eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Re: Re: Re: Re: Re: Re: päivitetään mielipiteet

Viestin lähetti Juhaht
Montakos vuotta muuten ehti pelata Tapparassa?
Vain yhden, kauden 01/02 Tapparan junnuissa. Hovin Sasun ollessa vuoden Jereä vanhempi, Tuokkolan Pekan saman ikäinen ja Danielssonin Håkanin(Sama kausi viimeinen Tapparassa A-junnuissa kuin millä Jere pelasi Tapparassa) myös vuotta vanhempi Jerelle ei olisi Tapparassa löytynyt oikein tilaa pelata edes junnuissa. Fiksun liikkeen siis teki kun jatkoi eteenpäin.

Uskoisin että maalivahdeille voi olla ehkä eniten apua suuremmista seuroista(toki vain mielikuva), koska useimmiten liigaseuroilla on jopa vakituiset&kokopäiväiset maalivahtivalmentajat jotka vetävät junnujenkin harjoituksia. Maalivahdin(varsinkin nykyisin) on huomattavasti vaikeampi puhtaasti harjoitella ilman opastusta. Pelaaja voi aina yksikseen laukoa ja luistella, mutta maalivahdin on vaikea vain yksin harjoitella torjuntoja, jos ei ole ohjausta. Siksi varmasti niin Jerelle kuin monille muillekkin nuorille maalivahdeille siirtyminen isompaan seuraan missä tässäkin tapauksessa Siren ehti opastaa kauden tekee hyvää. Samoin siirtyminen eteenpäin oli varmasti oikea ja fiksu ratkaisu. Varsinkin kun tosiaan nokkimisjärjestyksessä oli suunnilleen saman ikäisiä kavereita edellä ja Jere on kuitenkin lahjakas yksilö.

Toki edelleen suurin kunnia aina pelaajalle(tai maalivahdille tässä tapauksessa), valmentajat vain hiovat timanttia.
 
Viimeksi muokattu:

Bast

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Trojans, TuTo, Miami Dolphins, FC Inter Turku
Heh heh, käsitykseni siitä, ettei näitä mielipideketjuja kukaan oikeasti lue, kaikki haluavat vain päästä esittämään omia näkemyksiään, sai vahvistusta, kun kukaan ei esittänyt mitään kommenttia siitä, että unohdin kokonaan omista arvioistani Bluesin.

Teen sen joka tapauksessa nyt.

Blues: Joukkue, jolta puuttuu kaupunki, jonka puolesta taisteleminen synnyttäisi pelaajissa sen intohimon, jolla voitetaan tiukat kamppailut. Pelaajat käyvät Bluesissa töissä. Kun pelaaja siirtyy Ilvekseen, hän voi katsoa taaksepäin historiassa ja nähdä itsensä jatkamassa ketjua, jossa hänen takanaan ovat Lasse Oksanen, Jorma Peltonen, Risto Jalo jne. HIFK:ssa hän kuuluu miltei mafiaperheeseen, jossa on oma sisäinen koodisto ja arvojärjestys, Rauman Lukkoon siirtyvä pelaaja voi tuntea pitävänsä yllä kaupungin urheilukunniaa jne. Mutta Bluesiin tuleva pelaaja voi hakea motivaatiota vain palkkakuitistaan. Vaikka Espoo on yksi Suomen suurimpia "kaupunkeja", harva haluaa esiintyä espoolaisena, kun on paljon nastempaa olla pääkaupunkiseudulta. Korostan, että en tunne mitään antipatiaa Bluesia kohtaan, itse asiassa soisin joskus heillekin menestystä mutta minusta koko Bluesin konsepti lepää hetteikön päällä.
Edellämainitun kotipaikkaongelman lisäksi joukkue on onnistunut kadottamaan juurensa. Perinteiden puuttuminen on yleinen vitsi muiden joukkueiden kannattajien keskuudessa, vaikka onhan Bluesilla Kiekko-Espoon perinteet. Omistaja on joku miljonääri, joka seikka ei ole omiaan Suomessa kohentamaan joukkueen imagoa, vaikka suuressa maailmassa on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että joukkueen takaa löytyy joku rahamies. Nimi on kökkö. Blues tuo mieleen melankolian. Logo ja koko peliasu ylipäätään on epäonnistuneen vähäverinen. Lottopallonumero selässä on hölmön näköinen. Lisänä tulevat vielä valmentajasekoilut. Oikeasti toivoisin, että Blues menestyisi vihdoinkin. Bluesin menestys ei tuntuisi edes olevan pois oman joukkueeni TPS:n menestyksestä samalla tavalla kuin perinteisempien seurojen menestyminen.
 
42.7% of all statistics are made up on the spot.

Apheu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Seattle Kraken
Löysin tällaisen vanhan ketjun, kun etsin ketjua, johon voisi kirjoitella Liiga -joukkueiden nykyisistä mielikuvista ja brändäyksestä - vähän sama siis, kuin ketju, jossa kerrotaan mielikuvia joukkueiden kannattajista. Tähän olisi oikein mielenkiintoista jatkaa näin melkein 20 vuotta myöhemmin, joku varmasti haluaa lukea myös vanhoista mielikuvista. @Moderaattorit , voisikohan otsikkoa muokata hieman nykyaikaisemmaksi, esimerkiksi "Mielikuvat joukkueista ja brändäys Liigassa" tai "Joukkueista syntyvät mielikuvat sekä brändit" tai "Joukkueiden identiteetit, brändäys sekä syntyneet mielikuvat"? Kiitos! Saataisiin keskustelua hieman laajemmin samasta aihepiiristä.

Aihe tuli mieleeni etenkin TPS:n nykytilaa miettiessä ja oikeastaan koko organisaatiota, sillä jos joskus seuralla onkin ollut vahva identiteetti, niin oman lätkäseuraamisen aikana (ehkäpä 2005 ->) TPS on ehdottomasti ollut todella väritön seura ns. suurseuraksi, vaikka ovat mestaruudenkin voittaneet tässä välissä.

Liigassa on monia seuroja, jotka ovat luoneet hyvän perinteen ja selkeänkin organisaation brändin, joista kyllä mielikuva myös muiden joukkueiden kannattajille syntyy. Mielestäni on tärkeä erottua muista ja omata jonkinlainen punainen lanka toiminnassa. Esimerkiksi HIFK:n iso ja ilkeä, on yhä voimissaan. He ovat brändänneet itsestään sellaisen, jonka voima kantaa yhä, vaikka joukkue nyt ei pelaisi mitenkään erityisen fyysistä kiekkoa. Tampereella puolestaan Ilves on aina omannut nuorekkaan taito- ja vauhtikiekkoleiman, kun taas Tappara on työnteon kautta, pitkäjänteisyydellä, kokemuksella sekä sitkeydellä pelaava joukkue.

Kärpillä taas on oma puolen Suomen joukkue -leima, jossa tavoitteet ovat aina korkealla ja joukkue ainakin omaan silmääni on brändäytynyt sellaiseksi mukavaksi pellaajien suurseuraksi (joka taas tosipaikassa eli kaukalossa on kyllä sitten kova pala purtavaksi), josta on vaikea löytää heikkouksia, joka taas laittaa ärsyttämään.

JYP:n hurrikaanikiekko ja Dufva elää yhä siinä brändissä jotenkin. Etenkin Jyväskylässä aina kovaa kiekkoa, sieltä on vaikea hakea voittoja. Ei mikään sikailijajengi, mutta sellainen, että aina saa olla varuillaan ja pelaajat koohottavat todella kovalla vauhdilla kaukalossa. Taitoakin on ja kokeneita kettuja.

Pelicansilla on oma kovan kiekon brändinsä ja leimansa, Ässillä taas oma porilainen hulluus ja patasydän. SaiPa on sympaattinen ja piskuinen, kaudesta toiseen, pärjäsivät hyvin tai huonosti - heistä ei kellään ole juurikaan negatiivista sanottavaa. Sport taas päinvastoin kehittänyt sellaista pieni, mutta ärsyttävä -leimaa.

Heikoimmat brändit ja mielikuvat omaavat mielestäni HPK, Lukko, Jukurit, KalPa, KooKoo sekä TPS tällä hetkellä. Jokaisessa näissä kiinnostavuus ja mielikuvat elävät hyvin paljon sen joukkueen mukaan, mikä on rakennettu minäkin vuonna. Ehkä Lukossa on vähän sellaista pieni seura ja kaupunki, joka yrittää päästä suurten joukkoon -fiilistä.

Mielenkiintoista kuulla, millaisia mielikuvia muilla onkaan - veikkaan, että nämä mielikuvat saattavat erottaa paljonkin.
 

Nelfor

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Tähän aiheeseen ehkä jollain tasolla liittyy tämä suhteellisen tuore ketju fanien stereotypioista: Stereotypiat faneista

Vahvimmat brändit ja sitä kautta eniten tunteita yleisesti herättävät joukkueet ovat omasta näkökulmastani Kärpät ja HIFK, sekä heti perässä Tappara.

Oulussa on tehty niin jäätävän hyvää työtä joukkueen taustalla jo pidemmän aikaa, että Kärpistä on tullut erittäin menestyksekäs ja samalla myös yleisesti tunnettu "puolen suomen joukkue". Kärpät on Suomen selkein suurseura, vaikka sen halli onkin aika karsea lato. Herättää tunteita joka puolella, vaikka se tunne olisikin vihaa tai kateutta. Omasta mielestäni Kärpät on ihan perseestä.

HIFK:n taustalla on osattu brändätä joukkue hyvin aikojen saatossa, vaikka noin muuten joukkueen taustalla ei ole hirvittävän hyvää työtä usein tehty. Toki se "iso ja ilkeä" on välillä ollut hakusessa, mutta HIFK on silti pysynyt mielenkiintoisena vastuksena vuodesta toiseen. Omasta mielestäni HIFK on kiinnostava joukkue, hyvässä ja pahassa.

Tappara on noussut ihmisten huulille pääasiassa urheilullisen menestyksen ansiosta. Itse joukkuetta ei ole mielestäni brändätty erityisen hyvin, mutta tulos on puhunut puolestaan. Hyvin valmennettu ja tehokas joukkue ollut jo pidemmän aikaa. Tapparan taustalla on tehty asiat pirun hyvin, mutta silti brändäyksen suhteen olisi mielestäni parantamisen varaa. Tappara muistetaan edelleen liikaa muinaisesta kahvakiekosta, vaikka se on nykyään oikeasti jotain ihan muuta. Minussa Tappara herättää lähinnä ärsytystä, mutta juuri sen takia Tapparaa vastaan pelatut pelit ovatkin mielenkiintoisia. Ärsyttävän kova joukkue.

Heikoimmasta päästä sitten löytyvät KalPa, SaiPa ja Jukurit.

KalPa on ollut JYPin "paikallisvastus" jo pidempään, mutta silti KalPaa vastaan pelatut pelit eivät juuri tunteita nosta pintaan. Vaikea sanoa miksi, mutta jotenkin siellä on vain menty metsään brändäyksen kanssa. KalPasta tulee ensimmäisenä mieleen tietynlainen heikkous, joka johtanee juurensa siihen, että KalPa ei ole oikein koskaan esittäytynyt kovin fyysisenä joukkueena. Ajoittain pelitapa on ollut äärimmäisen nopea ja kiekollinen, joka on toki ollut mukavaa katsottavaa, mutta on samalla edistänyt tuota "heikkoa" mielikuvaa. Ehkäpä KalPan pitäisi nojata kunnolla tuohon "nopeaan ja kiekolliseen", jotta joukkue saisi selkeän positiivisen leiman itselleen.

SaiPa on ehkä eniten tunnettu sitkeydestä, kun sarjataulukossa useimmiten alemmasta päästä löytynyt joukkue taistelee kovasti isompia joukkueita vastaan. Tällainen mielikuva on toki ihan jees, mutta se ei loputtoman pitkälle kanna. On myös vaikeaa olla oikeasti vuodesta toiseen sitkeä ja vaikea vastus, eikä SaiPa ole sitä aina ollutkaan, vaikka mielikuva on pitkälti sellaisena pysynyt. SaiPan taustalla on kuitenkin tehty jatkuvasti parempaa työtä, jonka uskon ennen pitkää johtavan hyviin asioihin monellakin tavalla.

Jukurit on "nousijoista" heikoimmin brändätty. Erittäin sympaattinen joukkue, mutta siihen se vähän jääkin. Mitään erityistä pelitapaan liittyvää mielikuvaa Jukurit ei oikeastaan herätä. Jotain pitäisi tehdä, että Jukurit muuttuisi ihmisten silmissä mielenkiintoisemmaksi. Viikinki-teema on hyvä ja siitä voisi ammentaa selvästi enemmän. Se ei vain ole joukkueen tekemisessä oikein näkynyt, mikä lienee se suurin ongelma.

Positiivisia mainintoja näiden jo mainittujen ulkopuolelta ovat Ässät ja KooKoo. Ässät on aina ollut ihan hyvin esillä sellaisena työmiesten joukkueena ja porilaisen hulluuden ilmentymänä. Tästä on Ässien toimistolla onnistuttu pitämään kohtalaisen hyvin kiinni, jonka vuoksi Ässät on pysynyt mielenkiintoisena vastuksena, vaikka menestys on ajoittain kiertänyt Ässiä todella kaukaa. KooKoo on nostanut profiiliaan jatkuvasti ja tehnyt esimerkillistä työtä pienempänä seurana ja uutena tulokkaana. KooKoo tuo mieleen kiekollisen ja iloisen pelitavan, jota on mukava seurata. Uskoisin, että toimistolla viedään jatkossakin KooKoota seurana eteenpäin ja brändäyksen suhteen onkin vielä paljon tehtävää.

Lopuksi on kuitenkin sanottava, että jokainen joukkue on kaikesta huolimatta omalla tavallaan kiinnostava ja jokaisella joukkueella on mahdollisuus nostaa osakkeitaan ihmisten silmissä jokaisella kaudella. Mielikuvat voivat muuttua nopeastikin, kun joukkueen taustalla tehdään oikeanlaisia liikkeitä ja joukkueen tekeminen kaukalossa herättää tunteita.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy