansa mukaan =)

Mutta en minä siltikään allekirjoita alfaurosteoriaa aukottomana.

 

[Gunners]

Alfaurokselle useat seksikumppanit ovat vain hyödyksi, näin hän saa levitettyä geenejään mahdollisimman laajalle ja varmistettua paljon "onnistuneita" jälkeläisiä. Silloin "epäonnistuneitakin" voi tulla, koska mieheltä jälleen yhden uuden painoksen tuottaminen ei vie paljoakaan aikaa. Naisella tilanne on taas toinen, koska hänkin luonnollisesti haluaa lapselleen parhaat geenit, joilla on alkuaikoina säilytty hengissä(aggressiivisuus, vallanhimo, fyysisesti vahva jne..Kaikki muuten perusalfan tuntomerkkejä). Hän ei kuitenkaan voi soveltaa haulikkoteoriaa, kuten mies, vaan laukausten pitää olla kuin tarkkuuskivääristä. Tämä puhtaasti johtuen siitä, että nainen joutuu kantamaan lastaan sen n. 9kk ja hän on kyvykäs lisääntymään paljon lyhyemmän aikaa kuin mies. Toki myös se, että raskaus on varsinkin ennen ollut naiselle vaarallinen, joten miksi tyytyä betaurokseen geeneihin.

Eihän se toki noinkaan suoraan mene, mutta ei tuokaan kai ihan metsässä ole.

 

[magnum37]

Alfaurokselle useat seksikumppanit ovat vain hyödyksi, näin hän saa levitettyä geenejään mahdollisimman laajalle ja varmistettua paljon "onnistuneita" jälkeläisiä...Toki myös se, että raskaus on varsinkin ennen ollut naiselle vaarallinen, joten miksi tyytyä betaurokseen geeneihin.

Eikö ihmisparin jälkeläiset kuitenkin tarvitse ennemminkin isän läsnäoloa kuin sitä, että tämä juoksee ruiskuttamassa siementä mahdollisimman moneen vakoon, näin siis luonnonvalinnan kannalta. Korvaako siis määrä laadun luonnonvalinnassa, viitaten todennäköisiin käytöshäiriöihin, mistä lapset saattavat kärsiä, jos isät ovatkin kasvattamisen sijaan siitoshommissa?

En myöskään näe synnytyksen vaarallisuudella yhteyttä siihen, onko lapsen isä alfa- vai beta/omegauros.

Muutenkin tämä "luonnonvalinta" on hiukan kyseenalainen, koska se huomioi ainoastaan fyysiset lähtökohdat ottamatta huomioon ihmisen tietoisuuden vaikutusta valintoihin. Tämähän johtunee taas puhtaasti siitä, ettei tieteessä ole ainakaan vielä kyetty mittaamaan ja selittämään tietoisuutta. Tietoisuus on toistaiseksi "niitä metafyysisiä juttuja", joten niillä ei ole tiedemaailmassa väliä - edes pariutumisen selittämisessä.

Eipä se luontoäitikään kovin viisaasti toimi, jos se pyrkii ihmissuvun jatkuvuuteen aggressiivisia geenejä suosimalla. Aggressiivisuus johtaa kahnauksiin, joka voi johtaa omaan tuhoon. Alfauroshan hyppää vaikka rotkoon halutessaan, mutta beta/omegauros ymmärtää vaaran eikä hyppää. Paljon järkevämpäähän olisi siis pariutumisessa se, että luontoäiti laittaisi naiset suosimaan näitä diplomatiaan nojaavia, seksistä ylikiinnostuneita nörttejä ihmissuvun jatkumisen turvaamiseksi. Mutta luontoäitihän ajattelee vaan fysiikkaa (niin väittävät).

 

[Ted Raikas]

Paljon järkevämpäähän olisi siis pariutumisessa se, että luontoäiti laittaisi naiset suosimaan näitä diplomatiaan nojaavia, seksistä ylikiinnostuneita nörttejä ihmissuvun jatkumisen turvaamiseksi. Mutta luontoäitihän ajattelee vaan fysiikkaa (niin väittävät).

