Miesasiat

  • 261 053
  • 1 149

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Lyrinna. Olen ollut aivan täysin vastaavassa tilanteessa, ikäeron suhteen ja monelta muultakin kantilta katsottuna. Myös sen, miten suhde alkoi. Oikeastaan tarinasi on pelottavan samankaltainen kuin omani. Itse siis olin se vanhempi osapuoli ja suurinpiirtein tasan tarkkaan samanikäisiäkin oltiin tyttöystäväni kanssa, kuin sinä ja tuo mies. Ikäero vuosissa siis joka tapauksessa sama.

Enpä osaa sanoa mihin suuntaan suhteenne menee, itselläni se kesti sen puolitoista vuotta, kunnes syystä tai toisesta se katkesi. On siis mahdollista hyvinkin onnistua, olen siitä varma. Varsinkin jos luottamus pelaa ja molempien tunteet ovat aitoja toisia kohtaan. Ei kaikki ikäiseni miehet ole ns. nuoremman naisen kiksauttajia ja huijareita, vaan rakkaus voi oikeastikin olla se johtava asia. Vaikka olisi noinkin suuri ikäero, itselläni ainakin oli aidot tunteet pelissä koko ajan.

Toivon koko sydämestäni, että suhteenne on ja tulee olemaan onnellinen, kuten se itsellänikin suurimmaksi osaksi oli. Ero tuli, mutta olen silti mielissäni, että sen suhteeni sain kokea. Olisin montaa kokemusta köyhempi ilman sitä. Sitä paitsi suhteeni exään on hyvä, ei ole riitoja tai eripuraa.

Minulla ei siis ole mitään kummaksuntaa teitä kohtaan, sillä ei se rakkaus aina valitse ihmisiä iän ja sosiaalisen aseman mukaan. =)
 

krobbe

Jäsen
Ensimmäiseni oli minua seitsemän vuotta vanhempi, mamma mia here I come-suhde päättyi seitsemän vuoden jälkeen.

Nykyinen on minua 12 vuotta nuorempi. Yhdessä on oltu jo 16 vuotta, hyvin meillä on mennyt. Tietysti se tulinen ensihuuma on ollut kateissa jo vuosikaudet, mutta perusjutut pelittää edelleen ja hyvä niin.

Vuosien varrella (ennen näitä kahta) on ollut tietysti lukuisia lyhyempiä ja hieman pitempiäkin suhteita. On ollut vanhaa ja on ollut nuorta. Ei se ikä ratkaise, kyllä ne on ne kuuluisat kemiat, jotka homman ratkaisee.

Lyrinna: Milestäni ikäeronne ei ole mitenkään merkittävä, onhan fakta, että me miehet kuljetaan kehityksessä juurikin tuon verran teitä naisia jäkjessä.
 

Kuvernööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Saako tänne laittaa vastakkaisen mielipiteen? En tuomitse ketään, mutta mun mielestä on todella outoa, jos 27-vuotias mies alkaa 17-vuotiaan tytön kanssa. Itse asiassa, minun ensimmäinen ajatus tällaisessa tapauksessa on, mikä sen jätkän päässä on vikana? Anteeksi jyrkkä mielipide, mutta uskaltauduin nyt sen sanomaan.

Edit: jaahas, kirjoitinpa sitten ketjuun "Miesasiat".
 

Fläppis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Kuvernööri kirjoitti:
Saako tänne laittaa vastakkaisen mielipiteen? En tuomitse ketään, mutta mun mielestä on todella outoa, jos 27-vuotias mies alkaa 17-vuotiaan tytön kanssa. Itse asiassa, minun ensimmäinen ajatus tällaisessa tapauksessa on, mikä sen jätkän päässä on vikana? Anteeksi jyrkkä mielipide, mutta uskaltauduin nyt sen sanomaan.

Niin kyllähän siinä aina tiettyjä kysymyksiä herää. Tosin itselläni mielipiteeseen vaikuttaa muistot yläaste/lukio-iältä kun säälittävät kymmenen vuotta vanhemmat äijät, jotka eivät jostain syystä päässeet alkuunkaan juttuun oman ikäistensä kanssa, "seurustelivat" oman ikäisteni koulukavereitten kanssa. Siitä ei hyvä seurannut.

