Mielikuva muista joukkueista

[bizkit78]

Bluesin tilanne vuodesta toiseen lähinnä naurattaa. Tuntuu siltä, että on ihan sama ketä taikureita seurassa pelaa niin Blues ei tule koskaan saavuttamaan yhtään mitään. Luulisi, että noilla resursseilla saataisiin jotain aikaan mutta ei. Blues-faneille soisi jo menestystä, saa nähdä miten monta vuosikymmentä siihen vielä menee...

 

[Koala]

Tämä ei ole mitään provoa, puhdasta uteliaisuutta.

Miksi ei TPS, Tappara tai Jokeri-fanit ole täällä soittamassa suuta perinteistä tai siitä "kuinka paljon isompi pippeli meidän isällä on"? Käytännössä kaikki mestaruudet on ratkottu näiden joukkueiden kesken, eikä muilla ole siihen ollut muutamia vahinkotapauksia lukuunottamatta mitään sanomista.

 

[AntZa]

Viestin lähetti bizkit78
Bluesin tilanne vuodesta toiseen lähinnä naurattaa. Tuntuu siltä, että on ihan sama ketä taikureita seurassa pelaa niin Blues ei tule koskaan saavuttamaan yhtään mitään. Luulisi, että noilla resursseilla saataisiin jotain aikaan mutta ei. Blues-faneille soisi jo menestystä, saa nähdä miten monta vuosikymmentä siihen vielä menee...

En pitäisi suurenakaan ihmeenä sitä, että Espoon Blues on ensikaudella pääkaupunkiseudun 1.-2. Jompi kumpi Helsingin joukkue tulee nimittäin floppaamaan, ehkä jopa molemmat.

 

[vetti]

Viestin lähetti Koala
Miksi ei TPS, Tappara tai Jokeri-fanit ole täällä soittamassa suuta perinteistä tai siitä "kuinka paljon isompi pippeli meidän isällä on"? Käytännössä kaikki mestaruudet on ratkottu näiden joukkueiden kesken, eikä muilla ole siihen ollut muutamia vahinkotapauksia lukuunottamatta mitään sanomista.

Katsos kun ei tarvitse. Tietäessään kuinka iso se on itsellä (faijasta en onneksi), niin miksi sitä turhaan huutelemaan. Itseluottamus se on mikä jyrää. Muita voi katsella nenänvartta pitkin (ja tähän se hymiö).

 

[tapio]

Stereotyyppiset mielikuvat....

Jänniä on ihmisten mielikuvat, jotenkin vaan tuntuu että kaikki laulaa aina samaa laulua jostain joukkueesta. No ihmiset on sopuli-tyyppisiä laumaeläimiä joten tämähän on ymmärrettävää :)

Bluesin kohdalla tuntuu toistuvan seuraavat mielikuvat (laitoimpa sulkuihin omat mielipiteeni todenperäisyydestä):
- Makkara (TRUE)
- Rahajoukkue (TRUE, no joo ollut viimeiset noin 5 vuotta, eli Salonojan ajan)
- Ikuinen häviäjä (NOT TRUE, ikuisuus käsittää tulevaisuuden ja sehän on auki)
- Hyvällä materiaalilla alisuorittaja (NOT TRUE, aina on puuttunut joku osa-alue, eli välillä on ollut hyvä hyökkäys, mutta huono puolustus ja toisin päin ja jos molemmat on ollut kunnossa on valmentajana ollut Bootsin tapainen törppö.)
- HMV (no tämä on varmaan makuasia, mutta jos objektiivisesti katsoo niin uskoisin että väriä löytyy siinä missä muistakin. Tietenkin jos ei vaivaudu katsomaan tarkemmin niin voi pitää HMV:nä.)
- Ei perinteitä (Tämäkin riippuu tietenkin katsojasta, jollekin nuoremmalla fanille joka on seurannut otteita matinkylästä asti voi käynnit otteluissa olla hyvinkin perinteikkäitä.)

Muiden joukkueiden fanit voivat sitten analysoida omaan joukkueeseensa kohdistuvia stereotyyppisiä mielikuvia tai opittuja mantroja "Tappara/Jyp kahvaa" jne...

Itselläni ei juurikaan ole vahvoja mielikuvia muista joukkueista, vuodet vierii ja joukkueet, organisaatiot ja toimintatavat muuttuvat ja siten myös mielikuvia pitää tarkistaa jatkuvasti.

 

[timosusi]

Viestin lähetti Koala
Tämä ei ole mitään provoa, puhdasta uteliaisuutta.

Miksi ei TPS, Tappara tai Jokeri-fanit ole täällä soittamassa suuta perinteistä tai siitä "kuinka paljon isompi pippeli meidän isällä on"? Käytännössä kaikki mestaruudet on ratkottu näiden joukkueiden kesken, eikä muilla ole siihen ollut muutamia vahinkotapauksia lukuunottamatta mitään sanomista.

Varo ettet saa yv-laatikkoasi täyteen kiukkuisten Ilves-fanien viestejä mestaruuksista ajalta ennen näköradiota.


Itselläni on tälläinen mielikuva:

Ässät: "Porilaista hulluutta","Isomäki on vastustajalle paha paikka", jne. jne. Todellisuudessa kuitenkin se nakkikioskijonon "kovin" jätkä joka haastaa riitaa sinapista ja saa sitten turpaansa. Liigan ikioma Brezhnev-joukkue.

 

[JHag]

Viestin lähetti Koala
Tämä ei ole mitään provoa, puhdasta uteliaisuutta.

Miksi ei TPS, Tappara tai Jokeri-fanit ole täällä soittamassa suuta perinteistä tai siitä "kuinka paljon isompi pippeli meidän isällä on"? Käytännössä kaikki mestaruudet on ratkottu näiden joukkueiden kesken, eikä muilla ole siihen ollut muutamia vahinkotapauksia lukuunottamatta mitään sanomista.

Tämäkään ei ole mitään provoa, puhdas vastaus.

Johtuisiko siitä, että ketjun aiheena ei ole "Kulta ja sen voittaminen, mitkä nyt on mietteet?". Siis mestaruuksien voittaminenhan on ihan sivuseikka silloin, kun tsempataan perinteistä, tunnelmasta, väristä ja median kuolaamisesta ynnä toisten vihasta. Tuskin koskaan on liiga ollut niin tylsä kuin 90-luvun TPS / Jokerit -valtakaudella. Usea jokerifanikaverini kaipasi tuolloin edes jotain sähinää, koska edes naapurin labradorinnoutaja ei jaksanut paljon vihaa sylkeä TPS / Jok -duolle. Taitojoukkueita molemmat, yäks. Jokerithan repäisi itsensä irti tuosta tylsyyden suosta tietyn valmentajavaihdoksensa myötä ja myös ainaharmaa-tps on löytänyt värin 2000-luvulla.

Mestaruuksien voittamiseen, oli kyseessä joukkue- tai yksilölajit, ei tarvita minkäänlaista karismaa. Kaikkien mielessä roikkumiseen sitten tarvitaan karismaa paljon enemmän kuin mestaruuksia. Kumpi oli merkittävämpi hiihtäjä Suomelle, Juha "sadasosa" Mieto vai Kari "kerran kultaa" Härkönen? Entäs kummalla on vilkkaampaa faniaktiviteettia kautta maailman, menestyvällä Detroitilla vai ex-suuruudella Chicagolla?

 

[Koala]

Viestin lähetti JHag
Tuskin koskaan on liiga ollut niin tylsä kuin 90-luvun TPS / Jokerit -valtakaudella.

Tai Tapparan 80-luvun kulta-ajoilla? Tai kun 70-luvulla myös vain muutamat joukkueet arpoivat mestaruuden? Lopputuloksena, että SM-liiga on aina ollut tylsä? Kun siellä kerran joka kerta on kuitenkin se "joku", joka voittaa mestaruuden. Turha sitä kautta on pelata, Pelicans sen voittaa kuitenkin, voidaan sanoa 20-vuoden kuluttua. Se on myös kiinni siitä, ketä kannattaa. Minua ei suoraansanoen kiinnosta paskanvittuakaan IFK:n tai edes Saipan tekemiset, ellei ne koske TPS:ää tai HPK:ta. Minulle jäi vähän epäselväksi, mitkä luovat niitä perinteitä? Kun ne eivät ole pelilliset ansiot, niin mitkä ne voivat olla?

 

[hull16]

Viestin lähetti JHag
Tuskin koskaan on liiga ollut niin tylsä kuin 90-luvun TPS / Jokerit -valtakaudella.

Tämä kyllä kruunaa tämän JA:lle tyypillisen mielikuva-ketjun. Mielestäni tämä on täysin turha kommentti, koska mitä muuta naapuri voi ajatella kun me voitetaan mestaruuksia Tepsin kanssa kilpaa ja ainoa mihin hän voi lohduttautua on se, että se on tylsää tai se, että Tepsi voitti mestaruuksia vähän enemmän.

Yhtä tyhmää olisi todeta, että -83 oli tosi tylsää kun jullit voitti mestaruuden ;-) , mutta sitä en sano...

 

[puna-hundi]

Viestin lähetti Tepa
HIFK on joukkuena kuin KOFF. Sen napsattaessa vastaan kuin olut pöytään tulee kunnioittava hiljaisuus ja vastustamaton halu nauttia se tässä ja nyt. Aina se se ei ole se suosikki numero yksi vastaan, mutta aina kelpaa ja maistuu hyvältä.

Onpas markkinointi osattu hoitaa meikäläisittäin hyvin. Nimittäin vaikka itse juon tuota sponsorijuomaa ennemmin kuin kilpailijan lappalaista tuotetta, en näe sen kummempaa syytä yhdistää bisseä ja lätkäjengiä.

Stereotyyppisiin jengielämöinteihin voisi sen puolen heittää, että eiköhän jokainen joukkue osaa skulata hyvää lätkää aina silloin tällöin, eikä niiiltä ylilyönneiltä säästytä sen paremmin landella kuin stadissakaan. Perinteistä voi vääntää skeidaa niin kauan kuin huvittaa, mutta jos peli on jatkuvasti perseestä ei faneilla ole koskaan hauskaa. Senpä takia onkin onni ettei nykyään liian moni jengi ole tyyliltään samanlainen, ja että aina löytyy pelaajia jotka erottuvat massasta.

 

[Power]

Viestin lähetti JHag
Tuskin koskaan on liiga ollut niin tylsä kuin 90-luvun TPS / Jokerit -valtakaudella. Usea jokerifanikaverini kaipasi tuolloin edes jotain sähinää, koska edes naapurin labradorinnoutaja ei jaksanut paljon vihaa sylkeä TPS / Jok -duolle.

Jännä juttu sinänsä, miten eri tavalla asiat voi nähdä. Kai se on sitten vain katsojasta kiinni.

Minusta liiga oli kymmenen vuotta takaperin aivan helvetin paljon kiinnostavampi kuin nykyään. Maallikon silmin myös pelien taso ja viihdyttävyys olivat omassa luokassaan verrattuna nykyiseen puuroon, jota oivasti symboloi paikallismatsien pelaaminen kahdeksan kertaa kaudessa. (Suorastaan inhorealistista symboliikkaa on siinä, että Tepsi pelaa nuo matsit Bluesia vastaan.)

Toki on selvää, että minulla on tässä asiassa ns. oma lehmä ojassa Tepsin vuosittaisten finaalipaikkojen takia, mutta enpä toisaalta kykene muistamaan, että Jokereiden kohtaaminen olisi missään vaiheessa alkanut kyllästyttää. Aina niitä jaksoi vihata yhtä paljon. Runkosarjakohtaamisiakin, joissa hallit täyttyivät sekä Helsingissä että Turussa, odotti innolla, jollaista en muista enää muutamaan vuoteen SM-liigaotteluiden osalta ennen pudotuspelien alkua kokeneeni. Tämä on toki vain oma näkemykseni, mutta esimerkkiä noudattaen sen voisi helposti yleistää faktaksi. HIFK:n keskimääräiset katsojalukemat olivat epäilemättä nykyistä pienempiä, mutta Turussa ne olivat vastaavasti korkeammat.

Kun muistelee vaikkapa Jokereiden ja TPS:n välisiä loppuotteluita keväällä 1995, voi todeta, että jos muiden joukkueiden kannattajia ei napannut niin sitten ei kyllä ikinä oman suosikin poissaollessa. Nuo finaalit olivat ilman juhanitammismaisia liioitteluja kiistatta värikkäimmät, mitä liigassa on viimeisen kymmenen vuoden aikana nähty. Kovasti hehkutettu Tepsin ja Hifkin mittelö keväällä 1999 jää kauas taakse, vaikka keskimääräistä parempi loppuottelusarja olikin. Kevään -95 finaaleihin mahtui viiden ottelun ja TPS:n mestaruuden lisäksi merkittävästi taitoa ja fyysisyyttä, sodanjulistus lehdistön välityksellä, joukkotappelu ja molemmille joukkueille langetetut sakot. (Jokainen voi muuten mielessään pohtia, miten legendaariseen asemaan mainittu joukkorähinä olisi Jatkoajan keskusteluissa nostettu, mikäli sen aloittavana osapuolena olisikin Tepsin sijaan nähty HIFK.)

Ketä sen sijaan kiinnosti katsella keväällä 1998, kun materiaaliltaan ylivertainen HIFK käveli pudotuspeleissä yhtäkään tappiota kärsimättä mestaruuteen, ottelusarjoihin jo valmiiksi hävinneinä lähteneitä Ässiä, Kiekko-Espoota ja Ilvestä vastaan? Yllätyksellisin Hifkiin liittynyt tapahtuma tuona keväänä taisi olla Tom Laaksosen viimeisessä välieräottelussa tekemä maali.

Muistan sinun aiemminkin määritelleen 90-luvun puolivälin Jokerit värittömäksi jengiksi, joka ei kiinnostanut ketään. Pelityylin fyysisyyttä painottavan HIFK:n kannattajan silmin asia voi hyvinkin näyttäytyä näin, mutta yleistettäväksi totuudeksi tuosta ei todellakaan ole. Itse olen asiasta täysin eri mieltä ja niin oli, usko tai älä, moni muukin.

Jokerit oli se ärsyttävä rahajengi, joka kalasti sikamaisesti muiden joukkueiden tähtipelaajat ja vielä menestyi tuolla taktiikalla. Jokerit oli se joukkue, jota typerät pikkunassikat ympäri Suomen kannattivat pelkän menestyksen perusteella ja jonka kaikki helsinkiläiskannattajat olivat teinityttöjä – nykytermeillä ilmaisten pissiksiä. Jokereissa lankoja piti käsissään nykyistä huomattavasti ylimielisempi Hjallis, jonka ärsyttävyyttä ei tarvinne liiemmin perustella. Jokereita valmensi Hannu ”äiti tuu ikkunaan, turkulaiset taklaa” Aravirta, joka aina selitteli tappioita ja yritti saada maajoukkueeseen omia suosikkejaan. Jokereiden maalissa pelasi Ari Sulander, jonka kaikki tiesivät imuriksi, vaikka olikin oli ärsyttävän monen Jokeri-mestaruuden viimeinen lukko. Pakiston kantavia voimia olivat Wade Immonen, ärsyttävä mikkihiiri, ja aina itsestään liikoja luullut Mika Strömberg, jonka Sami Mettovaarakin päihitti tappelussa 6-0. Hyökkäyksen kantava voima oli kukapa muu kuin Otakar Janecky, pikkusiasta ja filmaamisesta pitävä neiti, joka ratkaisi yhden mestaruuden korkealla mailalla ja kehtasi kahta vuotta myöhemmin ruveta syöttelemään vielä tyhjän maalin edessäkin.

Jokerit oli se joukkue, jolle avattiin (kuten Panzerfaust jo Jokeripuolella mainitsi) internetissä oma antifanclub ja jonka vihaamisen syistä taitettiin Kiekkopesän alkuaikoina peistä useampaan otteeseen. Se oli joukkue, joka todella jakoi mielipiteet – itse en tullut tavanneeksi kovin montaa ihmistä, jotka olisivat suhtautuneet Jokereihin neutraalisti liigajoukkueena muiden joukossa. Sääli, jos tilanne ei kavereitasi sytyttänyt. Luulisi, että me vs. muut –asetelma sekä kiinnostaisi että yhdistäisi.

Voimakkaimmat tunteet narripaitoja vastaan taisivat hiipua kausilla 97-98 ja 98-99, kun antifanit saivat makeaa mahan täydeltä Jokereiden alisuorittaessa selkeästi resursseihinsa nähden. Pelityylin muuttaminen W&S –kaksikon johdolla fyysisemmäksi kausille 99-00 ja 00-01 ei enää vanhoja hyviä aikoja kyennyt palauttamaan ja nykyinen Jokeriorganisaatio tuntuu todella mauttomalta verrattuna kymmenen vuoden takaisiin aikoihin. Näppituntumalta uskaltaisin kuitenkin väittää, että maakunnissa Jokerit herättää edelleenkin enemmän antipatioita kuin HIFK, jota kuulemma perinteisesti vihataan tai rakastetaan.

Jos näen itse liigan yleistilanteen 90-luvun puolivälissä oman joukkueeni esitysten kautta, niin sama taitaa kyllä päteä sinuunkin. Voin nimittäin auliisti myöntää, että samalla aikavälillä HIFK oli, jos ei nyt kuolettavan tylsä niin kuitenkin tasaisen harmaa jengi, jossa ylimääräistä värikkyyttä kykeni näkemään korkeintaan telkkarin Linkku-setä; jotainhan se aina mutisi HIFK:n loistavista perinteistä ja tavasta taistella viimeiseen sekuntiin asti ynnä muuta mukavaa, mutta itse en kyllä missään vaiheessa huomannut, että näitä odotuksia olisi kentällä lunastettu. Länsirannikon paikallisvastustajat Lukko ja Ässät, jotka tuolloin vielä molemmat menestyivät (ja vetivät Turkuhalliin parhaimmillaan yli 10 000 katsojaa), kiinnostivat huomattavasti enemmän. HIFK oli vastustaja muiden joukossa, ei sen enempää.

Korostan, että tämäkin kirjoitus on tehty "ilman provoja" -hengessä, sillä asennepuolella minulla ei ole suosikkijoukkuettasi vastaan yhtään mitään. Vastustajana HIFK on nykyisin keskimääräistä kiinnostavampi ja on eräällä tavalla (osin perinteidensä ansiosta) jopa kakkossuosikkini Ilveksen ohella. Jatkoajan HIFK-kannattajien tapaa nostaa suosikkinsa omaan kastiinsa perinteiden, fyysisyyden ja värikkyyden osa-alueilla en kylläkään ymmärrä, kuten en myöskään erityisesti HIFK-puolella viljeltyjä väitteitä, joiden mukaan TPS olisi aina pelannut poikkeuksellisen epäfyysistä jääkiekkoa. Näistä aiheista voisin jatkaa enemmänkin, mutta ne eivät liity tämän kirjoitukseni varsinaiseen asiaan, joten jääköön toiseen kertaan.

 

[Henkka]

Vittu ku tekee vaikeeta muistella ketä siel liigassa pyörii. Noh, Espoon Bleg pelastuu sillä, että se on nuori joukkue ja elämä edessä. Tätä saatanan rahajoukkuetta en silti arvosta en sitten penninvertaa, perseestä koko paskakolonna. Putoaa pudotuspeleissä taas ekalla kierroksella, todennäköisesti Tapparaa vastaan, kuten aina ennenkin. Muovinen paskakone, jolla ei ole tietoakaan voittamisen kulttuurista eikä mitään, mikä edes voisi kiinnostaa suurta yleisöä. Paitsi ehkä vastustaja. Ylivertaisen hieno Tampereen Tappara.

 

[karel de groot]

Ten Years Ago...

Viestin lähetti Power
Kun muistelee vaikkapa Jokereiden ja TPS:n välisiä loppuotteluita keväällä 1995, voi todeta, että jos muiden joukkueiden kannattajia ei napannut niin sitten ei kyllä ikinä oman suosikin poissaollessa. Nuo finaalit olivat ilman juhanitammismaisia liioitteluja kiistatta värikkäimmät, mitä liigassa on viimeisen kymmenen vuoden aikana nähty

Aika tyhjentävä viesti. Hyvin kirjoitettua läppää.

1994 ja 1995 finaalit olivat todella värikkäät. Molemmat ratkesivat vasta 5. ottelussa Helsingissä ja molemmissa sarjoissa tapahtui paljon, josta vielä vuosia myöhemmin keskustellaan (esim. Janeckyn ratkaisu 1994, Summasen 2 maalia 1995). IFK-kannattajanakin voin sanoa, että nämä kaksi finaalisarjaa olivat dynamiittia verrattuna kuuteen-seitsemään edelliseen kauteen, jolloin loppuottelut olivat aika munattomia. Sitten vielä maajoukkueen menestys, NHL-pelaajien lakkoilu ja valtava kiekkobuumi, joka tarjosi paljon nostetta SM-liigallekin juuri noina vuosina.

Sen sijaan varsinkin 1996 ja 1997 nähtiin todella puuduttavat finaalisarjat, jotka eivät sytyttäneet paljon muita kuin Jokeri- ja TPS-kannattajia. Tylsää ja yllätyksetöntä peliä molemmilta joukkueilta (punaiset lasit päässä ;)). Samaan aikaan maajoukkuekin räpelsi ja buumi laantui.

Ehkä siksi 1998 oli jonkinlainen piristysruiske. IFK oli lopulta yllättävän ylivoimainen, mutta kyllä Ilves tarjosi kahdessa finaalissa kelpo vastuksen. Parasta kaudessa oli tietysti se, että finaalijoukkueet vaihtuivat. En usko, että muuallakaan Suomessa oltiin erityisen iloisia, että mestaruus ratkaistiin neljä kertaa peräkkäin DDR-tyyliin kahden joukkueen kesken.

Luulen, että monen jatkoaikalaisen TPS-kuva perustuu tähän aikakauteen. TPS ja Jokerit olivat parina ensimmäisenä vuonna mielenkiintoinen finaalipari, sitten puuduttavaa ylivoimaa ja tylsiä finaaleita.

 

[flintstone]

Viestin lähetti Power
Jännä juttu sinänsä, miten eri tavalla asiat voi nähdä. Kai se on sitten vain katsojasta kiinni.

Koko Powerin kirjoitus oli jälleen kerran niin asiaa kuin olla ja voi. Nuo Jokerit - TPS kohtaamiset pudotuspeleissä 90-luvulla oli jotain legendaarista joka ne eläneet ja jännittäneet voi vain tietää.

Se oli hienoa aikaa se.

 

[sofronieva]

Ja jälleen Power osuu..

Kun luin Powerin kirjoituksen läpi, palasi mieleen niin monia asioita mitkä olin jo unohtanut.. Lähes koko 90-luku painettiin taistelleen Jokerien ja TPS:n välillä, tuntui ettei muilla jengeillä ollut kuin statistin osa sm-liigassa. Poika matkasi aina kauden päätteeksi kotiin tai Turkuun.

Kiivaimmillaan sitä tosiaan vihasi Tepsiä, hunajaa, Essiä, Oskua ja ties ketä. Niin ja se vuoden 95 finaali...Kesti kauan toipua siitä. . Nyt kun Jokereiden esiintymiset finaaleissa ovat käyneet harvinaisemmiksi, ei Tepsinkään kohtalo enää samalla lailla sytytä. En enää voi sanoa tuntevani antipatioita turkulaisia kohtaan. Viimevuoden finaaleissa havaitsin jopa jossakin sisälläni toivovan TPS:n mestaruutta. En tiedä tosin miksi, ehkä vanhojen aikojen muistoksi?

 

[Panzerfaust]

Muistelua ajoilta, jolloin ei tapahtunut mitään

Überteksti, Power.

Viestin lähetti Power

Jokereita valmensi Hannu ”äiti tuu ikkunaan, turkulaiset taklaa” Aravirta, joka aina selitteli tappioita ja yritti saada maajoukkueeseen omia suosikkejaan.

Minne ovat kadonneet anti-hannut? Tulkaa takaisin!

Tuosta Powerin sitaatista tulee mieleen 95 finaaleiden jokerikohokohta. Kun Ari Saloa taklattiin selästä Turussa (olikohan nyt Alatalon toimesta) niin Hannu Aravirta teki kuten erinomainen valmentaja tekee: julisti lehtiä myöten sodan Tepsille.

Ja kas ihmettä: Jokerit veivät seuraavan ottelun Stadissa nimenomaan taistelutahdolla ja niiteillä(mitä nyt silloinen rosteri taklailuun kykeni), huipentuen Oton kyynärpäihin, jotka täräyttivät Niko Mikkolan tajuttomaksi. Lopussa Grönman ja Summanen yrittivät hyvitystä nyrkeillä, mutta pareina olivat Niinimaa ja Hämäläinen, joten tämän "joukkotappelun" TPS vei nimiinsä. (Missä oli Sormunen?) Kaikki näytti kuitenkin vielä hyvältä tässä vaiheessa.


MUTTA SITTEN: Mitä tekee jenginsä taisteluun aikaisemmin piessyt Hannu? Pelästyy iltapäivälehden väkivaltaotsikoita ja julistaa RAUHAA Tepsin kanssa - kesken finaalisarjan, ei jumalauta!

Hannun rauhanjeesustelujen jälkeen Turussa soi hänelle ansaitusti "Äiti tuu ikkunaan" ja Jokerit pelaa HMV peliä, laittaen kaikki viimeisen kortin varaan himassa ja valitettavan lopputuloksen tiedämme.

Tämä on sitä Hannu Aravirran oikeaa munattomuutta, jota itse mm.Muksua vastaan maajoukkupeleissä myöhemmin vähättelin, joka taas johtui syytöksistä huonoista rosterivalinnoista, mille en nähnyt perusteita.

Pelillisesti Aravirta mokasi Jokereissä '95 siinä, että peluutti itsepäisesti Oton ketjua (laitureina Varis ja muistaakseni Juha Jokiharju, tuo power forwardien kuningas) Koivun ihmekolmikkoa vastaan, jossa laidoilla duunasivat Jere Lehtinen ja Raimo Summanen.

Koivun kenttä voitti eränsä tietenkin kaikessa mahdollisessa, paitsi silloin kun joutui Lind-Saarikoski-Törmänen vitjaa vastaan, joka oli Jokereiden ainoa koivuihin tehoava kirves, mutta tätä Hannu ei hyväkseen käyttänyt ja perusteli sitä myöhemmin Lindström tyyliin :"Laskin, että Ottojenkin on jossain vaiheessa onnistuttava".

Miksi annoin synninpäästön tuosta Aralle, johtui siitä, että se mies osaa myöntää virheensä ja oppia niistä. Ja tämä myös näkyi maajoukkueessa...paitsi joidenkin mielestä: Oli aika surkuhupaisaa lukea Kiekkopesässä ja vielä Jatkoajassakin Aravirran "neitimaajoukkueista täynnä saunakaverijokereita", kun esim. Sveitsin ja Norjan MM-skaboissa Suomi pelasi kisojen fyysisintä lätkää ja viittä vaille menestyksellä, eli vain kulta jäi puuttumaan.

 

[Kirveellä töitä]

Menee ohi topicin... olen seurannut sm-sarjaa/liigaa enemmän tai vähemmän 70-luvun puolesta välistä alkaen. Minusta kaudet ovat olleet kauttaaltaan mielenkiintoisia jopa Tapparan kannalta surullinen 90-luku koska aina heikoimmallakin hetkellä tiesi sydämessään, että parempaa on tulossa. Löpinään siitä, että -70, -80 tai -90 pelattiin parempaa / viihdyttävämpää kiekkoa voisin sanoa jotta aika kuultaa muistot. Suurin syy nyky-fanin valittamiseen tylsästä kiekkoviihteestä löytyy varmasti muuttuneesta maailmanmenosta kaikkea pitää saada paljon ja nopeasti kiiltävissä kuorissa.

Muistaako joku vielä kun Charlien enkelit oli rankka juttu ja sen kerran viikossa esitettyjä jaksoja odoteltiin ja jännättiin kovasti. Nykypäivänä katsotut vanhat jaksot vaikuttavat lähinnä koomisilta.

 

[JHag]

The Golden 90´s

Toki muistan v-95 finaalit, seurasin niitä käytännössä Ravintola Kaivohuoneella ja ne olivat huikea poikkeus sarjassa, joka oli aivan kaameaa paskaa keväällä -96 ja eritoten keväällä -97, kuten karel mainitsikin. Kovin moni lapsuusaikainenkin ystäväni on Jokeri-fani ja heillä kesti kauan tointua tuosta -95 tappiosta. Loistavaa viihdettä, mutta itse nostan toki punaisten lasien takaa kevään -99 finaalisarjan parhaaksi, mitä olen ikinä nähnyt ja kokenut. Sehän olisi perverssiä, jos oma suosikki ei sytyttäisi enemmän kuin kaksi muuta jengiä.

Olen pelannut ja seurannut lätkää pirun kauan, urheilua yleensäkin, eikä mulla ole koskaan ollut vaikeuksia nauttia suorituksista jäällä / kentällä, vaikka oma suosikkini ei pelaakaan. Halpa heitto tällaisesta syyttäminen, mutta mitäpä siitä, kun täällä ei kukaan oikeasti tiedä toisistaan mitään, kunhan revitellään näppämistöillä otsat ruvella sarjan alkua odotellessa. Toisaalta huvittaa, kun saan aika usein niskaani toisilta HIFK-faneilta shittiä siitä, että en ole edelleenkään oppinut angstisesti vihaamaan Jokereita tai edes TPS:ää. En mä vaan voi, tykkään katsella kiekkoa ja jos joku muu kuin oma jengini pelaa minua viihdyttäen, annan krediittiä. Yksinkertaista. Inhoan tietenkin joitain pelityylejä siitä riippumatta mikä jengi niitä esittää. Mukaanlukien omani, minkä voi todentaa kommenteistani Apen aikaisesta neppailusta.

90-luvun TPS ei maistunut mulle yhtään, koettakaa kestää turkulaiset, se ei silti tee minusta TPS-vihaajaa. 80-luvun lopun Mal Davis -TPS:ää diggasin paljon enemmän. Kaikkiaan en ole 80-luvun loppu poikkeuksena koskaan pitänyt H.Jortikan ryhmien esittämästä ajokoirakiekosta. Ja olisin "hyväksynyt" hänet HIFKiin ainoastaan siksi, että hän kiistatta menestyy. 90-luvun Jokerit oli astetta intresantimpi kuin TPS, mutta ainoastaan poikkeusyksilöidensä vuoksi. Olisi ollut totaalista puusilmäisyyttä dissata Selännettä tai Janeckyä. Lisäksi wanha kunnon Ströbä Strömberg oli parhaimmillaan loistava ja -heh- HIFKin näköinen pakki. Wade oli vitsi, jonka saimme omaan nilkkaamme Nicce Hedbergin muodossa myöhemmin, auts! Hjallis oli meikäläiselle vaan hassunnäköinen suomenruotsalainen kaveri, jonka broidin tunnen ja joka vielä 80-luvun lopulla oli kiivas HIFK-fani, mutta ei saanut HIFKiä ostetuksi kuitenkaan. En vihannut, nauratti muuten vaan hänen tohkeilunsa ja jatkuva puuttumisensa joukkueensa asioihin, joista hänen olisi kannattanut jäävätä itsensä jo surkean lajituntemuksensa vuoksi. 90-luvun "tylsyyden tekijöistä" kolmas eli Aravirta oli mulle ihan yhdentekevä valmentaja oikeastaan ennen -98 MM-kisoja. Tällöin hän ryhtyi ottamaan maajoukkueseen HIFKin ilmentymiä, kuten J.Ruutu, Karalahti, Tuomainen, Linna, Mäkiaho (silloin HPK). Tuolloin suostuin tajuamaan, että Aravirta osaa roolittaa, kenties jopa valmentaa. Taustansa; myös menestys ja esimerkiksi Jarkko Ruudun nostaminen jo kauan ennen omia HIFK-kytkyjä, vuoksi pidin ja pidän edelleen Aravirtaa tervetulleempana HIFKiin kuin olisin pitänyt siltikin JHag top2:sta eli H.Jortikkaa. Ja tässä yhteydessä en mene perusfanin ansaan, jonka mukaan särmikäs valmentaja merkitsee automaattisesti särmää jäällä ja virkamiesmäinen valmentaja puolestaan neppailua. Olen uuvuksiin asti toistanut, että Erkka Westerlund ja Vasili Tihonov -nimiset puunaamat tuottavat huomattavasti meikäläisen makuun fyysisempää lätkää kuin särmikkäät Jortikka. Summanen ja Ika Lehkonen, jonka HIFK oli tylsä noutajaepisodia lukuunottamatta. Aravirran HIFK hakee kontakteja tavalla, joka miellyttää mua, vaikkakin vain nykyliigan puitteissa tietenkin. Joskus pitää tyytyä parhaaseen, mitä kädestä löytyy, vaikka jako onkin ollut surkea alun alkaenkin. Vaikka HIFK rytistää vähän entisiin aikoihin verrattuna, on taso erinomainen nykyliigassa kuitenkin. Parempi olisi tietenkin, että kontaktipeli ohittaisi kahvan kautta linjan koko liigassa.

Pakko siis tuottaa pettymys ja todeta, että Jokerien ja TPS:n kiistattomalla 90-luvun menestyksellä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, että ko. joukkueet olivat mulle herttaisen yhdentekeviä tuolloin. Poikkeuksena erinomaisen viihdyttävät -95 finaalit. Jos se, että omat eivät menesty estäisi yleisesti ottaen oikeita urheilufaneja nauttimasta muiden esityksistä ja krediitin antamisen muille mielenkiintoisille vaihtoehdoille, kukaan suomalaisen jalkapallon ystävä ei voisi koskaan tykätä Brasiliasta, Argentiinasta, Hollannista, Tanskasta....etc...

Se, että voittaja voi olla megatylsä, toteutui erinomaisesti tämän kesän jalkapallon EM-kisoissa. Kreikka oli mun silmiini samaa shittiä kuin TPS ja Jokerit pääosin 90-luvulla. Kaikkien aikojen viihdyttävin Jokerit oli silloin, kun siellä pelasi Sean Gagnon. Enkä edes muista monenneksiko joukkue tuli, hopeaa? Summasen Jokerit -02 oli 90-luvun boringhockeyn ohimenevä inkarnaatio ja viime kaudella Jortikan Jokerit oli nykyisen, oikeasti tylsän liigan puitteissa viihdyttävä ryhmä. Ilman provoa ja hammaskiveä.

(typoja)

 

[Playmaker]

Re: The Golden 90´s

Viestin lähetti JHag
Kaikkien aikojen viihdyttävin Jokerit oli silloin, kun siellä pelasi Sean Gagnon. Enkä edes muista monenneksiko joukkue tuli, hopeaa?

Tästä täysin samaa mieltä.

Meillä oli tuolloin helvetin ikävä ja suorastaan rikollinen joukkue, joka kaiken lisäksi osasi voittaa otteluja. Hopeaa silloin tosiaan tuli ja itse muistan selvästi silloiset fiilikset; ei vituttanut yhtään! Tai jos jokin vitutti niin se, että tiesi nähneensä monet näistä huippukavereista viimeisen kerran Jokeri-paidassa.

Kovimmat kundit ko. joukkueesta:

Sean Gagnon: Cairns ja hänen personal dickrider Tormentori voivat kertoa vaikka mitä pussytarinoita miehen uralta, mutta tällä nimenomaisella kaudella mies oli yksinkertaisesti päällikkö. Mies otti helvetin tyhmiä jäähyjä (jäähyjä, joista olisi Jortikan alaisuudessa joutunut pysyvästi vilttiin), mutta teki samalla sen missä moni "kova jätkä" on hänen jälkeensä epäonnistunut; piti sen maalinedustan (ja koko kaukalon) oikeasti ikävänä paikkana.

Antti Hulkkonen: Jostain kumman syystä kärsi huomattavasta aliarvostuksesta omien fanien suunnalta. Nyt kaikki hehkuttavat miehen avojäätaklauksia, vaikka hän tuolloinkin harrasti niitä isoissa määrin. Siirto Lappeenrantaan toi esiin kiekollisetkin kyvyt.

Tomek Valtonen: Tämäkin jannu on joskus taklaillut. Ajoi päättömästi kaikkea mikä liikkui, otti taklauksia vastaan, antoi takaisin ja kierrokset kävi jatkuvasti punaisella.

Muita: Jan Benda, Rami Alanko, jopa Santeri Heiskanen.

Meni vähän ohi alkuperäisen aiheen, mutta tämän kauden Jokereiden perään haikailen vielä pitkän tovin. Tuskin mitään vastaavaa tullaan meillä näkemään.

 

[Twite]

Tällaisen perinteettömän värittömän pikkuseuran kannattajana tahdon tuoda julki että minusta SM-liiga on paljon paljon muutakin kuin finaalit. Jälkeenpäin jonkin kauan sitten menneen kauden tylsyyden arvioiminen pelkästään finaaleja ja kannattamansa joukkueen munattomuutta muistellen kyllä johtaa hakoteille.

Saksalaiselta urheilukanavalta tulee n. tunnin mittaisia Bundesliigan kausikoosteita aina silloin tällöin. Lyhyesti kaikki tulokset pelipäivä kerrallaan ja sopivasti valikoituja highlighteja kauden varrelta. Niitä on mukava katsella tällaisen ei niin analyyttisen ja huonomuistisen tyypin. Usein tulee tunne että ai perhana, tuonkin olin unohtanut. Moisista koosteista SM-liigan menneiltä vuosilta olisin valmis maksamaan joltisenkin summan.

Ja pieni on-topic- osuus: Saattaa olla että joukkueen omien kannattajien mielikuvan ero muiden vastaavasta johtuu osittain siitä että omat kannattajat näkevät pääasiassa kotipeljeä ja muut vieraspelejä. Esim. HPK on täysin harmaata paskaa Hartwall-Areena pelien perusteella ja toisaalta on käsittämätöntä että joku voi hävitä Rinkelinmäellä nähtävälle Saipalle.

 

[JHag]

Niinpä Playmaker. Ja tuolla mainitsemallasi kaudella, kun oli stadin paikalliset, nähtiin jäällä em. Jokerien lisäksi meillä Nielikäinen, Mäkiaho, Kuparinen, Zidlicky...Silloin oli kaikkiaan enemmän ähinää ja särmää ja olisin oikeasti pitänyt ajatuksesta, että Jokerit olisi juuttunut HIFKin seuraksi tuolle osastolle pysyvästi. Mutta jo silloin tietyt Jokerien sponssit ilmoittivat Hjallikselle, että Gagnonin kaltaisia pelaajia ei Jokereihin kaivata. Tätä mielipidettä ei fanikatsomo varmastikaan jakanut. HIFK on myös tokikin siistiytynyt, mutta ei ihan kliiniseksi asti. Kyllä mulla vähän punasydän sykkii, kun jäälle luistelevat Karalahti, Vopat, Saarinen, Kultanen, Petrell. Mutta Nielikäistä ei olisi pitänyt pistää menemään, showelementtiä ja ¨tervettä hulluutta kaivataan aina.

Hyvä pointti sekin, että tylsät finaalit eivät merkitse sitä, että sarja niitä ennen on ollut tylsä. 97/98 HIFK oli ultraviihdyttävä, vaikka marssikin finaaleissa helposti puhtaaseen mestaruuteen.

 

[Panzerfaust]

Viestin lähetti Playmaker

Meillä oli tuolloin helvetin ikävä ja suorastaan rikollinen joukkue, joka kaiken lisäksi osasi voittaa otteluja. Hopeaa silloin tosiaan tuli ja itse muistan selvästi silloiset fiilikset; ei vituttanut yhtään! Tai jos jokin vitutti niin se, että tiesi nähneensä monet näistä huippukavereista viimeisen kerran Jokeri-paidassa.

Niin hauskaa kuin se Smitikoiden sirkus olikin, niin mua rupes vituttamaan se Jokereihin sopimaton kädettömyys - ihan kuin pitäisi valita, pelataanko rumaa ja kovaa vai kaunista ja taitavaa. Mielummin molempia. Tosin S&W 2000-01 kaudella jengi olikin Variksen johdolla myös maaliruisku, mutta pleijareissa sama donitsimeno jatkui: eli Oton jälkeen keskeltä on puuttunut kunnon jakaja, parhaat playmakerit kun ovat Metron tuloon asti syhertäneet laidoissa.


Ja ei niin off-topic: Epäilemättä 1996 ja 97 finaalit olivat muiden mielestä tylsiä, mutta varsinkin ensiksi mainittu revanssi ei olisi Jokereille parempaan saumaan voinut tulla.

 

[Panzerfaust]

Viestin lähetti JHag

Hyvä pointti sekin, että tylsät finaalit eivät merkitse sitä, että sarja niitä ennen on ollut tylsä. 97/98 HIFK oli ultraviihdyttävä, vaikka marssikin finaaleissa helposti puhtaaseen mestaruuteen.

Entäs Mike Eavsin 1996-97? Paljon kovempaa se IFK pelasi kuin yksikään punarosteri S&W:n jälkeen.

 

[JHag]

Viestin lähetti Panzerfaust
Entäs Mike Eavsin 1996-97? Paljon kovempaa se IFK pelasi kuin yksikään punarosteri S&W:n jälkeen.

Tuosta olen 90%:sesti samaa mieltä. Jengihän oli väärään aikaan väärässä paikassa totaalikiekkonsa kanssa. Paljon Eavesin rakentamista jutuista oli jo valmiina SW:llä 98/98. Kuten luunkova asenne. 90%:sesti samaa mieltä siksi, että kovaa pelasi myös itse The Penan ohimennen valmentama HIFK keväällä -01, josta jäi käteen mm. varmasti omaan HIFK-matsien top kymppiin ellei peräti top femmaan mahtuva kotimittelö Tepsiä vastaan, missä jäällä tanssahteli esimerkiksi taitoketju Hucko - Nielikäinen - Kautonen. VP Kautonen soitti tuolloin lauantaina eräälle harvoin matseissa käyvälle kaverilleen ja sanoi että "nyt kannattaa tulla, oon tänään ketjussa ja ohje on - ajakaa kaikkea koko ajan, kukaan ei odota teiltä pisteitä". Lisäksi Pena käytti Nivalan Cowboyta psyykkaustehtävissä esimerkiksi Bluesia vastaan. Ja sanovat fanit mitä sanovat, kyllä toimi. Tuolta ajalta on myös Marco Tuokon legendaarinen vastaus Pasille alkulämmittelyssä: "Mä en oo tullu tänne tappelemaan" kun Pasi ilmoitti olevansa paikalla juuri Marco-poikaa varten. Kovaa pelasi myös Mälkiän umpiuuno HIFK kaudella 01/02, jolloin parhaimmillaan ja jo pitkälti kevätkaudella jäähytilaston top kympissä oli 7 HIFKiläistä. Tuolloin kirjoiteltiin myös "Tyhmä tyhmempi HIFK". Nykyfänin aikaperspektiivi on niin lyhyt, että monikin heittää HIFKin olleen kova jäähyimuri ja sikailija joskus "vuosia vuosia sitten" ja eihän tosta Mälkiän ajastakaan ole härreguud kuin 2 vuotta. Mälkiän aikaan Roman Vopat liittyi joukkueeseen joulukuussa ja oli yksi top kympin seitsemästä HIFKiläisestä, vaikka keräsikin osan minuuteistaan Ipassa. Paljon enemmän kuitenkin meillä.

(fiilausta)

 

[Panzerfaust]

Viestin lähetti JHag

Jengihän oli väärään aikaan väärässä paikassa totaalikiekkonsa kanssa. Paljon Eavesin rakentamista jutuista oli jo valmiina SW:llä 98/98. Kuten luunkova asenne.

Tarkoitin oikeastaan kysyä sulta, tai muilta Hifkin "pelityyli on tulosta tärkeämpää" -koulukuntalaisilta, että irtosiko sitten tuosta "1996-97 - jäähyjä ilman pleijareita" -kaudesta paremmat fiilarit verrattuna vaikkapa päättynyeeseen kauteen?

Olisi tietty enemmän relevanttia verrata sitä 96-97 kautta johonkin Hifkin "tylsään mestaruuteen"(vrt. Jokerit '97 tai TPS '01), mutta se olisi sattuneesta syystä vähän vaikeaa.