No joo, itseasiassa muistelisin kerran lukeneeni tutkimuksesta jossa todettiin, että varhaisihmisillä, tai sitä edeltävällä lajilla olisi parinvalinnassa ollut muitakin kriteerejä kuin fyysinen koko ja voima. Eli naaraat/naiset olisivat valinneet usein henkisiltä ominaisuuksiltaan vahvoja yksilöitä, vaikka nämä ei nyt niin fyysisesti voimakkaita olisikaan. Tämä olisi sitten edesauttanut osaltaan älykkyyden kehittymistä. Myös taiteellinen lahjakkuus sen ajankohdan kriteereillä olisi voinut olla usein kiinnostava piirre.

Ilmankos muusikot sun muut taiteilijat saa edelleen naisia, vaikka olisi millainen rääpäle tahansa? ;)

No lähinnä se, että täysin aukotonta ja puhdasta totuuttahan tuossa asiassa ei tietysti ole ja mieltymyksiä on erilaisia, onneksi.

 

[magnum37]

Ilmankos muusikot sun muut taiteilijat saa edelleen naisia, vaikka olisi millainen rääpäle tahansa? ;)

Kyllä. Siinä kun hoikka ja mystinen pianisti käyttää naiseen taitavia sormiaan, niin kyllä siinä nainen laulaa hoosiannaa ja pitkään. Alfan muhkeilla käsivarsilla ei sellaista taidetta tehdä ;)

 

[JZZ]

Ilmankos muusikot sun muut taiteilijat saa edelleen naisia, vaikka olisi millainen rääpäle tahansa? ;)

Mun mielestä on väärin rinnastaa nykyaikana alfauros vain fyysisesti voimakkaaseen yksilöön. Monesti juurikin viitekehyksessään johtavat yksilöt ovat oman piirinsä alfayksilöitä. On hauskaa välillä huomata, miten esimerkiksi joku semisti tunnettu muusikko saa koko baarin naisilta "jalat alta" pelkästään saapumalla paikalle ja tilaamalla tuopin. Alfauros on se, joka kykenee dominoimaan tilannetta ja omalla karismallaan ottaa tilanteen haltuun tekemättä mitään.

 

[julle-jr]

Jos turvan tuominen on menestys naismarkkinoilla, niin sittenhän jokaisen herkän runopojan kannattaisi kantaa mukanaan paljon aseita silloin kun tuntisivat naista tarvitsevansa. Kyllä tuliase aina alfoimmankin uroksen lihasvoimaan perustuvan taistelustrategian voittaa. Teräase vähintään olisi hyvä olla runovihon seurana povarissa.

"Hei beibi, mulla on tuolla narikassa mora"

 

[Gunners]

En myöskään näe synnytyksen vaarallisuudella yhteyttä siihen, onko lapsen isä alfa- vai beta/omegauros.

Ideana oli se, että kun kerta synnytys on vaarallinen, on naisen kannalta edullista, että tulevalla lapsella on parhaat mahdolliset geenit. Hän kun ei välttämättä montaa painosta kerkiä tekemään.

Tottakai runopoikakin saa naista ja varmasti paljonkin, mutta lopulta nainen kyllästyy herkkyyteen ja sakset aukeavat sille Brad Pittin näköisolennolle, jota ne Mirja ja Irjakin kuolaa.

 

[Lapanen]

Ilmankos muusikot sun muut taiteilijat saa edelleen naisia, vaikka olisi millainen rääpäle tahansa? ;)

Niinkuin Kikka lauloi Junnun tekstein, niin se menee:

'Soittajan sormi on sellainen elin. Soimaan se saa vaikka millaisen pelin'.

Ehkäpä alfa-urokset joutuvat turvautumaan vieraisiin ennemmin tai myöhemmin, yleensä ennemmin, koska alfa-uroksiin mieltyvät naiset edustavat pidemmän päälle ns. lahnakoulukuntaa, kun taas naiset jotka eivät koe olevansa niinkään 'turvan' perään ovat aktiivisempia myös ns makuuhuoneosastolla ja 'ei-alfoilla' jytää oman kumppanin kanssa pidempään.

Voihan asia olla toki niinkin että alfailun pinnallisuus ja sanojen ja tekojen ristiriita paljastuu naiselle sen verran nopeasti, että seksi vain kertakaikkiaan lakkaa naista nappaamasta.

Muusikkous ja muukin esiintyminen ja taiteet ovat toisaalta aikamoista alfailua. Törpöt käytöstavat eivät siis ole alfa-urostelun koko kuva.

Parisuhteen eteen on molempien tehtävä töitä ja jos sukupuolielämä alkaa tökkimään, niin kyllähän siinä mieheltä helposti maku lähtee ihan koko touhusta, ainakin jos on alle - mitä nyt sanois - 70 vuotias.

Aika painavat syyt pitää olla jatkaakseen sellaisessa suhteessa jossa kumppaniaan ei pidä sen vertaa arvossa, että jaksaisi olla pettämättä, huijaamatta ja valehtelematta.

 

[scholl]

Vaughanilta pitkä ja ansiokas kirjoitus, mutta siinä on kyllä paljon merkillistä.

Naisilla on parinvalinnassaan taipumus suosia valloitushaluisia dominoivia uroksia.
Maailmassa on myös paljon miehiä, joilla ei ole halua kaataa kaikkia naaraita, vaan jotka vilpittömästi haluavat vain sen yhden jonka kanssa ovat toisensa valinneet

Tässä on kaksi erikoista asiaa. Tuo valloitushalu on ensimmäinen. Moni nainen on kusettaja. Jos mies tekee aloitteen niin ei koskaan tiedä, että onko nainen rehellinen vai minkä perään hän on. Sitä paitsi onhan se niin, että miehiä kuuluu hemmotella. Niinpä se on jotenkin oikeus ja kohtuus, että nainen osoittaa arvostavansa, eikä niin, että miehen pitäisi pokata tai valloittaa. Varsinkin Suomessa jossa baarit etc. ovat täynnä jurrisia äijiä, jotka pokailevat mimmejä. Kuka haluaa itsensä yhdistettävän siihen porukkaan.

Toinen asia on se, että ei välttämättä ole kyse siitä, että haluaa vain sen yhden, jonka kanssa ovat toisensa valinneet. Vakavassa suhteessa kyllä, mutta voidaan ajatella myös sitä, että millainen mies on sellainen, joka myy itsensä halvalla siinä mielessä, että suostuu sänkyyn tai suhteeseen kenen kanssa vain. Kyllä jokainen itseään kunnioittava ihminen katsoo aika tarkkaan tuon. Se määrä ei voi olla korkea, koska laatua on vähän. Schollkin on nähnyt kymmeniä tuhansia naisia ja niissä on muutama vain ollut kiinnostava tai potentiaalinen. Ei puhuta absoluuttisesta laadusta, vaan maailma on heterogeeninen. Laatu siis sen suhteen, mitä itse on ja mistä on kiinnostunut. Ts. miten omat aivot on ohjelmoitu.

mitä ominaisuuksia miehessä arvostavat, niin juuri ensivaikutelmassa tuntuu olevan tärkeää että mies on alfa uros. Naiset korostavat itsevarmuutta ja toivovat miehen olevan aloitteellinen johtajatyyppi.

Ominaisuudet ovat yksi asia. Kyllä itsekin pystyn luettelemaan kriteereitä kuin apteekin hyllyltä sisältäen saksankielen taidon etc., mutta olennaisinta on se, että toimii niinkuin muutenkin elämässä jonkinlaisena shakinpelaajana. Kyllä pitää pystyä näkemään, että onko kyseessä kehityskelpoinen yksilö. Ei kauaa tarvitse jutella kun huomaa, missä mennään. On tavoite sitten Nobelin palkinto tai mikä tahansa muu juttu niin aika nopeasti ihmisen pystyy analysoimaan ja tietää jaksaako sellaisen henkilön kanssa olla tekemisissä vai ei. Suurin hankaluus on se, että kun tietää suurimman osan olevan retardijengiä niin kynnys tutustua uusiin ihmisiin kasvaa iän myötä. Hukkaa tavallaan aikaa ja vaivaa, kun vain pieni osa on kuitenkin hyviä tyyppejä.

Mitä tulee sitten dominointiin niin moni tulkitsee sitä väärin. Itseänikin on usein väitetty dominoivaksi, vaikka fakta on vain se, että olen ollut useammin oikeassa kuin se toinen osapuoli. Asiat on erittäin yksinkertaisia. Joku on oikeassa ja tietää miten asiat tehdään. Ei silloin ole tarvetta millekään soraäänille. Toki joskus erehdyn itsekin, mutta keskivertonaisiin verrattuna takuulla harvemmin. En pidä virheidentekemisestä.

Enää ei saa naisille kuulemma kukkiakaan ostaa, kun sitten paljastaa olevansa nyhverö ja pahasti epätoivoinen nuoleskelija, eikä kukkalinjalla pääse koskaan pariutumaan, ei yhdenkään naisen kanssa!

Itse en ymmärrä mitään kirjoittamattomia sääntöjä tai jaksa pelata mitään peliä. Se kuuluu televisioon sellainen. Ei saa näyttää kiinnostuneelta tai pitää näyttää. Missä on se aitous. Hemmetti pitää toimia niinkuin haluaa. Jos tekee mieli ostaa kukkia niin ostaa, eikä sen takia, että mukamas kuuluu ostaa. Tai jos tekee mieli antaa fyrkkaa hyväntekeväisyyteen niin antaa, eikä sen takia, että joku tulee pummimaan jne. Tosin täytyy myöntää, että parhaimmalta tuntuu kukkien ostaminen itselleen, koska tietää, että saaja osaa arvostaa niitä hyvin ja tietää, että ne sopivat hyvin esteettiseen kokonaisuuteen.

Kun prinsessa on riittävän monta kertaa haksahtanut alfaan, tullut petetyksi ja jopa hakatuksi yms

Kelle sitten tuollaiset kiertopalkinnot kelpaavat?

 

[girlzilla]

Pidetäänpä nyt taas mielessä, että se alfauros ei automaationa tarkoita miestä joka pettää, lyö, sylkee ja kiroilee. Itselleni termi edustaa luontaisesti maskuliinia miestä, joka on turvallinen ja luotettava.

Kukkia saa ostaa, saa pussata ja puhua tunteistaan. Mutta onhan sekin toki selvää että naisihmisestä miehekkyys/maskuliinisuus on hyvinkin viehättävää.

Hienointahan tässä maailmassa on kuitenkin se, että meille jokaiselle kuitenkin jossain on joku joka vastaa omaa ihannetta ja joille me itse kelpaamme juuri omana itsenämme. Joten antakaa ihmisillä olla omat "tyyppinsä".

Ai niin scholl, aloitin juuri äskettäin saksan kielen opiskelun. Hienoa, eikö totta?

 

[Powerplay]

Kävin tänään pidemmänpuoleisen keskustelun parin keski-ikäisen, elämää nähneen naispuolisen kaverin kanssa. Kummankin vakavissaan esitetty kanta oli, että on täysin mahdotonta löytää miestä, joka ei petä eikä vuosikymmenien jälkeenkään ala suhtautua naiseen kuin kodinkoneeseen ja / tai pumpattavaan barbaraan.

Miten on, JA:n miehet, pitääkö paikkansa?

Ei pidä. Eihän ne miehet kaiketi keskenään niitä naisia petä? Kyllä siinä toisena osapuolena on aina joku jalkovälistä huolimaton naisenalku. Itse olen tullut siihen lopputulokseen, että aika tasoissa noissa puuhissa nykyään mennään.

Jos mies pitää naista jonkinmoisena kodinkoneena, niin täytyyhän miekkosenkin olla jos jonkin sortin handyman - joskus ihan yssikseen...

 

[Iker]

Ei pidä. Eihän ne miehet kaiketi keskenään niitä naisia petä? Kyllä siinä toisena osapuolena on aina joku jalkovälistä huolimaton naisenalku. Itse olen tullut siihen lopputulokseen, että aika tasoissa noissa puuhissa nykyään mennään.

No ei kai tuollaisella teorialla sitä voi sanoa, että pettämishommissa tasoissa mennään?

Kyllähän ns. panoparissa voi olla ainoastaan yksi petturi mukana, esim. nainen voi olla sinkku ja täysin tietämätön miehen seurustelusuhteesta, jolloin mies on tilanteessa se ainoa pettävä osapuoli ja nainen puolestaan saa sinkkuna ihan hyväksyttävästi kaipaamaansa munaa sisänsä.

Mutta yleisesti ottaen olen samaa mieltä, että varmaan aika tasoissa mennään sukupuolten kesken noissa petturuuksissa ja se pettää, jolla ei omassa suhteessa ole kaikin puolin tarpeeksi hyvä olla.