Miesasiat

  • 261 566
  • 1 149

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
scholl kirjoitti:
Olin eilen about selvinpäin liikenteessä (minimaaliset pohjat ja alle 10 drinksua illan aikana), joten pystyin havainnoimaan miten päin helvettiä asiat ovat ravintoloissa. Hävettää muiden miesten puolesta, että kuinka nilkkiä porukkaa suurin osa on.

Suurin ongelma on naisten ahdistelu. Siis ravintolaanhan mennään vetää kännit ja juttelemaan kavereiden kanssa. Siitä huolimatta naisporukoita usein häiritsee jonkinlaiset perttijätkät. Tulevat keskeyttämään ja mussuttamaan ihan tyhjänpäiväistä. En jaksaisi kantaa sellaista roolia, että uhkailen joka nilkkiä, vaan heidän pitäisi ottaa opikseen. Jos johonkin ihastuu niin sitten ottaa selvää miten siihen voi tutustua, mutta ensin se valinta keneen ihastuu. Eikä mitään saakelin arpomista, missä joka tyypille mussutetaan skeidaa. Kukaan ei jaksa sellaista kuunnella ja mikä oikeuttaa muutenkaan jollekin nilkille tulla häiritsemään kenenkään iltaa. Naiset ovat vain usein niin nössöä porukkaa, etteivät samantien tirvaise nilkkejä nenään, vaan joutuvat usein tilanteeseen, jossa häiriköitsijöistä eivät pääse heti eroon. Ja tuota saattaa tapahtua monta kertaa illassa.

Eikö niillä tyypeillä ole kavereita vai mitä hemmettiä pitää mennä tuntemattomia ihmisiä vaivaamaan. Saírasta porukkaa.

Kaiken huippu illassa oli yksi niin hurja tilanne, mistä en edes viitsi mainita. Luulivat perkeleet, että raha merkitsee minulle jotakin.

Kerrankin jostain schollin kanssa samaa mieltä. Itseäni on jo pidemmän aikaa ärsyttänyt tuo ahdistelu. Kun sitä saa katsella ja kuulla kavereiden(tyttöjen) suusta kuinka puolet baarin miesväestöstä on kokoajan perseessä ja rinnoissa kiinni, niin ei voi kuin päätään puistella. Samoin se kun otetaan ns. rohkaisuryyppyä, niin kannattaisiko jättää ne rohkaisut sen verran alemmalle tasolle ettei ole ihan perseet kun menee sitten iskemään. Samoin säälittävää suorastaan on nämä jotka kiertää jokaisen naisen luona kerrallaan koittamassa onneaan.

Samalla voisi kyllä muutenkin tilittää, mutta sanottakoon näin että se on kumma kun sanan "EI" suoraa merkitystä ymmärretä miesten toimesta. Itselleni kun tuo on ollut aina selviö.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
scholl & eagle:

Laisinkaan puolustelematta näitä miehiä jotka kokeilevat onneaan useamman naisen kanssa samaisen illan aikana mutta olisipa mukava tietää kuinka heidän tulisi toimia jos tarkoituksena on illan mittaan löytää itselleen naisseuraa? Se, että yksi sanoo "EI" ei suinkaan tarkoita sitä, että seuraavakin sanoo "EI" vaan seuraava voikin sanoa jo "KYLLÄ". Itse siis ymmärrän vallan hyvin sen, että lähestytään naisia ja tiedustellaan heidän halukkuutta - tietenkin tässä kohdin on huomioitava käytössäännöt ja käyttäytydyttävä hyvin, jos kohde sanoo "EI" niin sitä on uskottava ja kohteliaasti poistuttava paikalta tms, ja muutenkin kannatan kaikella tapaa hillittyä linjaa seuraunhaussa.

Tietenkin aina on hyvä miettiä ketä lähestyy, jos kyseessä on naisseurue niin harvemmin kukaan heistä on innokas lähtemään tyrkylle tulleiden miesten seuraan, samaten kaikki joilla on mukavaan miesseuraa on syytä jättää rauhaan vaikka kuinka kiinnostavalta nainen vaikuttaisikin etc.

Omiin tapoihini ei kuulu häiriköidä ja juosta ravintolassa naisten perässä pöydästä pöytään, jos tapaan mielenkiintoisen henkilön (hyvin epätodennäköistä kylläkin) niin voin jutella hänen kanssa ja kokeilla kepillä jäätä mutta yleensä kohdalla kaikki lähtee naisen aloitteesta ei minun. Ja, jos lähteekin minun niin ennenkaikkea on oltava kohtelias ja kunnioitettava toista kaikella tapaa.

vlad.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
eagle kirjoitti:
Itseäni on jo pidemmän aikaa ärsyttänyt tuo ahdistelu. Kun sitä saa katsella ja kuulla kavereiden(tyttöjen) suusta kuinka puolet baarin miesväestöstä on kokoajan perseessä ja rinnoissa kiinni, niin ei voi kuin päätään puistella.
Ja se haittaa sitten meitä moitteettomasti käyttäytyviä miehiäkin, sillä naisilla alkaa olla ennakkoluulot lähes joka poikaa kohtaan ja osin syystäkin. Mites sitten edes kohteliaasti tutustut keneenkään, kun ennakkoluulot on päällä.

Moukkamaiset miehet pilaa muidenkin suomalaisten miehen maineen, joten kyllä se on jokaista koskettava asia.
 

scholl

Jäsen
vlad kirjoitti:
scholl & eagle:

Laisinkaan puolustelematta näitä miehiä jotka kokeilevat onneaan useamman naisen kanssa samaisen illan aikana mutta olisipa mukava tietää kuinka heidän tulisi toimia jos tarkoituksena on illan mittaan löytää itselleen naisseuraa?

En tiedä.

Voi vain sanoa, mikä olisi mieluisampaa toimintaa.
Ehdottomasti mieluisinta on se, että on tilanne missä tahansa niin, että joku esittelisi henkilöt toisilleen. Sellainen kutsujen seurustelu on siinä mielessä hyvää meininkiä, että tutustuu pintapuolisesti lähes jokaiseen. Siinä voi sitten hienovaraisesti edetä, jos joku henkilö kuulostaa kiinnostavalta.

Jos ravintolassa on joku henkilö, johon selvästi tuntee vetoa niin itse ainakin odottaisin sellaista otollista tilannetta, missä henkilö ei olisi jutuissa kiinni, vaan esim. hakemassa drinksua ja sitten heittää vaikka, että onks toi sun paitas x y:n uutta mallistoa. Se on hyvännäköistä moskaa. Itekin olen siitä merkistä digannut tai jotakin vastaavaa. Siis ihan sama mitä, mutta niin, että juttu pääsee käyntiin, jos on päästäkseen. Kyllä se toinen sitten sanoo, jos sun kanssa jaksaa jutella vai ei. Kai se joku syy on, miksi se toinen tyyppi kiinnostaa ja se voi olla myöskin se pointti, mistä lähtee kohteliaisuutta antamaan.

Suurempi ongelma on se, ettei ravintoloissa tai ylipäätänsä kaupungilla ole kiinnostavanoloisia tyyppejä. Ja jos on niin ovat sellaisessa tilanteessa, jossa on mahdoton millisekunnissa tietää, onko se tyyppi oikeasti kiinnostava, sopiva tms. (näkee vaikka auton tuulilasin läpi kaupungilla ylittävän katua).

Ravintolat eivät ole mielestäni hyviä paikkoja tutustua ihmisiin. Sinne mennään viettämään aikaa ystävien kanssa ja vetämään jurrit.

EDIT: En ymmärrä tuota väitettä, minkä mukaan ravintolassa olisi useampi kiinnostava henkilö samanaikaisesti. En kertakaikkiaan usko siihen.
 

Jippo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ted Raikas kirjoitti:
Ja se haittaa sitten meitä moitteettomasti käyttäytyviä miehiäkin, sillä naisilla alkaa olla ennakkoluulot lähes joka poikaa kohtaan ja osin syystäkin. Mites sitten edes kohteliaasti tutustut keneenkään, kun ennakkoluulot on päällä.

Juuri niin. Sitten on niitä munkaltaisia miehiä, jotka ei ikinä "uskalla" baarissa mennä puhumaan sille yhdellekään, joka vaikuttaa kiinnostavalta. Sitä pelkää, että profiloituu juuri Schollin kuvailemaksi "perttijätkäksi". Vaikka siis menisi puhumaan ilman seuraa olevalle naiselle ihan normaalisti, ilman mitään kähmimisiä.

Onhan muakin neuvottu, että pakkien saamisesta ei kannata välittää ja on mentävä puhumaan, jos siltä tuntuu ja oikeasti joku tyttö kiinnostaa. Mulla on vaan niin vahvana se fiilis, että jos sitä tyttöä vastaavasti ei kiinnosta, niin siltä saa sen "perttijätkille" varatun tylytyksen. Se taas ei ole kivaa, kun sitä kuitenkin itse itseään pitää kilttinä, kohteliaana ja mukavana. Ja kun itseäkin inhottaa sellaiset räyhäkkäät lipevät pelimiehet, niin tuntuu mahdottoman epäreilulta tulla kohdelluksi sellaisena, jos omassa päässään tietää olevansa täysin viattomasti, joskin toiveikkaasti liikkeellä.

No mut niin se menee. Pelimiehet vonkaa ja mä vuodatan Jatkoajassa.
 

Nikke

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sinivalkokeltainen
Jippo kirjoitti:
Juuri niin. Sitten on niitä munkaltaisia miehiä, jotka ei ikinä "uskalla" baarissa mennä puhumaan sille yhdellekään, joka vaikuttaa kiinnostavalta. Sitä pelkää, että profiloituu juuri Schollin kuvailemaksi "perttijätkäksi". Vaikka siis menisi puhumaan ilman seuraa olevalle naiselle ihan normaalisti, ilman mitään kähmimisiä.
Kun se pointti on juuri siinä että missä ja miten naista jututat. Jos spedenä menet tuoppi kädessä siihen vaikka 4 hengen naisporukalle kysäisemään että "mitäs tytöt" niin sietääkin tippua maan pinnalle.

schollilta tuli mielestäni sen verran hyvä selostus miten kannattaa toimia että komppaan. Asiallista jutustelua, katse ylös sieltä tisseistä ja alle kaksi promillea veressä. Tottakai tulee silti pakkeja, pelimiehillekin. Nikke sanoo; joskus saat nenilleen, joskus saat.
 

scholl

Jäsen
Jippo kirjoitti:
Se taas ei ole kivaa, kun sitä kuitenkin itse itseään pitää kilttinä, kohteliaana ja mukavana. Ja kun itseäkin inhottaa sellaiset räyhäkkäät lipevät pelimiehet, niin tuntuu mahdottoman epäreilulta tulla kohdelluksi sellaisena, jos omassa päässään tietää olevansa täysin viattomasti, joskin toiveikkaasti liikkeellä.

Yksi asia vielä mikä ihmetyttää on se oletus, että vaikka juttelisi naisen kanssa, haluaisi mukamas tältä seksiä. Monessa maassa itselläni on ollut paljonkin hyviä naispuolisia ystäviä, jotka ovat valikoituneet sen takia, että ovat hyviä tyyppejä tai omaavat asiantuntemusta jossakin asiassa. Sen sijaan täällä helposti huhutaan, että harrastat seksiä vaikkei se tyyppi siinä mielessä kiinnostaisi lainkaan tai olisi edes asiaa siinä mielessä miettinyt. Itse en ainakaan antaisi jokaiselle, enkä edes halua antaa sellaista harhaluuloa esille, että mukamas olisin helposti saatavilla. Pitää jatkossa varmaan uhkailla jengiä enemmän, etteivät edes puhu yksityisasioistani, mutta silti se on merkillistä.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Mielestäni parasta on ns. ex tempore meininki, että keskustelu jonkun kanssa syttyy vahingossa, jos syttyy. Se voi lähteä ihan pienestä asiasta, vaikka jostain vitsistä, joka naurattaa ja sitten tulee vaihdettua sanan pari. Ehkä juteltua koko illan.

Muutamia vuosia sitten esim. huomasin baarissa, että voitokkaan matsin jälkeen SaiPan fanipaita kirvoitti kyselyjä, että mites peli meni jne. Myös (nuorilta) naisilta. Tässäkin periaatteessa voisi olla tilaisuus sitten jutella niitä näitä, asiallisena vaan kannattaa pysyä ja välttää "rasvaista" meininkiä. Naiset kyllä tajuaa, jos sellainen hyypiö kyseessä.

Olen tosiaan baareissa yleensä aika omissa oloissani, tai kavereitten kanssa, joten kontaktia tuohon ex tempore -tapaan ei yleensä synny. Näen sen silti parhaana, sellainen ilmiselvä tuppautuminen ja vonkaaminen ei ainakaan suomalaisnaisiin tunnu yleensä purevan.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
scholl kirjoitti:
En tiedä.

...

EDIT: En ymmärrä tuota väitettä, minkä mukaan ravintolassa olisi useampi kiinnostava henkilö samanaikaisesti. En kertakaikkiaan usko siihen.

Ihan hyvää ja asiallista tekstiä joten sikäli allekirjoitan sen suurelta osin. Onhan se varmasti helpompaa tutustua vastakkaiseen sukupuoleen kutsuilla ja siellä tehdä tuttavuutta asialinjalla ja näin tavallaan "poimia" joukosta niitä mielenkiintoisempia ihmisiä, (kaikki eivät voi olla mielenkiintoisia mutta joku tai jopa useampi voi olla).

Sama pätee tavallaan ravintolaankin, eteneminen hienovaraisesti on tyylikkäämpää (ja antaa minusta ainakin fiksun kuvan henkilöstä) ja se antaa myös mahdollisuuden kohteliaampaan poistumiseen paikalta jos toinen ei vaikuta niin mielenkiintoiselta kuin on olettanut. Kaikessa on kuitenkin omalla kohdallani kysymys siitä, että kunnioitetaan toista ja toisen mielipidettä jolloin se "EI" on myös "EI".

Jos miehissä on toisinaan (osassa ryhmästä hyvin usein) vikaa niin kyllä naisetkin saisivat toisinaan mennä itseensä ainakin sen suhteen kuinka torjuvat nämä seuranhakijat, jos mies esittäytyy kohteliaasti niin tuolloin olisi minusta suotavaa, että antaa ne pakit myös kohteliaasti eikä vaan tokaise "Suksi vittuun homo". Ymmärrän toki, että toisinaan pinna voi olla kireällä jos näitä lähentelijöitä on kymmeniä ja suurin osa on tolkuttomassa jurrissa jotka eivät usko muuta kuin vittuilua mutta silti, kun itse olen pyrkinyt olemaan kohtelias (niinä harvoina kertoina kun yleensäkään olen tehnyt tuttavuutta kenenkään kanssa) niin sitä toivoisi vastakkaiselta osapuolelta myös sitä kohteliaisuutta.

Mitä tulee väitteeseen, että ravintolassa voisi olla useampi kiinnostava henkilö samanaikaisesti niin väittäisin, että se voi aivan hyvin pitää paikkansa. Kaikki riippuu tietty siitä millä "mittaa" tämän kiinnostavuuden ja kuinka suuri on tämä ravintola. Satojen henkilöiden joukosta on mahdollista hyvällä tuurilla löytyä useampikin kiinnostava tapaus, joskin todennäköisyys on tälle lienee hyvin pieni mutta mahdollista se on - toisaalta, usein jos törmää siihen yhteen kiinnostavaan henkilöön ja kemiat kohtaavat niin tarvetta niiden muiden etsimiselle ei enää ole. Sattuman kauppaahan tämä on, eikä ravintola välttämättä ole se paras paikka (ei ole yleensä ollut minulle) missä tutustua näihin mielenkiintoisiin tuttavuuksiin koska häiriötekijöitä on aivan liikaa.

vlad.
 

scholl

Jäsen
vlad kirjoitti:
Mitä tulee väitteeseen, että ravintolassa voisi olla useampi kiinnostava henkilö samanaikaisesti niin väittäisin, että se voi aivan hyvin pitää paikkansa. Kaikki riippuu tietty siitä millä "mittaa" tämän kiinnostavuuden ja kuinka suuri on tämä ravintola. Satojen henkilöiden joukosta on mahdollista hyvällä tuurilla löytyä useampikin kiinnostava tapaus, joskin todennäköisyys on tälle lienee hyvin pieni mutta mahdollista se on - toisaalta, usein jos törmää siihen yhteen kiinnostavaan henkilöön ja kemiat kohtaavat niin tarvetta niiden muiden etsimiselle ei enää ole. Sattuman kauppaahan tämä on, eikä ravintola välttämättä ole se paras paikka (ei ole yleensä ollut minulle) missä tutustua näihin mielenkiintoisiin tuttavuuksiin koska häiriötekijöitä on aivan liikaa.

No totta on myös se, että itse seuraan yleensä niin huonosti, ketä ravintolassa on, etten tiedä välttämättä onko siellä kiinnostavia henkilöitä, mutta jos näen 2 viehättävää tyyppiä niin silloinkin pystyn sanomaan kumpi heistä on kiinnostavampi. Jos kontaktia tapahtuu kiinnostavampaan niin sitten tapahtuu. Jos taas ei tapahdu niin ei tapahdu keneenkään. Molemmissa tapauksessa kontaktia siihen second bestiin ei tapahdu.

Joskus syksyllä näin viimeksi kiinnostavannäköisen/-oloisen ravintolassa, mutten pyrkinyt kontaktiin ja käyn sentään joka pe ja la eli aika harvoin niitä on.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Niin en minä tarkoittanut etteikö voisi kontaktia naiseen tehdä ravintolassakin tai vaikkapa jutustella vähän useamminkin kanssa. Vaan sitä että se tehdään ns. tyylillä eikä tunkeilla sinne väliin väkisin ja änkyräkännissä. Tai olla heti kiinni käymässä. Itse käyn nykyisin niin harvoin baarissa monestakin syystä, mutta valitettavan usein silti tätä käytöstä näkee. Jotenkin se suomalainen ujo mies juotuaan vähän liikaa rohkaisua muuttuu maailman parhaimmaksi naisten kaatajaksi, siis omasta mielestään.

Tiivistettynä, itseäni ärsyttää ettei ymmärretä sanan "EI" merkitystä, vedetään aina liikaa viinaa, ollaan heti kiinni, väkisin tungetaan seuraan ja se että ns. keskustelu rajoittuu melkeinpä aina siihen vonkaamiseen/iskemiseen. Nämä siis tiivistetysti.

edit:Unohtui tosiaan sanoa, että tämä huono kuva tosiaan on mukavaa. Leimaavaa. Samoin toki ns. huonot naiskokemukset antavat sitä itselleni yleisesti naisten kuvasta, niin voi todellakin sanoa että usean miehen kuva muuttuu pian yleiseksi mieskuvaksi.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
scholl kirjoitti:
No totta on myös se, että itse seuraan yleensä niin huonosti, ketä ravintolassa on, etten tiedä välttämättä onko siellä kiinnostavia henkilöitä, mutta jos näen 2 viehättävää tyyppiä niin silloinkin pystyn sanomaan kumpi heistä on kiinnostavampi. Jos kontaktia tapahtuu kiinnostavampaan niin sitten tapahtuu. Jos taas ei tapahdu niin ei tapahdu keneenkään. Molemmissa tapauksessa kontaktia siihen second bestiin ei tapahdu.

Joskus syksyllä näin viimeksi kiinnostavannäköisen/-oloisen ravintolassa, mutten pyrkinyt kontaktiin ja käyn sentään joka pe ja la eli aika harvoin niitä on.

Oletko koskaan miettinyt, että pidemmän päälle se "second best" saattaisikin olla parempi kuin se jonka ensin arvioit paremmaksi? Eli jos kontaktia ykköseen ei tule niin joskus kannattaisikin kokeilumielessä testata sitä kakkosta. Tietty jos ajattelumalli pohjautuu siihen, että vain paras on kyllin hyvää minulle siihen "second bestiin" ei koskaan tule tutustuttua.

Arvopohjastahan se on myös kiinni kuinka arvioi ne kiinnostavannäköiset/-oloiset henkilöt. Joku lähestyy ensisijaisesti ulkoisen olemuksen perusteella kohdetta, toinen taasen ulkoisen olemuksen ohessa etsii jotain muutakin ja jollekin tämä ulkoinen olemus on täysin sivuseikka ja etsitään sitä "henkistä" yhteneväisyyttä. Tärkeintä tietenkin kaikessa tapauksessa on se, että löytyy ihminen mikä tyydyttää tarpeet (olipa kyse sitten miehistä tai naisista). Mitä suurimmalla todennäköisyydellä se henkilö joka minusta on kiinnostavanoloinen ei sinusta sellaista ole missään nimessä, sama voi päteä myös toisinkin päin.

vlad.
 

scholl

Jäsen
vlad kirjoitti:
Oletko koskaan miettinyt, että pidemmän päälle se "second best" saattaisikin olla parempi kuin se jonka ensin arvioit paremmaksi? Eli jos kontaktia ykköseen ei tule niin joskus kannattaisikin kokeilumielessä testata sitä kakkosta. Tietty jos ajattelumalli pohjautuu siihen, että vain paras on kyllin hyvää minulle siihen "second bestiin" ei koskaan tule tutustuttua.

Ehkä mutta yleensä sitä kiinnostuu vain yhdestä. Siis jos joku kiinnostaa niin ei katsele muita naisia. Se on jotenkin fysikaalinen juttu.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Täällä me miehet puhumme miesasioista... vai naisasioista? Onkohan nämä jutut hieman väärässä ketjussa, mutta jatkakaa... niin minäkin jatkan.
 

scholl

Jäsen
Ted Raikas kirjoitti:
Täällä me miehet puhumme miesasioista... vai naisasioista? Onkohan nämä jutut hieman väärässä ketjussa, mutta jatkakaa... niin minäkin jatkan.

No alunperin tarkoitin puhua miehistä. Ja juttu kääntyi naisiin. Eli siis yritin valita oikean ketjun, mutta keskustelu rönsyili koskemaan naisia.
 

girlzilla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Ei voi muuta sanoa kyllä kuin että miesasiat eivät voisi olla hienommin. Kohta tulee kaksi vuotta yhteiseloa täyteen ja hienosti menee. Poikaystävä on intissä tällä hetkellä, mutta jotenkin tuntuu ettei siitä tule mitään ongelmaa. Lomilla on joka viikonloppu ja äkkiähän minä Santikseen ajelen arki-iltoina. Tuntuu että typerät kinastelut on loppunu täysin, kun toinen lähti kauemmaksi. (Itse asiassa maantieteellisesti taitaa Santis olla minua lähempänä kuin pojan koti.)

Tuntuu niin ällöttävän onnelliselta. Ei osaa stressata turhanpäiväisiä ylioppilaskirjoituksia, kun kaikki on niin hyvin. Tänäänkin ajelin aamulla kotiinpäin Granista ja kuuntelin hyvää musiikkia nauttien samalla auringonpaisteesta. Suht mahtavaa tää elämä. Suht kivaa olla täysin korviaan myöten rakastunut.
 

Tulppu

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
girlzilla kirjoitti:
Suht kivaa olla täysin korviaan myöten rakastunut.

Tuohan se on, se maailman tavoitelluin tunne. Itsekin kärsin moisesta, tosin kolmen vuoden seurustelun aikana se hieman konkretisoituu ja näkyy arjen pieninä asioina. Mutta eipä valittamista.

Ainiin, tapauksessani toki kyse naisasioista mutta tännehän se nyt tuli vastattua.
 

girlzilla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tulppu kirjoitti:
Tuohan se on, se maailman tavoitelluin tunne. Itsekin kärsin moisesta, tosin kolmen vuoden seurustelun aikana se hieman konkretisoituu ja näkyy arjen pieninä asioina. Mutta eipä valittamista.

Ainiin, tapauksessani toki kyse naisasioista mutta tännehän se nyt tuli vastattua.


Ne arjen pienet asiathan ne sitä parhautta nimenomaan ovat. Tietyssä tilanteessa pusu otsalle nostaa suupielet korviin.
 
Että osaa olla hiljaista markkinoilla. Ei mitään miestouhua... Oon kyllä niin ujo! Tein uudenvuodenlupauksen, että pyydän tänä vuonna jotain jätkää johonkin ja sen pitää siis tapahtua kasvotusten tai puhelimella, ei tekstarilla eikä sähköpostilla. Mä en tajua, miksi muille kuin sukulaisille/kavereille/hyville tutuille jne. soittaminen voi olla niin vaikeata. Jos esim. täytyy soittaa joku virallinen puhelu, siirrän sitä joskus monta päivää. Sitten kun vihdoin soitan, mulla on paperilla ylhäällä, mitä pitää puhua. Ei sitä silti musta huomaa, että jännitän. Kuulostan tosi pätevältä. Jätkille soittaessa en kyl yleensä kuullosta kauhean itsevarmalta :)

Kaikkein kamalinta on, että kaveri elää nyt ihan unelmaa. Ihan käsittämättömän romanttista menoa, se kulkee ihan pilvissä. Ja mä olen kateellinen. Tulee paha mieli, kun toisen onni saa huonolle tuulelle. Sitä alkaa tuntea itsensä tosi huonoksi ihmiseksi, kun ei osaa iloita toisen onnesta. Tai kyllä mä aluksi iloitsin, mut nyt se on hehkuttanut sitä useamman päivän... Kauheinta on kyllä, että ihmettelen, miten sillä nyt voisi käydä tollainen flaksi, kun mä oon paremman näköinen, enkä ole neuroottinen tai mitään. Taidan olla aivan hirveä ihminen.

Mua on viime päivinä alkanut ottaa todella pahasti päähän, että olen aina ollut kiltti ja ujo tyttö. Jos olisin ollut nuorena vähän pahis, niin asiat olisi varmaan ihan eri tavalla. Mut ei, mä olen aina tehnyt, mitä multa on odotettu. Periaatteessa mulle tuli murrosikä vasta parikymppisenä. Lukiossa mua ärsytti suunnattomasti, kun tuntui, että useampi poika meidän luokalla näki mut jonain potentiaalisena unelmavaimona ja -äitinä. Silloin halusin sitten päästä eroon tuollaisesta leimasta. Tavallaan aloin esittää jotain muuta kuin olin. Lukion jälkeenkin puhuin esim. seksistä niinkuin olisi paljonkin tietoa ja kokemusta, vaikka sitä ei ollut yhtään. Vain yksi tyyppi näki aikoinaan sen läpi...

Jotenkin on vaan jäänyt se päälle. En silti koe esittäväni ikinä mitään. Minusta vaan saa jostain syystä aivan väärän kuvan. Sitä vaan aina juttelee (=tekstailee) jätkillekin sellaisia, mitä kuvittelee niiden haluavan kuulla ja sit syntyy ihan vääriä kuvia. Siis mulla on vähän sellainen mielikuva, et miehet haluaa vaan seksiä. Sit sitä jotenkin vaan käyttäytyy sen odotuksen mukaisesti ja lopputuloksena on, että miehet luulee, ettei mua kiinnosta mikään muu. Kauhea kierre. Sit tykkään kaksimielisestä huumorista ja sekin on virhe, kun sellaista juttua rupee heittämään jollekin, jota ei vielä tunne hyvin.

Mä oon ihan varma, että moni pitää mua jonain ylpeänä nirppanokkana, vaikka olen vaan sairaan ujo. Vaikka sitä huomais jonkun kivannäköisen tyypin syynäävän itseään, ei sitä vaan voi uskoa, et se olis oikeesti kiinnostunut. Ei musta silti kukaan sellaista kuvaakaan saa, että mulla on huono itsetunto. Osaan kyllä senkin peittää aika hyvin. Olen vaan kauhea pelkuri ja ajattelen, että on helpompi olla päästämättä ketään lähelle. Niin ei saa ainakaan sydänsuruja, mutta eipä siinä sitten saa paljon muutakaan. On alkanut harmittaa tosiaan todella paljon se, etten uskalla ottaa mitään riskejä. Tämä koskee siis myös muuta elämää. Iltaisin sängyssä on tullut vuosien varrella tehtyä älyttömästi kunnianhimoisia suunnitelmia, joita mulla ei sitten ole ollut kanttia toteuttaa. Jotenkin mun ajatus on se, että jos en tee parastani, voin mielessäni ajatella, että musta olis siihen ja tähän. Jos jotain yrittäisi ja se menisi puihin, olisi pakko todeta olevansa huono. Tai ei tarpeeksi hyvä :) Eikä se sovi perfektionistille.

Kauhee vuodatus. Huh huh! Taitaa olla aika mennä nukkumaan...
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Vecchia Volpe kirjoitti:
Kaikkein kamalinta on, että kaveri elää nyt ihan unelmaa. Ihan käsittämättömän romanttista menoa, se kulkee ihan pilvissä. Ja mä olen kateellinen. Tulee paha mieli, kun toisen onni saa huonolle tuulelle. Sitä alkaa tuntea itsensä tosi huonoksi ihmiseksi, kun ei osaa iloita toisen onnesta. Tai kyllä mä aluksi iloitsin, mut nyt se on hehkuttanut sitä useamman päivän...
Kuulostaa perin ikävän tutulta. Sitä haluaa ajatella, että se vaan on oikeasti hölmöä kun muut toitottavat ja esittelevät onneaan julkisesti. Osa totuutta joskus kyllä, koska överiksi se voi heiltä mennäkin, mutta osa ja aika iso sellainen on kuitenkin sitä, että itseään vaan vituttaa ja on katkera ja kateellinen muille. Sitä on oma arkeni toisinaan, kunnes sitten onneksi pystyn sulkemaan moisen mielestäni ja ajatella jotain sellaista, mitä minulla sillä hetkellä on. Eipä tuo silti ole helppoa ja joskus on kyllä todellista tuskaa katsella kuhertelijoita. Ei ole outoa, että olen päätä puistellen häipynyt äkkiä paikalta, kun ei kestä katsella jotain lirkuttelua.

No sen siitä saa, kun on tälläinen saamaton jahkailija elämänsä suhteen, suuria suunnitelmia, pieniä tekoja... lukuisia hukattuja tilaisuuksia...

Iltaisin sängyssä on tullut vuosien varrella tehtyä älyttömästi kunnianhimoisia suunnitelmia, joita mulla ei sitten ole ollut kanttia toteuttaa. Jotenkin mun ajatus on se, että jos en tee parastani, voin mielessäni ajatella, että musta olis siihen ja tähän. Jos jotain yrittäisi ja se menisi puihin, olisi pakko todeta olevansa huono. Tai ei tarpeeksi hyvä :) Eikä se sovi perfektionistille.
Tässäkin kohtaa tuntuu, että kärsin samankaltaisesta syndroomasta. Olen käytännössä itsekin perfektionisti ja haluan kaiken onnistuvan nappiin, jos tuntuu, etten kuitenkaan pysty siihen, niin pistän lekkeriksi ja saan tekosyyn epäonnistumiselle. Eli hieman sellainen kaikki tai ei mitään mentaliteetti. Siksi pelottaakin ne tilanteet, missä lähden tosissani yrittämään asioita. Silloin epäonnistuminen on todellinen isku ylpeydelle.

Taidan mennä itsekin nukkumaan. Mennyt vuorokausi on ollut kyllä sellaista vuoristorataa fiilisten suhteen, että...
 

Rinoa

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Katselin itseasiassa tuossa yksi päivä tätä ketjua, mutta en sitten saanut raapustettua mitään... Tosin antaa sitten nyt tulla...

Sehän siinä on niin kummallista, kuinka ihminen voikin olla jopa samojen ihmisten seurassa täysin erilainen riippuen tilanteesta ja olosuhteesta. Esim saman ihmisen kanssa voi höpöttää täysin rennosti työympäristössä ja flirttailla estottomasti, mutta odotas kun työaika päättyy ja pitäisi oikeasti tehdä siirtoa johonkin suuntaan.. *puistelee päätään*

Sitä oikein asioikseen miettii joskus miksi aikuinen ihminen voi ollakin niin saamaton tietyissä asioissa.. Mutta lieko se sitten sitä, että pohjimmiltaan me kaikki (?) pelkäämme kuitenkin niitä pakkeja ja mahdollisesti enemmän sitä että "näytämme hölmöiltä" ? En tiedä..

Entäs sitten sen jälkeen, kun on saanut itse sen ensimmäisen askeleen otettua ja toiselta tullut hieman hapuileva askel.. Ja sitten -- ei mitään . Yrittääkö saada vielä kontaktia toiseen vai antaa olla? Jos itse ajattelee, että on liian ujo tehdäkseen mitään, ottakoon toinen yhteyttä. Ja kaskas käy ilmi että molemmat ajattelevat samalla tavalla?

Noh, tämmöistä keskiviikko aamun horinaa töistä.. Sitä on vain huomannut miettineensä niin paljon asioita viime aikoina. (Tiedän, että mietin joskus liikaa) mutta onneksi sitä on saanut henkisesti myös tiettyjä asioita kasaan. Kyllä se tästä vielä onneksi muuttuu.. Joku päivä vielä : )
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Vecchia Volpe kirjoitti:
Iltaisin sängyssä on tullut vuosien varrella tehtyä älyttömästi kunnianhimoisia suunnitelmia, joita mulla ei sitten ole ollut kanttia toteuttaa. Jotenkin mun ajatus on se, että jos en tee parastani, voin mielessäni ajatella, että musta olis siihen ja tähän. Jos jotain yrittäisi ja se menisi puihin, olisi pakko todeta olevansa huono.
Ilmoittaudun samaan kerhoon sinun ja Ted Raikkaan kanssa. Tai pitäisikö sanoa, että olen pyrkimässä jäsenyydestä aktiivisesti irti, koska olen alkanut toteuttaa omia suunnitelmiani ja ideoitani. Minun suurin esteeni itseni toteuttamiselle oli juuri kuvaamasi epäonnistumisen pelko, juuri se, että muille paljastuisi, etten olekaan niin loistava yksilö, mitä annan ymmärtää. Voi hyvänen aika! Mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, jos epäonnistuu jossain pyrkimyksessään? Mitä kenellekään loppujen lopuksi kuuluu se, jos minä onnistun tai epäonnistun jossain tai se, mitä minä elämälläni teen? Ellei kyseessä ole peruuttamaton moka, ei muuta kuin yritystä suuntaan jos toiseenkin. Ei epäonnistuminen lannista vaan opettaa, muutos puhdistaa kuonat. No, hiukan kliseistä ehkä, mutta itse vain hakkasin päätäni seinään kolmisen vuotta, ennenkuin uskalsin uskoa unelmiini ja annoin luvan itselleni myös epäonnistua. Ennen sitä kaikki jutut itseensä uskomisesta ja unelmien toteuttamisesta olivat vain abstraktia huttua, mutta yksi suuri epäonnistuminen elämässäni sai aikaan sen, etten enää lähtökohtaisesti pelkää epäonnistumista, vaan haluan laittaa itseni likoon.

Sekalaista tekstiä, mutten jaksa jäsennellä sitä paremmin. Jaa, miesasiat vai? No, vaimoni pitää minusta.
 

ervatsalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
ХПК ja Tuukka "T-73" Mäkelä
Yrittänyttä ei laiteta. Ainakaan paljon

Vecchia Volpe kirjoitti:
Olen vaan kauhea pelkuri ja ajattelen, että on helpompi olla päästämättä ketään lähelle. Niin ei saa ainakaan sydänsuruja, mutta eipä siinä sitten saa paljon muutakaan. On alkanut harmittaa tosiaan todella paljon se, etten uskalla ottaa mitään riskejä....

Niin, itse olen havainnut lukemattomissa kliinisissä testeissä, että paljon enemmän ottaa närpiöön se, että ei sitten yrittänytkään, kuin se, että saa pakit, eli ts. vastapeluri näyttää sitä kuuluisaa mielummin ei-valoa.

On myös huomattava se, että kun esimerkiksi ravintolaympäristössä saa taas kerran pakit, voi keskittyä hyvillä mielin ryypiskelemään ja tarkkailemaan uusia mahdollisia tuulia, eikä jää suotta jumittamaan joihinkin epämääräisiin oletusarvoihin. Ryypiskely on muutenkin oiva tapa unohtaa pienet nolostumiset ja muut koomailut tilanteessa kuin tilanteessa.

Loppukaneetiksi päädyn vielä vinkkaamaan, että myös tässä lajissa ahkeruus palkitaan, koska ainahan itse kullekin sattuu se heikko päivä. Ja tarkoitin siis tuota skoretustoimintaa.

Täältä tähän
 
Viimeksi muokattu:

Rinoa

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
: D
Joskus näemmä kannattaa ottaa riski silläkin uhalla että vaikuttaa tyhmältä. Eli miesasiat menossa selvästi parempaan suuntaan :D
 

Trixie

Jäsen
Tiedä nyt sitten kuka tässä on tyhmä, mutta aikasemmin mainitsemani ex, onkin saanut vanhan tittelinsä takaisin. Palasimme yhteen, tosin vasta kun olimme puhuneet pelisäännöt täysin selviksi. Kuukauden päivät on mennyt ja ihan hyvin näyttää toimivan. Toistaiseksi olen näin onnellinen ja se riittää. Tosin, jos suhde jatkuu samoilla linjoilla kuin mihin se päättyi, niin sitten täytyy miettiä asiaa erikseen. En nimittäin jaksaisi taas kuunnella lauseita "sussa ei oo mitään vikaa, mutta mä en vaan halua seurustella vielä." Helvetti soikoon, jos mies on kohta kolmekymmentä ja saisi näin ihanan ja melkein kymmenen vuotta nuoremman naisen, mikä ihme sitä oikein riivaa jos ei kelpaa?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös