Re: The Golden 90´s
Aluksi kiitokset kaikille palautetta antaneille ja pahoitteluni etukäteen niille, joita ketjun aiheen vierestä puhuminen häiritsee.
Viestin lähetti JHag
Pakko siis tuottaa pettymys ja todeta, että Jokerien ja TPS:n kiistattomalla 90-luvun menestyksellä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, että ko. joukkueet olivat mulle herttaisen yhdentekeviä tuolloin.
Suhtautumisesi ei ole ainakaan minulle minkäänlainen ongelma. Makuasioistahan ei jne. ja kuten toin esiin, näkemys 90-luvun puolivälin Jokereista ja Tepsistä tylsinä joukkueina on täysin ymmärrettävä, mikäli oma kiinnostus on esim. korostuneesti fyysisessä pelissä. Pointtini oli, että mielipiteesi ei ole yleistettävissä. Kaikki eivät suinkaan nähneet kymmenen vuoden takaista liigaa kaikkien aikojen tylsimpänä ja varsinkin sen aikaisen Jokereiden luonnehtiminen joukkueeksi, jota kukaan ei jaksanut vihata, menee täydellisesti metsään.
Minulle kymmenen vuoden takainen liiga oli kaikkien aikojen kiinnostavin ja sinulle taas tylsin, mutta uskoisin objektiivisen totuuden löytyvän tälläkin kertaa ääripäiden välistä. Vaikea kuvitella, että tuo ajanjakso olisi muiden joukkueiden kannattajien silmissä hirveästi ainakaan negatiivisessa mielessä eronnut siitä, millainen liiga oli aikaisemmin tai millainen se on nykyisin; kertokoot he toki omasta puolestaan, jos haluavat. En usko, että ainakaan yleisökeskiarvoista löytyisi katetta väitteelle tuolloisen liigan tylsyydestä noin yleisesti. TPS ja Jokerit toki kahmivat mestaruuksia, mutta niin kahmi Tapparakin 80-luvulla.
Lisäksi on selvää, ettei yhdellä finaalisarjalla voi perustella koko ajanjakson kiinnostavuutta. Käytin kevään 1995 loppuotteluita vain äärimmäisenä esimerkkinä siitä, että jotain muutakin oli noina vuosina muidenkin joukkueiden kannattajille tarjolla kuin vain pohjatonta tylsyyttä. (Viittaukseni em. kannattajiin oli vain heitto, eikä kohdistunut sinuun henkilökohtaisesti.)
On totta, että vuosien 1996 ja 1997 loppuottelut olivat huomattavan tylsiä verrattuna kahteen ensimmäiseen Jokerit-TPS –finaalisarjaan. Syynä tähän oli lähinnä se, ettei Tepsi kyennyt viimeisinä vuosina tarjoamaan Jokereille kunnon vastusta. 1996 pelaajamateriaalin rajat tulivat yksinkertaisesti vastaan: ykköskentällisensä verran heikentyneellä Tepsillä ei juuri ollut jakoa edelliskaudesta vahvistuneiden narripaitojen kanssa, vaikka Jani Hurmeen torjunnat yhteen voittoon riittivätkin. Ei hjallislaisille häviäminen tietysti mukavalta tuntunut, mutta tosiasia kuitenkin oli, että jo finaalipaikka oli tuon kauden Tepsille erinomainen saavutus; Pentti Matikaisen valmentamaa Lukon tähtisikermää vastaan käydyt välierät olivatkin todella hyvää viihdettä.
Vuotta myöhemmin (1997) Tepsillä oli kasassa nippu, jolla Jokerit olisi pitänyt pystyä haastamaan (ja runkosarjan kotiotteluissa narreja vietiinkin kuin litran mittaa), mutta Jursinovin kunnonajoitus epäonnistui täysin ja pudotuspeleissä Tepsi oli alusta asti puhki. Ässiä vastaan käydyn puolivälieräsarjan ja varsinkin viiteen otteluun venyneiden HPK-semien jälkeen paukut olivat loppu ja Jokerit sai kävellä helppoon voittoon. Noista loppuotteluista jäi niin paha maku suuhun, että seuraavan kevään puolivälieräputoaminenkaan ei tuntunut sen rinnalla juuri miltään.
Itse näin keväällä 1998 monta HIFK:n pudotuspeliottelua enkä todellakaan pidä niitä tylsinä: esim. Nordenskiöldinkadun hallin tunnelma oli paras, mitä muistan SM-liigaotteluiden yhteydessä kokeneeni. Pyrin kuitenkin tuomaan esiin sen, että noidenkin pleijareiden pitämiseen tylsinä (muuten kuin Tepsin yllättävän tippumisen osalta) on varsin hyvät perusteet, vaikka ne HIFK-kannattajille olivatkin Tapaus, jota muistellaan vielä kiikkustuolissakin. Asiat voi tosiaan nähdä hyvin monella tavalla.
Panzerfaust,
toki Ara teki rauhanjulistuksillaan (1995) selkeän taktisen mokan, mutta en kuitenkaan pistäisi Jokereiden vaisuutta pelkästään hänen piikkiinsä. Pidän aika luonnollisena sitä, että kun lataus menee pudotuspelisarjassa kerran selkeästi yli, loput ottelut ovatkin yllättävän rauhallisia. Vrt. kevään 1999 finaalit, joiden neljäs ottelu oli edellispeliin (Bergin, Nikon ja HIFK:n kannattajien ulosajot) verrattuna harvinaisen pliisu. Uskoisin siis, että intensiteetti olisi Jokereilla laskenut ilman rauhantoiveitakin eikä sen olisi tarvinnut johtaa tappioon, sillä Tepsillä tilanne oli aivan sama ja alla vieläpä selkeä häviö. Waltteri Immonen kertoi vuotta myöhemmin Jokereiden lähteneen neljänteen loppuotteluun fiiliksellä ”onhan meillä vielä yksi matsi himassa”. Tämä mielestäni oli se todellinen moka, jonka Ara olisi voinut välttää vaikka samalla rauhanpiippua polttelikin.
Viestin lähetti Panzerfaust
Niin hauskaa kuin se Smitikoiden sirkus olikin, niin mua rupes vituttamaan se Jokereihin sopimaton kädettömyys - ihan kuin pitäisi valita, pelataanko rumaa ja kovaa vai kaunista ja taitavaa. Mielummin molempia.
Juuri näin; tuo pisti omaankin silmääni jo tuolloin ja pistää edelleenkin. Fyysisyyttä kauden 99-00 Jokereilta löytyi kiitettävästi, mutta taidollisesti joukkue oli täynnä puukäsiä. Taidon ja fyysisyyden tasapainoinen yhdistelmä, josta kauden 1997-98 HIFK on erinomainen esimerkki, lienee useimman kannattajan ihannekokoonpano. Kaikkea ei tietysti voi saada, mutta, kuten totesit, taito ja fyysisyys eivät todellakaan ole toisensa poissulkevia ominaisuuksia ja hyvästä joukkueesta pitäisi löytyä edes jonkin verran molempia.
Kauden 1999-2000 loppuottelujoukkueet olivat muuten mainitussa suhteessa aika lailla toistensa vastakohtia: Tepsiltä löytyi helkkaristi taitoa mutta ei juuri fyysisyyttä, Jokereilla taas oli fyysisyyttä mutta vähänlaisesti taitoa.