Mutta toisaalta, miksei voisi toimia? Vaatii kuitenkin aika spesiaaleja tapauksia. Sen verran on ajattelumaailmalla kuitenkin eroa (vaikka moni toista väittääkin) yleisesti 27-vuotiaalla ja 17-vuotiaalla.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Kuvernööri kirjoitti:
Edit: jaahas, kirjoitinpa sitten ketjuun "Miesasiat".

Niin, minusta on jo sangen outoa, jos joku mies ylipäätään lukee tätä ketjua...

Mutta mutta... onhan tuollainen 10:n vuoden ikäero aika paljon nyt. Mutta jos toimii, niin mikäpä siinä. Joskus 40-50 -vuotiaana ikäeroa ei taida edes huomata...

Itse olen havainnut (olen nyt 25), että 'vain' viisi vuotta nuoremmatkin naiset ovat usein elämäntilanteeltaan (ja sen myötä ajatusmaailmaltaan) varsin erilaisessa asemassa, kuin allekirjoittaneen ikäiset. Tosin suurin osa tietämistäni naisista on opiskelijoita, jossa tuo ikäeron tuoma elämäntilanne-ero korostuu vielä enemmän: nuoremmat ovat vasta aloittaneet opiskelunsa ja sitä myötä heillä on vielä ns. huolettomampi asennoituminen elämään ja toisaalta vielä mahdollisuus 'valita suuntansa'. Oma ikäluokkani taas alkaa olla valmistumispisteessä ja jämähtää ns. paikoilleen työelämän oravanpyörään.

Isän vanhemmilla oli 8 vuotta ikäeroa. Äidin vanhemmilla taas 7. Eipä se ainakaan heillä mikään haitta tuntunut olevan.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Kuvernööri kirjoitti:
Saako tänne laittaa vastakkaisen mielipiteen? En tuomitse ketään, mutta mun mielestä on todella outoa, jos 27-vuotias mies alkaa 17-vuotiaan tytön kanssa.
Ainahan sitä saa mielipiteensä ilmaista. Mielestäni se on paikallaan, kunhan ei mennä henkilökohtaisiin loukkauksiin ja arvioida asioita, joista ei ole tarkempaa tietoa. Esim. kahden tietyn ihmisen välinen suhde.

Itse en ainakaan suutu tai loukkaannu, koska oma omatuntoni on täysin puhdas. En missään vaiheessa ole kokenut käyttäneeni alaikäistä hyväkseni, koska ensinnäkin kommunikointi pelasi riittävän hyvin ja kaikessa edettiin rauhallisesti sen mukaan miten kumpikin koki olevansa valmis.

On kenties outoa, että 27-vuotias mies alkaa olemaan 17-vuotiaan tytön kanssa, mutta käänteisesti onko niin outoa, jos 17-vuotias tyttö alkaa olemaan 27-vuotiaan miehen kanssa? Joku tuolla edellä jo sanoikin, että tytöt ja naiset ovat hyvinkin usein ikänsä vähyydestä huolimatta itseään vanhempien miesten tasolla. Ei siksi ainakaan minua yllätä, että moni tuntemani nainen sanoo, ettei voisi kuvitella seurustelevansa ikäisensä tai nuoremman kanssa. Osa myöntää suoraan pitävänsä vanhemmista miehistä.

Eli toisinaan voi mennä niinkin, että tyttö tai nainen valitsee sen miehensä, eikä toisinpäin. Ei ne miehet ole aina niitä, jotka tietoisesti hakevat todella nuorta itselleen.

Eikä 15-17 vuotiaat naisenalut ainakaan nykyään niin kehittymättömiä välttämättä ole, etteivät tajuaisi riskejä ja vaaroja tai osaisi päättää asioistaan kypsästikin. Tietysti laki sanoo omat asiansa väliin, mutta tilannekohtaisia asioita nuo on usein.
 

PeZu

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Lyrinna kirjoitti:
Haluaisin vain kuulla mielipiteitä ja omakohtaisia kokemuksia suhteista, joissa osapuolten välillä on iso ikäero. Voiko sellainen suhde toimia ja kestää? Sehän riippuu tietenkin huomattavassa määrin yksilöistä, mutta olen kiinnostunut kuulemaan, jos jollakulla on joskus ollut vastaavanlainen tilanne.

Itse "seurustelin" puolisen vuotta n. viisi vuotta nuoremma naisen kanssa ja kyllä se siinä jo havaitsi että ikäeroa alkaa olla liian paljon. Maailmankuvat aika paljon erilaiset ja muutenkin intressit joka asiaan erosi huomattavasti omasta. Tietenkin ajan kuluessa tämä ikäero ei enää niin paljon häirinnyt, kun tutustui enemmän tähän naiseen. Tai voisiko sanoa naisen alkuun, sillä välillä ihmettelin tämän ajatuksia ja tekemisiä.

Mutta nämä seurustelu-jutut ovat ihan tapauskohtaisia eikä näitä voi koskaan yleistää. Jollain onnistuu ja jollain ei. Mutta kannattaa tosiaan varautua suuriin erimielisyyksiin ja riitoihin tulevaisuudessa kun ikäeroa on noin paljon niin menot ja muut tekemiset voivat välillä olla ihan eri asteilla.
 

Vteich

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Niin, eihän siinä tytön/naisen kannalta sinänsä mitään erikoista ole, että seurustelee noinkin paljon vanhempien miesten kanssa. Vanhemmat miehet jne. Mutta jotenkin ei ole vielä mennyt jakeluun, että mitä ihmettä lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä olevat äijät tekevät nuorten hyvä jos täysikäisten tyttöjen kanssa. Pelkkää nuorta lihaa haluavien kusipäiden motiivit nyt ovat ihan selvät, mutta jos suhde kestää pitkäänkin ja on ihan vakavaa seurustelua. Vaikea kyllä tajuta, miten suhde voi olla kovin antoisa muulla kuin lihallisella puolella näille lähes 10 vuotta vanhemmille miehille. Vaikka olisi kuinka kypsä nuori muuten, niin kyllähän tuossa vaiheessa ne vuodet näkyvät aika selkeästi. Myöhemmässä vaiheessa 10 vuotta voi olla olematonkin ikäero, mutta parhaitenhan se näkyy juuri siinä vaiheessa, kun toinen on vielä ihan lapsi ja toinen jo lähellä kolmeakymppiä.

Ei sillä, en ketään tuomitse, olen vaan tätä ennenkin tuttujenkin tapauksissa ihmetellyt.

Edit: Siitä olen toki irgun kanssa samaa mieltä, että muiden ja varsinkaan tuntemattomien mielipiteillä nyt ei kai pitäisi olla mitään väliä. Mutta kommentoin nyt kuitenkin, kun kerran kysyttiin.
 

mendieta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Carlo Grünnin ja Juhani Tammisen FB-päivitykset
Onhan näitä tapauksia ollut oikeusasteissakin viime aikoina, että selkeästi vanhempaa miestä ei ole syytetty alaikäisen kanssa harrastetusta seksistä, koska on todettu että mies iästään huolimatta on ollut tytön kanssa samalla tasolla.

On vaikea samaistua tuohon 27-vuotiaaseen kaveriin. En voisi kuvitella seurustelevani noin nuoren tytön kanssa (olen 25v). Tottakai on yksilöitä, jotka ovat ikäisekseen kehittyneitä, mutta en usko että meillä olisi yksinkertaisesti keskusteltavaa. Mainittakoon, että tyttöystäväni on minua puolisen vuotta vanhempi.

Samaa mieltä olen siinä, että mitä vanhemmaksi ihmiset muuttuu sitä vähemmän ikäerolla on merkitystä.

Mutta jos miehen motiivit kestävät päivänvalon niin mikäs siinä.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
irGGu kirjoitti:
Etenkään kun lähipiirisi on osoittanut hyväksyvänsä asian ja olevansa vilpittömästi onnellisia puolestasi.
Niin juuri. Itselläni oli onnellinen tilanne, että tyttöystäväni vanhemmat hyväksyivät minut, alun pienen epäluulon jälkeen. Samoin omat vanhempani hyväksyivät suhteen. Toki se alkuun herätti hieman kummastelua, mutta äkkiäkös se hälvenee, kun todetaan kaverin olevan luotettava ja rehti. Voin olla ylpeä siitä, että olen ollut luotettava ja rehellinen. Alusta loppuun.

Kaveripiirini oli myös suopea suhdetta kohtaan ja monia harmitti, että se päättyi eroon, koska olimme kuulemma tasapainoinen pari. No, en siitä tiedä. Tavallaan oltiinkin.

En nyt jälkeenjääneeksi itseäni sentään sanoisi, mutta olen hyvinkin poikamainen monen mielestä ja minua harvoin uskotaan sen ikäiseksi mitä olen. Viimeeksi muutama päivä sitten minua erehdyttiin luulemaan 16-vuotiaaksi! =D

Ei se heittänytkään kuin sen 10 vuotta todellisesta iästä...
 

Lyrinna

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Haa, tännehän on suorastaan virrannut kommentteja. Juuri siksi heitinkin ilmaan tällaisen kysymyksen, koska halusin kuulla, onko tämä jonkun mielestä sairasta tai outoa. Monikaan tänne kirjoittanut ei tietenkään tunne minua tai poikaystävääni, mutta meistä tämä on alusta asti tuntunut olevan ihan oikein. Jos se olisi tuntunut väärältä, emme olisi koskaan edes aloittaneet mitään. Jos tämä on väärin, virhe on maailmassa eikä meissä!

Ted Raikas kirjoitti:
Niin juuri. Itselläni oli onnellinen tilanne, että tyttöystäväni vanhemmat hyväksyivät minut, alun pienen epäluulon jälkeen. Samoin omat vanhempani hyväksyivät suhteen. Toki se alkuun herätti hieman kummastelua, mutta äkkiäkös se hälvenee, kun todetaan kaverin olevan luotettava ja rehti. Voin olla ylpeä siitä, että olen ollut luotettava ja rehellinen. Alusta loppuun.
Niin, luonnollisesti minunkin vanhempani kauhistelivat hieman ikäeroamme. Toin avoimesti miehen kotiini, ensin ihan ystävänä, jotta vanhempani voivat todeta hänen olevan fiksu ja luotettava. Kun kerroimme seurustelusta, he olivat hyvin ymmärtäväisiä ja ottivat asian hyvin. Olemme koko ajan painottaneet rehellisyyttä ja avoimuutta asian suhteen, ja se kannatti.

Tietenkin on niitä kolmekymppisiä, jotka iskevat pieniä tyttöjä nuoren lihan perässä, mutta tämä on ihan eri asia. Tapailimme usean kuukauden ajan vain kaveripohjalta, mihin en usko kenenkään edellä kuvatun kaltaisen kusipään pystyvän. Tämä on varmaankin sitten ihan yksilöistä kiinni, mutta meillä on ikäerosta huolimatta keskusteltavaa, viihdymme yhdessä, luotamme toisiimme ja olemme toistemme tuki ja turva.

Minun mielestäni ikäero on tällä hetkellä ihan positiivinen juttu; sovimme toisillemme niinä ihmisinä, jotka nyt olemme. Ihminenhän muuttuu iän myötä, enkä usko, että tulisimme näin hyvin toimeen, jos olisimme samanikäisiä. Toisaalta, muutumme kumpikin edelleen: muutaman vuoden päästä emme enää ehkä sovikaan toisillemme niin hyvin. Mutta niinhän voi käydä, vaikka osapuolet olisivat saman ikäisiäkin. Jos tämä ei ole toimiakseen, niin ei se välttämättä ole kiinni ikäerostakaan. Aika näyttää.

irGGu kirjoitti:
Hassu kysymys Lyriltä. Rakkaani, älä mieti sitä mitä muut sinusta tai suhteestanne ajattelevat. Elä tyytyväisenä siitä että itse rakastat miestäsi ja hän sinua, ja että vanhempanne ovat antaneet asialle siunauksensa. Väliäkö sitä muulla kunhan itse olet onnellinen! Ei ne muiden kokemukset vaikuta sinun suhteeseesi mitenkään, tämä asia on täysin sinun ja miehesi käsissä, ei muiden. Etenkään kun lähipiirisi on osoittanut hyväksyvänsä asian ja olevansa vilpittömästi onnellisia puolestasi.
Ei tämä tietenkään kenenkään muun kokemuksista mene suuntaan tai toiseen, mutta ikäerokysymys sai minut miettimään, joten päätin julkaista tämän asian täällä. Se herätti keskustelua, mikä oli tarkoituskin. Nämä tekstit eivät vaikuta _meidän_ juttuumme mitenkään, halusin vain kuulla, mitä mieltä porukka yleisesti on. Tällä hetkellä otan kaiken irti siitä, mitä meillä nyt on, ja olen onnellinen.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Lyrinna, on hienoa että et välitä muiden mielipiteistä tälläisessä asiassa. Rakennat itse miesystäväsi kanssa elämäänne, eikä muut saa puuttua asiaan. Ainoastaan vanhempasi voisi tehdä niin, mutta jos he näkevät suhteenne hyvänä asiana ja luottavat, niin minkään ei tulisi olla esteenä.

Toivon sinulle onnellista suhdetta. Ehkä jotenkin osaan samaistua voimakkaasti tilanteeseenne, koska olen vastaavan kokenut ja elänyt itse. Näyttäkää epäilijöille!
 

Rocco

Jäsen
Lyrinna kirjoitti:
En tiedä, onko tästä asiasta keskusteltu täällä ennen, mutta tilanteeni on juuri nyt sellainen, että seurustelen itseäni yhdeksän vuotta vanhemman miehen kanssa. Itsehän olen paria kuukautta vaille 18, kun taas seurustelukumppanini on kypsään ikään ehtinyt 27-vuotias. Olen siis lisäksi vielä alaikäinen, mutta tilanne onneksi korjaantuu syksymmällä.

Ei se fyysinen ikäero, mutta se henkinen. Jos molemmat ovat henkiseltä iältään lähellä toisiaan niin se on positiivista.

Itse voin kokemuksesta sanoa että ei se haittaa se ikäero. Nyt olette 17 ja 27, viiden vuoden päästä 22 ja 32. Silloin se ei vaikuta yhtään kummaliselta.

Olen itse kuullut minusta sanottavan, että "vanhemmat miehet tietää mitä tekee" ja varmasti olet samaa mieltä. Et minusta tietenkään, mutta vanhemmista miehistä näin ylipäätään.
 

Aln

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Lyrinna kirjoitti:
Haluaisin vain kuulla mielipiteitä ja omakohtaisia kokemuksia suhteista, joissa osapuolten välillä on iso ikäero. Voiko sellainen suhde toimia ja kestää? Sehän riippuu tietenkin huomattavassa määrin yksilöistä, mutta olen kiinnostunut kuulemaan, jos jollakulla on joskus ollut vastaavanlainen tilanne.

Hmm... systerini alotti seurustelemaan juurikin 17-vuotiaana 25-vuotiaan miehen kanssa ja hyvin näyttäisi menevän. Siskoni on tällähetkellä 20-vuotias ja kihloissa ovat olleet jo jonkunaikaa. Eli kai se voi! :)

En tiedä, onko tossa ollu muita hankaluuksia kun se, että toinen käy töissä ja toinen opiskeli lukiossa ja sen jälkeen yliopistossa, ja asuvat erillään. Aika pitkältihän tuo on kiinni yksilöistä.
 

Rinoa

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Töissä on niin penteleen tylsää, että ajatus saa taas lentää liiankin vapaasti.. Eli tottakai ne miesasiat sitten myöskin sinne joukkoon eksyi, niin pitipä sitten tätäkin lähteä kaivamaan..

Lyrinna kirjoitti:
Haluaisin vain kuulla mielipiteitä ja omakohtaisia kokemuksia suhteista, joissa osapuolten välillä on iso ikäero. Voiko sellainen suhde toimia ja kestää? Sehän riippuu tietenkin huomattavassa määrin yksilöistä, mutta olen kiinnostunut kuulemaan, jos jollakulla on joskus ollut vastaavanlainen tilanne.

Teillä on siis 11 vuotta ikäeroa? Omasta kokemuksestani tiedän, että se voi kestää.. Tähän tietysti joutuu laittamaan nämä pakolliset huomautukset siitä kuinka se on kuitenkin ihmiskohtaista, etenkin kun toinen ei ole vielä sitä "aikuisen elämää" maistanut, mutta...

Itselläni oli 11 vuotta vanhempi, maailman kultaisin ja rakastavin mies. Eikä se seurustelu siihen ikäeroon (tietääkseni aikanaa...) kaatunut..
Vaan vielä tänä päivänäkin sitä toivoo, ettei olisi luonteeltaan niin tulta ja tappuraa että olisi osannut arvostaa sitä hyvää ja kultaakin kallimpaa miestä jonka itselleen joskus matkaan sai.. noh.. Ystävyys lämmitää uskomattoman paljon, hän on edelleen enkeli niin hyvissä kuin huonoissa päivissänikin.
 

Chip

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Miesasiat ovat olleet mukavalla mallilla jo melkein puolitoista vuotta. Ihan eri taustoista ollaan alunperin, tai siltä se alkuun vaikutti. Lopulta arvomaailmat näyttävät suht samanlaisilta ja tulevaisuutta suunnitellaan kovasti. Mun mies on kiltti, mukava, tunnollinen, huumorintajuinen jnejne. Ei mikään lapatossu, vaan kiukuttelee samoissa mitoissa mulle kun mä sille. En kestäisi liian kilttiä miestä, joka ei suuttuis koskaan, mä kun saatan räjähdellä välillä pienemmästäkin.

Mutta huolimatta statuksestani, on välillä tullut törmättyä ongelmaan nimeltä "käääliömiehet". Eli miehet, jotka tulevat kännissä lääppimään ja yrittämään, vaikka ihan hyvin tietävät, että mua tai mun kavereita ei kiinnosta. Kaikki tytöt kuitenkin kierretään läpi ja siinä samalla nolataan sitten itsensä ihan toden teolla. Kääliöt voivat olla sinkkuja tai varattuja, mutta humalatila aiheuttaa aina saman reaktion... Ja vielä yleensä kerta toisensa jälkeen saman porukan kesken ne yrittävät aina niitä tyttöjä. Mistä noita oikein sikiää? Onko kääliömäisyys joillekin miehille luonteenomaista?

EDIT: Baareissa en juurikaan käy, kyse on lähinnä muista opiskelijabileistä, yleensä vielä melko saman poppoon kanssa.
 
Viimeksi muokattu:

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Chip kirjoitti:
Mistä noita oikein sikiää? Onko kääliönäisyys joillekin miehille luonteenomaista?
Valitettavasti on ja pahinta siinä on sen naisten kokeman epämukavuuden lisäksi, että sellaiset miehet, jotka eivät moista suinkaan tee, joutuvat kärsimään kun naiset eivät sitten baareissa luota enää kehenkään. Jotkut miehet voivat tulla juttelemaan ihan kohteliaastikin ja asiallisesti käyttäytyä kaikin puolin, mutta saavat viileän vastaanoton. Ymmärrettävistä syistä kähmimiseksi joutuminen on liian suuri riski ja suomalaismiehet ei tosiaankaan osaa monet tippakaan käyttäytyä. Luulisi jo järjen sanoman, että klähmimisellä ei lämmintä vastaanottoa saa.

En oikeastaan itse baareissa mene väkisin änkeämään kenenkään pöytään tai rupea suinpäin juttelemaan, tilanteen pitää mennä ja valua itsestään siihen suuntaan, että kontakti syntyy.

Eikä niitä yleensä synnykään. Toisaalta käyn aika vähän baareissa nykyään ja jos käyn, niin kavereitten kanssa ja sikäli ei ole oikein syytä etsiä "juttukumppania".
 

Rinoa

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ted Raikas kirjoitti:
Valitettavasti on ja pahinta siinä on sen naisten kokeman epämukavuuden lisäksi, että sellaiset miehet, jotka eivät moista suinkaan tee, joutuvat kärsimään

Ted Raikas kirjoitti:
Jotkut miehet voivat tulla juttelemaan ihan kohteliaastikin ja asiallisesti käyttäytyä kaikin puolin, mutta saavat viileän vastaanoton.

suomalaismiehet ei tosiaankaan osaa monet tippakaan käyttäytyä. Luulisi jo järjen sanoman, että klähmimisellä ei lämmintä vastaanottoa saa.
Näin ikävä kyllä on... Ja tämä pätee niin baari/yökerho tyylisistä paikoista aivan niihin viihtyisiin pubeihin (mikä etenkin on erittäin valitettavaa).

Mikä siinä muuten on, kun tuntuu että seuraava tilanne toistuu kerrasta toiseen; Istut tyttökaverisi kanssa pubissa ja juttelette siinä kahdestaan, mitä naiset nyt milloinkin juoruavat. Pöydän viereen kömpii jostain kolosta jo muutaman maltaisen nauttinut mies henkilö ja tiedustelee (mahdollisesti jo ahteriaan penkkiin painaen) "josko daamien vieressä olisi tilaa" Kun hänelle tähän vastaa kohteliaasti (olettaen siis nyt että paikassa on paljon paljon pöytiä vapanaa, eli kyse ei ole mistään tupaten täydestä paikasta sillä hetkellä) että "meillä on tässä hieman juttu kesken, että mielummin olisimme kahden" niin kitinän / vonkaamisen / kärttämisen / inttämisen määrä on aivan uskomaton! Miksei sitten voi istua vaikka siihen viereiseen pöytään.. Luulisi ymmärtävän, että jos juuri sillä hetkellä kaipaisimme "hurmaavan herrasmiehen" seuraa varmasti hänelle sanoisimme että istu tottakai.

Kertokaa ah te armaat miehet minulle, sillä en todella ymmärrä :S
 

Troy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Steelers
Rinoa kirjoitti:
Näin ikävä kyllä on... Ja tämä pätee niin baari/yökerho tyylisistä paikoista aivan niihin viihtyisiin pubeihin (mikä etenkin on erittäin valitettavaa).

Mikä siinä muuten on, kun tuntuu että seuraava tilanne toistuu kerrasta toiseen; Istut tyttökaverisi kanssa pubissa ja juttelette siinä kahdestaan, mitä naiset nyt milloinkin juoruavat. Pöydän viereen kömpii jostain kolosta jo muutaman maltaisen nauttinut mies henkilö ja tiedustelee (mahdollisesti jo ahteriaan penkkiin painaen) "josko daamien vieressä olisi tilaa" Kun hänelle tähän vastaa kohteliaasti (olettaen siis nyt että paikassa on paljon paljon pöytiä vapanaa, eli kyse ei ole mistään tupaten täydestä paikasta sillä hetkellä) että "meillä on tässä hieman juttu kesken, että mielummin olisimme kahden" niin kitinän / vonkaamisen / kärttämisen / inttämisen määrä on aivan uskomaton! Miksei sitten voi istua vaikka siihen viereiseen pöytään.. Luulisi ymmärtävän, että jos juuri sillä hetkellä kaipaisimme "hurmaavan herrasmiehen" seuraa varmasti hänelle sanoisimme että istu tottakai.

Kertokaa ah te armaat miehet minulle, sillä en todella ymmärrä :S

Kyseinen asiahan johtuu siitä, että lukemattomat naiset ovat menestyksellisesti opettaneet miessuvulle, että naiset eivät ole "helppoja" ja kun nainen sanoo "ei", niin hän todellisuudessa tarkoittaakin "kyllä".

Edit: Mainittakoon, että itse en ole koskaan kuulunut näihin änkääjiin tai tuppautujoihin.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Troy kirjoitti:
ja kun nainen sanoo "ei", niin hän todellisuudessa tarkoittaakin "kyllä".

Ai, eikös se enää nykyisin olekkaan niin että nainen antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa? Ei sen puoleen, en minä mitään tiedä kun en enää moneen vuoteen ole "tosissani" käynyt lihatiskillä tai ampumaradalla.
 

Troy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Steelers
Paitselo kirjoitti:
Ai, eikös se enää nykyisin olekkaan niin että nainen antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa? Ei sen puoleen, en minä mitään tiedä kun en enää moneen vuoteen ole "tosissani" käynyt lihatiskillä tai ampumaradalla.

No ei minunkaan tietoni sinkkujen (tai muuten vaan seuraa etsivien) toimista ole enää viimeistä huutoa, mutta ei siitä nyt niin pitkä aika ole, kun itsekin painiskelin näiden asioiden kanssa.

Ja itse kysymykseen: Kyllähän se on vähän niinkin ja sehän siitä vastakkaisen sukupuolen kanssa toimimisesta niin vaikeaa tekeekin.

Edit: Eli jos nainen sanoo "ei", mies "tietää" naisen tarkoittavan "kyllä". Jos nainen sanoo "kyllä", mies luulee naisen tarkoittavan "ei", mutta ei silti suostu tunnustamaan tosiasioita. Lisäksi näihinkin sääntöihin on olemassa ne poikkeukset kuten esim. Rinoa tuossa todistaa ja viimeistään tästä syystä homma käy todella vaikeaksi miehelle.
 
Viimeksi muokattu:

Rinoa

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Troy kirjoitti:
Kyseinen asiahan johtuu siitä, että lukemattomat naiset ovat menestyksellisesti opettaneet miessuvulle, että naiset eivät ole "helppoja" ja kun nainen sanoo "ei", niin hän todellisuudessa tarkoittaakin "kyllä".
*huoh* Näin vähän pelkäsinkin... Kuinkakohan kauan luulette että se uudelleen koulutus sitten kestää?
 

Timbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Canucks, BC Lions
Rinoa kirjoitti:
*huoh* Näin vähän pelkäsinkin... Kuinkakohan kauan luulette että se uudelleen koulutus sitten kestää?
Loputtomasti. Vähänkin kokeneempi mies on jo oppinut, että jos nainen sanoo ei, se tarkoittaa ei, paitsi silloin kun se tarkoittaa ehkä, paitsi silloin kun se tarkoittaa kyllä. Jos taas nainen sanoo ehkä, niin se tarkoittaa ehkä, paitsi jos se tarkoittaa ei, paitsi jos se tarkoittaa kyllä. Jos taas nainen sanoo kyllä, niin se tarkoittaa kyllä, paitsi silloin kun se tarkoittaa ehkä, paitsi jos se tarkoittaa ei. Miehen pitää tietää heti, mitä nainen oikeasti ajattelee, ja jos menee väärin, osoittaa se miehen olevan välinpitämätön. Kuinka kummassa naiset oikein kestävät meitä miehiä?
 

Rinoa

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Designer kirjoitti:
Loputtomasti. Vähänkin kokeneempi mies on jo oppinut, että jos nainen sanoo ei, se tarkoittaa ei, paitsi silloin kun se tarkoittaa ehkä, paitsi silloin kun se tarkoittaa kyllä. Jos taas nainen sanoo ehkä, niin se tarkoittaa ehkä, paitsi jos se tarkoittaa ei, paitsi jos se tarkoittaa kyllä. Jos taas nainen sanoo kyllä, niin se tarkoittaa kyllä, paitsi silloin kun se tarkoittaa ehkä, paitsi jos se tarkoittaa ei. Miehen pitää tietää heti, mitä nainen oikeasti ajattelee, ja jos menee väärin, osoittaa se miehen olevan välinpitämätön. Kuinka kummassa naiset oikein kestävät meitä miehiä?
*hihittelee* kiitos päivän piristyksestä!! :D

En todella tiedä miten me teitä kestämme.. Mutta en toisaalta tiedä myöskään kuinka kestäisimme ilmankaan? ;)
 

Kobe

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Troy kirjoitti:
Eli jos nainen sanoo "ei", mies "tietää" naisen tarkoittavan "kyllä". Jos nainen sanoo "kyllä", mies luulee naisen tarkoittavan "ei", mutta ei silti suostu tunnustamaan tosiasioita. Lisäksi näihinkin sääntöihin on olemassa ne poikkeukset kuten esim. Rinoa tuossa todistaa ja viimeistään tästä syystä homma käy todella vaikeaksi miehelle.

Ainakin yksi esimerkki elävästä elämästä tulee mieleen. Useita kertoja olen mennyt nukkumaan naisen viereen joka aluksi on ilmoittanut kivenkovaa että "mitään ei sitten tule tapahtumaan".
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös