Löysin tällaisen vanhan ketjun, kun etsin ketjua, johon voisi kirjoitella Liiga -joukkueiden nykyisistä mielikuvista ja brändäyksestä - vähän sama siis, kuin ketju, jossa kerrotaan mielikuvia joukkueiden kannattajista. Tähän olisi oikein mielenkiintoista jatkaa näin melkein 20 vuotta myöhemmin, joku varmasti haluaa lukea myös vanhoista mielikuvista. @Moderaattorit , voisikohan otsikkoa muokata hieman nykyaikaisemmaksi, esimerkiksi "Mielikuvat joukkueista ja brändäys Liigassa" tai "Joukkueista syntyvät mielikuvat sekä brändit" tai "Joukkueiden identiteetit, brändäys sekä syntyneet mielikuvat"? Kiitos! Saataisiin keskustelua hieman laajemmin samasta aihepiiristä.
Aihe tuli mieleeni etenkin TPS:n nykytilaa miettiessä ja oikeastaan koko organisaatiota, sillä jos joskus seuralla onkin ollut vahva identiteetti, niin oman lätkäseuraamisen aikana (ehkäpä 2005 ->) TPS on ehdottomasti ollut todella väritön seura ns. suurseuraksi, vaikka ovat mestaruudenkin voittaneet tässä välissä.
Liigassa on monia seuroja, jotka ovat luoneet hyvän perinteen ja selkeänkin organisaation brändin, joista kyllä mielikuva myös muiden joukkueiden kannattajille syntyy. Mielestäni on tärkeä erottua muista ja omata jonkinlainen punainen lanka toiminnassa. Esimerkiksi HIFK:n iso ja ilkeä, on yhä voimissaan. He ovat brändänneet itsestään sellaisen, jonka voima kantaa yhä, vaikka joukkue nyt ei pelaisi mitenkään erityisen fyysistä kiekkoa. Tampereella puolestaan Ilves on aina omannut nuorekkaan taito- ja vauhtikiekkoleiman, kun taas Tappara on työnteon kautta, pitkäjänteisyydellä, kokemuksella sekä sitkeydellä pelaava joukkue.
Kärpillä taas on oma puolen Suomen joukkue -leima, jossa tavoitteet ovat aina korkealla ja joukkue ainakin omaan silmääni on brändäytynyt sellaiseksi mukavaksi pellaajien suurseuraksi (joka taas tosipaikassa eli kaukalossa on kyllä sitten kova pala purtavaksi), josta on vaikea löytää heikkouksia, joka taas laittaa ärsyttämään.
JYP:n hurrikaanikiekko ja Dufva elää yhä siinä brändissä jotenkin. Etenkin Jyväskylässä aina kovaa kiekkoa, sieltä on vaikea hakea voittoja. Ei mikään sikailijajengi, mutta sellainen, että aina saa olla varuillaan ja pelaajat koohottavat todella kovalla vauhdilla kaukalossa. Taitoakin on ja kokeneita kettuja.
Pelicansilla on oma kovan kiekon brändinsä ja leimansa, Ässillä taas oma porilainen hulluus ja patasydän. SaiPa on sympaattinen ja piskuinen, kaudesta toiseen, pärjäsivät hyvin tai huonosti - heistä ei kellään ole juurikaan negatiivista sanottavaa. Sport taas päinvastoin kehittänyt sellaista pieni, mutta ärsyttävä -leimaa.
Heikoimmat brändit ja mielikuvat omaavat mielestäni HPK, Lukko, Jukurit, KalPa, KooKoo sekä TPS tällä hetkellä. Jokaisessa näissä kiinnostavuus ja mielikuvat elävät hyvin paljon sen joukkueen mukaan, mikä on rakennettu minäkin vuonna. Ehkä Lukossa on vähän sellaista pieni seura ja kaupunki, joka yrittää päästä suurten joukkoon -fiilistä.
Mielenkiintoista kuulla, millaisia mielikuvia muilla onkaan - veikkaan, että nämä mielikuvat saattavat erottaa paljonkin.
Aihe tuli mieleeni etenkin TPS:n nykytilaa miettiessä ja oikeastaan koko organisaatiota, sillä jos joskus seuralla onkin ollut vahva identiteetti, niin oman lätkäseuraamisen aikana (ehkäpä 2005 ->) TPS on ehdottomasti ollut todella väritön seura ns. suurseuraksi, vaikka ovat mestaruudenkin voittaneet tässä välissä.
Liigassa on monia seuroja, jotka ovat luoneet hyvän perinteen ja selkeänkin organisaation brändin, joista kyllä mielikuva myös muiden joukkueiden kannattajille syntyy. Mielestäni on tärkeä erottua muista ja omata jonkinlainen punainen lanka toiminnassa. Esimerkiksi HIFK:n iso ja ilkeä, on yhä voimissaan. He ovat brändänneet itsestään sellaisen, jonka voima kantaa yhä, vaikka joukkue nyt ei pelaisi mitenkään erityisen fyysistä kiekkoa. Tampereella puolestaan Ilves on aina omannut nuorekkaan taito- ja vauhtikiekkoleiman, kun taas Tappara on työnteon kautta, pitkäjänteisyydellä, kokemuksella sekä sitkeydellä pelaava joukkue.
Kärpillä taas on oma puolen Suomen joukkue -leima, jossa tavoitteet ovat aina korkealla ja joukkue ainakin omaan silmääni on brändäytynyt sellaiseksi mukavaksi pellaajien suurseuraksi (joka taas tosipaikassa eli kaukalossa on kyllä sitten kova pala purtavaksi), josta on vaikea löytää heikkouksia, joka taas laittaa ärsyttämään.
JYP:n hurrikaanikiekko ja Dufva elää yhä siinä brändissä jotenkin. Etenkin Jyväskylässä aina kovaa kiekkoa, sieltä on vaikea hakea voittoja. Ei mikään sikailijajengi, mutta sellainen, että aina saa olla varuillaan ja pelaajat koohottavat todella kovalla vauhdilla kaukalossa. Taitoakin on ja kokeneita kettuja.
Pelicansilla on oma kovan kiekon brändinsä ja leimansa, Ässillä taas oma porilainen hulluus ja patasydän. SaiPa on sympaattinen ja piskuinen, kaudesta toiseen, pärjäsivät hyvin tai huonosti - heistä ei kellään ole juurikaan negatiivista sanottavaa. Sport taas päinvastoin kehittänyt sellaista pieni, mutta ärsyttävä -leimaa.
Heikoimmat brändit ja mielikuvat omaavat mielestäni HPK, Lukko, Jukurit, KalPa, KooKoo sekä TPS tällä hetkellä. Jokaisessa näissä kiinnostavuus ja mielikuvat elävät hyvin paljon sen joukkueen mukaan, mikä on rakennettu minäkin vuonna. Ehkä Lukossa on vähän sellaista pieni seura ja kaupunki, joka yrittää päästä suurten joukkoon -fiilistä.
Mielenkiintoista kuulla, millaisia mielikuvia muilla onkaan - veikkaan, että nämä mielikuvat saattavat erottaa paljonkin.